totuus tekee vapaaksi, synti orjaksi

4.12. 2. adv (1vuosikerta) (itsenäisyyspäivän teksti)

Vk 9:2-3

Elämme adventin aikaa. Joulun iloiseen valmistamiseen kuuluu myös sisäinen valmistautuminen. Adventti onkin paastonaikaa, katumuksen ja itsensä tutkimisen aikaa, jotta tulisin yhä syvemmin tietoiseksi omasta ihmisyydestäni ja siinä ammottavista rakkaudettomuuden kuiluista. Tämä sielun kraaterimaisema on oikea paikka odottaa evankeliumin valoa.

Tulevana sunnuntaina evankeliumi ei ole hempeä. Sunnuntain evankeliumissa Jeesus nostaa esille kaksi vastakohtaparia: Vapaus ja orjuus sekä totuus ja synti. Nämä vastakohdat esiintyvät seuraavissa Jeesuksen sanoissa: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” Toinen kohta tulee pian tämän jälkeen, kun Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja.”

Pyhän evankeliumista tiivistyy tutkittavaksemme lause: Totuus tekee vapaaksi, synti tekee orjaksi.

Jeesuksen sanojen valossa ihmisen koko elämästä muodostuu totuuden ja synnin, vapauden ja orjuuden näyttämö. Mitä enemmän totuutta, sitä enemmän vapautta, mutta mitä enemmän syntiä, sitä enemmän orjuutta. Tällä näyttämöllä ja näiden vetovoimien vaikutuksessa ihmisen elämä toteutuu. Ja väistämättä sinunkin elämäsi sijoituu tässä kentässä johonkin. Ja kun näyttämön esirippu laskeutuu, ihmisen kohtalo ratkeaa.

Kun tarkastelee näitä evankeliumin sanapareja, huomaa helposti, että ne ovat hieman erikoisia. Totuuden vastakohta ei olekaan filosofinen käsite ‘epätotuus’ eikä edes moraalinen käsite ‘valhe’, niin kuin odottaisi, vaan vastakohtana on tuo inhottava sana: ‘synti’. Jeesus ei ollut filosofi eikä moraaliopettaja. Hän on Jumalan Poika, jonka sanojen äärellä olemme tekemisissä totuuden syvätason kanssa eli hengellisten asioiden kanssa. sinne kuuluu puhe synnistä ja totuudesta.

Synti, josta Jeesus puhuu, on luonteeltaan kääntymistä todellisuuden syvintä perustaa, Jumalaa vastaan. On kuin ihminen yrittäisi raapia niitä silmiä, jotka häntä rakastaen katsovat. Synti on jotakin, mikä kietoo meidät valheeseen, peittelyyn, salailuun ja pimeään. Se on elämää, joka on epätosi. Se on elämää, jossa hymyn taakse kätkeytyy elämää tuhoavat voimat. Se on jatkuvaa suojautumista, taistelua ja rakkaudettomuutta. Synti on asia, mikä sitoo ja orjuuttaa. Se lupaa nautintoa, mutta vaatii hintana vapauden.

Synnin vastakohtana totuus on samoin toisenlainen. Se ei ole laskutoimitus eikä tieteellisellä tutkimuksella saavutettava tulos. Totuus on valoa ja pelottomuutta, vapautta ja iloa, koska se on elämistä paljon suuremman suojan varassa, minkä ihmien itselleen pystyy rakentamaan. Siihen suojaan Jumala meitä kutsuu.

Toinen vastakohtapari asettaa meidät vapauden ja orjuuden väliselle janalle. Tässä myös on hyvä huomata, että vapauden vastakohtana ei ole vankeus vaan orjuus. Orjuus on vankeutta huomattavasti vaikeampi asia. Vankeudessa kahlitaan ihmisen jäsenet, mutta orjuudessa hänen sisimpänsä. Vanki on kaltereiden takana, mutta orjalla ei ole kahletta eikä kaltereita, hänet on polttomerkitty omistajansa merkillä – hänen sisäinen liikumatilansa on rajoitettu. Sitä synti saa aikaan ja lopulta luulemme toteuttavamme itseämme ja syvintä minuuttamme toimiessamme Jumalaa vastaan.

Valmistautuessasi Jeesuksen syntymäjuhlaan, on hyvä kysyä itseltään, minkälaisia merkintöjä sielustani löytyy? Onko siellä vapauden vesileima vai synnin polttomerkkejä? Ovatko synnin polttomerkit palaneet minuuteesi kiinni? Ovatko ne niin syvällä, että et tunnista niitä enää? Kasteessa sinut annettiin Kristukselle. Kasteessa sait vesileiman joka muistuttaa, että kuulut Jumalalle, olet Jumalan lapsi.

Mutta on tavallista, että arvet, synnin polttomerkit tuntuvat kuitenkin vielä nahoissamme ja harhauttavat meitä toimimaan orjan tavoin. Kasteen vesileima muistuttaa sinua kuitenkin vapaudesta, johon sinut on kalliisti ostettu. Jumalan Poika antoi henkensä sinun tähtesi. Sinä olet Jumalan lapsi ja kuulut Kristukselle.

Synti ja synnin orjuus ovat vaikeita sanoja ja jonkun jouluvalmisteluita ne ehkä häiritsevät. Ne eivät tuoksu piparilta. Synti on kuitenkin koko ihmiskuntaa orjuuttanut mahti, mikä edelleen yrittää alistaa meitä. Ja niin heikkoja me olemme, että helposti suostumme siihen. Mutta joulun sanoma on siinä, että Jumala on astunut elämämme näyttämölle ja tehnyt jotakin sinun ja meidän kaikkien puolesta. Hän tuli ensimmäisenä jouluna keskellemme juuri siksi, että me olemme niin onnettomasti joutuneet synnin valtaan emmekä kyenneet vapauttamaan itseämme. Tämä on tausta Jeesuksen syntymiselle. Me emme saa unohtaa sitä, miksi Jeesus syntyi. Muutoin emme kadota vain joulua vaan myös itsemme.

Pyhä Jumala.Tunnustan edessäsi, että synti on sitonut minut, enkä kykene vapauttamaan itseäni. Armahda minua Poikasi Jeesuksen tähden ja anna kaikki syntini anteeksi. Kirkasta minulle synnin valtaa vastaan Jeesuksen voitto.