Lähihoitajille sanattomasta kielestä

PUHE LÄHIHOITAJIKSI VALMISTUVILLE

Joulun alla 1999

Sydämen kieli on sanaton

Äsken lauloimme sydämen kielestä, joka on sanaton, – se on sanaton joulun sanoman edessä. Myös psalmi puhui Jumalan julistuksesta, joka ei ole sanoja eikä ääntä, jonka voisi korvin kuulla. Ja silti sanoma tavoittaa kaikki. Sanaton viesti saapuu jokaisen luokse ja vain sydän voi sen oikealla tavalla ymmärtää.

Sydämen kieli on sanaton ja samalla sellainen kieli, että sillä ei kykene valehtelemaan. Tunteiden kieli, jota ilmaisemme elein, ilmein, asentein ja teoin, on se mihin huomiomme voimakkaimmin kiinnittyy.

Teidän kutsumuksenne ja tuleva työnne lähihoitajina toteutuu hyvin paljon juuri sellaisella tasolla, jossa sanattomat viestit ovat tärkeämpiä kuin ne, jotka sanojen kautta välittyy. Hoitajina te joudutte tilanteisiin, missä te olette kokonaisina ihmisinä läsnä. Te olette palvelemassa toisia ihmisiä, jotka eivät itse kykene auttamaan itseään. Miten kohdata nämä apua, huolenpitoa, rakkautta ja lämpöä tarvitsevat ihmiset, niin että heille myös välittyy viesti inhimillisestä kosketuksesta. Miten olla aidosti mukana heidän elämässään sen hetken, kun on juuri heitä varten.

Tämä voi olla vielä vaikeaa siksikin, kun mahdollisuudet vakinaiseen työsuhteeseen ovat melko harvinaisia. Mutta työhön silti odotetaan valmiutta aina kun sitä lyhyelläkin varotusajalla kysytään. Siihen on oltava valmis vaikka se kestäisi vain päivän tai kaksi. Työn epäsäännöllisyys ja epävarmuus kuluttaa henkisiä voimavaroja. Tulevaisuus on arvoitus

Tämä päivä on silti tärkeä päivä. Te olette saaneet päätökseen yhden opiskelu-vaiheen elämässänne. Tunne valmistumisesta tuo iloa ja myös tervettä itsevarmuutta. On jotakin, mitä osaan, jotakin, mihin minut on koulutettu.

Se hätä ja puute, minkä ihmisissä kohtaamme, saattaa johtaa meidät epätoivoon. Huomaamme, että omat voimamme, oma taitomme, oma mahdollisuutemme ja lopulta oma halummekin auttaa, on rajallinen. Se voi ehtyä ja työ muuttua uuvuttavaksi rutiiniksi. Siksi on tärkeää uudistua siinä rakkauden lähteessä joka on ehtymätön.

Tuo lähde on avautunut meille ihmisille Betlehemissä kaksituhatta (2000) vuotta sitten. Se on Jumalan rakkauden lähde, joka ei vaadi meiltä suorituksia. Se on Jumalan rakkauden lähde, joka hyväksyy meidät ehdoitta, antaa meille anteeksi. Sen lähteen nimi on Jeesus Kristus.

Juuri hänen kauttaan me voimme vakuuttua Jumalan rakkaudesta. Sillä juuri hänessä Jumala on tullut meitä lähelle. Astunut meidän haavoittuneeseen todellisuuteemme. Juuri hänen kauttaan Jumala kohtaa meidän kipumme. Hänen kauttaan Jumala kokee hätää, tuskaa ja myötätuntoa, kun me kärsimme. Ja hänen kauttaan Jumala on valmistanut meille pelastuksen.

Siksi elämänyhteys häneen tuo meille valon ja toivon siihen inhimilliseen hätään, joka ympäröi meitä täällä. Hänen siunauksensa turvin hänen rukouksensa turvin me kestämme päivästä päivään.

valmistuminen – kummitusjuna

Valmistuminen

Kun puuseppä viimeistelee työnsä, se on lopulta valmis. Siinä on valmis ja kaunis kappale tehtyä työtä. Sitä voi ihailla ja kädellä silittää hiottua ja öljyttyä puun pintaa.

Opiskelija on toisenlaisen sorvin äärellä. Hän tekee tutkintoa. Kun tutkintoa sorvataan, höylätään ja viilataan, se edellyttää lukemista, pänttäämistä (ei pämppäämistä), tenttimistä ja erinäisiä harjoitteluita. Lopulta tutkinto on valmis.

Tutkinto ei kuitenkaan ole mikään olohuoneen pöytä, jonka viimeisteltyä pintaa voi koskettaa, se ei ole tuoli jolla istua. Se johtuu siitä, että sorvi on todella toisenlainen.

Oikeastaan oppilaitos itse on tuo sorvi ja opiskelijat ovat niitä joita sorvataan. Tai se on kuin kummitusjuna, jonka kyytiin opiskelija istutetaan. Putken toisesta päästä tulee muuttunut ihminen.

Kun tutkinto saadaan valmiiksi, niin oikeastaan ei siinä mitään tutkintoa ole sorvattu tai tutkintotodistusta valmistettu. Sellainen paperi tulostetaan tietokoneen kansioista. Se ei kauan kestä ja oppilaitoksen rehtori kirjoittaa siihen nimensä.

Opinnot valmistavat opiskelijaa. Hän valmistuu tai tulee valmiiksi.

Valmis ei silti kukaan ole lopullisessa mielessä. Opintojen jälkeen olet valmis aloittamaan työt, opintojen  jälkeen sinulla on valmiudet ottaa pätevän työntekijän palkkaa.

Opintojen jälkeen sinun on aika astua yhä rohkeammin kutsumuksen tielle. Toivon, että näky ja kutsu vahvistuvat ja kirkastuvat niin tiedät paremmin suunnan mitä kohti  mennä.

Kutsumus ja seireenien kuiskaukset

Puhe ylioppilaille

Arvoisat ylioppilaat, hyvät opettajat, hyvät ylioppilaiden vanhemmat ja kokoontunut juhlakansa.

Kun olin lapsi, halusin tulla vahvaksi ja ketteräksi kuin Tarzan. Nuorukaisena halusin olla Elvis, pelata jalkapalloa kuin Pelé, murrosikäisenä soittaa kitaraa kuin Ritchie Blackmore jne. Tilanne on varmasti tuttu jokaiselle meistä, kunhan vain nimet ihailun kohteina vaihtaa. On hyvin tavallista, että haluamme tulla joksikin ihailemamme henkilön kaltaiseksi. Ihailemme ja kadehdimme toisia ihmisiä. Olisinpa kuin hän. Jossakussa ihailemme hänen ulkonäköään, toisessa hänen taitojaan, rohkeutta, ajatuksia, mielipiteitä, asennetta, avoimuutta, herkkyyttä, jne.

Ihailussa on toisaalta sisään rakennettuna myönteistä muutosvoimaa. Se saa meidät innostumaan ja tavoittelemaan hyviä asioita elämäämme. Mutta se voi johtaa myös pelkkään matkimiseen. Matkiminen on yksi arvokas tapa oppia asioita. Lapset oppivat sillä tavoin lähes kaiken. Lukiossa tosin on pyritty muuhun kuin matkimiseen. Ei riitä, että osaa toistaa oppikirjan vastauksen ulkomuistista. Ymmärtäminen ja tiedon arvioiminen ja soveltaminen ovat tärkeämpiä. Mutta matkimista jatkuu silti pitkälti aikuisikäänkin – joillakin läpi elämän. Hyvä olisi, jos jossakin vaiheessa matkiminen jäisi vähemmälle.

Oli kuitenkin hauska huomata yliopistossa, että matkiminen vaan jatkui. Yliopistot ovat täynnä professoreita jäljitteleviä pikku akateemikkoja. Itsekin jäljittelin uskonnonfilosofian professori Simo Knuuttilaa ja muita tiedekunnan valovoimaisia tyyppejä. Professoreissa ihaillaan heidän tietämystään ja heidän varmuuttaan ja asioiden hallintaa. Mutta matkimisen kohteeksi tulevat heidän maneerinsa, tyypilliset eleet, sanonnat ja jotkin helposti esitettävät ajatukset. Jos osaan elehtiä kuin hän, ehkä myös saan välitettyä vaikutelman, että olen yhtä lahjakas kuin hän. Toki lukion opettajat ovat samanlaisen jäljittelyn kohteena.

Esikuvat voivat innostaa meitä, mutta voimme väärällä tavalla harhautua ja yrittää tulla heidän kopioikseen. Lopputulos on jonkinlainen ihmisen irvikuva. Me emme oikeasti voi tulla keneksikään toiseksi. Tärkeinä olisi tulla omaksi itsekseen – mutta se on vaikeaa, jos yrittää olla joku toinen. Omaksi itsekseen tuleminen – omalla äänellä puhuminen, on haastava tehtävä. Kaikki luovuus edellyttää sitä. Luovuus ei ole kopiointia. Voin tehdä tarkan kopion Mona Lisasta tai Taistelevista metsoista, niin tarkan, että on vaikea erottaa alkuperäistä. Mutta silloinkin se on vain kopio, ei osoitus luovuudesta.

Kristillisen uskon mukaan meidät on luotu yksilöiksi, erilaisiksi ihmisiksi. Kukaan ei ole kopio tai klooni. Jokainen on ainutlaatuinen alkuperäiskappale. Siihen perustuu loukkaamaton ihmisarvomme. Samalla meidät on luotu Jumalan kuvan kaltaisiksi, joka itse on ehtymättömän luovuuden lähde. Meidän yksilöllisyytemme, meidän oma äänemme on kuin sormenjälki. Me erotumme muista, mutta samalla siinä on jotakin oleellista siitä alkuperäisestä kuvasta, jonka mukaan meidät on luotu. Oman yksilöllisyytensä tunnistaminen on suuri asia.

Originaaliksi tuleminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun olisi värjättävä hiuksesi siniseksi tai hankittava kiinankielinen tatuointi takapuoleesi. Ne voivat olla sinänsä ihan kivoja juttuja – varsinkin jos pidät sinisestä väristä ja osaat kiinaa. Mistä siinä on kysymys? Tähän ei ole valmista vastausta. Siihen viime kädessä voit vastata vain itse. Se on sinun selvitettävä itse.

Tässä mielessä elämän suuri matka on vielä alkuvaiheessa – se on matka tulla omaksi itseksi. Se on oman vahvuutesi ja omien mahdollisuuksiesi tuntemista ja samalla omien heikkouksien kartoittamista. Se on matka itsetuntemukseen ja käsitykseen siitä, mikä on se oma persoonallinen panos elämän matkalla – mikä on oma kutsumus, minkälaisia ovat seireenien laulut, jotka houkuttelevat kääntymään pois kutsumuksen tieltä, mihin juuri minua tarvitaan. Luultavasti lukion opinnot ovat sinua hyvin tähän valmistaneet, näiden kysymysten vastaamiseen.

Tällaiselle matkalle haluan sinua seurakunnan puolesta olla lähettämässä, kun tänään olet valmistunut ja saavuttanut lapsuuden päätepisteen ja opiskeluhistorian yhden merkittävän käännekohdan. Nyt yhä enemmän sinulle tulee vastuu omilla valinnoillasi ottaa suuntaa elämän kartastolla.

Olen kuullut sanottavan: Jumalan luokse johtaa monta polkua – toivottavasti sinun polkusi ei ole liian vaikea.

Toivotan sinulle onnea saavutuksesi johdosta ja varjelusta ja valoa tulevalle matkalle tästä eteenpäin. Olkoon hyvä Jumala sinun kanssasi.

Lähihoitajiksi valmistuneille

Puhe lähihoitajille

 

Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut (Ef 1:17-18)

 

Hyvät ystävät

Kesä on alkanut – pääskysiä on ainakin eilen lennellyt vinhasti joen pohjoisella puolella.

Joillakin teistä kesä tietää töitä joillakin ehkä lomaa. Useimmille kuitenkin selvää muutoskohtaa elämässä. Opiskelu on tältä erää päättynyt.

Niiden tietojen ja taitojen, joita on opiskeltu pitäisi olla nyt osa henkistä pääomaanne. Teistä on tullut ammattilaisia. Teillä on ammatti ja ammatti taito. Luonnollisesti edessä oleva työelämä – mikä toivon mukaan on myös todellisuutta – tulee ammattitaitoa vahvistamaan ja kehittämään.

Opintojen päättyminen tarkoittaa sitä, että te olette valmiit niihin vastuutehtäviin, joihin tämä tutkinto teidät oikeuttaa. Koulu tai opettajat eivät ole turvananne. Teidän on pärjättävä itse. Se, mitä olette oppineet ja opiskelleet kantaa teitä eteenpäin.

Paavali kirjeessään efesolaisille puhui kutsusta. Hän rukoili efesolaisille viisauden ja näkemisen henkeä, että Jumala valaisisi sisäiset silmät näkemään toivon mihin meidät on kutsuttu.

Ammatti, johon teitä on koulutettu on varmasti jotakin sellaista, johon voidaan liittää sana kutsumus. Kutsumus kristilliseltä näkökannalta tarkoittaa juuri Jumalan kutsumista. Jumala kutsuu meidät työtovereikseen. Kun te tulevissa työtehtävissänne toimitte parhaan taitonne mukaan, kutsujan tahto toteutuu – hän saa teidän kauttanne jakaa hyvyyttä, suojaa ja huolenpitoa maailmaan. Teidän ammattitaitonne kautta. Se on hieno ja arvokas asia.

Minä ajattelen tänään teitä valmistuvia ja työelämään siirtyviä. Paavalin tavoin toivon teille viisauden ja näkemisen henkeä. Toivon että saamanne opetus muuttuu teissä viisaudeksi, joka kulkee mukananne, minne menettekin.

Toivon teille avonaisia silmiä, että viisaan sydämen kautta katsoisitte missä teidän apuanne ja ammattitaitoanne tarvitaan. – näkisitte ihmiset pelkoineen, turvattomuuden tunteineen, tilanteessa, jossa heidän normaali arkinen elämänsä on särkynyt.

Toivon myös, että kaiken jokapäiväisten työrutiinien keskellä näkisitte sen ison palapelin, jossa olemme mukana Jumalan työtovereina.

Jos Jumala on kutsunut meidät työtovereikseen, niin muistakaa, että vielä enemmän hän on kutsunut meidät yhteyteensä. Siinä avautuu ihmiselle levon ja virkistymisen lähde. Siinä paljastuu myös se päämäärä, jota kohti olemme matkalla.

Siitä Paavali myös muistutti: hän rukoili että efesolaiset oppisivat tuntemaan Jumalan ja sen katoamattoman elämän toivon, joka on heitä varten valmiina.

Tänään kuitenkin iloitsemme siitä, mitä olette saavuttaneet.

Tiedämme, että elämän matka on kesken. Siunatkoon Jumala teidän matkanne niin, että siitä ei tule puuttumaan työn iloa eikä levon tuomaa virkistymistä.