Gal. 4: 12-20
Pyydän teitä, veljet: tulkaa sellaisiksi kuin minä olen, koska minäkin olen tullut samanlaiseksi kuin te. Ette te ole minua millään tavoin loukanneet. Tiedätte, että julistin teille ensimmäisen kerran evankeliumia sairastumiseni vuoksi. Vaikka ruumiillinen tilani pani teidät koetukselle, ette halveksineet ettekä inhonneet minua vaan otitte minut vastaan kuin Jumalan enkelin, kuin Kristuksen Jeesuksen. Missä teidän riemunne ja innostuksenne nyt on? Voin todistaa teistä, että olisitte silloin antaneet minulle vaikka silmät päästänne, jos se olisi ollut mahdollista. Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne, kun sanon teille totuuden? Nuo toiset koettavat innokkaasti vaikuttaa teihin, mutta heidän intonsa ei ole oikeaa. He tahtovat erottaa teidät meistä, jotta te intoutuisitte kannattamaan heitä. Into on hyvä, jos asia on hyvä – näin aina eikä vain silloin kun minä olen luonanne. Rakkaat lapseni, teidän vuoksenne minun on jälleen kärsittävä synnytystuskia, kunnes Kristus saa muodon teissä. Kunpa voisin olla nyt luonanne ja löytää oikean äänensävyn! En tiedä, mitä teille tekisin.
Joh. 13: 16-20
Jeesus puhui opetuslapsilleen:
»Totisesti, totisesti: ei palvelija ole herraansa suurempi eikä lähettiläs lähettäjäänsä suurempi. Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat.
Minä en sano tätä teistä kaikista. Tiedän kyllä, ketkä olen valinnut. Tämän kirjoitusten sanan on käytävä toteen: ’Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaan.’ Minä sanon tämän teille jo nyt, ennen kuin ennustus toteutuu, jotta sen toteutuessa uskoisitte, että minä olen se joka olen. Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt.»
Paavali puhuu kirjeessä kahdenlaisesta julistuksesta.
Galatiassa Paavalin julistama evankeliumi oli hyvän alun jälkeen joutunut huonoon huutoon, kun toisenlaiset saarnamiehet olivat päässeet apajille. Nyt suosiota saivat nämä uudet puhujat. Paavalin opetus syrjäytyi.
Toisella julistuksella on saavutettu innostunut vastaanotto. Paavali sanoo, että sillä koetetaan innokkaasti heihin vaikuttaa – mutta into ei ole oikeaa. Heillä on intoa, mutta päämäärä on evankeliumin vastainen. Heidän päämääränsä oli jo muodostuneen seurakunnan hajottaminen, ei sen rakentaminen. He tahtovat kannatusta ja suosiota itselleen, eivät Jeesukselle. Siinä he myös onnistuivat. Mitkä avut olivat heidän onnistumisensa takana?
Uudet puhujat olivat fyysisesti siis ulkoiselta olemukseltaan miellyttävämpiä – komeampia kuin Paavali. He olivat niin kuin paratiisin kielletyn puun hedelmä, kauniita katsoa ja ymmärtämystä antavia. Mutta totuus oli heistä kaukana. Paavali sanoi olevansa ruumiillisesti sellainen, että häntä olisi helposti voinut inhota ja halveksua.
Mikä häntä vaivasi, ei ole selvillä. Oliko siinä kukaties se kaikupohja, mikä teki Jumalan armon ja evankeliumin sanoman hänelle omakohtaisesti tärkeäksi. Psykologisten seikkojen tuominen esille ei ratkaisen asiaa. Kristus toi Paavalille syntien anteeksiantamuksen ja lain täyttymyksen, ei vain jotakin korviketta huonolle itsetunnolle. Mutta ulkoisesti rujo esiintyminen hänellä oli ollut.
Uudet puhujat olivat myös puhetaidollisesti etevämpiä – osasivat puhua ja suostutella paremmin, osasivat puhua tunteeseen vedoten. He saivat yleisönsä pidättämään hengitystään, itkemään ja nauramaan. Heillä oli puheen tunteikkuus ja johdonmukaisuus hallinnassa, mutta heidän päämääränsä olivat arveluttavia. Paavali taas oli oikealla asialla, mutta hänen puhetaitonsa ja olemuksensa ei aina ollut kohdallaan. Sitä hän itsekin valittaa.
1 Kor 2:1 Kun tulin luoksenne, veljet, en julistanut Jumalan salaisuutta teille suurenmoisen puhetaidon tai viisauden keinoin. – En halunnut tietää teidän luonanne mistään muusta kuin Jeesuksesta Kristuksesta, en muusta kuin ristiinnaulitusta Kristuksesta.
Kaikkein vaarallisinta oli, että uudet puhujat toivat mukanaan uuden opin. He ujuttivat kuulijansa uskonnollisten suoritusten tielle. Jumalan lahja olikin ansaittava.
Mitä tapahtui ja miksi?
Ensin Paavalin julistus otettiin ilolla vastaan. Se oli ollut aitoa iloa. Ihmiset saivat syntiensä syyllisyyden taakan alla kuulla vapauttavan sanan. Jumala antaa anteeksi. hän on tullut sinua lähelle, niin ettei hänen pyhyytensä ja vanhurskautensa polta ja tuhoa sinua – sillä olet Jeesuksen luona turvassa. Olet saanut lahjaksi Jeesuksen puhtauden ja pyhyyden.
Miten tämä ilo ja lahja korvautuivat uudella opetuksella? Miksi he kääntyivät pois Paavalin opetuksesta? Tuhannen taalan kysymys on se, miksi tällainen opetus kiehtoo meitä edelleen?
Koska he mielestään uuden opetuksen avulla voivat kohota vähän hurskaammiksi, paremmiksi ja pyhemmiksi. He eivät enää ole vain lahjan varassa, vaan heillä on jotakin itselläänkin, itse hankittua pyhyyttä, itse voitettua synnittömyyttä. Toki sen täytyy näyttää Jumalankin silmissä hyvältä.
Uusilla opettajilla oli siis tarjota jotakin vähän enemmän. jotakin sellaista, mikä vaikuttaa olevan hengellisempää.
Mutta Paavali huomasi jo hyvin varhain, että se oli omatekoista vanhurskautta? He rakensivat itsensä varaan eivätkä ’Kristuskalliolle’. Aina kun tuodaan esteitä evankeliumille, Jumalan vapaalle lahjalle tapahtuu se, mikä evankeliumissakin kävi ilmi: Ystäväni, joka söi minun pöydässäni, on kääntynyt minua vastaa.
on vaikea suostua Jumalan armoon. On vaikea suostua siihen, että minulla ei ole Jumalalle mitään tuotavaa. Haluamme parannella itseämme. Rakennamme tapoja ja sääntöjä, joilla osoitamme hurskautta, Raamatun lukeneisuutta.
Niin pian kuin oma pyhityselämä nousee Kristuksen ristiä korkeammaksi on astuttu harhaan ja kohtalokkaalla tavalla.
Paavalin varoitus on syytä ottaa vakavasti, sillä evankeliumin puhtaus voidaan kadottaa. Meidän on etsiydyttävä aina uudestaan ristin miehen luokse. Ei ole suurempaa pyhyyttä ja puhtautta kuin se, minkä häneltä saamme, siihen on suostuminen.
Siinä on myös suurin ilo. Se riittää.
