Pääskynen

Puhe koulun kevätkirkossa

Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. 1. Kor. 8: 6

Hyvät ystävät. Taas on käsillä se aika jolloin suvivirttä lauletaan ja valmistaudutaan kesän huolettomuuteen ja vapauteen. Tätä päivää on pitkään odotettu: että saa laittaa kirjat ja penaalin syrjään ja hengähtää. Lukuvuoden työt on tehty ja on aika lähteä virkistymään lomalle. Antaa kauniiden päivien tulla ja auringon paistaa.

Mistä tietää, että kesä on alkanut? (vastauksina mainittiin mm.: vihreys, pääskyset, lämpimyys)

Siihen on olemassa ainakin kolme hyvää mittaria. Koululaiset pääsevät lomalle kun lauletaan suvivirttä / ihmiset hymyilevät kadulla ilman mitään syytä, heillä on vapautunut ja iloinen olo kesän tultua / Pääskyset lentelevät ilmassa.

Muistatteko lorun, jossa tarkkaillaan kesän tulemista: kuu kiurusta kesään, peipposesta puolikuuta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään.

Kuka teistä on jo nähnyt pääskysiä. (Pääskysen kuva) Minä olen nähnyt. Se tarkoittaa sitä, että on kesä. (vaikka yksi pääsky ei vielä kesää teekään – mutta pääskysiä on näkynyt jo useampi)

Pääskyset ovat taitavia lentäjiä. Ne lentävät nopeasti ja kisailevat keskenään, leikkivät hippaa. Ne lentävät yhtä nopeasti kuin autot moottoritiellä 120 km/h.

Pääskyset ovat erikoisia silläkin tavoin, että ne ruokailevat lentäen. Ne eivät siis pysähdy juurikaan maahan poimimaan matoja vaan syövät lennossa hyönteisiä, ottavat ne ilmassa kiinni. Samoin ne juovat lentäen. Vauhdissa vain hörppäävät vedenpinnasta vettä. Luin myös että ne peseytyvätkin lentäen. Sitä en tiedä, miten peseytyminen tapahtuu lentäen. Odottavatko sadetta ja menevät suihkuun vai tekevätkö ne äkkisukelluksen veteen.

Miten kenenkään elämä voi olla niin vauhdikasta, että lennossa syö, juo ja peseytyy? Tuon ilmassa syömisen jotenkin käsitän. Kuvittelepaa, että autolla ajetaan yli 100 km/h ja laitat pääsi ikkunasta ulos, avaat suusi. Luultavasti saat jonkun hyttysen suuhusi.

Ehkä kesä on niin lyhyt aika, että ne eivät ehdi jäädä edes ruokailemaan tai pysähtyä lammen reunalle vettä hörppimään. Ne haluavat vain lentää ja lentää: korkealle ylös ja taas aivan lähelle maan pintaa.

Ne sopivat hyvin kesän linnuiksi.

Pääskyset ovat muuttolintuja. Ne lähtevät kaukaa Afrikasta, toiselta puolelta maapalloa ja lentävät Suomeen asti. Sitten kesän jälkeen ne muuttavat takaisin kaukaisiin maihin.

Jos saisit yhden päivän elää pääskynä, minkälainen se olisi? Minä ainakin lentäisin lämpimänä kesäpäivänä. Lentäisin koko päivän – ei siinä joutaisi istuskelemaan. Kokeilisin sitä peseytymisjuttuakin lennossa, mutta hyttysten syönnin jättäisin siltä päivältä väliin.

Tiesitkö, että pääskynen esiintyy Raamatussakin parissa kohdassa. Yksi kaunein kohta kuuluu näin

Psalmi 83

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen. Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.

Tämä pääsky ei koko ajan lennä. Sillä on lepopaikka, mutta se on aika erikoisessa kohdassa. Se on Herran huoneessa temppelissä.

Se on vähän sama kuin pääskynen olisi tehnyt pesän kirkon alttarin alle. Ja siellä sen poikaset piipittäisivät.

Jos kesä on sinulla vauhdikas kuin pääskysellä, niin toivon, että lepohetkiäkin löytyy. Toivon myös että sinulle voisi tämä kirkko ja sen jumalanpalvelukset tulla lepopaikaksi. Silloin olisit kuin tuo psalmin pääskynen, joka löysi kodin alttarin luota.

Rukous kouluvuoden alkaessa / yläaste

 

Koulupalveluksen johdantosanat 2008

 

Hyvät oppilaat ja koulun väki. Kesäloma on vietetty ja nyt olette aloittamassa uutta lukuvuotta. Toivottavasti lomalla olette saaneet rentoutua niin, että olette valmiit uusiin haasteisiin.

 

Silloin kun jotakin iso asia on alkamassa, siihen valmistaudutaan. Yksi tärkeä valmistautumisen tapa on hiljentyä Jumalan edessä ja pyytää siunausta toimilleen.

 

Esimerkiksi, kun muutetaan uuteen kotiin, sille voidaan pyytää siunausta. Koti on ihmisen tärkein paikka, sille pyydetään varjelusta ja Jumalan enkelien läsnäoloa, että kodin rauha säilyisi.

 

Urheilijat saattavat ennen urheilusuoritustaan rukoilla. He eivät pyydä Jumalalta, että he jonkin ihmeen kautta voittaisivat, vaan he pyytävät että voisivat antaa kaikkensa täydellisesti urheilusuorituksessaan – ja sillä tavoin haluavat kirkastaa Jumalaa elämässään.

 

Koulun lukuvuosi on alkamassa. On hyvä alkaa se rukouksella. Pyytää Jumalalta sitä siunausta, että voisimme antaa parhaamme opiskelussa. Emme pyydä hänen tekemään ihmeitä vaan sitä, että hän antaisi mielellemme rauhan, että mikään ei häiritsisi meitä, että mikään ei veisi pois ajatuksiamme siitä, mikä meillä koulussa on tärkeintä. Ja näin voisimme antaa koulussa parastamme.

 

Puhe

 

Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun. 1 Kor 9:24-27

 

Olemme aloittamassa kouluvuotta. Jotkut nuorista ovat siirtyneet seitsemännelle luokalle. Siis ovat aloittaneet samalla yläluokat. Se on aika iso muutos. Toisilla on alkanut peruskoulun viimeinen vuosi. Se tuo omaa jännitystään. Sillä sen jälkeen astutaan ihan uuteen vastuuseen omasta opiskelusta ja kouluttautumisesta. Useimpia kahdeksasluokkalaisia taas tämän arkisen koulun lisäksi tulee koskemaan rippikoulu. Jokaiselle riittää varmasti haasteita niin koulun kuin muun elämän ohessa.

 

On mielenkiintoista huomata kuinka koulun kevätkirkossa on aina herkkä ja hieno tunnelma. Silloin tietää saavansa todistuksen ja pääsevänsä lomalle. Mutta nyt ollaan kouluvuoden alussa. Samanlainen herkkyys puuttuu. Ei ole suvivirttä eikä muutakaan vahvaa tekijää. Suuret tunteet puuttuvat. Ehkä ne ovatkin asioita, jotka tulevat palkintoina lukuvuoden työn jälkeen. Jos urheilukilpailuja ajattelee – kuten nyt ajankohtaan hyvin sopii, niin maammelaulukin soi urheilukilpailuissa vasta kun kisa on voitettu. Sitä ennen juoksija menee lähtökuoppiinsa.

 

Ehkä nyt myös koulun alkaessa ollaan lähtökuopissa ja sitten maraton alkaa. Tai koululainen ei ehkä sittenkään ole maratoonari vaan kymmenottelija. Lajeja on useampia ja monessa lajissa voi menestyä tai kokea takaiskuja. Jokainen laji vaatii keskittymistä ja reilua peliä kilpakumppaneita ajatellen.

 

En ole avian selvillä, kuinka usein yläluokilla koetaan onnistumisen ja oppimisen iloa. Pienemmillä lapsilla opittavat asiat ovat isoja hyppäyksiä ja edistystä on helpompi seurata. Opitaan konttaamaan, kävelemään, puhumaan, opitaan käymään potalla, opitaan ajamaan polkupyörällä, ja koulussa ensimmäisellä luokalla opitaan lukemaan ja laskemaan. Nämä kaikki ovat sellaisia edistysaskeleita jotka ovat näkyviä – ne ovat asioita, joista iloisina soitetaan mummilaan.

 

Yläluokilla opittavat asiat eivät ole enää näitä perusjuttuja. Elämässä toki on asioita, joita vielä uusina opitaan. Mutta enimmäkseen kyse on tietojen ja taitojen liitymistä jo aiemmin opittuun. Opitaan kriittistä ajatelua. Siitä ei enää soiteta mummulle iloista puhelua. Ehkä kotonakaan ei kerrotan enää paljon siitä, mitä siellä on opittu. Koulusta tulee yhä enemmän sinun juttusi. Vanhemmat ovat luultavasti yhä vähemmän mukana koulumaailmassasi.

 

Urheilija tietää samoin, että tietyn tason jälkeen edistyminen tapahtuu enää pienissä asioissa. Joskus ura saavuttaa lakipisteensä, edistymistä ei tapahdu, joskus ura lopetetaan. Henkisen kamppailun alueella kasvu ei kuitenkaan koskaan pysähdy. Aina voi oppia uutta. Aina tieto voi lisääntyä ja syventyä. Aina voi myös kasvaa paremmaksi ihmiseksi, vastuullisuudessa, lempeydessä, kärsivällisyydessä ja monissa hyveissä.

 

Usein tästä koulumaailmasta tulee kuitenkin jollakin tavalla suljettu systeemi, itsestään selvyys. Siellä käydään tavan vuoksi. Se on rutiininomaista. Näköpiiristä katoaa helposti se minkä tähden siellä ollaan. Oma motivaatio voi unohtua.

 

Silloin on tärkeä nähdä tavoiteensa, minkä puolesta tekee työtä. Jotakin työtä tehdään tulevaisuuden tähden. Jotakin ihmisenä kasvamisen tähden.

 

Muistakaa kuitenkin, että opettajat ovat teidän valmentajianne. He ovat teidän puolellanne, jotta te pääsisitte elämässänne pidemmälle: nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin (citius altius fortius). Antakaa heille siihen mahdollisuus, sillä silloin ajttelette omaa parastanne.

 

Paavali kirjeesään muistuttaa, että me emme tavoittele vain ajallista menestystä ja tämän mailman palkintoja. Meillä on tähtäimessä myös katoamaton palkinto – voittoseppele, joka taivaassa odottaa niitä, jotka on katsottu pelastuksen arvoisiksi.

 

Pelastuksen arvoinen on jokainen, mutta jokaista kristittyä kutsutaan pitämään sitä niin arvokkaana asiana, että ei kadota sitä palkintoaan tämän elämän aikana tai vaihda sitä katoaviin palkintoihin.

 

Siksi me kilvoittelemme ja pyrimme elämään myös Jumalan tahdon mukaan. Koska hän on rakastanut meitä niin paljon.

 

Hyvä Jumala. Niin kuin sinä siunaat maan kasvun ja annat meille runsaan sadon, siunaa se henkinen kasvu, mikä koulussa tapahtuu.