Lahjakkaan ihmisen tylsä päivä – SK 17.8.2014

Kuvankaappaus 2014-8-18 kello 16.39.02

Lähihoitajaksi valmistuneet kevät 2014

Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. 1 Kor 8:6

Ihmisen elämä on matka. Jokaisen matka on erilainen. – Meidän matkamme ei ala koskaan tyhjästä – me synnymme tiettyyn sukuun ja vanhempanne ovat aloittaneet meidän matkamme. Meidän matkamme alku ei ole siksi samanlainen. Mutta matka jonka olette kulkeneet on tuonut teidän tänään tähän hetkeen.

Se tarkoittaa sitä, että jotakin matkan varrella on saatettu päätökseen. Tehdyt työt ovat suloisia, sanotaan. Se mitä olette nyt saaneet ja saavuttaneet, toivottavasti helpottaa teitä tulevaisuudessa.

Tutkinto on jotakin lujaa ja varmaa elämän hetteikössä. Siitä voi ponnistaa eteenpäin. Se merkitsee ammattitaitoa.
Tie jatkuu. Nyt ehkä jokin suunta elämässä vahvistuu.

Useimmilla luultavasti hoitoalalla. Toivon, että työtä löytyy jokaiselle. – Joku ehkä haluaa kouluttautua lisää. Sekin on hyvä.
Hoitoalalla te näette heikkoutta ja haurautta – milloin ihminen tarvitsee apua päivittäisessä selviytymisessään vanhuuden heikkoudessa, apua sairauksiensa keskellä ja milloin hän myös valmistautuu kuolemaan. Auttavat kädet ovat silloin tärkeitä. Joskus merkitsee enemmän se, että joku jakaa heidän kanssaan heidän todellisuuttaan – ja rohkaisee. He eivät ole yksin. Joku välittää ja hoivaa.

Lukemani Raamatun jakeen mukaan elämän matka ei ole vain se mikä alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Ihmisen matka on pidempi. Paavali kirjoittaa sen näin: Hänestä on kaikki lähtöisin ja hänen luokseen olemme matkalla. Elämämme on lopulta suuremmassa kädessä.

Kun hoitotoimenpiteillä on tehty kaikki voitava – kun on autettu ja saatettu ihmistä elämäntiensä viimeisissä vaiheissa. Vielä on yksi joka vie perille. Silloin me annamme hänet Jumalan käsiin.

Tuttu virsi ’Päivä vain’ sanoittaa sen viimeisessä säkeistössään näin: Suo mun ottaa isänkädestäsi päivä vain ja hetki kerrallaan, kunnes johdat minut kädelläsi riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.

Meillä jokaisella on oma matkamme. Te valmistaudutte ammattiin, jossa eräs tehtävä on auttaa heikkoja heidän elämän matkallaan – saattaa heidät terveeksi, saattaa  hyvään vanhuuteen, ja toisinaan saattaa Jumalan haltuun.

Toivon, että tällaisessa kutsumuksessa näette myös kutsumuksenne arvon, jossa saatte olla Jumalan työtoverina.
Tällaiselle elämäntielle toivotamme teille Jumalan siunausta.

(Tämä teksti oli puheen runkona. Puhe täydensi esitystilanteessa sitä. En ole niitä muutoksia tehnyt tähän versioon)

Kylvön siunaus

KYLVÖN SIUNAUS – alakoulun päivänavaus

Menen illalla Laitilaan sukulaismaatilalle, jossa  toimitan kylvön siunauksen. Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta? Se on oikeastaan kuin ruokarukous – mutta rukoillaan jo siinä vaiheessa kun siemen kylvetään peltoon.

Tapahtumassa ollaan kokoonnuttu pellon laidalle ja siellä rukoillaan Jumalan siunausta kaikelle kylvötyölle ja tulevalle sadolle. Tilaisuudessa tilan isännällä on vakassaan siemenviljaa se siunataan ja virren aikana hän kylvää siemenen peltoon (ei kaikkiin peltoihin vaan tämän salin kokoiseen pieneen plänttiin). Kylvön siunauksia on kullakin paikkakunnalla yleensä yksi tai kaksi. Useimmilla paikkakunnilla sellaista ei ole. Mutta se on vanha perinne ja sitä on otettu uudelleen käyttöön.

Siemenen itäminen ja kasvaminen on ihmeellinen asia Vanhimman itäneen siemenen ennätys on 2000 vuotta vanhalla taatelipalmun siemenellä, jonka israelilainen tutkijaryhmä istutti tammikuussa 2005. Siemen oli peräisin palmusta, joka löydettiin arkeologisissa kaivauksissa kuningas Herodeksen palatsista Masadavuorelta Kuolleen meren läheltä. Palmun ikä vahvistettiin hiili-14-ajoituksella.Siemenestä tuli palmu ja sille annettiin nimi Metusalem (joka on Raamatun vanhin henkilö  969v – Nooan isoisä

Pääsiäisen edellä moni teistä varmaan kasvatti rairuohoa ja sai seurata kasvun ihmettä. Nyt kevät on tätä ihmettä täynnä. Luonto kuhisee täynnä elämää.

Viljelytaidoista huolimatta, viljan kasvu ja sadon runsaus ei aina kiinni ihmisten viisaudesta ja taidoista. Sääilmiöille ihminen ei voinut mitään. Jumala antaa kasvun. Tämän ihmiset ovat tajunneet. Siksi viljelijät ovat aina rukoilleet Jumalaa, jotta hän antaisi runsaan sadon ja onnettomuuksilta vältyttäisiin.

Sanaa ’viljellä’ sitä käytetään myös toisessa yhteydessä: puhutaan hengen viljelyksestä. Sitä on tämä koulumaailma. Te olette pelto. Täältä ylhäältä näkeekin hienon peltovainion. Tehdäänpä pelto jota tuuli heiluttaa: NOSTAKAA KÄDET ILMAAN JA HEILUKAA TUULESSA

Teihin on kylvetty viisauden siemeniä ja ne itävät. Kun ymmärrys lisääntyy, se mitä on kylvetty, kasvaa oraalle.

Syksy ja kevät viljellään ja kesän aikana tapahtuu kasvua. Minkälainen kasvi tulee kouluputken toisesta päästä – kun tähkä on kypsynyt ehkä ammattikoulun, lukion tai yliopiston jälkeen – te valmistutte – valmistutte työelämään, jossa tiedon viljan jyvät jauhetaan leiväksi muille.

Kun hengen viljelyä korjataan se tieto ja viisaus, minkä te olette omaksuneet ja mikä teissä on kehittynyt, se tulee yhteiseen käyttöön. Sen viisauden avulla rakennetaan tehtaita, taloja, autoja, kännyköitä, tai tehdään lääketieteellisiä keksintöjä, hoidetaan sairauksia, parannetaan ihmisten hyvinvointia, saadaan ravintoa maatiloilta pöytään – ja kaikkea mahdollista

Kasvaminen ja kypsyminen on kuitenkin hidasta. – Mutta siunatkoon hyvä Jumala tämänkin viljelysmaan ja antakoon sille hyvän kasvun.

.

.

Kylvön siunaus Laitilan Katinhännässä 23.5.2014

Apostoli Paavali sanoo: »Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.» 1. Kor. 3:6–9

Hyvät ystävät. Olemme ikiaikaisten asioiden äärellä. Se että ihminen viljelee = hän kylvää siemenen peltoon ja saa sadon – se on tapahtunut niin kauan kuin ihmiskunnan historiallista muistia on talletettu. Ja toinen asia, että näiden aikeidensa keskellä hän kääntyy rukouksessa Jumalan puoleen ja pyytää Korkeimman siunausta. Tässä yhdistyy kaksi hyvin perustavaa asiaa ihmisen elämässä.

Raamatun alkukertomukset puhuvat Jumalasta, joka asetti ihmisen paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Se oli paratiisi, koska elämä siellä oli helppoa. Viljeleminen ei ollut työtä ja vaivaa. Maata ei muokattu otsa hiessä. Kaikki kasvoi hyvin ja satoa oli runsaasti. Mutta lankeemuksen jälkeen tilanne muuttui. Ihminen ei saanut enää asua paratiisissa, vaan hän joutui etsimään onnensa sen ulkopuolelta. Elämä ei ollut enää helppoa: ”Kovalla työllä sinun on hankittava maasta elantosi. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta… otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi.”

Tämä on ihmisen todellisuus tänään. Sato ei tule niin helposti nautittavaksemme. Se vaatii paljon työtä – vielä tänäänkin vaikka meillä on koneet apuna. Paratiisiksi emme ole kyenneet maailmaamme muuttamaan. Koneita on, lannoitusta, kastelujärjestelmiä, tuholaistorjuntaa. Paljon tutkimista, jalostusta jopa geenimuuntelua. Silti yhdessä yössä voi mennä kaikki. – rankkasateet, tulvat, kuivuus, tuholaiset, taudit.

Viljan kasvaminen ja hyvän sadon korjaaminen ei ole itsestäänselvyys. Me emme elä paratiisissa, mutta se ei onneksi tarkoita sitä, etteikö Jumala siunaisi elämäämme ja toimiamme.

Paavali sanoo: Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.. kaikki on Jumalan kädessä.

Perimmältään elämä ei ole meidän käsissämme, vaan elämän antimet, kaikki se mitä elääksemme tarvitsemme, tulee Jumalalta. Tämä on vuosituhantinen uskomme. Ennen muinoin tämä tosiasia koettiin paljon syvemmin ja kovemmin. Kun tuli huono vuosi, se merkitsi kärsimystä ja nälkää. Hyvä vuosi merkitsi vaurautta ja onnea. Siksi rukous kylvön alkaessa oli myös vakavampi. Vaikka huono satovuosi ei enää merkitse nälänhätää, on uskon näkökulma edelleen sama. Jumala antaa kasvun. – Kun me rukouksin tuomme elämämme ja tarpeemme hänelle, me osoitamme olevamme ihmisiä, joiden elämä ja onni on Hänen kädessään.

Tässä pellon laidassa, tällä kohtaa maapalloa, olemme Jumalan edessä yhteisen elämämme lahjojen ja tehtävien kanssa. Pyydämme voimia ja siunausta työn tekijöille täällä – tällä tilalla ja tämän alueen muilla tiloilla.

Entä sitten jos sato ei olekaan runsas. Mikä siunaus siinä on? – eikö siunaaminen kannattanut? On hyvä muistaa, että siunauksen pyytäminen Jumalalta ei tarkoita kaupankäyntiä. Jumala ei ole velkaa ihmiselle maallista onnea. Hän haluaa antaa ennen kaikkea iäisen onnen. Heikon satovuoden aikanakaan siunaus ei puutu. Mutta siunaus voi olla toisenlainen: Ihminen ei elä vain leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.

Maallisen siemenen lisäksi kylvämme Jumalan sanan siementä niin kuin Paavali. Ja silloinkin kasvu on Jumalan varassa. Tänään me kylvämme sen siemenen, joka tuo ruumiin ravinnon -ja rukoilemme: ”Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipmme.”

Me tarvitsemme elääksemme syötävää. Mutta jokainen leipä jonka syömme voi olla pala taivaallista leipää, kun se muistuttaa meille Hänestä, joka on sen viime kädessä antanut.

Sen merkkinä heitämme nyt siemeniä peltoon.

Tämä on ensimmäinen kerta kun olen pitänyt Kylvön siunauksen. Puheeseen sain tukea arkkipiispa Kari Mäkisen vastaavassa tilanteessa pidetystä puheesta Tarvasjoella 4.5.2006, muutama lause hänen puheestaan on mukana.

Laajensin hieman toimituksessa sen siunausosaa:

Kolme kertaa nostetaan vakasta viljaa ja kaadetaan kädestä takaisin.

Jumala sinä olet antanut ihmisille tehtäväksi viljellä ja varjella luomakuntaa

1) Olet antanut siemenen kylvettäväksi. Siemen tuottaa sadon ja antaa meille leivän,

2) Leivän me murramme keskenämme – ja tulemme ravituksi.

3) Siunatkoon kolmiyhteinen Jumala, Isä ja (+) Poika ja Pyhä Henki, kaiken kylvötyömme ja koko vuoden sadon.

Pappi tekee viljalla ristinmerkin peltoon.

Puutarhuri

Puutarhuri
Jeesu sanoo: ”Minä olen tosi viinipuu, ja isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. .. ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan. Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä.Joh. 15: 1, 5, 9-12 

 

Luku alkaa sanoilla Minä olen tosi viinipuu, ja isäni on viinitarhuri. Jeesus kuvaa taivaallista Isäänsä puutarhurina, hän oli sitä myös luomisessa. Hän oli paratiisin puutarhan omistaja ja hoitaja. Sinne paratiisiin Aadam ja Eeva luotiin. Mutta ihminen ei suostunut jäämään puutarhan puiden varjoon, yhdeksi osaksi puutarhan kauneutta. Hän halusi jotakin enemmän.

Niinpä hän söi kielletyn hedelmän. Mutta sen hintana menetti viattomuutensa ja menetti paratiisin. Hän joutui lähtemään Edenistä itään.

Lukemani evankeliumi palauttaa meidät puutarhaan tai viinitarhaan. Oikeastaan sinne mistä meidät kerran on karkotettu. Paratiisi on laskeutunut luoksemme Jeesuksessa. Jeesuksen Isä on puutarhuri jälleen, joka puhdistaa meitä, jotta me kasvaisimme hedelmää.

Me olemme kerran syöneet varkain ja salaa kielletyn hedelmän. Nyt meissä Jumalan armon ja hänen Henkensä vaikutuksesta kasvaa hedelmä, jota emme syö itse, vaan se kasvaa meissä muita varten. Joka pysyy minussa, tuottaa paljon hedelmää.

Hedelmän kasvamiseen ei auta omat ponnistelumme. Vain yksi on tarpeen. Jeesus sanoo: Pysykää minussa.

Mitä tuo pysyminen on? Onko se sama kuin pysyä liikkuvassa laivassa tai lentokoneessa. Lentokoneessa pysyminen ei ole vaikeaa, koska vaihtoehto on järjetön. Näin helppoako on evankeliumin kuvaama pysyminen?

Pysykää paikoillanne, pysykää viinipuun oksana. Paikallaan pysyminen ei aina tunnu hienolta kehotukselta. Siinä ei ole toimintaa. Se tuntuu tyhmältä, lähes elämän hiipumiselta. Aadamin vaihtoehto houkuttelee, lähteä pois – tulla omaksi itseksi, oksaksi, joka ei halua olla osa viinipuuta.

Saattaa tuntua että irrottautuminen puusta toisi vapautta. Irrottautuminen Jumalasta ei ole kuitenkaan kasvamista omaksi itseksi, vaan joksikin toiseksi. Se merkitsee elämän kuivumista.

Oksana viinipuussa pysyminen mahdollistaa sen, että Jumalasta lähtöisin oleva elämä virtaa sinussa ja antaa kasvun. Se on suostumista kasvuun, jonka päämäärä ei ole tulla ihailun kohteeksi ja muita näyttävämmäksi.

Elämä joka oksissa virtaa on rakkaus. Emme ole enää hyvän ja pahan tiedon puun luona. Paratiisissa oli myös elämänpuu, jonka luota ihminen ajettiin pois. Juuri siihen meidät on kiinnitetty.  Elämänpuu on rakkauden puu,jonka juuret ulottuvat ikuisuuteen, mutta mikä täällä maan päällä näyttäytyy ristinhahmoisena ja vieraana, mutta se antaa elämän.

Tämä puhe pidettiin KiTOS seminaarin aamurukouksena Säkylässä 29.4.2014

Idea pohjautui vanhaan Kolminaisuuden päivän saarnaan.

Ei puheen eikä viisauden voimalla

Ei esiintyjänä vaan Kristuksen lähettiläänä

Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta. Te näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana. Puheeni ja julistukseni ei pyrkinyt vakuuttamaan viisaudellaan vaan ilmensi Jumalan Hengen voimaa, jotta teidän uskonne ei perustuisi ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan.1. Kor. 2:1–5

 

Paavali kirjoittaa Korintin seurakunnalle ja muistelee vierailuaan siellä. Antiikin maailma piti puhetaitoa – varsinkin Kreikassa – hyvin suuressa arvossa. Jokaisen poliitikon oletettiin olevan hyvä puhuja. Puheiden avulla vaikutettiin, saatiin ihmisten mielet kääntymään jonkin asian puolelle tai vastaan. Puheen avulla nostettiin tunnetta. Puhetaitoa opiskeltiin, puhetaidossa kilpailtiin.

Vielä tänään puhetaidon opetuksessa palautetaan mieliin antiikin vanhat opettajat eikä aika ole vienyt hohdetta pois heidän opetuksestaan. Samat opit pätevät muuttumattomana edelleen. Puhetaidon arvostus on Suomessakin vähitellen tullut uudestaan tunnustetuksi.

Paavali tunsi aikansa puhetaidon ja siihen liittyvät lainalaisuudet. Mutta hän ei tullut heidän luokseen reetorina. Hän itse sanoo, että ei julistanut Jumalan salaisuutta puhetaidon oppien mukaan. Se tarkoittaa, että hän ei ollut valmistanut puheitaan. Hän ei ollut opetellut puheidensa painotuksia mielessään, hän ei miettinyt etukäteen millä tavoin hän perustelee kristinuskoon sisältyviä väitteitä. Hän ei yrittänyt itse tunteisiin ja järkeen vetoamalla saada kuulijat puolelleen. Voisi melkein sanoa, että hän ei yrittänyt käännyttää kuulijoitaan tai saada itse mitään aikaan.

Hän oli innostunut Jeesuksesta ja antoi sen hehkua persoonansa läpi. Hän puhui valmistelematta sitä mikä oli hänen sydämellään. Hän antoi Jumalan hoitaa käännytyspuolen. Hän ei etsinyt kannattajia mielipiteilleen, hän etsi seuraajia Jeesukselle. – Tietysti näin toimien hän oli myös vakuuttava ja uskottava. Hän seisoi asiansa takana. Mutta hän oli sillä tavoin heikko, että oli valmistautumaton. Hän jäi avoimeksi, jopa hieman puolustuskyvyttömänä kuulijoiden moittimiselle ja kritiikille. Mutta Paavali otti sen riskin.

Paavalin kirjeessä korostuu se, että meidän uskomme ei perustu ihmisiin, vaan Jumalan työhön ja Jumalan voimaan, Jumalaan joka voi käyttää vaillinaisia ja vajavaisia ihmisiä työssään.

Paavali halusi tuntea vain Jeesuksen Kristuksen ja hänet ristiinnaulittuna. Siinä on Jumalan voima, siinä on vanhurskautemme ja pelastuksemme perusta: Jumalan teot historiassa…

Tuhlaajatyttö

Tuhlaajatyttö

Jos eteesi pinottaisiin vuoden palkkaasi vastaava summa rahaa ja saisit ostaa sillä yhden lahjan rakkaimmalle ystävällesi, mitä ostaisit? Rahaa olisi luultavasti niin paljon, että joutuisit vaikean ongelman eteen: Maailmanympärysmatka, auto, kesämökki, peltopalsta, timantein koristeltu pölynimuri.

Kuviteltua tilannetta tuskin koskaan tulee eteesi. Betanian Maria, kuolleista herätetyn Lasaruksen sisko, oli hankkinut tällaisen lahjan Jeesukselle. Se oli pullollinen hyvin kallista nardusöljyä. Sen hinnaksi arvioitiin 300 denaaria. Summa vastaa jotakuinkin työmiehen vuoden palkkaa. Kun Maria kaatoi voiteen Jeesuksen jalkoihin, hän osoitti niin ylenpalttista hyvyyttä Jeesusta kohtaan, että ihmiset paheksuivat hänen tuhlaamistaan. Rahoja ei käytetty mihinkään hyödylliseen, vaan ylellisyystuotteeseen, turhakkeeseen, johon vain rikkailla oli varaa. Eikä rikkaidenkaan mieleen olisi tullut lotrata sitä noin. Nardusöljyä kuului käyttää vain pisara tai kaksi kerralla. Maria kaatoi Jeesuksen jalkoihin koko pullollisen ja niin kallis öljy oli poissa. Vain tuoksu jäi jäljelle. Maria toimi näin, koska halusi ilahduttaa Jeesusta. Se oli vastarakkautta. Häntä oli rakastettu pohjattomasti sitä ennen. Siksi hänkään ei laskenut hintaa sille mitä teki tuossa hetkessä. Hän antoi kaiken Jumalalle.

Samalla tavoin Jumala rakastaa tuhlaavaisesti sinua. Jumalan hyvyys tunkeutuu elämääsi ovista, ikkunoista ja lattian raoista. Kerran hän antoi oman elämänsä tähtesi. Enempää hän ei voinut antaa – hän antoi kaiken. Rakkaus toimii niin, se ei kysele kannattaako. Mutta sinä voit kyllä vastata omasta puolestasi, kannattiko? Kannattiko hänen uhrata kaikkensa?

 

Tuomo Lindgren

Harjavallan kappalainen

SK2014-04

Kuvakaappaus SK näköislehdestä  su 14.4.2014

Hiljainen hetki leipäsunnuntain evankeliumin äärellä

Aamumessu / viikkomessu rakennetaan meillä hyvin vähistä aineista. Meillä on seurakunnan työntekijöille joka keskiviikkona aamulla hartaus ja sen jälkeen työneuvottelu. Kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona on työneuvottelussa koko työyhteisö. Sitä ennen pidetään ehtoollispalvelus. Aamumessuun kutsutaan myös muita seurakuntalaisia. Vähän kerrallaan seurakuntalaiset löytävät sen hiljentymispaikakseen. Olen siitä kovin iloinen. Rukoukset, Jumalan sana ja ehtoollinen ovat pääosissa ei pappien tulkinnat. Olen toisinaan toki pitänyt saarnojakin tai puheita niissä, mutta tällä kertaa toimin näin.

Aloitus kirkonkellojen jälkeen

Ei virttä
Alkusiunaus (lausuen) : Isän ja Pojan Ja P.H. nimeen (+)

Johdantosanat

Viime sunnuntaina vietettiin leipäsunnuntaita. On muistettu manna-ihme ja Jumalan huolenpito kansastaan. Mutta ennen kaikkea on muistettu se, että ihminen ei elä vain leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee. Tänään kysymme itseltämme, mistä minä olen elänyt

Synnintunnustus ja synninpäästö

Virsi 59

Päivän rukous

Evankeliumi
Jeesus sanoi: ”Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.”

He sanoivat Jeesukselle: ”Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: ’Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.’” Tähän Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.”
    He sanoivat: ”Anna meille aina sitä leipää.” Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.”

Saarna = mietiskely

  • Saarnan tilalla näin paaston aikana kutsun sinua rauhassa mietiskelemään Jeesuksen sanoja. Osana mietiskelyä voit pohtia sitä sellaisten kysymysten äärellä kuin: Minkälaista sielunravintoa sinä olet saanut? Mikä ruokkii sinun sieluasi? (elokuvat, kirjallisuus, sanomalehdet, Raamattu, musiikki, internet) Ja millä sinä ruokit muita? Jos me olemme kuin leipä itsekin, minkälaista leipää meistä murtuu toisille?
  • Luen evankeliumin hetken päästä uudelleen pidän lyhyen tauon.
  • Sitten luen Jeesuksen sanoja – luen ne rauhallisesti kahteen kertaan

Uskontunnustus

Esirukous mukaeltu Agricolan kirjasta

Minä kiitän sinua, taivaallinen Isäni,
Jeesuksen Kristuksen, rakkaan Poikasi
kautta, että olet tänä yönä varjellut minut
kaikesta vahingosta ja tuskasta. Rukoilen
sinua, että myös tänä päivänä varjelisit
minua kaikista synneistä ja muusta pahasta,
että elämäni ja kaikki työni kelpaisivat sinulle.

Laupias Herra Jeesus Kristus,
lahjoita minulle armosi, että se
tekisi työtä kanssani ja pysyisi minussa
loppuun asti.

Anna minun aina haluta
ja tahtoa sitä, mikä on sinun mielesi
mukaista ja kelpaa sinulle parhaiten.
Sinun tahtosi olkoon minun tahtoni,
ja minun tahtoni noudattakoon sinun
tahtoasi entistä paremmin.

Suo minun olla yksimielinen kanssasi,
että kaipaisin ja hylkäisin samoja
asioita kuin sinäkin.
Anna minun kuolla pois kaikesta
maailmallisesta ja olla sinun vuoksesi
välittämättä maailman rakkaudesta
ja ihmisten ylenkatseesta.

Kaikkein eniten pyydän, että saisin levätä
sinussa ja rauhoittaa sydämeni. Sinä olet
todellinen sydämen rauha ja ainoa lepo.
Sinusta on kaukana kaikki kovuus ja
rauhattomuus. Sinun rauhassasi
minä nukun ja lepään.

Herra Jeesus, sinä sanot olevasi elämän leipä.
Et ole leipä vain rikkaille ja hurskaille, vaan myös
meille köyhille, eksyneille, syntisille.
Jokaiselle, jolla on puhtauden jano ja vanhurskauden nälkä,
jokaiselle, joka tulee sinun luoksesi.
Ravitse minutkin taivaan antimilla

Minä annan itseni, ruumiini ja sieluni ja kaiken,
mitä minulla on, sinun haltuusi ja käsiisi.
Sinun pyhä enkelisi olkoon minun kanssani
älköönkä koskaan minua jättäkö, ettei paha
vihollinen Perkele minua mitenkään voittaisi.
Aamen.

Virsi 224:1,2,8
Ehtoollisrukoukset

Isä meidän (Pater noster)

Ehtoollisen vietto
Kiitosrukous
Siunaus
Virsi  417


Arkistot

elokuu 2014
Ma Ti Ke To Pe La Su
« Tou    
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728293031

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.