Horjuvia ihmisiä uskossa ja epäuskossa
On olemassa uskovaisia ihmisiä. On olemassa myös epäuskovaisia tai uskonnottomia. Jotkut heistä sanovat olevansa ateisteja. Useimmin ihmiset kuitenkin ovat epäileviä ja jonkinlaista sisäistä kamppailua käyviä ihmisiä. Uskova ihminen epäilee Jumalan armoa tai koko hänen olemassaoloaan. Yhtä hyvin ateisti horjuu omassa epäuskossaan ja sydämestä nousee jotakin rukouksenomaista jollekin, jota hän ei osaa tarkemmin määritellä.
Näiden lisäksi on ihmisiä, joille maailmankatsomukselliset asiat eivät merkitse mitään. Heillä ei ole sellaisiin asioihin intohimoa tai kipinää. Heidät voi tämän asian suhteen nimetä välinpitämättömiksi. Heidänkin maailmansa voi murtua, kun elämäntilanteet nostavat kysymyksiä ja merkityksiä pintaan. Sanomattakin on selvää, että se voi murtua kahteen suuntaan. Välinpitämättömyys voi muuttua rukoukseksi ja luottamukseksi, että häntä johdatetaan. Se voi muuttua myös vakaumukseksi, että ympärillä on vain kosminen tyhjyys.
Kun keskusteluja seuraa, niitä käydään useimmiten ääripäiden välillä, ja vahvoja mielipiteitä esitetään puolesta ja vastaan. Välinpitämättömät tosin nauravat ääripäiden edustajien herkkähipiäisyyttä. Mutta vaille ääntä tuntuvat jäävän ne tavalliset ihmiset, jotka horjuvat ja kamppailevat omassa uskossaan ja epäuskossaan. Ehkä he eivät halua osallistua keskusteluun, josta happi tuntuu kadonneen.
Ihmisen elämä suurten kysymysten äärellä ei ole kulkemista inhimillisessä varmuudessa. Vaikka uskoni olisikin luja, varmuuteni ja voimani on jotakin muuta. Viime kädessä se on sitä, että jättäydyn Jumalan käteen. Henkilö, joka sanoo: ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen”, ei paukuttele samalla henkseleitä tai tuomitse muita.
Tuomo Lindgren
Harjavallan seurakunnan kirkkoherra
Pieniä puheita 