Puhe lähihoitajille
Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut (Ef 1:17-18)
Hyvät ystävät
Kesä on alkanut – pääskysiä on ainakin eilen lennellyt vinhasti joen pohjoisella puolella.
Joillakin teistä kesä tietää töitä joillakin ehkä lomaa. Useimmille kuitenkin selvää muutoskohtaa elämässä. Opiskelu on tältä erää päättynyt.
Niiden tietojen ja taitojen, joita on opiskeltu pitäisi olla nyt osa henkistä pääomaanne. Teistä on tullut ammattilaisia. Teillä on ammatti ja ammatti taito. Luonnollisesti edessä oleva työelämä – mikä toivon mukaan on myös todellisuutta – tulee ammattitaitoa vahvistamaan ja kehittämään.
Opintojen päättyminen tarkoittaa sitä, että te olette valmiit niihin vastuutehtäviin, joihin tämä tutkinto teidät oikeuttaa. Koulu tai opettajat eivät ole turvananne. Teidän on pärjättävä itse. Se, mitä olette oppineet ja opiskelleet kantaa teitä eteenpäin.
Paavali kirjeessään efesolaisille puhui kutsusta. Hän rukoili efesolaisille viisauden ja näkemisen henkeä, että Jumala valaisisi sisäiset silmät näkemään toivon mihin meidät on kutsuttu.
Ammatti, johon teitä on koulutettu on varmasti jotakin sellaista, johon voidaan liittää sana kutsumus. Kutsumus kristilliseltä näkökannalta tarkoittaa juuri Jumalan kutsumista. Jumala kutsuu meidät työtovereikseen. Kun te tulevissa työtehtävissänne toimitte parhaan taitonne mukaan, kutsujan tahto toteutuu – hän saa teidän kauttanne jakaa hyvyyttä, suojaa ja huolenpitoa maailmaan. Teidän ammattitaitonne kautta. Se on hieno ja arvokas asia.
Minä ajattelen tänään teitä valmistuvia ja työelämään siirtyviä. Paavalin tavoin toivon teille viisauden ja näkemisen henkeä. Toivon että saamanne opetus muuttuu teissä viisaudeksi, joka kulkee mukananne, minne menettekin.
Toivon teille avonaisia silmiä, että viisaan sydämen kautta katsoisitte missä teidän apuanne ja ammattitaitoanne tarvitaan. – näkisitte ihmiset pelkoineen, turvattomuuden tunteineen, tilanteessa, jossa heidän normaali arkinen elämänsä on särkynyt.
Toivon myös, että kaiken jokapäiväisten työrutiinien keskellä näkisitte sen ison palapelin, jossa olemme mukana Jumalan työtovereina.
Jos Jumala on kutsunut meidät työtovereikseen, niin muistakaa, että vielä enemmän hän on kutsunut meidät yhteyteensä. Siinä avautuu ihmiselle levon ja virkistymisen lähde. Siinä paljastuu myös se päämäärä, jota kohti olemme matkalla.
Siitä Paavali myös muistutti: hän rukoili että efesolaiset oppisivat tuntemaan Jumalan ja sen katoamattoman elämän toivon, joka on heitä varten valmiina.
Tänään kuitenkin iloitsemme siitä, mitä olette saavuttaneet.
Tiedämme, että elämän matka on kesken. Siunatkoon Jumala teidän matkanne niin, että siitä ei tule puuttumaan työn iloa eikä levon tuomaa virkistymistä.
0 Responses to “Lähihoitajiksi valmistuneille”