Yläluokkalaisen tyylirikot

RIPPIKOULULAISTEN ILTAKIRKKO

HARJAVALLASSA – 25.9.2011 klo 18.00

1. Kahden maan kansalainen 

2. Johdanto (alkusiunaus ja vuorotervehdys)

Hyvät ystävät – rippikoululaiset, rippikoululaisten vanhemmat ja kotiväki. Olette kaikki tervetulleita tähän iltakirkkoon, ensimmäiseen yhteiseen kokoontumiseen. Tästä se teidän rippikoulunne alkaa. Edessä on noin puolen vuoden seikkailu, jossa toivottavasti opimme tuntemaan paremmin toisiamme, itseämme ja myös Jumalaa, joka meidät on luonut ja kutsunut yhteyteensä.

Kirkon vuodenkierrossa jokaisella sunnuntailla ja sitä seuraavalla viikolla on oma aiheensa. Tämän päivän aihe on Kiitollisuus.

Kiitollinen tai kiittämätön voi olla monesta asiasta. Toivon, että tänään olet kiitollinen itsestäsi – tai vanhemmat lapsestanne. Te olette Jumalan luomuksina kauniita eikä Jumala sinun suhteen ole tehnyt virhettä. Me saatamme itse välillä sössiä. siksi hiljennymme Jumalan edessä tunnustamaan syntimme.

3. synnintunnustus ja -päästö

Tässä olen Jumala. Sinä tunnet minut kaikkien roolieni ja naamarieni takaa. Siksi sinun edessäsi saan olla oma itseni. Jumala sinä tunnet myös synkät puoleni. Ota vastaan neuvottomuuteni, ylimielisyyteni, välinpitämättömyyteni, ilkeyteni, julmuuteni ja epäuskoni. Kuule minua ja anna minulle anteeksi.

 

Jeesus sanoo: ”Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.” Sinä saat kaiken anteeksi, anna sinäkin anteeksi toisille. Sinä olet vapautettu, vapauta sinäkin toisia. Sinua rakastetaan, rakasta sinäkin toisia. Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

4. virsi 508

5. Raamatunluku

Oli eräs juutalaisten juhla, ja Jeesus lähti Jerusalemiin. Jerusalemissa on Lammasportin lähellä allas, jonka hepreankielinen nimi on Betesda. Sitä reunustaa viisi pylväshallia, ja niissä makasi suuri joukko sairaita: sokeita, rampoja ja halvaantuneita. Nämä odottivat, että vesi alkaisi liikkua. Aika ajoin näet Herran enkeli laskeutui lammikkoon ja pani veden kuohumaan, ja se, joka ensimmäisenä astui kuohuvaan veteen, tuli terveeksi, sairastipa hän mitä tautia tahansa.

    Siellä oli mies, joka oli sairastanut kolmekymmentäkahdeksan vuotta. Jeesus näki hänet siellä makaamassa vuodematolla ja tiesi, että hän oli jo pitkään ollut sairas. Jeesus kysyi: »Tahdotko tulla terveeksi?» Sairas vastasi: »Herra, minulla ei ole ketään, joka auttaisi minut altaaseen, kun vesi kuohahtaa. Aina kun yritän sinne, joku toinen ehtii ennen minua.» Jeesus sanoi hänelle: »Nouse, ota vuoteesi ja kävele.» Mies tuli heti terveeksi, otti vuoteensa ja käveli. Joh 5:1-

HELSINGIN SANOMISSA  oli toissavuoden lopulla 20.12.2009  haastattelu pääkaupunkiseudun (Pohjois-Tapiolan) yläasteen ysiluokkalaisten mielipiteistä. Jutun lehteen kirjoitti KIMMO RÄISÄNEN.

Mikäli haluaa pysyä muiden suosiossa – ja yläasteella se nuorten keskuudessa on yleensä henki ja elämä, on tiedettävä tarkkaan, miten ei saa pukeutua. Ryhmäpaine on äärimmäisen kova ja säälimätön. Se oli sitä jo silloin 80-luvulla kun minä olin ylä-asteella Porissa, mutta vielä enemmän se on sitä tänään. Teksti oli oikeastaan aika julmaa luettavaa varsinkin vanhemmille. Samalla tässä on jotakin tuttua niistä keskusteluita, joita jokaisessa kodissa käydään. Kukaan ei halua että lasta kiusataan – mutta jos mennään nuorten ryhmäpaineen mukaan, sillä on hintansa. Ulkopuolelle sulkeminen ja silmätikuksi joutuminen on nuorelle järkyttävä rangaistus – tilanteessa, jossa hän vielä etsii ja muodostaa identiteettiään, sitä kuka hän on, hyväksytäänkö hänet. Toisten nuorten antamat hylkäystuomiot koettelevat sietokyvyn rajoja. Nuoret elävät jatkuvassa toistensa tarkkailussa ja arvioinneissa, yhdenmukaisuuden kontrollipaineessa.

Helsingin Sanomat pyysi Pohjois-Tapiolan koulun ysiluokkalaisia listaamaan, mitä 15-vuotias ei saa pukea päälleen, kuunnella, harrastaa tai kannattaa, jos haluaa pysyä suosiossa.

Väärät vaatteet? Viisi vuotta vanhat vaatteet, halpahallivaatteet, lapselliset vaatteet, kuten Mikki Hiiri -paita, goottityyli, Lolita-tyyli, hevityyli, Tarjoustalon ja Prisman vaatteet, kirpputorivaatteet.

“Jos on vaikka skeittari, täytyy olla Osirista. Jos on fruittari, niin Lacostea, ja jos on räppäri, niin Karl Kania”, kertoi 9.-luokkalainen Julius.

Väärä musiikki? Kivikauden humppa, klassinen ja vanhan ajan musiikki, valtavirrasta poikkeava musiikki, lällymusiikki, Antti Tuisku, Kari Tapio, Cheek, iskelmä, kirkkomusiikki. Nämä ei kelpaa

“Pitää kuunnella bändejä, jotka ovat top10-listoilla”, kertoo 9.-luokkalainen Mari.

Väärät harrasteet? Partio, poikien baletti, poikien ratsastus, poikien pianonsoitto, larppaus, jousiammunta, viulusoitto, väärien -tietokonepelin pelaaminen, golf, bofferikerho, kirkon kerhot, tyttöjen taistelulajit.

“Ei saa harrastaa mitään todella erilaista ja ‘outoa’, esimerkiksi jos poika harrastaa tanssia”, kertoo 9.-luokkalainen Kaisa.

Väärät aatteet? Yliuskovaisuus, viherpiperrys, äärivasemmistolaisuus, sotamyönteisyys, vähemmistöuskonnot. Vaikka seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat olleet paljon esillä, niin yleensä nuoret ovat tässä asiassa konservatiivisia. Naisille saatetaan sallia enemmän liikkumatilaa, mutta miehet ovat vielä ehdottomia.

“Ei saa olla liikaa mitään mieltä”, kertoo 9.-luokkalainen Marianne.

Täytyy sanoa, että on aika kapea polku, jota pitkin voi näiden määritelmien sokkelossa kulkea. Tosin näin ankaraa jakoa ei ole täälläpäin Suomea. Mutta vahva vaikutelma edellisestä listasta on se, että jos haluaa hyväksyntää, olisi oltava persoonaton, massatuote, klooni, mistä särmät on hiottu pois eikä mikään häiritse. Erilaisuus on kielletty. Ei saa erottua joukosta – tai sitten täytyy olla todella vahva itsetunto, jotta voi ottaa kontolleen jatkuvaa kritiikkiä.

Rippikoulu nuorten maailmassa on yleensä ok. koska se kuuluu kuvioon. Mutta kirkko selvästikin yhteisönä ei ole nuorten maailmassa suuressa suosiossa ainakaan isommissa kaupungeissa.

Se mitä rippikoulu tuo tähän soppaan eli nuorten maailmaan, on toivottavasti ainakin kahdenlainen – vahvistaa itsetuntoa ja tervettä harkintaa – jotta ryhmäpaine ei määrittelisi elämää.  Toiseksi se voi tuoda kriittisenkin näkökulman koulumaailman ja ryhmäpaineen alla elävälle ihmiselle. Yksilöllisyydelle, luovuudelle, erilaisuudelle, persoonallisuudelle on oikeasti tilaa. Kyllä kirkko voi olla oikeasti erilaisuuden suvaitsemisen, hyväksymisen asialla, – muistuttamalla jokaisen ihmisarvosta. Evankeliumissa nämä erilaiset olivat sairaita. Jeesus ei hylännyt tai kääntänyt selkää erilaisille, epäonnistuneille, syntisille tai syrjäytyneille. Hän pysähtyi heidän luokseen, huomasi heidät ja auttoi uuteen elämään.

Toivomme myös, että näkymällä enemmän nuorten elämässä, seurakunta ei ole enää outo paikka – se ei herätä enää epäluuloa vaan päin vastoin tulee tutuksi ja turvalliseksi. Tämä on paikka jossa on hyvä olla.

Jumala on nähnyt sinut, hyväksynyt, antaa armonsa ja kutsuu seuraansa.