Islamilainen rukous (salat)

Islamilainen rukous (salat)

Islamista opetetaan että siihen uskontoon kuuluu neljä pilaria. Ne ovat, säännöllinen rukous, almujen jakaminen, paasto ja pyhiinvaellus.

Tärkein islamin palvontameno on rukous. Uskovia käsketään rukoilemaan määräaikoina. Muslimit ovat toteuttaneet Profeetan tapaa rukoilla viisi kertaa päivässä: aamunkoitteessa, keskipäivällä, iltapäivän puolivälissä, auringonlaskun jälkeen ja yöllä. Muslimin rukoustavassa on jotakin syvällistä ja kaunista.

Rukousta edeltää yksinkertainen peseytymisrituaali. Rukoilijan on pes-tävä puhtaalla juoksevalla vedellä kasvonsa, sieraimet ja korvat, kä-tensä ja jalkateränsä. Tuo rituaali on portti rukoukseen. Se merkitsee sitä, että rukous ei ole hätäistä puuhaa. Sitä varten on varattava päivässä tietty aika ja rukoukseen valmistaudutaan. Pesu merkitsee irrottautumista ja luopumista kaikista muista teoista kuin niistä, jotka perustuvat pyrkimykseen palvoa Jumalaa ja oppia tuntemaan hänet.

Rukous suoritetaan tietyssä järjestyksessä kolmessa määrätyssä asennossa: seisoen, polvillaan ja maahan heittäytyneenä. Jokaisella asennolla on sisäinen merkityksensä. – kun ihminen seisoo ihmetyksen ja ihailun vallassa, hän pyytää ylleen Jumalan armoa. Kun hän käsittää Jumalan voiman rajattomuuden, hän polvistuu majesteetin kasvojen edessä. Ja lopuksi maahan heittäytymällä ihminen antaa itsensä kokonaan Jumalalle. Hän luopuu Jumalan edessä omasta tahdostaan ja pyrkimyksistään, jotta ne eivät tulisi Jumalan tahdon esteeksi. Maahan kasvoilleen lankeava muslimi on ehkä syvin kuva islamin uskosta.

Yksityistä hartautta varten muslimilla voi olla myös rukousnauha. Siinä on 99 helmeä joista jokainen helmi tarkoittaa jotakin Jumalan nimeä: sellaisia kuin Armahtaja, Luoja, Kaikkitietävä, Kaikkivoipa, Antaja, Auttaja jne. Nimiä on tässä luettelossa paljon. Monta nimeä, jolla Jumalaa kutsutaan, mutta kaksi sellaista puuttuu, jotka kristitylle ovat rukouksen ja Jumalan puhuttelun lähtökohta. Ne ovat Isä ja rakkaus. Kumpikaan niistä ei voi olla muslimin rukousta.

Meille Jumalan läheisyys ja hänen uhrautuva rakkautensa, joka ilmenee Jeesuksen elämässä on uskon lähtökohta ja ydin. – Mutta vaikka uskontomme erottaa meidät erilaisiksi ihmisiksi, niin se ei kuitenkaan tee meistä vihollisia. Jos viettäisimme enemmän aikaa rukouksessa ja antaisimme itsemme Jumalalle – ihminen voisi löytää paikkansa maailmassa eikä vihalle ja sodalle jäisi niin paljon tilaa.