ETSIKKOAIKOJA (8.8.2021) – retriitin virikepuhe

Tänään sunnuntaina on jumalanpalveluksen aiheena etsikkoaikoja. Tässä retriitissä ajattelen aihetta hieman laajempana kuin kristinoppi tavallisesti tämän aiheen esittää.

Minua kiinnostaa ajatus ihmisestä, joka etsii jotakin. Häneltä puuttuu jotakin sellaista, mikä tekee hänen olonsa levottomaksi tai onnettomaksi. Häneltä puuttuu jotakin mitä hän kaipaa. Hän on kykenemätön asettumaan aloilleen, koska ei ole löytänyt sellaista kiinnekohtaa tai asiaa, mikä rauhoittaa hänen sisimpänsä.

Kaipaus on syvää eikä aina tiedostettua. Ennen kuin raapimisesta on hyötyä, täytyy löytää se kohta, mikä kutiaa. Toisinaan kutina on vielä haamukipua siitä hengellisestä jalasta, minkä ihminen on viisaudessaan amputoinut.

Mitä ihminen etsii? Missä kutiaa?

Raamatun alkusivuilla kerrotaan onnea etsivästä ihmisestä ja ihmistä etsivästä Jumalasta. Se tulee ilmi useallakin eri tavalla luomisen ja lankeemuksen kertomuksissa.

Luotuaan Adamin Jumala huomaa, että kaikki ei ole kunnossa. ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään. Minä teen hänelle kumppanin, joka sopii hänen avukseen.” Ihminen ei kaivannut vain Jumalan läsnäoloa. Hän kaipasi toista kaltaistaan.

Hieman edempänä kerrotaan kuinka ihminen harhautetaan etsimään onneaan ohi Jumalan. Tai peräti hänet houkutellaan tavoittelemaan Jumalan kaltaisuutta. Tulla Jumalan veroiseksi.

Kun ihminen oli langennut, heidän silmänsä avautuivat maailmalle, mutta sulkeutuivat Jumalalle. Jumala alkoi etsimään ihmistä. ”Missä sinä olet?”

Ihminen löydettiin. Luettiin kiroukset, karkotettiin paratiisista, mutta kaipuu ja muisto paratiisista jäi sanomattomaksi kipinäksi tai kivuksi heihin ja heidän jälkeläisilleen.

Ihminen kaipaa, ihminen etsii – hän harhautuu edelleen kaipauksessaan mutta toisinaan taas se kuiskaa alkuperäistä viestiään.

Miten tuo kaipuu ja etsiminen ilmenee? Mitä ihminen etsii? Nostan esille joitakin syvemmän etsimisen aiheita. Voit miettiä samalla, mitä sinä etsit, tuntuuko tutulta?

Ihminen etsii itseään – vastausta kysymykseen Kuka olen? Mikä on totuus itsestäni? Mikä on itsessäni aitoa, hyvää, kaunista? Miltä näyttää minun varjoni, se mitä pelkään, mitä häpeän, pakenen ja peitän? Olenko minä hyväksytty vai hylätty. Minkälainen on koko tarinani? Miten puhun itselleni? Miten kiität itseäsi, miten moitit tai syytät itseäsi? Minkälaista mielikuvaa pidät itsestäsi yllä? Miten esittäydyt toisille? Minkälaista tarinaa itsestäsi välität?

Ihminen etsii paikkaansa – mihin kuulun? Minkälaisten yhteisöjen ja piirien jäsen olen? Mitä kannan suvustani mukana? Kullakin yhteisöllä on oma identiteettinsä, miten se heijastuu myös minuun. Minkälainen on minun tarinani taustaluku? Mitä olen saanut itsestäni muilta? Kenen puoleen käännyn, keneltä pyydän apua? Kuka pyytää minulta apua? Mihin minua tarvitaan?

Missä olen kotonani henkisessä mielessä? Minkälaisessa ympäristössä rauhoitun? Keiden ihmisten luona saan voimaa? Keiden luona minä annan voimaa muille?

Ihminen etsii kutsumustaan – ketä seuraan/mikä on tehtäväni? ihminen etsii syvempää merkitystä elämäänsä. Mitä tarkoitusta varten olen olemassa? Mihin käytän aikani ja voimani?

Ihminen etsii kohtaloaan – mihin olen matkalla? Mihin matkani vie? Mikä on päämäärä? Onko sillä merkitys nykyisyyteeni? Vanhan sanonnan mukaan: Vain purjehdus on välttämätöntä. Navigare necesse est. Mutta parhaistakaan navigointitaidoista ei ole hyötyä, jos ei tiedä, mihin on matkalla. Mitä tavoittelen? Onko suuntani oikea? Miten voin suuntaa vaihtaa?

Ihminen etsii turvallisuutta, kuolemattomuutta. Tietoisuus katoavaisuudesta tekee levottomaksi. Haluamme elää. Syvällä meissä uinuu tietoisuus, että tällä elämän kaipuullamme on lähtökohtansa luomiseen asti.

Hän etsii hallintaa ja valtaa ollakseen oma herransa ja vähän muidenkin. Hän etsii tietoa kumotakseen maata kohdanneen kirouksen: maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta; otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi kunnes tulet maaksi jälleen. Hän etsii seikkailua tunteakseen olevansa vapaa.

Kysymyksiä on paljon. Uusi vastaus tuo kuusi kysymystä lisää ihmisen salaisuuteen. Kysymykset ovat avaimia näkymättömiin oviin, sielun talon huoneisiin ja lippaisiin, laatikoihin ja kaappeihin. Kysymykset ovat sen kutiamisen paikantamista.

Evankeliumissa  eräs kauppias etsi kauniita helmiä. Kun hän löysi yhden kauniin helmen, hän myi kaikki muut saadakseen tämän itselleen.

Jeesus kehottaa etsimään: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.

Eräs mies etsi Jumalan valtakuntaa ja kyseli Jeesukselta, mitä hänen olisi tehtävä se saavuttaakseen. Käskyjä hän oli noudattanut nuoresta alkaen. Jeesus sanoi: Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, anna rahat köyhille. Tule ja seuraa minua. Tämä oli miehelle kompastuskivi. Hän oli rikas. Tapaus kertoo siitä, että meillä voi olla sisäisiä esteitä löytää vastauksia.

Vaikeaksi elämä loppumattomien kysymysten kanssa tulee vielä siinä, että ihminen on ristiriitainen ja keskeneräinen loppuun asti. Me olemme loistavia huijaamaan itseämme. Kiusaukset ja houkutukset vievät meitä sivupoluille. Maailma on sumuinen, muisti on rajallinen. Täydelliseksi me emme tule, eikä täydellistä itsehallintaa saavuteta.

Mutta niin kuin ennenkin Jumala etsii meitä. Siitä koko Raamattu kertoo. Jumala etsii ihmistä ja kutsuu luokseen, kutsuu tehtävään. Raamattu kertoo myös kuinka ihminen pakenee häntä, piiloutuu Jumalan katseelta ja ääneltä. Mutta Jumala toteuttaa suunnitelmaansa monen etsimisen ja kutsumisen kautta. Ihmisen kaipuu löytää lopulta kohteensa.

Aabraham sai kutsun lähteä maastaan. Jumala valitsi hänet sen kansan kantaisäksi, josta kerran syntyi Jeesus. (1 Moos 12)

Egyptistä paossa ollut Mooses sai kutsun palavan pensaan ilmestyksessä (2 Moos 3). Mooses, Mooses. – Tässä olen. – Älä tule lähemmäs. Riisu kengät jalastasi sillä paikka, jolla seisot on pyhä.

Temppelissä kasvatettu Samuel sai kutsun nuorena. Kertomus on yksi Raamatun kauneimpia. Samuel, Samuel. Tässä olen. Puhu Herra, palvelijasi kuulee.

Profeetta Jesaja: Kenet minä lähetän. Tässä olen. Lähetä minut.

Pietari sai suuren kalansaaliin. Jeesus täytti hänen kalastajanveneensä niin täyteen, että vene oli upota. ”Mene pois minun luotani Herra. Minä olen syntinen mies.” Älä pelkää. Täst edes olet ihmisten kalastaja.

Ihminen etsii Jumalaa ja pakenee häntä yhtä aikaa. Jumala etsii ihmistä ja löytää kadonneen lampaan. Kaikki se, mitä me etsimme, saa syvimmän vastauksen Jumalassa. Vasta etsiminen tekee siitä aarteemme. Jos kaikki vastaukset laitettaisiin eteemme, emme pitäisi niitä minään, koska meillä ei ole ollut janoa niihin. Siksi kaikkea etsimisen ja harhailemisen kinttupolkuja tarvitaan.

Jumala on tuonut pysyvän ratkaisun ihmisen kaipuuseen ja olemassaolon ongelmaan Poikansa Jeesuksen kautta. Hän tuli etsimään kadonneita. Hän on samalla vastaus ihmisen etsimiseen ja kaipuuseen. Hänen kauttaan löydämme itsemme Jumalan lapsina, paikkamme osana vaeltavaa Jumalan kansaa. Häneltä saamme kutsun ja päämäärän sekä anteeksiantamukseen perustuvan turvallisuuden. Hän voi viedä sinut ennennäkemättömään seikkailuun. Vapauden ihminen ihminen voi löytää vain Jumalan lapsena. Mutta täysin ehjäksi me tulemme vasta perillä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s