Archive for April, 2007

Pelko lukitsee sydämet

Pelko lukitsee sydämet

Samana päivänä viikon ensimmäisenä opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän edessään ja sanoi: ”Rauha teille!” Joh 20:19

Pitkäperjantain tapahtumien jälkeen opetsuslasten joukko oli hyvin onnettomassa tilanteessa. He olivat kauhuissaan ja peloissaan.

Mitään siitä rohkeudesta ja varmuudesta, joka heillä oli ollut Jeesuksen kanssa, mitään siitä ei ollut jäljellä.

Enää ei kinasteltu siitä, kuka heistä on suurin Jumalan valtakunnassa? Usko ja toivo oli menetetty. Jeesus ei ollutkaan se, joksi he hänet ajattelivat. Mitään taivaspaikkoja ei heidän kesken jaeta.

Nyt oppilaat olivat yhdessä. He hakivat toisistaan turvaa ja piileksivät lukittujen ovien takana – ja pelkäsivät.

Mitä he pelkäsivät?

Evankeliumi sanoo, että juutalaisia. – ei kreikkalaisia tai roomalaisia tai egyptiläisiä, vaan juutalaisia. Miksi he juutalaisia pelkäsivät, kun itsekin olivat juutalaisia. Vähän sama kuin me pelkäisimme suomalaisia.

He pelkäsivät että juutalaisten johtomiesten ja villiintyneen kansan murhanhimo ei olisi tullut tyydytetyksi, vaan että se kohdistuisi heihin.
He pelkäsivät kärsimystä ja kuolemaa. He pelkäsivät, että se ilo ja onnellisuus ja elämän huolettomuus, joka heillä oli ollut Jeesuksen seurassa nyt samalla nujerrettaisiin, että heiltä vietäisiin ihmisarvo ja että heidät muistotkin häpäistäisiin. Että kaikki mitä heidän elämässään oli rakentunut Jeesuksen kanssa revittäisiin rikki.

He olivat antaneet sydämensä Jeesukselle. He olivat antaneet historiansa ja tulevaisuutensa hänelle. Nyt tuo kaikki oli hajoamassa

Muutamien naisten uutinen tyhjältä haudalta ja ylösnousseen Herran kohtaamisesta ei ollut tuonut heille minkäänlaista rauhaa tai rohkeutta eikä myöskään uskoa. Ehkä Magdalan Maria itsekin horjui jo uskossaan. ”Ehkä näin vain näkyjä, ehkä olen tulossa hulluksi”, sillä tuolla lukittujen ovien takana kaikki pelkäsivät juutalaisia ja omaa tuhoutumistaan. Usko Jeesukseen ja kuoleman voittamiseen ei ollut saanut sijaan heidän sydämessään. He olivat pelkojensa vangitsemina.

Mutta keskelle heidän hätäänsä Jeesus ilmestyy lukittujen ovien taakse. Jeesus on heidän keskellään. Hän ei tullut sinne jostakin kuljettuaan pitkän matkaa, hän ei huhuillut oven takana vaan kuten evankeliumissa sanotaan Jeesus seisoi heidän keskellään, niin kuin olisi ollut siellä kaiken aikaa.

Jeesus ei jättänyt opetuslapsiaan pitkäksi aikaa. Hän ei antanut heidän hätääntyä kokonaan vaan pian ilmestyi heille. Eikä vain ilmestynyt, vaan seisoi heidän keskellään.

”Siellä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen teidän kanssanne.”

Tässä tutussa Raamatun jakeessa ei sanota, että sinne hän jostakin tulee jos ehtii, vaan siellä hän on. Hän on siellä missä mekin ja kulkee meidän kanssamme.

Opetuslasten pelko haihtui pois. Enää he eivät pelänneet sillä he näkivät, että kuolemallakaan ei ole valtaa Jeesukseen. Jos näin on, heillä ei ole enää mitään pelättävää. Jeesus varjelee heidänkin elämänsä kuoleman läpi.

Pelon tilalle opetuslapset saivat suuren rohkeuden julistaa Jumalan valtakunnan hyvää sanomaa. Vihollisista suurin kuolema ja sen liittolaiset synti ja pimeyden ruhtinas ovat voitettu ja kukistettu.

He eivät enää jääneet lukkojen taa niin kuin vangit vaan lähtivät viemään sanomaa Jumalan suurista teoista: vapauden ja voiton sanomaa.

He eivät enää pelänneet kärsimystä, eivät kuolemaa, vaan olivat valmiita kärsimään uskonsa tähden ja valmiita myös antamaan henkensäkin. Sillä nyt he tiesivät, että mikään ei voi heitä vahingoittaa. Usko kuoleman voittaneeseen Jeesukseen oli vienyt pelon pois.

Entä me 2000 vuoden jälkeen; poistaako usko ylösnousseeseen meidän pelkomme? Usein me kuitenkin pelkäämme edelleen. Pelkäämme kuin opetuslapset lukkojen takana. Mitkä ovat meidän pelkojamme, jotka lukitsevat meidät?

Jos talomme eivät olekaan lukittuja, sydämemme ovat. Sydänten lukkojen taakse me emme päästä ketään. Ja siellä olemme yksin. Emme halua, että kukaan näkee ja tuntee pelkojamme, haavoittumisen riski on liian suuri. Pelkäämme iskuja heikkoon kohtaamme.

Opetuslapset olivat yhdessä. Kullakin heistä oli varmaan sydänten lukkoja toisia kohtaan. Jokin sellainen sielunalue, jonka he halusivat pitää muilta salassa. Alue, jossa olla yksin Jumalan kanssa.

Jeesus tulee kaikkien lukkojen taakse, kaikenlaisten pelkojen keskelle ja hänellä on tämä sana rauhoittamassa myös meitä: Rauha teille.

Voisiko todella olla niin, että Jeesus tulee myös sinun ja minun lukkojen taakse vapahtajana, kuninkaana joka puhuu sinulle lempeästi: Älä pelkää. Minä tunnen sinut, tunnen pelkosi, tunnen haavasi. Minä olen sinun kanssasi. Aukeavatko meidän sydäntemme lukot? Uskaltaudummeko ulos maailmaan luottaen siihen, että Jeesus on meidän vapauttajamme.

Sellaisen uskon hän ainakin haluaisi sinussa synnyttää ja vahvistaa.

Olen tämän puheen pitänyt Merikarvialla 1990-luvun lopulla. Mahdollisesti jokin hartauskirjan (esim. Martti Simojoen) idea on taustalla.

Agri – colaa

Agri-colaa – koulun päivänavaus

Hyvää huomenta.
Haluan teille aluksi lukea muutaman raamatunjakeen Paavalin kirjeestä Galatalaisille.
παντες γαρ υιοι θεου εστε δια της πιστεως εν χριστω ιησου
οσοι γαρ εις χριστον εβαπτισθητε χριστον ενεδυσασθε
(Textus receptus) Gal 3:26-27

Eikö ole hienosti sanottu? Tässä on jotakin todella kaunista. Vai mitä te sanoitte? Te ette ymmärrä. Minäpä luen uudestaan ja hitaammin. Kuunnelkaa tarkasti.

Ette ymmärrä vieläkään. Miten niin? Minähän luin tämän Raamatusta. Ette ymmärrä kieltä. Ei hätää. Minulla on virallinen käännös.

Omnes enim filii Dei estis per fidem in Christo Iesu
quicumque enim in Christo baptizati estis Christum induistis
(Vulgata)

Eikö tämäkään auttanut. Voi voi? Mitä tehdään? Hei nyt tiedän. Minulla on kännykkä. Soitetaanpa kaverilleni Mikael Agricolalle. Ehkä hän voi auttaa.

Haloo onko Mikael. Hei Tuomo Harjavallasta on täällä. Minulla on yksi ongelma, voisitkohan auttaa. Olen pitämässä päivänavausta, mutta oppilaat eivät ymmärrä lukemaani Raamattua. Galatalaiskirjeen 3 luku 26-28. Laitatko tulemaan tekstarina. Kiitos ja kevyet mullat.

Ongelma on rateknnut.

Sille te oletta caiki Jumalan Lapset sen Uskon cautta Jesusen Christusen päle Sille quin mo’da te castetut oletta nin te oletta Christusen pälenepukeneet . Ei ole tesse Judeus eli Greki / Ei ole tesse Oria eli Wapah / Ei ole tesse Mies eli Waimo / Sille te oletta caikitynni yxi Christusesa Jesusesa .(Agricola)

Elämä olisi hankalaa, jos meillä ei olisi kirjoitettua suomen kieltä.

Jos Jumala on lähestynyt ihmisiä Jeesuksen kautta ja ilmoittanut meille tahtonsa – olisi aika hankala tietää, mitä hän tahtoo, jos sitä ei saisi lukea omalla äidinkielellään.

Kun Agricola on tuon käännöstyön tehnyt, Jumalan sana tulee ymmärrettäväksi. Agricolan ajasta on kulunut kauan. Tänään hänen kirjoituksensa ovat jo vaikeasti käsitettäviä. Siksi Raamattua on käännetty uudestaan.

Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. (1992)

Vuonna 2004 vähintään yksi Raamatun kirja oli käännetty 2377 kielelle

Agricolan rukous

Herra Jeesus Kristus, sinä koko maailmankaikkeuden hallitsija, Jumala Jumalasta, valkeus valkeudesta, joka kaiken viisaasti hallitset ja kaiken oikein johdatat. Sinussa ovat kätkettyinä kaikki Jumalan viisauden ja tiedon aarteet.
Maailman alusta tähän asti ovat kaikki filosofit, luonnontieteilijät, muut oppineet ja kaikki pyhät ihmiset saaneet taitonsa sinulta.
Minä polvistun nyt kiittäen ja kumartaen sinun jalkojesi ja laupeutesi eteen ja rukoilen nöyrästi:
valaise minun vajavaista ymmärrystäni, että oppisin hyvistä kirjoista oikeita asioita, joita voisin sitten sinulle kiitokseksi ja kunniaksi toteuttaa elämässäni.
Siunaa opiskeluni niin, että tottuisin tuntemaan, rakastamaan ja palvelemaan sinua.
Varjele minua, etten käyttäisi lahjojasi huonosti ja turhuuteen.
Kuule meitä, sinä, joka olet kaikkein korkein Isä. Aamen

Isä meiδän, joka olet taivaasa.
Pyhätty olkoon sinun nimes.
Lähestulkoon sinun
valtakunnas.
Olkoon sinun tahtos niin maasa
kuin on taivaassa. Anna meile
tänäpäivän meiδän
jokapäivänen leipän.
Ja anna meiδän syntinne
anteeksi, niinkuin me meiδän
velgolisten anname.
Ja älä johδata meitä
kiusaukseen.
Mutta päästä meitä pahasta.
Sillä että sinun on valtakunta,
ja voima, ja kunnia
ijankaikkisesta ijankaikkisehen.

Kumman tahdotte Barabbaan vai Jeesuksen

Keskustan koulun pääsiäiskirkko luokat 3-6

Matt. 27: 11-32
Jeesus vietiin maaherran eteen. Tämä kysyi: “Oletko sinä juutalaisten kuningas?” “Sinä sen sanoit”, Jeesus vastasi. Ja kun ylipapit ja vanhimmat syyttivät häntä, hän ei vastannut mitään. Silloin Pilatus sanoi hänelle: “Etkö kuule, kuinka raskaita todisteita he esittävät sinua vastaan?” Mutta Jeesus ei vastannut yhteenkään hänen kysymykseensä. Tämä ihmetytti maaherraa suuresti.
 Tapana oli, että maaherra aina juhlien aikana päästi vapaaksi yhden vangin, jonka väkijoukko sai valita. Vankien joukossa oli nyt Barabbas-niminen kuuluisa mies. Kun väkijoukko oli koolla, Pilatus kysyi: “Kumman haluatte? Vapautanko Barabbaksen vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?” Hän näet tiesi, että Jeesus oli pelkästä kateudesta jätetty hänen käsiinsä.
… Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät väkijoukon pyytämään Barabbakselle armahdusta ja Jeesukselle kuolemantuomiota. Maaherra kysyi nyt: “Kumman näistä kahdesta haluatte? Kumman päästän vapaaksi?” Väki vastasi: “Barabbaksen.” Pilatus kysyi: “Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?” Kaikki vastasivat: “Ristiinnaulittakoon!” “Mitä pahaa hän on tehnyt?” kysyi Pilatus. Mutta he vain huusivat entistä kovemmin: “Ristiinnaulittakoon!”
 … Silloin Pilatus antoi heille myöten ja vapautti Barabbaksen, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi.
Maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja keräsivät koko sotaväenosaston hänen ympärilleen. He riisuivat Jeesuksen ja pukivat hänet punaiseen viittaan, väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja panivat ruokokepin hänen oikeaan käteensä. He polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat hänelle pilkaten: “Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!” He sylkivät hänen päälleen, ottivat häneltä kepin ja löivät häntä sillä päähän. Aikansa pilkattuaan he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja lähtivät viemään häntä ristiinnaulittavaksi.
Matkalla he kohtasivat Simon-nimisen kyreneläisen miehen ja pakottivat hänet kantamaan Jeesuksen ristiä.

Evankeliumikohdassa jonka luin eletään jännittäviä hetkiä. Jeesus on tuomittavana. Esillä on ihmisiä, jotka ovat kukin jollakin tavalla osallinen Jeesuksen elämän viimeisissä vaiheissa.

Siellä on Pilatus, jolla inhimillisen mittapuun mukaan on valta tuomita Jeesus tai olla tuomitsematta. Juutalaisia pappeja ja hallitusmiehiä. Siellä on väkijoukko huutamassa tuomiota.

Tekstissä mainitaan myös eräs mielenkiintoinen henkilö Barabbas. Hän oli juutalaisten keskuudessa kuuluisa mies. Barabbas oli vangittu kapinoinnista ja murhasta. Juutalaisille hän oli ehkä jonkinlainen kansallissankari. Valtaapitävien Roomalaisten kannalta Barabbas oli terroristi, joka uhkasi yleistä turvallisuutta. Tässä toimessaan ja kapinajohtajana hän oli riistänyt joltakulta hengen.

Joissakin vanhoissa Raamatun käsikirjoituksissa Barabbaan etunimeksi mainitaan myös Jeesus. Jeesus oli yleinen nimi tuohon aikaan. Niinpä Pilatus saattoi esittää kansalaisille kysymyksen: vapauttakaa kumman tahdotte: Barabbas tai Jeesus Kristus. Kumman he halusivat: murhamiehen vai juutalaisten kuninkaan.

Raamatun lukemiseen liittyy eräs merkillinen piirre. Evankeliumia ei lueta vain ikään kuin selostuksena vanhoista asioista. Tuo kysymys kumman Jeesuksen te haluatte voidaan esittää meille myös tänään. Kumman Jeesuksen puolelle te asetutte, kumpaa haluatte seurata: Terroristi Barabbasta, joka asettuu lakeja vastaan vai Jeesuksen puolelle, joka rakastaa vihamiehiään ja rukoilee heidän puolestaan.

Meillä on taju oikeudenmukaisuudesta ja siksi haluamme, että Jeesus vapautettaisiin. Mutta mitä vanhemmaksi elää sitä enemmän oppii tuntemaan itseään. Silloin tajuaa myös sen, että ihmisen oma elämä, kaikki se, mitä olemme tehneet muodostaa vastauksen tähän kysymykseen. Se taas osoittaa yleensä sen, että olemme Barabbaan puolella ja Jeesusta vastaan. Barabbaksen tavoin me olemme usein turvautuneet vääryyteen ja laittomuuteen mieluummin kuin totuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Me olemme tehneet rumasti toisia ihmisiä kohtaan – ihan vain omaa pahuuttamme ilman, että heissä olisi ollut mitään syytä. Silloin me olemme asettuneet Barabbaksen puolelle.

Oikeudenmukaisuuden tajumme haluaa Jeesuksen vapaaksi, mutta todelliset tekomme puolustavat Barabbasta.

Onneksi omatuntomme sentään tuomitsee vielä tekomme. Me olemme tehneet väärin. Mutta Jeesus ei tehnyt kenellekään pahaa. Hän ei tehnyt vääryyttä. Hän oli syytön. Ja kuitenkin hänet tuomittiin ja murhamies vapautettiin.

Ihmisen tärkein asia on se, mitä hän on Jumalan edessä. Meistä jokainen haluaisi tuottaa iloa vanhemmilleen ja opettajilleen. Jokainen haluaisi, että oma opettaja ajattelisi meistä hyvää, että hän suhtautuisi meihin hyväksyvästi ja sanoisi meille: sinä olet hyvä poika tai sinä olet hyvä tyttö. Tällaisia sanoja me haluaisimme kuulla.

Jeesuksen opetuksen mukaan sama pitää paikkansa suhteessa Jumalaan, taivaan Isään. Meille pitäisi olla tärkeää myös se, mitä hän meistä ajattelee, hyväksyykö hän meidät.

Mutta meillä on ongelma. Me olemme näitä Barabbaita. Jos tarkkoja ollaan niin kaikki ihmiset ovat pahoja ja kykenevät tekemään pahoja asioita, kuten Barabbas. Kukaan ei ole täysin puhdas. Mitä enemmän ihminen omia tekemisiään ajattelee, sitä surullisemmaksi hän voi tulla – ja omassa tunnossa alkaa painaa raskas taakka.

Tämän tähden kertomus Jeesukseen kärsimyksestä ja kuolemasta on tärkeä. Evankeliumista luemme myös sen, että näin piti tapahtua. Jeesuksen elämän syvin tarkoitus ja kutsumus toteutui hänen kuolemassaan – siksi me kristityt kuvaamme Jeesuksen usein juuri ristillä riippuvana. Tämän tähden Jeesus oli syntynyt tähän maailmaan. Jotta hän vapauttaisi jokaisen pahan Barabbaan tuomiosta. Jeesuksen luona ja Jeesuksen tähden murhamieskin voi kokea armahduksen ja anteeksiantamuksen ja päästä vapaaksi Jumalan edessä.

Jeesuksen tähden me saamme anteeksi ja me saamme luottaa täysin siihen, että meillä on asiat hyvin taivaan Isän kanssa. Hän ei menetä hermojaan meidän kanssamme – niin kuin tavalliset isät (minultakin joskus voi päreet palaa, kun tytär on niin itsepäinen. Silloin tulee korotettua turhaan ääntään, jopa huudettua ja tiuskittua.)

Tämän suuntaista juttua kehittelin koululaisten (3-6 luokat) hiljaisen viikon keskiviikon kirkkoon. Mutta luovuin tästä teemasta lopulta ja toteutin palmusunnuntain jutun heillekin, mikä pidettiin alimmille luokille 1-2. Idea ylläolevaan teemaan on saatu Peter Halldorfin kirjasta Sielun juuri. Koska ajatukset karkasivat liian teoreettiseksi, katsoin että on paras tehdä jotakin muuta.