Ilman rohkeutta vapaus jäätyy
Elämme itsensä toteuttamisen ja toisten huomioimisen jännitteessä, vapauden ja mukautumisen välisessä jännitteessä. Ihmistä, joka ei lainkaan mukaudu elämään yhteisön pelisäännöillä, pidetään häiriintyneenä. Ihmistä, joka ei juuri mitenkään toteuta itseään ja persoonallisuuttaan, pidetään tylsänä ja mielenkiinnottomana. Tarvitaan vapautta ja luovuutta, mutta myös sopeutumista ja yhteisymmärrystä.
Raamatusta usein nostetaan esille toisten huomioiminen. Siksi on virkistävää nähdä esimerkkejä myös siitä vapaudesta, mikä ei aina mukaudu yleiseen mielipiteeseen. Jeesus antaa tällaisen esimerkin.
Juutalaisessa maailmassa yksi yhteisön tärkeimpiä tunnusmerkkejä olivat sapattia koskevat toimintatavat. Ne olivat juutalaisen elämän ytimessä. Niiden pohjana on kymmenen käskyn laki. Rabbien opetuksissa oli yksityiskohtaisen tarkkaan määritelty mitä sapattina sai tehdä ja mitä ei.
Edellisestä huolimatta ja ehkä juuri siksi Jeesus oli parantanut vesipöhöä sairastaneen miehen sapattina. Se vihastutti lainopettajat. Parantaminen oli työntekoa ja siksi kiellettyä. Jeesuksen katsottiin rikkoneen sapattikäskyä vastaan. Jeesuksen mukaan ihmisen pelastaminen ei kuitenkaan ole asia, josta sapatin varjolla voi kieltäytyä. Uskonnollinen sääntö ei voi ohittaa niitä syvempiä elämää ylläpitäviä sääntöjä, joiden varaan koko laki rakentuu. Tällaisia tilanteita varten Jeesus antaa paremman mittarin. Asioita tulee tarkastella sijoittamalla kysymys omaan elinpiiriin. Jos oma lapseni putoaisi kaivoon, joutuisiko hän odottamaan siellä sapatin yli. Ei joutuisi. Kohtele siis ihmistä kuin hän olisi oma poikasi tai oma tyttösi. Silloin mittakaava on oikea. Siinä on toimintalinja vapaudelle ja mukautumiselle sekä selkänoja rohkeudelle.
Tuomo Lindgren, Harjavallan seurakunta
Satakunnan Kansan hartauskirjoitus 9.10.2022
Pieniä puheita 