Kukkulan kuningas
(A) Muistan omasta kouluajastani vain kaksi virttä, jotka jäivät mieleeni. Toinen oli 548 Tule kanssani Herra Jeesus ja toinen tämä 78 Vieraalla maalla. – En paljon ymmärtänyt siitä, kuka Jeesus on, mutta virren tunnelma puhutteli minua ja lauloin sitä vakavana muiden kanssa.
Sen tiesin ainakin että Jeesus oli hyvä ihminen ja että hänet otettiin kiinni ilman mitään syytä ja häntä kiusattiin vaikka hän ei ollut tehnyt mitään pahaa kenellekään. Tiesin että se oli väärin. Se oli raukkamaista ja epäoikeudenmukaista.
Tajusin ehkä myös sen, että vaikka olisin ollut paikalla, en olisi voinut tehdä mitään, mikä olisi muuttanut tapahtumien kulkua. Olin kiukkuinen hänen puolestaan.
Minua harmitti se, että maailmassa on ihmisiä, joilla on niin paljon valtaa, että vaikka he tekisivätkin pahoja asioita, he eivät joudu siitä vastuuseen.
(B) Kouluajoilta muista myös toisen asian – välitunneilta. Koulunpihalla oli pieni kumpare. Välitunneilla toisinaan leikimme Kukkulan kuningasta.
Tunteeko teistä joku tämän leikin: kukkulan kuningas. No se ei ehkä ole varsinaisesti leikki vaan kilpailu siitä, kuka hallitsee kukkulaa ylimpänä muita. Se, joka pysyy kumpareen päällä, on kukkulan kuningas. Se oli silloin lähinnä poikien juttu.
Joku pojista saattoi huutaa: Kuka on kukkulan kuningas. Ja siitä alkoi kova tohina ja paini. Oli huutoa, punnerrusta ja ankaraa tönimistä. Pojat tuuppivat toisia alaspäin ja itse koittivat kivuta ylös. Muut koettivat kumota sen, joka on ylhäällä, mutta taitava kuningas pystyi pitämään asemansa ja osoittamaan muille, että hän on vahvin. Hän on paras, hän on johtaja ja paikkansa ansainnut. Samalla ansaitsi myös hieman kunnioitusta ja muut pojat olivat sille vähän kateellisiakin. Se oli lasten leikkiä vaikka joku joskus vähän loukkasi tai pahoitti mielensä, kun leikki otettiin liian todesta.
Kun kasvoin aikuiseksi, huomaan, että taistelu kukkulan kuninkuudesta ei näytä loppuvan lapsuuden leikkien myötä. Kuka on joukon johtaja? Siitä asemasta käydään kilpailua aikuisenakin. Kukkulat vaihtuvat vain toisenlaisiksi. Kenellä on valtaa? Kuka on joukon johtaja? Ja kun yhden kukkulan huipun on saavuttanut, alkaa katsoa suurempia kukkuloita.
Ruumiillinen voima ei riitä jokaisen kukkulan valloittamiseksi. Joskus se on opiskelua, viisauden ja taidon ja kokemuksen hankkimista työelämässä. Toisilla on paljon rahaa. Jotkut tulevat sellaisiksi johtajiksi, että käyttävät valtaansa väärin eivätkä tunne vastuutaan.
Johtajuudesta kamppailtiin Jeesuksen aikana. Oli kuninkaita, hallitsijoita, rikkaita ja oppineita. Jokainen halusi olla muiden johtaja ja kaikkien kunnioittama. Kamppailua johtajuudesta käytiin. Mutta siellä oli kukkula myös häviäjiä varten. Lauloimme siitä juuri: Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen. Sen koloon kerran iskettiin puu ristin muotoinen. Muut pitivät häntä häviäjänä. Hän kuolee häväistynä ristillä naurun alaisena.
mutta Jeesuksen ristin päälle laitettiin kirjoitus: Juutalaisten kuningas. Hän oli sittenkin kukkulan kuningas. eikä vain tuon kumpareen vaan hän on koko maailman kuningas. Jeesus on kuninkaiden kuningas ja herrojen herra. Hänellä on kaikki valta.
Mutta hän ei käytä sitä niin kuin ihmiset. Hän on perustanut valtansa rakkauteen. Hän ei pakota, ei uhkaile, ei kiristä ei lahjo saadakseen ihmisiä puolelleen. Hän rakastaa niin paljon, että on valmis uhrautumaan ja kokemaan pilkkaa. Sellaisesta rakkaudesta evankeliumit kertovat.
