epäystävänpäivä

Kiusaaja – Epäystävä

 

Virsi 273 Jeesus paras ystäväsi

 

Huomenna on ystävänpäivä. Tänä vuonna ystävänpäivä sijoittuu kirkollisesti erikoiseen viikkoon. Muistatte varmaan, että viime pyhän evankeliumissa Jeesus on autiomaassa Saatanan kiusattavana. Se ei ole ystävänpäivää ajatellen ehkä kaikkein onnistunein teema. Kiusaaminen on kaikkea muuta kuin ystävällistä toimintaa. Se on kaiken ystävyyden ja myötätunnon puuttumista. Mutta jonkinlaisena vastakohtanaan se ehkä auttaa meitä myös muistamaan, mistä oikea ja hyvä ystävyys koostuu.

 

Saatana on perikuva epäystävästä. Jos huomenna on ystävänpäivä, niin tänään ihmisiä muistutetaan epäystävästä.

 

Kun Jumala rakkaudessaan luo uutta ja saa ihmisiä yhteen. Paholainen on toiselta nimeltään diabolos, eli hajoittaja. Hän repii rikki sitä, minkä Jumala saa aikaan. Hän yrittää saada ihmisen erilleen ja riitoihin toistensa kanssa. Hän yrittää rikkoa ihmisen ja Jumalan välisen ystävyyden, perheenjäsenten välisen rakkauden ja ystävien kesken vallitsevan luottamuksen.

 

Jos ystävänpäivänä lahjoitetaan sydämenmuotoisia kortteja, niin diabolos piirtää sydämet mustiksi ja särkyneiksi.

 

Hajoittaminen on helppoa ja paljon korvaamatonta tuhoa on mahdollista saada lyhyessä ajassa aikaan. Voisi luulla siksi, että suurimmat voimat liittyvät juuri hajottamiseen. Atomipommi on siitä kaikkein rajuin esimerkki – Aineen pienimmässä yksikössä atomissa saadaan aikaan halkeama. Siinä saadaan valtava määrä energiaa vapautumaan.

 

Se minkä rakentamiseen on käytetty lukuisia työvuosia, voidaan helposti ja vähällä vaivalla hajottaa. Sitä diabolos tekee. Sellainen on epäystävä.

 

Elämässä me kohtaamme toisinaan hajottavia voimia. Siksi on hyvä tietää ja muistaa, että Jumalan luova ja yhdistävä rakkaus on aina suurempi voima kuin hajottavat voimat. Rakentamiseen ja luomiseen tarvitaan enemmän tahtoa, enemmän mielikuvitusta, enemmän iloa, enemmän vapautta ja enemmän kaikkea kuin tuhoamiseen. Mutta Jumalan luova voima on myös sillä tavoin ylivertainen, että diabolos ei milloinkaan ehdi tuhota niin paljon kuin Jumalan luo uutta. Hän ei saa milloinkaan niin suurta tuhoa aikaan, etteikö toivoa ihmiselle jäisi. Jumala on pahaa suurempi.

 

Hyvä ystävä saa sinussa parhaat puolesi esiin – luovat piirteesi. Hän kannustaa, rohkaisee, tsemppaa ja tukee. Huonon ystävän halauskin on kuin puukonisku. Hän latistaa ja vähentää ja kutistaa ja viimekädessä toivoo sinulle pahaa.

 

Jeesus sanoo meille että hän on ystävämme. Hänessä on kohdattavissa ihmisiä suurempi uskollisuus ja rakkaus. Jos koko muu maailma romahtaa ja kääntyy meitä vastaan, Jumalan rakkaus ei katoa.

 

Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät. (Joh 15)

 

 

Huomenna on ystävänpäivä – tänään on epäystävänpäivä

 

Tänään on ystävänpäivän aatto ja kirkollinen teksti on siihen hyvin puhutteleva. Luen Sanan aika kirjasta (ke 13.2.2008)

 

Silloin käärme sanoi naiselle: ei ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.

 

Tämän tekstin kuultuaan huomaa varmasti sen, että – ystävänpäivä on vasta huomenna. Tänään ei jaetakaan sydämenmuotoisia kortteja. Sen sijaan meitä muistutetaan kaikkien aikojen epäystävästä, ystävyyden pilaajasta.

 

Ystävä on sellainen, johon voi luottaa. Hädässä ystävä tunnetaan. Maailmassa on myös sellaisia, jotka esiintyvät ystävinämme mutta haluavat meille pahaa, toivovat epäonnistumistamme ja näkevät sen eteen henkilökohtaisesti vaivaa. (generaattorina tällaiselle toiminnalle on yleensä kateus ja kattimaisuus, viha ja viisasteleva luonne) Sellainen kaveri on myös Raamatun alkulehdellä esiintyvä käärme. Hän tuli esille ystävällisin aikein, mutta jo ensirepliikistään alkaen hän johtaa keskustelukumppaniaan järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti kohti tuhoa. Hän on ehkä täydellisin esimerkki epäystävästä.

 

Mainostajat ja tietokonevirusten levittäjät ovat lukeneet Raamatun alkukertomuksen myös hyvin tarkkaan ja oppimismielessä. He tietävät kuinka saada ihminen luottavaisesti ostamaan tuote jota ei tarvitse ja lataamaan koneelleen ohjelma joka aiheuttaa haittaa. Se mikä toimi ensimmäisten ihmisten kohdalla, toimii paremmin myös tänään.

 

Niinpä päivän aihetta ajatellessani tulin siihen tulokseen, että mitä jos tänään onkin epäystävän päivä. Tarkoitus ei tietenkään ole olla epäystävällinen, vaan siinä, että tunnistat itsessäsi ja lähelläsi epäystävyyden lähteet. Milloin olet kokenut epäystävällisyyttä? Miltä se on tuntunut? Milloin olet ollut vedättämisen tai manipuloinnin uhri. Sinulle puhutaan yhtä ja tarkoitetaan toista.

 

En halua väittää sitä, että voisimme olla kaikkien kaveri. Aina ei pysty edes olemaan ystävällinen. Kaikkia ei muutenkaan tarvitse miellyttää. Se ei vielä ole sitä epäystävyyttä, jota tarkoitan. Epäystävyys on diabolista, hajottavaa. Se kylvää myrkkyä ympärilleen ja toivoo pahaa.

 

Ei ole tavatonta, että myös uskonnollisissa piireissä ihmisiä houkutellaan vieraalle maaperälle omalta persoonaltaan. Käytetään Jumalan nimeä väärin. Silloin käärmeellä on hurskas puheenparsi ja sinulle kerrotaan, että tulet Jumalan kaltaiseksi, tulet kokemaan jotakin aivan uskomatonta.

 

Epäystävä voi hymyillä meille yllättävissä tilanteissa. Mutta kun me tunnistamme epäystävän, sen hymy vaihtuu irvistykseen. Sen tunnistaminen ei tunnu kivalta – vielä vähemmän jos se hymyilee sinulle peilistä. Oman hyväuskoisuuden murtuminen saattaa pelästyttää. Siksi kaiken tämän keskellä on hyvä muistaa, että on olemassa yksi, joka ei toivo meille milloinkaan pahaa.

 

 

 

Hiljainen keskiviikko – Jeesus tuomitaan

Hiljainen keskiviikko             Joh. 19: 1-16

Johdantosanat

Hiljaisen viikon aikana tarkastellaan niitä tapahtumia, jotka tapahtuivat yhden vuorokauden aikana: Getsemanen illasta – perjantain kuolemanhiljaisuuteen. Hiljaisen viikon maanantaina Jeesus otettiin kiinni, eilen tiistaina häntä kuulusteltiin. Häntä vastaan on esitetty vääriä syytöksiä. Pietari on kieltänyt tuntevansa Jeesuksen. Jeesus on viety Pilatuksen eteen. Tänään tuomio annetaan ja matka Golgatalle alkaa. Yksi viikko vuodessa hiljentyneenä Jeesuksen kärsimisen äärelle on lyhyt aika, kun tiedostaa sen merkityksen, mikä siinä avautuu.

Pilatus käski ruoskia Jeesuksen. Sotilaat väänsivät orjantappuroista kruunun hänen päähänsä ja pukivat hänet purppuranpunaiseen viittaan. Toinen toisensa jälkeen he tulivat hänen eteensä ja sanoivat: “Ole tervehditty, juutalaisten kuningas”, ja läimäyttivät häntä kasvoihin.    Pilatus meni taas ulos ja sanoi juutalaisille: “Minä tuon hänet tänne osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen.” Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi: “Katso: ihminen!” Kun ylipapit ja heidän miehensä näkivät Jeesuksen, he rupesivat huutamaan: “Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!” Pilatus sanoi heille: “Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa. Minä en ole havainnut hänen syyllistyneen mihinkään.” Juutalaiset vastasivat: “Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman, koska hän väittää olevansa Jumalan Poika.”    Tämän kuullessaan Pilatus kävi yhä levottomammaksi. Hän meni takaisin palatsiin ja kysyi Jeesukselta: “Mistä sinä olet lähtöisin?” Mutta Jeesus ei vastannut hänelle. “Etkö puhu, vaikka minä kysyn?” Pilatus sanoi. “Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?” Jeesus vastasi: “Sinulla ei olisi minuun mitään valtaa, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi on suurempi syyllinen se ihminen, joka on minut sinulle luovuttanut.”    Pilatus yritti nyt saada Jeesuksen vapautetuksi. Mutta juutalaiset huusivat: “Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä! Joka korottaa itsensä kuninkaaksi, nousee keisaria vastaan.”    Nämä sanat kuultuaan Pilatus toi Jeesuksen ulos ja asettui tuomarinistuimelleen niin sanotulle Kivipihalle, jonka hepreankielinen nimi on Gabbata. Tämä tapahtui pääsiäisen valmistuspäivänä puolenpäivän aikaan. Pilatus sanoi juutalaisille: “Tässä on teidän kuninkaanne.” Juutalaiset huusivat: “Pois! Pois! Ristiinnaulitse hänet!” Pilatus sanoi heille: “Pitääkö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?” Mutta ylipapit vastasivat: “Ei meillä ole muuta kuningasta kuin keisari.” Silloin Pilatus heidän vaatimuksestaan luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi.

 

Hiljaisen keskiviikon aiheena on kaksi sanaa: Jeesus tuomitaan

Kun lapsena koululaisena kuulin Jeesuksen kohtalosta minua kiukutti se epäoikeudenmukaisuus ja vääryys, joka Jeesusta kohtasi. Tunsin pienessä sydämessäni pyhää vihaa. Sen verran ymmärsin asioita, että tiesin mitä merkitsevät valheelliset syytökset, mitä merkitsee toisen pilkkaaminen ja lyöminen. Evankeliumin kuuleminen oli herättänyt tunteeni lapselle sopivaan suuntaan.

Maailman ainoa synnitön tuomitaan. Ainoa, joka ei ole tehnyt mitään tuomittavaa, saa tuomion – vieläpä kuolemantuomion. Siinä on jotakin hyvin surullista ja samalla pahaa. Muistatte varmaan, että Golgatalla toinen ristinryöväreistä tiesi tämän asian hyvin. Hän sanoi pilkkaavalle ryövärille, että he kaksi ovat kyllä saaneet ansionsa mukaan, mutta Jeesus ei ole tehnyt mitään pahaa. Hän on syyttömänä kärsimässä. Lopuksi hän rukoili Jeesusta ja sai kuulla lupauksen paratiisista.

 

Miksi Jeesus tuomittiin, jos hän oli syytön. Mikä oli hänen rikoksensa ja mistä häntä syytettiin?

 

Poliittiset johtajat eivät olleet halukkaita tuomitsemaan Jeesusta. Jeesus ei ollut uhka maallisille vallanpitäjille – ei Pontius Pilatukselle Hän ei nähnyt tuomitsemisen aihetta. Herodes (neljännesruhtinas – tetrarkki) nauroi Jeesukselle ja lähetti matkoihinsa.

 

Pilatus päinvastoin oli enemmänkin Jeesuksen puolustusasianajaja kuin hänen tuomarinsa saati syyttäjänsä. Niin paljon hän Jeesusta puolusti.syyttäjät olivat siis muita kuin yhteiskuntarauhan valvojat.Kun sotilaallinen ja poliittinen valta oli vieraissa käsissä, kansan omanarvontunto ja omaleimaisuus – eli identiteetti rakentui uskonnon ja kansallisten perinteiden ympärille. Niitä ylläpiti papisto ja hengelliset johtajat. He mielestään olivat niitä, jotka määrittelivät sen, mitä on olla juutalainen ja Jumalan kansan jäsen. He mielestään määrittelivät myös sen kuka itselleen tämän arvon voi omistaa. He määrittelivät sen, mitä se ihmiseltä edellyttää. He näkivät Jeesuksessa uhan, koska Jeesus puuttui heidän määräysvaltansa alueeseen. He eivät voineet sietää Jeesuksen perinteestä vapaata Raamatun tulkintaa.

1.             Jeesus asettui lain yläpuolelle. Hän ei tulkinnut lakia perinteen mukaan, vaan rakkauden vaatimuksesta käsin. Jeesus paransi sairaita sapattina (Mark 3:1-6, Matt 12:9-12)

2.             Jeesus seurusteli huonomaineisten kanssa (syntiset ja publikaanit), hyväksyi heidät pöytävieraakseen. Tätä ei kunniallinen juutalainen olisi koskaan tehnyt. (Matt 9:9-13) Näin laaja Jumalan etsivä ja armollinen rakkaus ei ollut heidän mieleensä.

3.             Jeesus väitti olevansa Jumalan Poika, ja kutsui Jumalaa isäkseen (abba). Hän teki itsensä Jumalan vertaiseksi antamalla ihmisille syntejä anteeksi. (Luuk 15:17-24) ks. myös Joh 5:16,-18

 

Nämä kaikki nähtiin jumalanpilkkana. Ainoa todellinen syytös Jeesusta vastaan lopulta on jumalanpilkkasyyte: Jeesus on väittänyt olevansa Jumalan Poika.

 

Syytös on hyvin vakava. Tuossa yhteiskunnassa jumalanpilkkasyyte oli hyvin raskas syyte ihmistä vastaan. Jumalalta kunnian riistäminen oli kerta kaikkiaan häpeällistä. Yhteisö ei voinut sietää sellaista käyttäytymistä. Me olemme jo niin tottuneet siihen, että uskomme syviä arvoja pilkataan ja asetetaan naurun alaiseksi taiteen tai sananvapauden nimissä.

 

Joissakin tapauksissa kysymys on siitä että kaadetaan epäjumalia, joita näennäisen hurskauden nimissä on pystytetty. Epäjumalankuvat tuleekin särkeä. Mutta elävän Jumalan pilkkaaminen on häpeällisintä, mitä ihminen voi tehdä. Ihmisen tulisi tuottaa kunniaa luojalleen. Sitä varten hän on olemassa. Jeesuksen väite olisikin ollut karkeaa pilaa, ellei hänen puheensa olisi ollut totta.

 

Juutalaisilla oppineilla oli siis kovat piipussa. He näkivät Jeesuksen toiminnassa kansaa hajottavia vaarallisia piirteitä ja siksi halusivat päästä hänestä eroon keinolla millä hyvänsä.

 

Pilatus kuitenkin huolestuu väitteestä, jonka mukaan Jeesus ei olekaan vain juutalaisten kuningas vaan Jumalan Poika.Hän haluaa vielä keskustella Jeesuksen kanssa siitä, kuka hän oikein on. Hän kehui samalla, että hänellä on valta tuomita Jeesus kuolemaan tai vapauttaa hänet. Käytännössä hänen valtansa oli ohjailtavissa. Sitä ohjasivat kansan hengellisten johtajien mielipiteet ja vaatimukset. Mutta vielä enemmän hän oli Jumalan ohjattavissa. Jeesus vastasi Pilatukselle, että hänellä on vain sen verran valtaa kuin sitä on hänelle ylhäältä annettu. Käsikirjoitus on kirjoitettu tapahtumille. Voimme eritellä historiasta ja evankeliumeista erilaisia inhimillisiä syitä Jeesuksen tuomiolle ja kuolemalle. Mutta niiden lisäksi syvällä historian virrassa kulkee toisenlainen juonne – se on Jumalan pelastushistoria. Siinä miten Jumala ohjaa tapahtumien kulkua. Hänen päätöksestään Kristus tuli maan päälle kärsimään syntiemme tähden. Tietyt ihmisten teot ja vallinnat muodostivat siitä juuri tuntemamme kärsimystien. Jos esimerkiksi Pilatus olisi toiminut toisin, se olisi toki ollut mahdollista. Jumalan virta olisi kuitenkin kulkenut eteenpäin – kenties tehden vain yhden mutkan enemmän.On kuitenkin huomattavaa, että Pilatus ei tuomitse Jeesusta Jumalan pilkasta, ei siitä syystä, mikä hänelle tarjotaan. Hän väistää tämän syytteen. Tuomion peruste kirjoitettiin laattaan, joka laitettiin ristin yläpuolelle: Juutalaisten kuningas.Itse asiassa Pilatus ei kirjoita rikosta tai tuomion syytä tauluun. Hän kirjoittaa siihen väitteen tai toteamuksen: että tässä on juutalaisten kuningas. Ikään kuin viimeisenä puolustuksena Jeesukselle. Me ymmärrämme luonnollisesti tuon toteamuksen niin, että Jeesus on se Daavidin sukuun kuuluva Messias-kuningas, jota vuosisatoja oltiin odotettu.On merkillistä, että pakanahallitsija tunnustaa Jeesuksen kuninkuuden, mutta hänen oma kansansa hylkäsi hänet.Evankeliumeista tiedämme kuinka tapahtumat etenivät: Kristus kuoli puolestamme, kun vielä olimme syntisiä – jotta me saisimme syntimme anteeksi. Hän nousi kuolleista avatakseen meille taivaan.Nyt tuomittu Jeesus istuu Jumalan oikealla puolella. tuomitusta on tullut kaikkien elävien ja kuolleiden tuomari. hänen käsissään on kohtalomme. Hänellä on todellinen valta. Jumalan pelastustyö on saatettu päätökseen. Jumalan virta on murtanut kaikki esteet – ja se on virta josta mekin voimme ammentaa