Sokeana syntynyt

Evankeliumi Joh. 9: 24–38
Luen vain osan viimepyhän evankeliumista
Jeesus oli parantanut sokean miehen sapattina. Fariseukset kuulustelivat miestä kahteen otteeseen. Mies vastasi heille: Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.» Silloin fariseukset sanoivat: »Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!» He ajoivat miehen ulos.
 Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: »Uskotko Ihmisen Poikaan?» »Herra, kuka hän on?» mies kysyi. »Sano, jotta voisin uskoa.» Jeesus sanoi: »Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.» »Minä uskon, Herra», mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

Evankeliumi kertoo sokeana syntyneen miehen tarinaa. Tein muutaman tarkistuksen eilen netissä, koskien sokeana syntymistä. Minulla oli muistikuva, että monet eläimet syntyvät sokeana, niiden silmät eivät ole riittävän kehittyneet.

• Kissan pennut syntyvät sokeina. Ne painavat 80 – 120 grammaa. Silmät avautuvat noin viikon kuluttua. Tämä pätee myös isoihin kissoihin leijoniin ja tiikereihin.
• Koiran pennut samoin syntyvät sokeina ja avaavat silmänsä parin viikon ikäisinä.
• Kanin poikaset syntyvät sokeina, karvattomina ja kuuroina.
• Porsaat ovat syntyessään sokeita.
• Ketun pennut syntyvät sokeina.
• Karhun pennut syntyvät sokeina.
• Norsutkin syntyvät sokeina.

Ne saavat näkönsä osana luonnollista kehitystä vasta jonkin ajan kuluttua syntymän jälkeen.
Mutta hevoset ovat harvinaisempia. Ne syntyvät valmiina kuten lehmät ja sonnitkin.
Samoin ihminen – ei synny sokeana, vaan näkevänä. Vastasyntyneen näöntarkkuus on tosin huono. Vastasyntynyt näkee tarkimmin n. 20–40 cm päähän, kasvot, jotka kumartuvat hoitamaan häntä. vauva (http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/0_1-vuotias/aistien_kehitys/)

Mutta tämän evankeliumin äärellä on usein todettu eläinmaailman ilmiö: Oikeastaan ihminenkin syntyy sokeana – tuon sokean miehen kaltaisena. Sokeutemme on toisenlaista – me emme näe Jumalaa, emme usko häneen. Päin vastoin vihaamme häntä. Tämä sokeus ei korjaannu automaattisesti, kuten eläimillä. Ihmisen hengellinen sokeus säilyy siihen asti, kunnes Jeesus parantaa meidät.

Se mitä Jeesus teki syntymästä asti sokealle konkreettisesti, sen hän tekee meille hengellisesti. Sitä ei tee kukaan eikä mikään muu. Vain Jumala tekee sokeasta näkevän. – kysymys on uskon syntymisestä ihmisessä – Jumalatodellisuus avautuu hänelle. Se on niin suuri muutos, niin merkittävä tapahtuma, että siitä puhutaan hyvin voimakkain sanoin: uudesti syntyminen, silmien avautumisena sokeudesta näkemiseen.

Vasta tässä tapahtumassa Elämä isolla alkukirjaimella on tullut ihmisen osaksi – yhteys Jumalaan ja katoamattomaan, iankaikkiseen elämään. Siitä käytetään myös nimeä pelastus. Näiden elämän syvempien kerrosten kautta koko muukin elämä saa merkityksen.

Jos sokeana meillä olikin viha Jumalaa kohtaan, meillä samalla on syvällä sisimmässämme ollut sanomaton kaipaus näkemiseen – mutta ei kykyä hankkia näköä eli uskoa Jumalaan. Lutherin mukaan Uudestisyntymättömän ihmisen sydän on pelastustamme koskevissa asioissa kuin kova kivi, höyläämätön lankku tai villieläin, joka ei ainoastaan ole kykenemätön myötävaikuttamaan kääntymisessä, vaan se myös vastustelee Jumalan sanaa.

Tämä saattaa kuulostaa lohduttomalta käsitykseltä. Ja sitä se onkin. Haluamme ajatella itsestämme hyvää, että me olemme hyviä ihmisiä ja kelpaamme Jumalalle juuri siksi, että emme ole niin pahoja kuin joku toinen.
Jos sinä olisit hyvä ihminen tai jos minä olisin hyvä ihminen – ei Jeesuksen olisi tarvinnut syntyä, ei kirkkoa tarvittaisi, ei evankeliumia. Meillä on siis avauduttava silmät ensin tajuamaan oma todellisuutemme: Ilman Jumalaa me emme selviä, ilman Jumalaa me hukumme.

Me voimme olla hyviä ihmisiä toisten ihmisten arvion mukaan. Saamme arvostusta ja kunnioitusta ja hyväksyntää. Meillä voi olla hyvä itsetunto. Nämä ovat hyviä ja tarpeellisia asioita. Mutta usko, suhde Jumalaan ei perustu näihin asioihin. Se perustuu Jeesukseen, joka on antanut elämänsä puolestamme. Siinä on lahjana vanhurskaus ja puhtaus, joka Jumalalle kelpaa.

Meissä on avautunut uskon silmä, joka katsoo Jumalan puoleen, katsoo evankeliumien Jeesukseen.
Mutta on meillä tallella vielä vanha katse vanhoin silmin, joka viehättyy maailmasta ja sen tarjoamista aarteista. Se on myös ylpeyden katse, joka yrittää Jumalankin edessä selviytyä itse.

Mutta jos Jumalan antamat näkymät ovat vallanneet meidät me pystymme helpommin vastustamaan rikkauden, ylpeyden, kunnian ja turhamaisuuden houkutuksia.

Evankeliumi herättää meitä katsomaan uskomme perusteita. Kun Jeesus oli avannut sokean silmät ja näki hänet toistamiseen, hän kysyi mieheltä: Uskotko sinä Ihmisen Poikaan? Uskotko sinä? Minkälainen parantaja hän sinulle on?