Ihmisyyden arvosana

Ihmisyyden arvosana – punnitseminen (kevätkirkko luokat 1-6)

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään. 1. Joh. 4: 16-21

Koulussa opiskelussa annetaan arvosanoja. Pian taas todistuksia tutkitaan tarkkaan ja verrataan numeroita viimevuotisiin – jännitystä on ilmassa. Myös pettymyksiin varaudutaan, jos tiedetään tai pelätään, että asiat eivät ole menneet hyvin. Joka tapauksessa suuria tunteita kätkeytyy todistukseen.

Todistus on arvio omasta menestyksestä ja pärjäämisestä koulussa. Sitä samalla luetaan arviona omasta itsestä ja omasta arvosta. – kuinka hyvä minä olen. Siksi se tuntuu niin tärkeältä. Se on palautetta oppilaalle itselleen. Myös kotiväki lukee sen ja samalla tekee arvioita oppilaasta. Eihän se koulutodistus maailman tärkein asia ole, mutta tärkeä se kuitenkin on jokaiselle.

Joissakin oppiaineissa olet parantanut, joku toinen on säilynyt ennallaan ja joku aine taas on sinulle muita vaikeampi eikä menestys ole siinä suuri.

Elämässä kaikista asioista ei anneta arvosanaa. Paljon muutakin tapahtuu elämässämme kuin koulun oppitunnit. Entä jos annettaisiin arvosanoja tunteista? Mitä tunteita olet tuntenut vuoden aikana?

Ilon arvosana – kuinka iloinen olet ollut? Ihanko kiitettävästi vai välttävästi? Entä pelko, suru, viha, kateus tai rakkaus. Kuinka paljon olet rakastanut toisia ihmisiä vai oletko rakastanut vain itseäsi. Jumala kehottaa meitä rakastamaan. Mikä on sinun rakkauden arvosanasi? – Jos saisit tällaisen todistuksen tunteistasi, se olisi vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin koulun arvosanat.

Mitäpä jos tänään saisimme Jumalalta todistuksen omasta elämästämme ja hurskaudestamme.  Minkälainen todistus se olisi?

Jumalan mittatikkuna toimii varmaankin kymmenen käskyä.

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi.
    Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran,
    Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa,
     työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä
     hänelle kuuluu. 

Käskyjä on kymmenen kuten todistuksessa numeroita. Eli jokainen käskyn rikkominen pudottaa arvosanaa yhden numeron verran.

Täyden kympin saanut pääsee taivaaseen. Muut joutuvat rehtorin puhutteluun. – Vain täydet kympit kelpaavat. Rehtori taivaallisessa koulussa on Jeesus.

Sanon jo heti aluksi, että kukaan ihminen maan päällä ei ole kyennyt pitämään ainoatakaan näistä käskyistä, kun oikein tarkkaan tutkitaan. Eli jokaisella on asiaa rehtorin puhutteluun.

Kun ihminen rehellisesti ajattelee elämäänsä, hän varmasti huomaa seuraavia asioita.

(1) Olemme rakastaneet itseämme enemmän kuin Jumalaa. – siinä meni ensimmäinen käsky (2) Emme ole kunnioittaneet Jumalaa niin kuin pitää. (3) Lepopäivä on usein kulunut meillä kaikkeen tarpeettomaan ja turhaan. (4) Vanhemmat saavat usein kuulla meiltä enemmän haukkua kuin kiitosta. (5) Saatamme iloita siitä, että emme ainakaan ole ketään tappaneet – mutta olemme kuitenkin toivoneet toisille pahaa ja vihanneet heitä. Jeesuksen mukaan se riittää rikkomaan tämän käskyn.

(6) Aviorikosta et ole voinut tehdä, koska et ole avioliitossakaan. Arvosana on tässä vaiheessa 1. (7) Toisen omaisuutta et ole ehkä ottanut, mutta (8) lähimmäisistämme puhumme usein pahaa ja (9) olemme kateellisia kaikesta siitä hyvästä mitä heillä on.

Pikaisen laskutoimituksen mukaan yksi tai kaksi käskyä on useimmilla koululaisilla kunnossa. Todistuksen arvosana 2. Kuinka hyvä ihminen olen – arvosana 2 – ei tunnut kovin hyvältä. Eli rehtorin puhutteluun mars.

Mutta jos käy siellä ajoissa, se ei ole huono asia. Jeesus on taivaallisen koulun hyvä rehtori. Hän voi antaa anteeksi. Ei siksi kannata juosta häntä pakoon. Siksi hänen luonaan kannattaa käydä usein.

Kirkossa meillä on tapana kokoontua kerran viikossa, sunnuntaisin. Kerromme viikon ajalta arvosanamme hänelle.

Älä pelkää. hän vastaa. Minä annan sinulle anteeksi.

Maan päällisessä koulussa te onneksi pärjäätte paremmin. Jumala puolestaan vaatii täydellisyyttä, siksi me emme pärjää. Ja siksi myös Jeesus tuli maan päälle. Hän eli täydellisen elämän ja sai ainoana arvosanaksi täyden kympin (10+)

Hänen tähtensä Jumala hyväksyy minun ja sinun elämäsi.

Siksi menkää iloiten lomalle. Nauttikaa kesästä, lomasta, vapaudesta, auringosta ja kaikesta mitä kesä teille tarjoaa. Mutta käykää aina välillä tervehtimässä Jeesusta: iltarukouksessa ja jos mahdollista myös täällä jumalanpalveluksessa.

Belsassar saa päästötodistuksen

Belsassar saa päästötodistuksen – hän pääsee hengestään

Babylonian Kuningas Belsassar järjesti suuret pidot tuhannelle ylimykselleen ja joi viiniä heidän kanssaan. Juhla oli ehtinyt jo pitkälle, kun yhtäkkiä tuli tyhjästä esiin ihmiskäsi, ja se alkoi kirjoittaa palatsin kalkittuun seinään kirjoitusta. Kuningas näki käden, joka kirjoitti. Silloin hän kalpeni, ja pelko täytti hänen mielensä. Hänen jäsenensä lamaantuivat ja hänen polvensa tutisivat. Kovalla äänellä huutaen kuningas käski tuoda eteensä maan viisaimmat ihmiset. Hän julisti heille: “Joka pystyy lukemaan tämän kirjoituksen ja esittämään sen tulkinnan minulle, hänet puetaan purppuraan, hän saa kultakäädyt kaulaansa ja pääsee arvossa kolmanneksi tässä valtakunnassa.” Kaikki kuninkaan viisaat tulivat sisään, mutta kukaan heistä ei pystynyt lukemaan kirjoitusta eikä esittämään sen selitystä.

Daniel, Jumalan mies, tuotiin kuninkaan eteen. Kuningas sanoi hänelle: “Sinä siis olet Daniel, Juudan pakkosiirtolaisia, jotka isäni, kuningas, toi tänne. Minä olen kuullut, että sinussa asuu jumalien henki ja että sinä pystyt selittämään unia ja ratkaisemaan vaikeita ongelmia. Jos nyt pystyt lukemaan kirjoituksen ja selittämään sen minulle, sinut puetaan purppuraan, saat kultakäädyt kaulaasi ja pääset arvossa kolmanneksi tässä valtakunnassa.”


Silloin Daniel vastasi kuninkaalle: “Pidä lahjasi itse tai anna palkintosi muille, kuningas, mutta kirjoituksen minä voin lukea sinulle ja voin myös ilmoittaa sen selityksen.


Näin kuuluu seinään piirretty kirjoitus: ‘Mene, mene, tekel u-farsin.’ Ja tämä on sen selitys: ‘Mene’ merkitsee, että Jumala on laskenut sinun kuninkuutesi päivät ja tekee niistä lopun. ‘Tekel’ merkitsee, että sinut on vaa’alla punnittu ja kevyeksi havaittu. ‘U-farsin’ merkitsee, että sinun valtakuntasi jaetaan ja annetaan meedialaisille ja persialaisille.”
    Silloin Belsassar käski pukea Danielin purppuraan ja panna kultakäädyt hänen kaulaansa ja kuuluttaa, että hän saisi arvossa kolmantena hallita valtakuntaa… Dan. 5: 1-9, 13-17, 25-30

Koulussa opiskelussa annetaan arvosanoja. Pian taas todistuksia tutkitaan tarkkaan ja verrataan numeroita viimevuotisiin – jännitystä on ilmassa. Myös pettymyksiin varaudutaan, jos tiedetään tai pelätään, että asiat eivät ole menneet hyvin. Joka tapauksessa suuria tunteita kätkeytyy todistukseen.

Todistus on arvio omasta menestyksestä ja pärjäämisestä koulussa. Sitä samalla luetaan arviona omasta itsestä ja omasta arvosta. – kuinka hyvä minä olen. Siksi se tuntuu niin tärkeältä. Se on palautetta oppilaalle itselleen. Mutta todistus viedään myös kotiin. Myös kotiväki lukee sen ja samalla tekee arvioita oppilaasta.

Olen ollut Merikarvialla työni ohessa uskonnon opettaja muutamalle luokalle. Siellä muistan kuinka eläkkeelle siirtyvä rehtori sanoi, että hän ei ole koko opettajaurallaan antanut yhdellekään koululaiselle arvosanaa. Se tuntui ensiksi oudolta väitteeltä, mutta sitten hän perusteli kantansa. Hän sanoi, että koululaiset ovat ne itse itselleen hankkineet omalla työllään. Niitä ei jaella kuin jostakin joulupukin lahjavarastosta. Arvosanat perustuvat siihen, kuinka on osallistuttu tunnilla opetukseen ja kuinka on pärjätty kokeessa. Tulokset ovat oman työn hedelmä.

Joissakin oppiaineissa olet parantanut, joku toinen on säilynyt ennallaan ja joku aine taas on sinulle muita vaikeampi eikä menestys ole siinä suuri.

Elämässä kaikista asioista ei anneta arvosanaa. Ja kuitenkin uskovina tiedämme, että on olemassa joku joka katsoo meitä ja arvioi elämäämme puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti. Meidät punnitaan – siinä vaa’assa painavat meidän tekomme ja meidän laatumme ihmisenä. Minkälaiseksi sielumme on tullut? Onko se muokkaamaton ja raaka, onko siellä tilaa kauneudelle, myötätunnolle, hyvyydelle, oikeudenmukaisuudelle, vastuuntunnolle, totuudelle ja rakkaudelle. Onko meillä pieni sielu vai suuri sielu?

Mitäpä jos tänään saisimme Jumalalta todistuksen omasta elämästämme ja hurskaudestamme.  Jospa Jumala olisi punninnut meidät, niin kuin hän oli punninnut Babylonian kuninkaan Belsassarin. Paljonko me painaisimme Jumalan vaa’assa.

Kuningas Belsassar sai arvosanan Jumalalta. Tyhästä ilmestyi pelkkä käsi, mikä kirjoitti punnituksen tuloksen seinään. Tulos oli lohduton, kun Daniel selitti sen hänelle: Sinut on punnittu ja kevyeksi havaittu.

Babylonian kuningas oli rikas ja mahtava. Hänen kouluarvosanansakin oli luultavasti kohtalaisen hyvät ellei peräti huippuluokkaa. Mutta Jumalan puntarissa ne eivät tuoneet hänelle paljon apua. Puntarissa ei mitattu matemaattista lahjakkuutta tai kielitaitoa tai historian tuntemusta, vaan miten hän oli näitä lahjojaan käyttänyt toisten hyväksi. Siinä kaikki mittarit olivat hälyttävän punaisella.

Belsassarin kuninkaan suurin ongelma oli siinä, että hän oli syyllistynyt karkeaan pyhäin häväistykseen.

Se vastaa vähän tilannetta, jossa jollakin orvoksi jääneellä lapsella on vain yksi valokuva hänen vanhemmistaan. Ei mitään muuta. Kuva on lapselle tärkeä. Se muistuttaa hänelle hänen vanhemmistaan ja heidän rakkaudestaan. Minkälainen sielu on sillä ihmisellä, joka ottaa lapselta pois tämän kuvan ja repii ja poltta sen. Tälle lapselle teko olisi pyhäin häväistys. Kuningas oli tehnyt näin koko kansalle.

Jos sinut punnittaisiin samalla vaa’alla, minkälainen kirjoitus seinään ilmestyisi? Miten sinä olet ottanut lahjasi käyttöösi. Lopullinen arvioiminen tapahtuu myöhemmin, silloin kun astumme Jumalan eteen. Mutta on tärkeää välillä pysähtyä arvioimaan itse omaa elämäänsä.

Te saatte huomenna koulutodistukset. Ne auttavat teitä arvioimaan kulunutta vuotta.  Täällä kirkossa muistutan teitä toisenlaisesta arvioinnista, mistä opettajat eivät voi antaa palautetta.  Jumala näkee, Jumala punnitsee.

Kun arvioit elämääsi Jumalan mittatikkua käyttäen – kymmenen käskyä on hyvä alku. Sen pitäisi opettaa meille ennen kaikkea nöyryyttä Jumalan edessä. Siitä ei ole omaa oppiainetta. Se ei ole nöyristelyä vielä vähemmän ylempiensä mielistelyä eikä mitään epärehellistä. Se on asettumista oikeaan asemaan Jumalan, Luojansa edessä. Se on tosiasioiden tunnustamista itsessään, se on sitä, ettei pakene, vaikka tulos ei ole kehuttava.

Kun totuus paljastuu Jumalan katseen alla, elämämme rikkinäisyys ja haavat tulevat esille, syyllisyys paljastuu, mutta vielä suurempana totuutena tulee Jumalan armo kaiken ylle. Siksi totuuden kohtaamisesta voi kasvaa suuri ilo.

Teillä alkaa koulusta kesäloma. Elämästä ei kuitenkaan pääse lomalle. Siksi aivoja ja sydäntä ei sovi laittaa narikkaan loman ajaksi. Iloitkaa lomallanne ja nauttikaa, mutta säilyttäkää kaikessa mukana ihmisyytenne.

Pääskynen

Puhe koulun kevätkirkossa

Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. 1. Kor. 8: 6

Hyvät ystävät. Taas on käsillä se aika jolloin suvivirttä lauletaan ja valmistaudutaan kesän huolettomuuteen ja vapauteen. Tätä päivää on pitkään odotettu: että saa laittaa kirjat ja penaalin syrjään ja hengähtää. Lukuvuoden työt on tehty ja on aika lähteä virkistymään lomalle. Antaa kauniiden päivien tulla ja auringon paistaa.

Mistä tietää, että kesä on alkanut? (vastauksina mainittiin mm.: vihreys, pääskyset, lämpimyys)

Siihen on olemassa ainakin kolme hyvää mittaria. Koululaiset pääsevät lomalle kun lauletaan suvivirttä / ihmiset hymyilevät kadulla ilman mitään syytä, heillä on vapautunut ja iloinen olo kesän tultua / Pääskyset lentelevät ilmassa.

Muistatteko lorun, jossa tarkkaillaan kesän tulemista: kuu kiurusta kesään, peipposesta puolikuuta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään.

Kuka teistä on jo nähnyt pääskysiä. (Pääskysen kuva) Minä olen nähnyt. Se tarkoittaa sitä, että on kesä. (vaikka yksi pääsky ei vielä kesää teekään – mutta pääskysiä on näkynyt jo useampi)

Pääskyset ovat taitavia lentäjiä. Ne lentävät nopeasti ja kisailevat keskenään, leikkivät hippaa. Ne lentävät yhtä nopeasti kuin autot moottoritiellä 120 km/h.

Pääskyset ovat erikoisia silläkin tavoin, että ne ruokailevat lentäen. Ne eivät siis pysähdy juurikaan maahan poimimaan matoja vaan syövät lennossa hyönteisiä, ottavat ne ilmassa kiinni. Samoin ne juovat lentäen. Vauhdissa vain hörppäävät vedenpinnasta vettä. Luin myös että ne peseytyvätkin lentäen. Sitä en tiedä, miten peseytyminen tapahtuu lentäen. Odottavatko sadetta ja menevät suihkuun vai tekevätkö ne äkkisukelluksen veteen.

Miten kenenkään elämä voi olla niin vauhdikasta, että lennossa syö, juo ja peseytyy? Tuon ilmassa syömisen jotenkin käsitän. Kuvittelepaa, että autolla ajetaan yli 100 km/h ja laitat pääsi ikkunasta ulos, avaat suusi. Luultavasti saat jonkun hyttysen suuhusi.

Ehkä kesä on niin lyhyt aika, että ne eivät ehdi jäädä edes ruokailemaan tai pysähtyä lammen reunalle vettä hörppimään. Ne haluavat vain lentää ja lentää: korkealle ylös ja taas aivan lähelle maan pintaa.

Ne sopivat hyvin kesän linnuiksi.

Pääskyset ovat muuttolintuja. Ne lähtevät kaukaa Afrikasta, toiselta puolelta maapalloa ja lentävät Suomeen asti. Sitten kesän jälkeen ne muuttavat takaisin kaukaisiin maihin.

Jos saisit yhden päivän elää pääskynä, minkälainen se olisi? Minä ainakin lentäisin lämpimänä kesäpäivänä. Lentäisin koko päivän – ei siinä joutaisi istuskelemaan. Kokeilisin sitä peseytymisjuttuakin lennossa, mutta hyttysten syönnin jättäisin siltä päivältä väliin.

Tiesitkö, että pääskynen esiintyy Raamatussakin parissa kohdassa. Yksi kaunein kohta kuuluu näin

Psalmi 83

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen. Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.

Tämä pääsky ei koko ajan lennä. Sillä on lepopaikka, mutta se on aika erikoisessa kohdassa. Se on Herran huoneessa temppelissä.

Se on vähän sama kuin pääskynen olisi tehnyt pesän kirkon alttarin alle. Ja siellä sen poikaset piipittäisivät.

Jos kesä on sinulla vauhdikas kuin pääskysellä, niin toivon, että lepohetkiäkin löytyy. Toivon myös että sinulle voisi tämä kirkko ja sen jumalanpalvelukset tulla lepopaikaksi. Silloin olisit kuin tuo psalmin pääskynen, joka löysi kodin alttarin luota.

Rukous kouluvuoden alkaessa / yläaste

 

Koulupalveluksen johdantosanat 2008

 

Hyvät oppilaat ja koulun väki. Kesäloma on vietetty ja nyt olette aloittamassa uutta lukuvuotta. Toivottavasti lomalla olette saaneet rentoutua niin, että olette valmiit uusiin haasteisiin.

 

Silloin kun jotakin iso asia on alkamassa, siihen valmistaudutaan. Yksi tärkeä valmistautumisen tapa on hiljentyä Jumalan edessä ja pyytää siunausta toimilleen.

 

Esimerkiksi, kun muutetaan uuteen kotiin, sille voidaan pyytää siunausta. Koti on ihmisen tärkein paikka, sille pyydetään varjelusta ja Jumalan enkelien läsnäoloa, että kodin rauha säilyisi.

 

Urheilijat saattavat ennen urheilusuoritustaan rukoilla. He eivät pyydä Jumalalta, että he jonkin ihmeen kautta voittaisivat, vaan he pyytävät että voisivat antaa kaikkensa täydellisesti urheilusuorituksessaan – ja sillä tavoin haluavat kirkastaa Jumalaa elämässään.

 

Koulun lukuvuosi on alkamassa. On hyvä alkaa se rukouksella. Pyytää Jumalalta sitä siunausta, että voisimme antaa parhaamme opiskelussa. Emme pyydä hänen tekemään ihmeitä vaan sitä, että hän antaisi mielellemme rauhan, että mikään ei häiritsisi meitä, että mikään ei veisi pois ajatuksiamme siitä, mikä meillä koulussa on tärkeintä. Ja näin voisimme antaa koulussa parastamme.

 

Puhe

 

Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun. 1 Kor 9:24-27

 

Olemme aloittamassa kouluvuotta. Jotkut nuorista ovat siirtyneet seitsemännelle luokalle. Siis ovat aloittaneet samalla yläluokat. Se on aika iso muutos. Toisilla on alkanut peruskoulun viimeinen vuosi. Se tuo omaa jännitystään. Sillä sen jälkeen astutaan ihan uuteen vastuuseen omasta opiskelusta ja kouluttautumisesta. Useimpia kahdeksasluokkalaisia taas tämän arkisen koulun lisäksi tulee koskemaan rippikoulu. Jokaiselle riittää varmasti haasteita niin koulun kuin muun elämän ohessa.

 

On mielenkiintoista huomata kuinka koulun kevätkirkossa on aina herkkä ja hieno tunnelma. Silloin tietää saavansa todistuksen ja pääsevänsä lomalle. Mutta nyt ollaan kouluvuoden alussa. Samanlainen herkkyys puuttuu. Ei ole suvivirttä eikä muutakaan vahvaa tekijää. Suuret tunteet puuttuvat. Ehkä ne ovatkin asioita, jotka tulevat palkintoina lukuvuoden työn jälkeen. Jos urheilukilpailuja ajattelee – kuten nyt ajankohtaan hyvin sopii, niin maammelaulukin soi urheilukilpailuissa vasta kun kisa on voitettu. Sitä ennen juoksija menee lähtökuoppiinsa.

 

Ehkä nyt myös koulun alkaessa ollaan lähtökuopissa ja sitten maraton alkaa. Tai koululainen ei ehkä sittenkään ole maratoonari vaan kymmenottelija. Lajeja on useampia ja monessa lajissa voi menestyä tai kokea takaiskuja. Jokainen laji vaatii keskittymistä ja reilua peliä kilpakumppaneita ajatellen.

 

En ole avian selvillä, kuinka usein yläluokilla koetaan onnistumisen ja oppimisen iloa. Pienemmillä lapsilla opittavat asiat ovat isoja hyppäyksiä ja edistystä on helpompi seurata. Opitaan konttaamaan, kävelemään, puhumaan, opitaan käymään potalla, opitaan ajamaan polkupyörällä, ja koulussa ensimmäisellä luokalla opitaan lukemaan ja laskemaan. Nämä kaikki ovat sellaisia edistysaskeleita jotka ovat näkyviä – ne ovat asioita, joista iloisina soitetaan mummilaan.

 

Yläluokilla opittavat asiat eivät ole enää näitä perusjuttuja. Elämässä toki on asioita, joita vielä uusina opitaan. Mutta enimmäkseen kyse on tietojen ja taitojen liitymistä jo aiemmin opittuun. Opitaan kriittistä ajatelua. Siitä ei enää soiteta mummulle iloista puhelua. Ehkä kotonakaan ei kerrotan enää paljon siitä, mitä siellä on opittu. Koulusta tulee yhä enemmän sinun juttusi. Vanhemmat ovat luultavasti yhä vähemmän mukana koulumaailmassasi.

 

Urheilija tietää samoin, että tietyn tason jälkeen edistyminen tapahtuu enää pienissä asioissa. Joskus ura saavuttaa lakipisteensä, edistymistä ei tapahdu, joskus ura lopetetaan. Henkisen kamppailun alueella kasvu ei kuitenkaan koskaan pysähdy. Aina voi oppia uutta. Aina tieto voi lisääntyä ja syventyä. Aina voi myös kasvaa paremmaksi ihmiseksi, vastuullisuudessa, lempeydessä, kärsivällisyydessä ja monissa hyveissä.

 

Usein tästä koulumaailmasta tulee kuitenkin jollakin tavalla suljettu systeemi, itsestään selvyys. Siellä käydään tavan vuoksi. Se on rutiininomaista. Näköpiiristä katoaa helposti se minkä tähden siellä ollaan. Oma motivaatio voi unohtua.

 

Silloin on tärkeä nähdä tavoiteensa, minkä puolesta tekee työtä. Jotakin työtä tehdään tulevaisuuden tähden. Jotakin ihmisenä kasvamisen tähden.

 

Muistakaa kuitenkin, että opettajat ovat teidän valmentajianne. He ovat teidän puolellanne, jotta te pääsisitte elämässänne pidemmälle: nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin (citius altius fortius). Antakaa heille siihen mahdollisuus, sillä silloin ajttelette omaa parastanne.

 

Paavali kirjeesään muistuttaa, että me emme tavoittele vain ajallista menestystä ja tämän mailman palkintoja. Meillä on tähtäimessä myös katoamaton palkinto – voittoseppele, joka taivaassa odottaa niitä, jotka on katsottu pelastuksen arvoisiksi.

 

Pelastuksen arvoinen on jokainen, mutta jokaista kristittyä kutsutaan pitämään sitä niin arvokkaana asiana, että ei kadota sitä palkintoaan tämän elämän aikana tai vaihda sitä katoaviin palkintoihin.

 

Siksi me kilvoittelemme ja pyrimme elämään myös Jumalan tahdon mukaan. Koska hän on rakastanut meitä niin paljon.

 

Hyvä Jumala. Niin kuin sinä siunaat maan kasvun ja annat meille runsaan sadon, siunaa se henkinen kasvu, mikä koulussa tapahtuu.