Yläluokkalaisen tyylirikot

RIPPIKOULULAISTEN ILTAKIRKKO

HARJAVALLASSA – 25.9.2011 klo 18.00

1. Kahden maan kansalainen 

2. Johdanto (alkusiunaus ja vuorotervehdys)

Hyvät ystävät – rippikoululaiset, rippikoululaisten vanhemmat ja kotiväki. Olette kaikki tervetulleita tähän iltakirkkoon, ensimmäiseen yhteiseen kokoontumiseen. Tästä se teidän rippikoulunne alkaa. Edessä on noin puolen vuoden seikkailu, jossa toivottavasti opimme tuntemaan paremmin toisiamme, itseämme ja myös Jumalaa, joka meidät on luonut ja kutsunut yhteyteensä.

Kirkon vuodenkierrossa jokaisella sunnuntailla ja sitä seuraavalla viikolla on oma aiheensa. Tämän päivän aihe on Kiitollisuus.

Kiitollinen tai kiittämätön voi olla monesta asiasta. Toivon, että tänään olet kiitollinen itsestäsi – tai vanhemmat lapsestanne. Te olette Jumalan luomuksina kauniita eikä Jumala sinun suhteen ole tehnyt virhettä. Me saatamme itse välillä sössiä. siksi hiljennymme Jumalan edessä tunnustamaan syntimme.

3. synnintunnustus ja -päästö

Tässä olen Jumala. Sinä tunnet minut kaikkien roolieni ja naamarieni takaa. Siksi sinun edessäsi saan olla oma itseni. Jumala sinä tunnet myös synkät puoleni. Ota vastaan neuvottomuuteni, ylimielisyyteni, välinpitämättömyyteni, ilkeyteni, julmuuteni ja epäuskoni. Kuule minua ja anna minulle anteeksi.

 

Jeesus sanoo: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” Sinä saat kaiken anteeksi, anna sinäkin anteeksi toisille. Sinä olet vapautettu, vapauta sinäkin toisia. Sinua rakastetaan, rakasta sinäkin toisia. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

4. virsi 508

5. Raamatunluku

Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.

    Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: »Tahdotko tulla terveeksi?» Sairas vastasi: »Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.» Jeesus sanoi hänelle: »Nouse, ota vuoteesi ja kävele.» Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Joh 5:1-

HELSINGIN SANOMISSA  oli toissavuoden lopulla 20.12.2009  haastattelu pääkaupunkiseudun (Pohjois-Tapiolan) yläasteen ysiluokkalaisten mielipiteistä. Jutun lehteen kirjoitti KIMMO RÄISÄNEN.

Mikäli haluaa pysyä muiden suosiossa – ja yläasteella se nuorten keskuudessa on yleensä henki ja elämä, on tiedettävä tarkkaan, miten ei saa pukeutua. Ryhmäpaine on äärimmäisen kova ja säälimätön. Se oli sitä jo silloin 80-luvulla kun minä olin ylä-asteella Porissa, mutta vielä enemmän se on sitä tänään. Teksti oli oikeastaan aika julmaa luettavaa varsinkin vanhemmille. Samalla tässä on jotakin tuttua niistä keskusteluita, joita jokaisessa kodissa käydään. Kukaan ei halua että lasta kiusataan – mutta jos mennään nuorten ryhmäpaineen mukaan, sillä on hintansa. Ulkopuolelle sulkeminen ja silmätikuksi joutuminen on nuorelle järkyttävä rangaistus – tilanteessa, jossa hän vielä etsii ja muodostaa identiteettiään, sitä kuka hän on, hyväksytäänkö hänet. Toisten nuorten antamat hylkäystuomiot koettelevat sietokyvyn rajoja. Nuoret elävät jatkuvassa toistensa tarkkailussa ja arvioinneissa, yhdenmukaisuuden kontrollipaineessa.

Helsingin Sanomat pyysi Pohjois-Tapiolan koulun ysiluokkalaisia listaamaan, mitä 15-vuotias ei saa pukea päälleen, kuunnella, harrastaa tai kannattaa, jos haluaa pysyä suosiossa.

Väärät vaatteet? Viisi vuotta vanhat vaatteet, halpahallivaatteet, lapselliset vaatteet, kuten Mikki Hiiri -paita, goottityyli, Lolita-tyyli, hevityyli, Tarjoustalon ja Prisman vaatteet, kirpputorivaatteet.

“Jos on vaikka skeittari, täytyy olla Osirista. Jos on fruittari, niin Lacostea, ja jos on räppäri, niin Karl Kania”, kertoi 9.-luokkalainen Julius.

Väärä musiikki? Kivikauden humppa, klassinen ja vanhan ajan musiikki, valtavirrasta poikkeava musiikki, lällymusiikki, Antti Tuisku, Kari Tapio, Cheek, iskelmä, kirkkomusiikki. Nämä ei kelpaa

“Pitää kuunnella bändejä, jotka ovat top10-listoilla”, kertoo 9.-luokkalainen Mari.

Väärät harrasteet? Partio, poikien baletti, poikien ratsastus, poikien pianonsoitto, larppaus, jousiammunta, viulusoitto, väärien -tietokonepelin pelaaminen, golf, bofferikerho, kirkon kerhot, tyttöjen taistelulajit.

“Ei saa harrastaa mitään todella erilaista ja ‘outoa’, esimerkiksi jos poika harrastaa tanssia”, kertoo 9.-luokkalainen Kaisa.

Väärät aatteet? Yliuskovaisuus, viherpiperrys, äärivasemmistolaisuus, sotamyönteisyys, vähemmistöuskonnot. Vaikka seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat olleet paljon esillä, niin yleensä nuoret ovat tässä asiassa konservatiivisia. Naisille saatetaan sallia enemmän liikkumatilaa, mutta miehet ovat vielä ehdottomia.

“Ei saa olla liikaa mitään mieltä”, kertoo 9.-luokkalainen Marianne.

Täytyy sanoa, että on aika kapea polku, jota pitkin voi näiden määritelmien sokkelossa kulkea. Tosin näin ankaraa jakoa ei ole täälläpäin Suomea. Mutta vahva vaikutelma edellisestä listasta on se, että jos haluaa hyväksyntää, olisi oltava persoonaton, massatuote, klooni, mistä särmät on hiottu pois eikä mikään häiritse. Erilaisuus on kielletty. Ei saa erottua joukosta – tai sitten täytyy olla todella vahva itsetunto, jotta voi ottaa kontolleen jatkuvaa kritiikkiä.

Rippikoulu nuorten maailmassa on yleensä ok. koska se kuuluu kuvioon. Mutta kirkko selvästikin yhteisönä ei ole nuorten maailmassa suuressa suosiossa ainakaan isommissa kaupungeissa.

Se mitä rippikoulu tuo tähän soppaan eli nuorten maailmaan, on toivottavasti ainakin kahdenlainen – vahvistaa itsetuntoa ja tervettä harkintaa – jotta ryhmäpaine ei määrittelisi elämää.  Toiseksi se voi tuoda kriittisenkin näkökulman koulumaailman ja ryhmäpaineen alla elävälle ihmiselle. Yksilöllisyydelle, luovuudelle, erilaisuudelle, persoonallisuudelle on oikeasti tilaa. Kyllä kirkko voi olla oikeasti erilaisuuden suvaitsemisen, hyväksymisen asialla, – muistuttamalla jokaisen ihmisarvosta. Evankeliumissa nämä erilaiset olivat sairaita. Jeesus ei hylännyt tai kääntänyt selkää erilaisille, epäonnistuneille, syntisille tai syrjäytyneille. Hän pysähtyi heidän luokseen, huomasi heidät ja auttoi uuteen elämään.

Toivomme myös, että näkymällä enemmän nuorten elämässä, seurakunta ei ole enää outo paikka – se ei herätä enää epäluuloa vaan päin vastoin tulee tutuksi ja turvalliseksi. Tämä on paikka jossa on hyvä olla.

Jumala on nähnyt sinut, hyväksynyt, antaa armonsa ja kutsuu seuraansa.

 

Mitä sydän on täynnä

Raamattupäivien hartaus 12.9.2011 (hjs 13 – toinen vuosikerta)

Jeesus sanoi:    »…Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. ...» Matt. 12: 33-37

Puhuminen – ajatusten, tunteiden, tahdonilmausten välittäminen toisille on ihmisille kuuluva erityinen piirre.

Eläinkunnassa on toki jonkinlaista äänteitä ja lajien sisäistä vuorovaikutusta, varoitushuutoja ja sen sellaista. mutta ihmisten käyttämä kieli on kaikkiin näihin ylivertainen. Kristitty näkee siinä Jumalan luomisjäljen ihmisessä.

Ihminen on Jumalan kuva – järki ja kieli, tahto ja tunteet ovat eräs keskeinen osa Jumalan kuvaa meissä. Ne liittyvät saumattomasti siihen henkeen, jonka Jumala meihin puhalsi.

Ihminen ei ole vain viettiensä varassa toimiva olento, vaan hänellä on Jumalan henki, joka pyrkii korkeammalle.

Sydän taas on se keskus, missä tämä kaikki ihmisessä on.

Puhuminen, sanojen ja kielen käyttäminen liittää meidät toisiimme. Se on yhteydenpitoväline. – jossa Jumalan kuvat välkehtivät toisilleen. Siinä voi tapahtua jotakin kaunista.

Jumala itse on persoonien rakastavaa yhteyttä ja vuorovaikutusta. Ihmisten välinen sopuisa vuorovaikutus puheen välityksellä raottaisi jotakin Jumalan rakkaudesta maailmaan.

Mutta tiedämme myös, että sanat voivat haavoittaa – ne voivat muuttua irvikuvikseen langenneen ihmisen käytössä. (Mark 7:15

15 … 21 Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat,  22 aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. 23 Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet.”

Puhe on sydämen asia.

Raamattua ei ole kirjoitettu katekismukseksi. Se ei ole kirjoitettu luonnontieteiden oppikirjaksikaan, ei edes uskonnon oppikirjaksi. Se ei ole oppikirja. Tekstit ovat syntyneet tiettynä ajankohtana, tiettyyn tarkoitukseen, tiettyihin kysymyksiin. Siksi siellä ei useinkaan ole suoraa vastausta ihmisen kysymyksiin.

Silti sanomme että Raamattu on Jumalan sanaa. Siellä ei ole vain puhetta Jumalasta, eikä vain kuvauksia Jumalan teoista. Vaan elävä Jumalan on kohdattavissa sanassaan. Jumala puhuu Raamatussa.

Jumala puhuu kuitenkin ennen kaikkea sydämellemme. Järkemme ei ole se kenttä tai paikka, jossa olemme yhteydessä Jumalaan Toki järkeä tarvitsemme. Mutta sydän on se paikka, jossa Jumalan puheen kuulemme, paikka jossa ihminen kääntyy Jumalan puoleen. Sydän on paikka Jumalan puheelle ja vuorovaikutukselle.

Ensimmäinen lähtökohta kaikelle on nöyrtyminen Jumalan sanan alla: Riisu kengät jalastasi, sillä paikka jolla seisot on pyhä.

Jos sydämemme on Jumalan sanan asuinsija, Jumalan kuulemisen paikka – sydämessämme ei pitäisi olla paljon tilaa sopimattomille puheille.

Kerroin tarinaa omasta ensimmäisestä Raamatustani

Ostin sen tuntematta Jeesusta. Lähtötasoni oli koulun uskontotunneilta. En myöskään ostanut Raamttua tunteakseni Jeesusta. Ehkä salaisesti jokin siinä kiinnosti. Selitin tilanteen itselleni niin, että kova jätkä voi lukea sen – se on yleissivistykselle tärkeä. (ihan hyvä motiivi ottaa Raamattu luettavaksi)

Aloin lukea Raamattua alusta niin kuin irjaa luetaan. Luin sitä sivistysmielessä. Mutta kertomukset alkoivat puhua sydämelle.

Tosin vasta kun ystävä johdatti Kristuksen luo, sanan maailma syvässä mielessä avautui. Luomaton valo valaisi ja luomiseen kuulunut valo himmeni ja sydän täyttyi. Vain Kristus avaa Raamatun. Se ei ollutkaan nippelitietoa Jumalasta, vaan Jumalan valo, joka valaisi sydämen.

Mitä sydän on täynnä sitä suu puhuu? Mitä Jumalan sydän on täynnä. Mistä hän haluaa puhua? Hän haluaa puhua Jeesuksesta, pelastuksesta kaikille kansoille, iankaikkisesta elämästä.

Saako Kristus puhua meidän kauttamme.

Kuten huomaat, tämä hartaus ei ole kovin kiinteässä muodossa. Olin kerännyt aiheita itselleni  ylös paperiin ja puhuin sen aika vapaasti. Yllä olevia  teemoja oli esillä – eri järjestyksessä. Kaikkea kirjoitettua en ottanut esille ja toisaalta puhuin myös asioita, joita en ollut etukäteen kirjoittanut. 

Talentit

Talentit    Matt. 25: 14-30

Jeesus sanoi:
»Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset…

Evankeliumi on osa tutusta kertomuksesta: talenteista, jotka isäntä antoi palvelijoille hoidettavaksi. Palvelijat saivat niitä kykyjensä mukaan. Toiset ottivat ne rohkeasti käyttöön ja sitten kun oli aika tehdä tiliä talenttien käytöstä, huomattiin kuinka paljon palvelijat olivat saaneet aikaan hyvää tulosta.

Mutta kerrottiin myös palvelijasta, joka kätki talenttinsa. Sillä talentilla ei tehty mitään ei voittoa eikä tappiota. Tai oikeastaan käyttämättömyytensä tähden kysymys oli tappiosta.

Raamatun ajan talentit ovat huomattavan suuria rahamääriä. Yksi talentti mahdollisesti vastasi jopa yhden tavallisen työmiehen kolmenkymmenen vuoden palkkaa.

Mutta kysymys on kuitenkin vertauksesta. Siinä tarkastellaan kutsumustamme ja suhdettamme Jumalaan. Me emme ole saaneet kultaharkkoja Jumalalta. Me olemme saaneet jotakin muuta. Jokainen on saanut jotakin. Vertauksen mukaan olemme vielä saaneet kykyjemme mukaan. Talentilla tarkoitetaan niitä lahjoja, joita Jumala on meille antanut niin tätä elämää kuin tulevaakin varten.

Mitä me olemme tehneet niillä lahjoilla, joita Jumalalta olemme saaneet? Ovatko ne olleet palvelemassa lähimmäisen parasta ja samalla myös Jumalan valtakunnan asiaa? Talentit eivät koskaan ole vain omaa itseä varten.

Kysymys on oikeastaan koko elämästämme. Minkälainen on ollut sinun elämäsi? Minkälaista hedelmää se on kasvanut? Elämä ja talenttien käyttäminen voidaan tiivistää kysymykseen: paljonko olet rakastanut?

–

Voi olla niin, että myös murhe nousee sydämeen. Elämän saldo ei tunnu suurelta. Mitä hyvää olen elämälläni saanut aikaan? Silloin on katse nostettava Kristukseen.

Mutta lienee myös niin, että hiljaisuudessa omalta katseeltamme piilossa lahjamme ovat käytössä. Ne kasvavat korkoa, kun Jumala itse kasvattaa sitä meissä – nöyryyden ja uskon tiellä. me emme näe kaikkea sitä, mitä Jumala meissä saa aikaan. Hän pystyy kääntämään kaiken hyväksi.

Kiertovesipumppu

Lämpö kodissa on ihana asia

Jumala, joka sanoi: “Tulkoon pimeyteen valo”, valaisi itse meidän sydämemme. Näin Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. Tämä aarre on meillä saviastioissa, jotta nähtäisiin tuon valtavan voiman olevan peräisin Jumalasta eikä meistä itsestämme. (2 Kor 4:6-7)

Pari päivää sitten huomasimme, että talomme lämpöpatterit olivat kylmiä. Meillä on vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä. Pannuhuoneessa poltin toimi niin kuin pitää, mutta lämpö ei siirtynyt pattereihin. Meillä kävi eilen putkimies. Kiertovesi-pummppu ei toiminut. Se ei saanut toimiakseen riittävästi virtaa. Ongelmaan etsittiin ratkaisua pitkään. Lopulta se löytyi ja systeemi saatiin kuntoon. Pumppu lähti käyntiin ja patterit lämpesivät paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Kun homma alkoi toimia niin kuin pitää sitä pieni ihminen tuli todella onnelliseksi, iloiseksi ja kiitolliseksi. Lämpö kodissa on ihana asia.

En tiedä on hölmöä verrata meitä ihmisiä tällaisiin kiertovesi-pumppuihin. Ajattelin niin kuitenkin tehdä – nimittäin lämpö ihmisten välillä on myös ihana asia. Lämpö työyhteisössä on ihana asia. Jokaisella meistä varmasti on kokemus ihmisestä, jonka lähellä on hyvä olla. Olet tervetullut hänen lähelleen, sinut hyväksytään, sinut huomioidaan ja sinua arvostetaan. Lämpö, joka hänessä koetaan, on juuri sellaista, että se välittyy hyväntahtoisuutena ja armollisuutena muita kohtaan. Yhtä hyvin tuttua jokaiselle on kokemus lämmön puuttumisesta, siitä että palelee jonkun toisen lähellä.

Kenelläkään meistä ei ole lämpöä omasta takaa, vaikka se ehkä joskus siltä tuntuu. Joistakin ihmisistä sanotaan, että he ovat lämpimiä. Mutta viimekädessä Jumalan Henki on läm-mön lähde. (voima on peräisin Jumalasta eikä itsestämme) Kaikki hyvä lähtee Jumalasta. Meidän ihmisten tulisi laittaa tämä lämpö kiertämään. Meissä olevan lämmön tulisi lämmittää muitakin. Jos joku ihminen tuntuu lämpimältä persoonalta, hänessä toteutuu joitakin siitä, mitä meissä kaikissa pitäisi toteutua. Raamatussa puhutaan ehkä enemmän valosta, Jumalan kirkkaudesta ja kunniasta, jota ihmisen tulisi heijastaa. Yhtä hyvin voi puhua lämmöstä.

Ihmisten välillä kulkee erilaisia verkostoja. Työyhteisössä on omat verkostonsa. Lämmön pitäisi kulkea tässä verkostossa. Mutta ihmisten väliset suhdeverkostot ovat alttiina häiriöteki-jöille. Kun joku ei toteutua tehtäväänsä lämmön välittäjänä, jäähtymistä tapahtuu moneen suuntaan ja se voi saada aikaan ketjureaktion. Jumalan Henki kyllä tuottaa lämpöä, mutta se ei pääse leviämään ympäristöön parhaalla mahdollisella tavalla.

Meidän työyhteisössä on tapahtunut melkoisen suuri muutos, kun Mikko on jäänyt pois. Mikko on ollut työilmapiirin ja sen lämmön suhteen tärkeä tekijä – eräänlainen kiertovesipump-pu, joka on edesauttanut lämmön kulkemiseen verkostossa.

Työntekijän vaihtuminen yhteisössä on eräänlainen putkiremontti. Yksi lämpöä ylläpitävä ja lämpöä siirtävä tekijä on irrotettu järjestelmästä. Vieläpä sellainen, mikä on ollut työyhteisössä erittäin tärkeä – pitkäaikaisena työntekijänä Mikko on tuonut pysyvyyden- turvallisuudentunnetta.

Nyt kun tilanne on muuttunut, on tärkeä huolehtia, ettei työyhteisössä ja koko seurakunnassa vain pannuhuone lämpiä vaan koko rakennus.

Tai että se valo, mikä on Kristuksessa saa loistaa meidän saviastioiden kautta. Se ei voi loistaa täydellisesti, mutta se voi loistaa niin, että sen alkuperä on tunnistettavissa. Lämpö leviää sydämestä sydämeen ja tekee ihmiset iloiseksi ja kiitollisiksi.