Jo joutui (virrestä 571)

Onko teistä kukaan koskaan ihmetellyt tutun suvivirren alkua. ”Jo joutui armas aika.” Vaikka niin joka vuosi lauletaan, virren alku tuntuu jotenkin tyhmältä. Kuka siinä joutuu ja minne ja kenen toimesta?

Virsirunous yllättää joskus sanavalinnoillaan. Tämä joutua-sanan käyttö, on outo, mutta virsissä tavallinen. Suvivirren lisäksi mm.

  • ”jo joudu mun sieluni heräämähän”
  • ”jo joutuu lähtöhetki ja alkaa viimeretki.”
  • ”Joutukaa sielut, on aikamme kallis.”,
  • ”Jo ilta tummuu yllä maan, siis auta meitä joutumaan…”

Ensikuulemalta tulee mieleen, että sananvalinta on väärä. Ei aika joudu mihinkään tai lähtöhetkikään. Ihminen joutuu ei aika.

Tavallisesti sana ”joutuu” viittaa siihen, että on ollut pakko. Sanassa on kielteinen perusvire. Joutuu tekemään jotakin, vaikka ei haluaisi. Ja jos johonkin joudutaan, niin se on paha paikka. Sinne joudutaan omasta tahdosta huolimatta. Joku joutuu vankilaan. Takavuosina Porissa sanottiin, että joutuu Harjavaltaan. Sillä viitattiin täällä olevaan mielisairaalaan. Sinne saattoi joutua omasta tahdosta riippumatta. Joskus olosuhteet pakottavat. Jouduin kävelemään sateessa monta kilometriä vaatteet märkänä.

Tällä tavoin luettuna suven joutuminen vaikuttaa siltä kuin kesä olisi ollut jossakin kyyryssä kiven takana. Jumala tuli sanomaan, että ”nyt kyllä lähdet suomalaisia lämmittämään.”

”Mut ko mää en halua… ainakaan niitä suomalaisii.”

”Se on kuule nyt pakko.”

Niin joutui armas aika ja suvi suloinen näyttäytymään myös suomalaisille.

Mutta tällaisesta pakottavasta asiasta ei esimerkkivirsissä ollut varmaan kysymys. Asiaan saadaan vähän valoa, kun tutkii sanan historiaa.

Sana ”joutua” juontuu sanasta ”joutaa”. Se avartaa sanan merkitystä. Joutaminen on ehtimistä, vapaana olemista. ”Joutaisitko hetkeksi tänne?” Ehtisitkö auttamaan. Joutomies puolestaan on toimeton, joutilas.

”Jouduttaminen” on tuttu sana. Se on nopeuttamista, hoputtamista. ”Joutukaas nyt jo sieltä” eli pitäkää kiirettä, tulkaa nopeammin.

Tällaista taustaa vasten voisin nykykielelle sanoa suvivirren alun tarkoittavan: Jo joutui armas aika ja suvi suloinen = kesä on vihdoin tullut – vähän myöhässä, mutta tullut kumminkin; tai ”Ehtihän se kesä tännekin”. Alkuperäisellä ruotsin kielellähän tämä kuuluu yksinkertaisesti: Den blomstertid nu kommer. Kukka-aika tai kukinta-aika alkaa.

Jo joudu mun sieluni heräämähän: Nyt olisi sielulla viimeinen aika herätä unestaan. Joutukaa sielut – Kiirehtikää sielut…

Onko asioita, joita sinä olet jouduttanut tai haluaisit jouduttaa. Koululaiset usein haluavat jouduttaa kesäloman alkamista. Hoputtamista. Ehkä koronarajoitusten loppumista jouduttaa jokainen.

Suvi virressä kesä on tullut ja se kertoo Jumalan huolenpidosta, mikä herättää kiitosmielen. Virren virallisen kolmannen säkeistön jälkeen tulee vaarallinen neljäs säkeistö, mikä on tunnetusti liian uskonnollinen koulun päätösjuhlaan. Siinä puhutaan Jeesuksesta ja verrataan häntä aurinkoon; joka tuo sisimpääme lämpöä ja valoa auringon tavoin.

Sitä lämpöä ja valoa itse valon lähteestä toivon kaikille kesää kohti joutuville. Älköön kesällä joutilalita joka asiaan joudututtako.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s