Isänpäivä – Pirkkalan koulu Mukana rukoushelminauha, mikä tehty rippileirillä
Mikä päivä ylihuomenna on? … Oletteko jo valmistautuneet siihen?
Minulla on mukanani tällainen rukoushelminauha. Olen valmistanut sen rippikoulussa ja jokainen leiriläinen valmisti tällaisen ensimmäisenä päivänä. Pujotimme helmen toisensa jälkeen tietyssä järjestyksessä tarkkojen ohjeiden mukaan. Helminauhan puuhelmiä käymällä järjestelmällisesti hiljaisesti läpi, ihminen palauttaa mieleensä tärkeitä rukouksia.
Helminauhan päässä on risti, mikä on kristillisen uskon keskus. Kristittyjä yhdistävä tunnus.
- Ensimmäinen helmi on vihreä toivon helmi.
- Kymmenen käskyn helmeä, jokaiselle käskylle on oma helmensä.
- Kolme uskontunnustuksen helmeä. Uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan.
- Violetti katumuksen helmi. Katumus merkitsee syvempää itsetuntemusta. Ihminen muistaa Jumalan, että hänen edessään ihminen on pieni, muistaa kääntyy hänen puoleen
- Kaksi helmeä: Jeesus on samalla kokonaan ihminen ja kokonaan Jumala
- Isä meidän rukouksen helmiin.
Tällainen on rippileirimme helminauha. Jokaisella helmellä on oma tarkoituksensa ja oma paikkansa. Kun tätä osaa lukea, se pitää sisällään lähes uskomme tärkeimmät asiat on pakattu pieneen helminauhaan.
Kerron teille Raamatun tunnetuimman tarinan tämän helminauhan avulla.
Oli Isä, jolla oli kaksi poikaa. Nuorempi heistä vaati isältään etukäteen perintönsä. Isä suostui pyyntöön, mutta ei halunnut antaa pojalleen perinnöksi vain rahaa, vaan jokainen isä haluaa antaa lapselleen jotakin enemmän. Poika sai isältään lahjaksi myös elämän käyttöohjeet, rukouksen helminauhan. Muista Jumalaasi siellä missä kuljet. Rukoile häntä kun sinulla on vaikeaa, kiitä häntä, kun sinulla on asiat hyvin.
Poika matkusti kauas ja niin pian kuin hän oli päässyt uuteen kotiinsa, hän ei antanut arvoa helminauhalleen. Ne olivat hänelle vain arvottomia puuhelmiä. Hän paiskasi nauhan käsistään niin että se hajosi ja helmet vierivät lattialle, mikä minnekin. Käskyjen helmille hän nauroi, uskontunnustuksen helmet olivat hänelle vanhojen ukkojen höpinää ja rukouksen helmet olivat naisia ja lapsia varten, mutta ei verevälle miehelle, jolla oli paljon rahaa ja ranteissa voimaa.
Nopeassa tahdissa hänen suuret rahamääränsä hupenivat juhlimiseen ja kaikkeen turhamaiseen tuhlaamiseen. Kun omaisuus oli tuhlattu, hänet heitettiin syrjään. Ulos majataloista ja ulos ravintoloista, ulos ystävien taloista. Hän menetti ystävänsä ja oli menettänyt otteen koko elämäänsä. Hän oli varaton ja eksynyt.
Lopulta koko hänen omaisuutensa mahtui muovikassilliseen haisevia vaatteita. Ihmiset karttoivat häntä.
Eräänä päivänä hänen penkoessaan muovikassiaan jostakin paidan taskusta vierähti hänen eteensä pieni violetin värinen puuhelmi. Se oli rukousnauhan katumuksen helmi. Silloin hänelle tuli mieleen jälleen Isän opetukset, isän talo. Ennen kaikkea hänelle tuli mieleen se, ettei hän ollut kadottanut vain omaisuutta, vaan hän oli kadottanut ylpeydessään myös kodin lämmön ja rakkauden. Hän oli kadottanut sen mikä oli kerran tarjonnut hänelle suojan kaikkea pahaa vastaan. Hänelle tuli mieleen, kuinka hän kerran oli nuo helmet paiskannut menemään.
Tuo yksi helmi nyrkissään ja syytökset sydämessään poika lähti nyt kohti isän taloa. Mitenkä hänelle kävi.
Evankeliumi tietää kertoa, että kun isä jo kaukaa näki poikansa, hän juoksi poikaa vastaan. Otti hänet syliinsä ja halusi järjestää tälle juhlan. Koti jolle poika oli kääntänyt selkänsä, jonka arvot hän oli kieltänyt. Koti jonka poika luuli täydellisesti menettäneensä, avasi ovensa ja otti hänet vastaan. Siellä oli häntä varten tallella kodin lämpö ja kodin rakkaus. Tällaista on taivaallisen Isän rakkaus luotujaan kohtaan.
- Ylihuomenna on isänpäivä. Halatkaa vuorostaan te isäänne. Te olette hänelle tärkeitä.
Päivänavaus on muokattu konfirmaatiosaarnasta vuodelta 2002. Tarina on luonnollisesti syytä kertoa vapaasti eikä lukea sitä paperista, muokata ja värittää sitä tarpeen mukaan.
