Oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka. Jumalattomien tie on synkin yö, he kompastuvat, tietämättä mihin. Sananlaskut 4:18-19
Mitä tässä jälkimmäisessä jakeessa sanotaan. Että jumalattomat kompastuvat ja toiseksi he eivät edes tiedä mihin kompastuvat. Voisi sanoa, että kompasteleminen on heidän kävelemistään, niin kuin valehteleminen on paholaisen äidinkieltä. Tässä ei kuitenkaan sanota sitä, että vain jumalattomat kompastuvat ja että vain pimeässä kompastuu. Valoisallakin tiellä voi kompastua myös hän, joka haluaa elää lähellä Jumalaa.
Aadamin lankeemuksesta alkaen koko ihmiskunta on tullut kovin kompastelevaiseksi. Heidät on saartanut pimeys – jonka vallan tosin Kristus on tullut kukistamaan. Mutta se sanotaan, että jumalattomat kompastuvat. Surullisinta heidän kompastumisessaan on oikeastaan siinä, että hän ei tiedä mihin kompastuu. Silloin myöskään virheestään ei voi oppia. Jatkossakaan henkilö ei osaa olla varuillaan. Hän ei hän tiedä mihin kompastui ja sama ansa voi yllättää hänet uudelleen.
Kompastuminen ei yleensä ole mukavaa. Sitä haluaisi välttää. Kompastuminen voi tietää loukkaantumista, vaatteiden repeytymistä tai ainakin likaantumista. Ei kukaan halua kompastua.
Tosin silloin, kun joku kuvittelee kompastelemista omaksi kävelemisekseen, hän ei tajua paremmasta. Mutta oikeasti kompasteleminen iankaikkisuuden tiellä vahingoittaa meitä.
Kompastelemiseen johtava syy on pimeydessä. Tällainen pimeys ja sokeus tulee epäuskosta eli jumalattomuudesta. Se on myös tie vie väärään suuntaan – yhä pimeämpään. Se tie päättyy lohduttomaan umpikujaan. Siellä ei ole ulospääsyä. Ja silti niin moni haluaa kulkea sitä tietä.
Pimeässä kompastuminen on todennäköisempää kuin valossa. Ja vaikka valossakin kompastuisi, ainakin voi tarkistaa mihin on kaatunut. Ja kompastumisiaan voi oppia ennakoimaan ja näin myös välttämään. Maastoa pystyy tarkkailemaan ja selvittää siinä niitä vaarallisia kohtia ja kuoppia. Kuoppaan ei silloin astu.
Sanan synti (hamartia) yksi merkitys on ohi astumista ja liukastumista. Synti on syvimmältään epäuskoa. Ihmisen koko elämä on kulkemista ohi ja kumoon silloin, kun ihminen ei elä yhteydessä Jumalaan.
Omat heikkoudet olisi tärkeä oppia tuntemaan. Rehellinen itsetuntemus auttaa ihmistä toimimaan oikein ja välttämään kuoppia.
Jos jumalaton kompuroi pimeässä, niin oikeamielisen tie kulkee kirkkautta kohti. Jumalan yhteydessäkään elävällä ei kulkeminen tapahdu pelkässä kirkkaudessa. Matka käy aamun kajosta kirkkautta kohti. Me emme ole vielä siellä täydessä päivän valossa. Sitä kohti kulku käy. Tuo täyden päivän kirkkaus on Jumalan luona.
Maailman hämärässä lankeamisia tulee, silmät hämärtyvät eivätkä huomaa ansoja matkan varrella. Meillä on taipumus katsoa väärään suuntaan. Jeesus kutsuu meitä kääntymään taivaallisen Isän puoleen, kohti elämää, kohti valoa. Mutta sisimmässämme on toinen voima, joka vetää pimeää kohti. Tämän tähden on tärkeää alati rukoilla Jumalaa. ”Älä saata meitä kiusaukseen”, varjele meidät pahalta. On tärkeä säilyttää elämänyhteys Jumalan kanssa. Jotta matkamme päättyisi hyvin. Jotta me emme vain pääsisi perille, vaan olisimme myös puhtaat. Pimeässä likaisuutemme ei näy. Mutta heti kun tulemme valoa kohti, tiedämme että tarvitsemme puhdistusta.
Jumala haluaa puhdistaa meidät. Hän haluaa varjella matkamme. hän haluaa, että me kääntyisimme joka päivä hänen puoleensa ja tekisimme matkaa kohti valoa, oikeudenmukaisuutta, totuutta ja elämää. Mutta ennen kaikkea, että Kristuksen luona saisimme osaksemme Jumalan rakkauden, anteeksiantamuksen ja oikean suunnan elämälle.
Pieniä puheita 