Pieni pyhiinvaellus

ltakirkko 2022 klo 20  Alkuvirsi (veisattiin virttä 814 kolmessa osassa koko palveluksen aikana)

Johdantosanat Pyhiinvaellus on hyvin vanha hengellinen perinne. Vanhassa testamentissa tehtiin pyhiinvaelluksia Jerusalemiin pyhille paikoille ja temppeliin. Koko kristillistä elämää on verrattu exodukseen, matkaa Egyptin orjuudesta kohti luvattua maata.

Kristityistä on vanhastaan puhuttu tien kulkijoina. Usko ei ole koksaan ollut vain sitä, että me ymmärrämme ja uskomme todeksi joitakin hengellisiä väitteitä, että meillä on oikea oppi. Usko on tie, jota kuljemme. Usko ei jää vain mielipiteiksi. Sen ensimmäinen muutos ihmisen elämässä on kääntyminen, elämän suunnan vaihtuminen. Suunta elämälle tulee kohti Jumalaa, kohti Kristusta, Vapauttajaa. Tätä suuntaa haetaan läpi elämän. Maailmassa on häiriötekijöitä, siksi suuntaa etsitään aina uudestaan.  

Ramatun luku ja puhe  1. Kor. 8:6 Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. 

  

Tänä iltana puheen määrä on vähäinen. Tärkeämpää on ollut sinun puheesi ja keskustelusi Jumalan kanssa. Sitä pyhiinvaellus on. Sitä ovat myös elämän arkiset askeleet. Onhan koko elämämme matka. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla 

Matkaa ei mitata kilometreissä eikä vuosissa. Pyhiinvaeltajan matka kulkee samalla omaan itseesi, sisimpään, josta löydät kysymyksiä Herrallesi. Siksi on tärkeä vielä illalla kysyä itseltäsi, minkälaiseen mielenmaisemaan askeleet sinut ovat johdattaneet. 

Toisinaan kävely auttaa kuorimaan sisintämme, jotta alkaa paljastua se, mitä olemme yrittäneet kätkeä – sen mitä meille todella kuuluu ja mihin olemme matkalla. Tunnistatko sen mitä sisimpämme kaipaa ja etsii. 

Yksi kysymyksemme on etsiessämme omaa paikkaamme Jumalan edessä: Kelpaanko minä? Maailma esittää paljon vaatimuksia siitä, minkälainen meidän pitäisi olla. Jumala ei esitä vaatimuksia siihen minkälaisia meidän tulisi olla. Hän on luonut meidät. Me olemme sellaisia kuin lähdimme hänen kädestään. Sinä kelpaat sellaisena kuin olet. 

Meidän tekemiseemme hänellä voi olla enemmän sanottavaa. Toivomus: että tulisimme häntä lähemmäs. Että kuulisimme paremmin  hänen äänensä. Että kulkisimme hänen osoittamaa tietä. Jumala katsoo sydämeen, ei ulkokuoreen. Hän toivoo, että katsoisimme myös itse omaan syvyyteemme ja oppisimme valitsemaan sen, mikä on parasta meille ja muille. Valitsisimme oikean tien. 

Toisinaan kuitenkin eksymme ja siksi kyselemme yhä uudelleen tietä ja lähdemme uudelleen ottamaan askelia pyhiinvaelluksen tiellä.