MINKÄ EDESSÄ POLVISTUT
Minkä edessä polvistut, et pakosta vaan kunnioituksesta? Se on ainoa, mitä voit tehdä, koska on jotakin sinua suurempaa.
Jotkut eivät polvistu minkään edessä. Heidän mielestään ei ole mitään heitä suurempaa, mikä ansaitsee heidän kunnioituksensa. Elämä on heidän hallinnassaan, muu tuntuisi teeskentelyltä.
Useimmat kuitenkin aavistavat toisin. He eivät ehkä sano sitä ääneen, mutta sisimmässään tunnistavat ihmeen ja käyvät hiljaista keskustelua, jossa tuovat elämänsä kipuineen sen kasvojen eteen, jota kutsuvat Jumalaksi.
Sitten on toki niitäkin, jotka kertovat yksityiskohtaisen käsityksensä Jumalasta lopullisena ja ainoana oikeana totuutena.
Jumala on suuri ja Jumala on salattu. Jumalan salaisuus liittyy ennen kaikkea siihen, että Jumalaa ei voi kukaan omia tai hallita tai käyttää omiin tarkoitusperiinsä.
Jumala on suuri ja salattu, jotta ihminen nöyrtyisi ja löytäisi oman paikkansa yhtälössä. Ihminen ei ole tuon yhtälön suvereeni hallitsija. Hän etsii paikkaansa maailmassa ja onneaan ja viime kädessä ottaa kaiken lahjana vastaan.
On siis olemassa kahdenlaista ylpeyttä. Ylpeyttä, joka pyrkii riippumattomuuteen Jumalasta ja sitten on myös hengellistä ylpeyttä. Vanhat kristityt sanovatkin, että ihmisen olisi herättävä kaksi kertaa. Ensin synnin unesta, sokeasta ylpeydestään, mutta sitten myös omasta hurskaudestaan, hengellisestä ylpeydestään.
Evankeliumien mukaan Jeesus tuli ilmoittamaan Jumalan salaisuuden. Hänessä näemme taivaallisen Isän armahtavat kasvot. Päästessämme lähelle tuota salaisuutta, se valtaa meidät. Me emme valtaa sitä. Siksi me polvistumme ja antaudumme.
Harjavallan seurakunnan kirkkoherra
Tuomo Lindgren
Pieniä puheita 