Archive for July, 2008

Vedonlyönti

Vedonlyönti

 

Room 4: 16-20

 

Jokainen tietää mistä vedonlyönnissä on kysymys. Vaikka en suosittele sitä kenellekään, kaikki tietää miten se toimii. Esimerkkejä on raviradalta, lotosta.

 

Tavallisin vedonlyönti on siinä että kaksi henkilöä on eri mieltä asiasta. He lyövät vetoa tietystä summasta tai asiasta, ja selvitetään kumman kanta voittaa. Tarkoitus on samalla selvittää kuinka paljon henkilö on sanojensa takana. Uskaltaako hän riskeerata sen tähden mitään. Kymppi vetoa siitä, että huomenna sataa.

 

Vedon lyönnissä on epävarmuustekijöitä. Jo toisen erilainen väite nostaa epävarmuuden omasta kannasta. Uskallanko lyödä vetoa.

 

Kuvittele vedonlyönti, jossa panoksena on jotakin arvokasta

Perintökalleus, auto tai koti, oma terveys

 

Tällaista vetoa et löisi muuten kuin vakavasti harkiten.

 

Entäpä vedonlyönti, jossa on panttina koko elämäsi. Joko voitat vedon ja saat pitää elämäsi tai häviät ja menetät sen.

 

Joidenkin mukaan elämämme tosiasiallisesti on tällaisen vedonlyönnin varassa. Meillä on mahdollisuus voittaa iankaikkinen elämä tai menettää se ja joutua vaivan paikkaan. Heidän mielestään uskossa Jumalaan on tilanne vähän sama.

 

Epävarmuustekijä on siinä, että emme tieteellisellä varmuudella tiedä mikä meitä kuoleman rajan takana odottaa.

 

Ranskalainen filosofi Plaise Pascal ajatteli kysymystä Jumalan olemassaolosta juuri vedonlyöjän kannalta. Tässä tilanteessa hän halusi veikata tai lyödä vetoa Jumalan olemassaolon ja kristinuskon puolesta. Miksi?

-        jos Jumala on olemassa, ja ihminen on laittanut kaiken sen varaan, hänen voittomahdollisuutensa ovat rajattoman suuret.

-        mutta jos hän tuossa tilanteessa onkin kääntänyt selkänsä Jumalalle, häviäminen myös olisi kohtalokasta.

-        Jos Jumalaa taas ei ole, hän ei häviä juuri mitään eikä voitakaan.

 

Tällainen vedonlyönti tuntuu kuitenkin itselleni vieraalta. Uskossa ei ole kysymys tuollaisesta päättelystä. Usko ei ole jokin vedonlyönnin asia. Ihminen laittaa elämänsä uskonsa varaan. Mutta uskosta tulee elämässä syvintä todellisuutta.

 

Ihminen voi elää ja kokea johdatusta, rukousvastauksia, syntien anteeksiantamista, lohdutusta rukouksessa jo täällä maan päällä. Elämä ei ole jännittämistä kuinka vedonlyönnissä käy, mikä hevonen voittaa.

 

Ja silti – uskossa on epävarmoja kausia. Uskova ihminen laittaa elämänsä Jumalan varaan, vaikka mikään ei puoltaisikaan tässä maailmassa Jumalan olemassaoloa. Ehkä myös siksi voidaan sanoa, että usko ei ole ihmisen itsessään synnyttämää vaan sitä, että se on lahjana saatu. Se ei ole ihmisen suoritus. – Sellaista on Aabrahamin usko. Häneltä puuttuivat kaikki tekijät ja perustelut uskoon ja silti hän toivoi vaikka toivoa ei ollut.