Raamattupäivien hartaus 12.9.2011 (hjs 13 – toinen vuosikerta)
Jeesus sanoi: »…Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. ...» Matt. 12: 33-37
Puhuminen – ajatusten, tunteiden, tahdonilmausten välittäminen toisille on ihmisille kuuluva erityinen piirre.
Eläinkunnassa on toki jonkinlaista äänteitä ja lajien sisäistä vuorovaikutusta, varoitushuutoja ja sen sellaista. mutta ihmisten käyttämä kieli on kaikkiin näihin ylivertainen. Kristitty näkee siinä Jumalan luomisjäljen ihmisessä.
Ihminen on Jumalan kuva – järki ja kieli, tahto ja tunteet ovat eräs keskeinen osa Jumalan kuvaa meissä. Ne liittyvät saumattomasti siihen henkeen, jonka Jumala meihin puhalsi.
Ihminen ei ole vain viettiensä varassa toimiva olento, vaan hänellä on Jumalan henki, joka pyrkii korkeammalle.
Sydän taas on se keskus, missä tämä kaikki ihmisessä on.
Puhuminen, sanojen ja kielen käyttäminen liittää meidät toisiimme. Se on yhteydenpitoväline. – jossa Jumalan kuvat välkehtivät toisilleen. Siinä voi tapahtua jotakin kaunista.
Jumala itse on persoonien rakastavaa yhteyttä ja vuorovaikutusta. Ihmisten välinen sopuisa vuorovaikutus puheen välityksellä raottaisi jotakin Jumalan rakkaudesta maailmaan.
Mutta tiedämme myös, että sanat voivat haavoittaa – ne voivat muuttua irvikuvikseen langenneen ihmisen käytössä. (Mark 7:15
15 … 21 Juuri ihmisen sisältä, sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, ja niiden mukana siveettömyys, varkaudet, murhat, 22 aviorikokset, ahneus, häijyys, vilppi, irstaus, pahansuopuus, herjaus, ylpeys ja uhmamieli. 23 Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisältä ja saastuttaa hänet.”
Puhe on sydämen asia.
Raamattua ei ole kirjoitettu katekismukseksi. Se ei ole kirjoitettu luonnontieteiden oppikirjaksikaan, ei edes uskonnon oppikirjaksi. Se ei ole oppikirja. Tekstit ovat syntyneet tiettynä ajankohtana, tiettyyn tarkoitukseen, tiettyihin kysymyksiin. Siksi siellä ei useinkaan ole suoraa vastausta ihmisen kysymyksiin.
Silti sanomme että Raamattu on Jumalan sanaa. Siellä ei ole vain puhetta Jumalasta, eikä vain kuvauksia Jumalan teoista. Vaan elävä Jumalan on kohdattavissa sanassaan. Jumala puhuu Raamatussa.
Jumala puhuu kuitenkin ennen kaikkea sydämellemme. Järkemme ei ole se kenttä tai paikka, jossa olemme yhteydessä Jumalaan Toki järkeä tarvitsemme. Mutta sydän on se paikka, jossa Jumalan puheen kuulemme, paikka jossa ihminen kääntyy Jumalan puoleen. Sydän on paikka Jumalan puheelle ja vuorovaikutukselle.
Ensimmäinen lähtökohta kaikelle on nöyrtyminen Jumalan sanan alla: Riisu kengät jalastasi, sillä paikka jolla seisot on pyhä.
Jos sydämemme on Jumalan sanan asuinsija, Jumalan kuulemisen paikka – sydämessämme ei pitäisi olla paljon tilaa sopimattomille puheille.
Kerroin tarinaa omasta ensimmäisestä Raamatustani
Ostin sen tuntematta Jeesusta. Lähtötasoni oli koulun uskontotunneilta. En myöskään ostanut Raamttua tunteakseni Jeesusta. Ehkä salaisesti jokin siinä kiinnosti. Selitin tilanteen itselleni niin, että kova jätkä voi lukea sen – se on yleissivistykselle tärkeä. (ihan hyvä motiivi ottaa Raamattu luettavaksi)
Aloin lukea Raamattua alusta niin kuin irjaa luetaan. Luin sitä sivistysmielessä. Mutta kertomukset alkoivat puhua sydämelle.
Tosin vasta kun ystävä johdatti Kristuksen luo, sanan maailma syvässä mielessä avautui. Luomaton valo valaisi ja luomiseen kuulunut valo himmeni ja sydän täyttyi. Vain Kristus avaa Raamatun. Se ei ollutkaan nippelitietoa Jumalasta, vaan Jumalan valo, joka valaisi sydämen.
Mitä sydän on täynnä sitä suu puhuu? Mitä Jumalan sydän on täynnä. Mistä hän haluaa puhua? Hän haluaa puhua Jeesuksesta, pelastuksesta kaikille kansoille, iankaikkisesta elämästä.
Saako Kristus puhua meidän kauttamme.
Kuten huomaat, tämä hartaus ei ole kovin kiinteässä muodossa. Olin kerännyt aiheita itselleni ylös paperiin ja puhuin sen aika vapaasti. Yllä olevia teemoja oli esillä – eri järjestyksessä. Kaikkea kirjoitettua en ottanut esille ja toisaalta puhuin myös asioita, joita en ollut etukäteen kirjoittanut.
