Radiohartaus
Takavuosina eräs pappi aikoi tehdä aamulla olevaan suoraan radiolähetykseen elämänsä puheen. Hän osallistui parhaillaan radiotyön kurssille, jossa valmisteletiin radiohartauksia.
Niinpä hän valmistautui huolella, luki puhettaan ja teki korjauksia. Vielä yömyöhään hän hioi puhettaan. Kurssin vetäjä oli käynyt häntä komentamassa puoleltaöin nukkumaan. Mutta ei puhettakaan. Pappi harjoitteli ja työsti hartauttaan.
Aamiaisella ei tuota pappia näkynyt. Hänen puheensa h-hetki olisi lähellä. Kun kymmenen minuuttia oli lähetyksen alkuun aikaa, kseinen pappi käytiin herättämässä – raukka oli nukahtanut hartautensa ääreen – niinpä aamutakissaan hän juoksi studioon alimpaan kerrokseen. Hän ehti istahtaa paikalleen, kun lähetys alkoi.
Mutta rauhallisella ja tasaisella äänellään hän aloitti hartautensa ja kuvaili pikku pojan kalamatkaa vanhan kalastajan kanssa. Vanhalla kalastajalla oli vanha hyväksi havaittu onki ja täky, mutta pikku pojalla upouudet kalavehkeet ja monet vieheet.
He lähtivät varhain aamulla ollakseen valmiina silloin kun kalat liikkuvat. Monta poukamaa ja niemen kärkeä kuljettiin vanhan miehen ohjaamana. Hän tunsi nämä kalavedet. Melkein jokaisesta paikasta vanha kalastaja sai kaloja, mutta poikanen ei saanut mistään mitään. Ei vaikka hän vaihtoi ustimia ja huomioi kaiken asiaan kuuluvan.
Pappi oli hyvässä vauhdiss puheessan. Tarkkailuhuoneessa lasin takana taas näytettiin hermostuneita ja vihaisia katseita. Punaista valoa vilkutettiin. Sitten aika loppui ja lähetys katkaistiin – kesken papin hartauden.
Pappi vetäytyi huoneeseensa koko päiväksi masentuneena omasta epäonnistumisestaan. Häneltä jäi jutun hengellinen sanoma kokonaan pois. Hän oli vasta ehtinyt kertoa tarinan kahdesta kalamiehestä.
Illalla kurssilaiset kokoontuivat palaute-palaveriisn. Siellä arvioitiin kaikki puheet, myös tuon papin suorassa lähetyksessä pitämä hartauspuhe. Koska pappia ei näkynyt eikä kuulunut, hänet haettiin huoneestaan esiin.
Mutta luentotilaan tullessaan hän sai valtavat suosionosoitukset heti ovella. Hänen puheensa oli ainut, jota ei puhuja selittänyt auki, vaan jokaiselle jäi oma elämänkokemus ainoaksi selittäjäksi.
Olen ollut itsekin radiohartauskurssilla ja voisi kuvitella että tuon tämän jutun sieltä. Sen kirjoitti kuitenkin blogiini eräs kuopiolainen(?) mies kommenttina uusimpaan juttuuni.
Vastauksessani hänen kommenttiinsa esitin pahoitteluni papin puolesta. Minä olisin ainakin halunnut kuulla hänen tulkintansa kertomukselle kahdesta kalastajasta. Se ei olisi minun mieltäni latistanut vaan tuonut lisää heijastuspintaa tarinaan. Se olisi tuonut suhteen tarinan kertojaan.
Mikä olisi ollut tarinan opetus? Mistä se oikeastaan kertoi? Mikä oli sen hengellinen ulottuvuus? Jäikö tarina kesken? Tapahtuiko vanhan kalastajan ja pojan välillä vielä jotakin? Mitä poika tunsi jäädessään vaille kaloja ja miten vanha mies mahdollisesti suhtautui poikaan. Jäikö poika todella vailla yhtään kalaa. Eikö tullut sintin sinttiä.
Silloin varmasti luottamus omiin kykyihin oli koetteella. Mitä ilmeisemmin hän oli edellisenä iltana vanhalle miehelle esittänyt kalavehkeitään suurina aarteinaan ja kalastustaitojaan, kuinka hän on selvillä kaikesta. Mutta tosipaikan tullen hänen hienot ja kalliit systeemit eivät auttaneet.
Onko tarinassa kysymys vertauksesta – jossa kalastetaan elämän matalilla rannoilla, jossa oppineisuus kohtaa elämänkokemuksen. Oliko kysymys vastakohdasta: jossa luottamus elämän kantaviin voimiin Jumalaan kohtaa luottamuksen tekniikkaan ja välineisiin ja omaan taitoon.
Oliko tarina kasvukertomus pojan kasvamiseksi mieheksi. Robert Bly on kirjassaan Rautahannu sanonut hienosti, että äidit synnyttävät poikia, mutta mieheksi synnytään vain toisen miehen katseen alla. siitäkö tarina kertoi.
Entä hengellisyys – kertooko tarina jotakin ihmisen suhteesta Jumalaan. Kertooko se syyllisyydestä ja sovituksesta. Armosta ja anteeksiantamuksesta. Eksymisestä ja löytymisestä. Tuleeko jokin Jeesuksen vertaus lähelle tätä tarinaa: tuhlaajapoika, kaksi rakentajaa hiekalle/kalliolle.
Kun poika ei ole saanut kaloja, hän tulee levottomaksi ja haluaa jättää kalastamisen jo sikseen ja lähteä kotiin. Vanha mies ymmärtää pojan hädän ja alkaa keskustella.
”Ei miehen mitta ole siinä paljonko hän kaloja kotiin kantaa, vaan siinä miten hän käsittelee tyhjät verkot”
Puolilta päivin kalat vietiin torille ja myytiin hyvään hintaan. Saadut rahat laitettiin tasan – sillä samassa veneessä sitä kuitenkin oltiin. Vaikka et saisi ainoatakaan kalaa, ilman palkkaa et kuitenkaan jää. Kun olet Isän kanssa.
Tarina hartauden alussa on saatu Sananjalalta.
