Juopua Jumalasta

Ja pidot sen kun paranee 

Jeesuksen julkinen toiminta alkoi Johanneksen kasteesta. Hänen ensimmäinen tunnustekonsa oli erilainen verrattuna hänen muuhun toimintaansa. Jeesus tunnettiin myöhemmin parantamis- ja ruokkimisihmeistään, mutta ensimmäinen tunnusteko tapahtui Kaanan hääjuhlassa, jossa Jeesus muutti 600 litraa vettä viiniksi.  

Hääjuhlassa oli viini loppunut. Juhlat olivat isot ja laskuvirhe viinin menekin suhteen oli nolo. Viini on tavallinen ruokajuoma Välimeren maissa, mutta se on myös juhlajuoma. Hääjuhlassa viini luonnollisesti oli parempaa. Ainakin alussa, jolloin makuaisti on herkkä. Evankeliumi itse toteaa tämän tavallisen käytännön. Myöhemmin juhlassa kelpaa juotavaksi huonompikin viini. Juhlijoiden makunystyrät eivät erottele viinin nyansseja niin tarkasti, kun juhlajuoma on alkanut vaikuttaa humaltumista. 

Nyt juhla oli saada ikävän käänteen, kun tarjottava loppui. Siinä tilanteessa Jeesus teki vedestä viiniä juhlaväelle. Kun juhlan järjestelyvastaava, joka ei tiennyt ihmeestä, maistoi viiniä, hän ihmetteli, miksi isäntä oli säästänyt hyvän viinin näin myöhäiseen ajankohtaan. Epäilemättä koko juhlaseurue huomasi saman. 

Tällä tunnusteolla oli varmasti muukin tarkoitus kuin auttaa nuortaparia ja heidän vanhempiaan säästymään häpeältä. Tapahtumaan kätketty sanoma liittyy hääjuhlaan. Kun maailmanhistoria on päättynyt ja taivaselämä alkaa, sitä kuvataan Raamatussa hääjuhlaksi. Ihminen ja Jumala liittyvät yhteen ja juhlat vain paranevat mitä pidemmälle ne kestävät. Tarjoillaanko taivaassa viiniä? Kyllä ja parempaa kuin maan päällä. Ehtoollisen asetettuaan Jeesus sanoi, että hän ei juo viiniä ennen kuin uutta viiniä Jumalan valtakunnassa. Mutta vielä parempaa on tarjolla. Ennen kaikkea taivaassa ihminen juopuu Jumalasta.  

“Ken maistaa pisarankin Jumalaa, on ikuisesti suunniltaan.” Näin luki edellisen piispamme Kaarlo Kallialan käyntikortin taustapuolella. 

Tuomo Lindgren

Jouluna me kaikki olemme yhtä

Jouluna me kaikki olemme yhtä  

Otsikoin kirjoitukseni noin, vaikka tiedän, että tosiasiallisesti se ei pidä paikkaansa. Kaikki eivät vietä joulua, mutta kristinuskon sanoman mukaan joulu kuuluu kaikille. Ainakin voidaan sanoa, että joulun sanoman äärelle keräännytään toisessa mittaluokassa kuin muina aikoina. Joulun suuri kertomus yhdistää meitä. Se koskettaa koko ihmiskuntaa, kaikkia ihmisiä. 

Joulun ydintarina on se, että Jumala tulee ihmiseksi. Hän elää ihmisen elämän tehdäkseen jotakin koko ihmiskunnan puolesta. Hän on ihmiskunnan edustaja Jumalan edessä. Siksi on hyvä, että jouluna hän yhdistää meitä. 

Joulun lapsessa näemme ihmisalun, jonka lähetämme vaaralliselle matkalle. Sille matkalle, jossa kukaan ihminen ei ole onnistunut: Elämään ilman vihaa, kateutta, kostoa, ahneutta, ja säilyttämään rakkaus muihin silloinkin, kun jokainen haluaa vain hyötyä sinusta. Tämä yksi lapsi onnistuu tehtävässä ja hän tekee sen vielä puolestamme. Me korjaamme hänen työnsä hedelmän. 

Joulusta alkava tapahtumasarja tarkoittaa sitä, että vaihtoehtojen määrä kasvaa. Pääsemme syytettyjen penkiltä myös armahdettujen penkille. Sitä on ilosanoma. Niin kuin Adam edustaa kaikkia ihmisiä lankeemuksessa, samoin Kristus edustaa jokaista ihmistä pelastuksessa. Jokainen on pelastettu Kristuksen mukana.  

Vastasyntyneenä hän makaa seimessä tietämättä vielä minkälainen elämä hänellä on edessä. Mutta valo loistaa jo edeltä Jeesuksen tielle, yhtä hyvin kuin ristin varjo piirtyy hänen polulleen. Jo pienessä lapsessa näemme Vapahtajan, Jumalan rakkauden sekä hinnan mitä pelastamisemme maksaa. Me kuulemme kaiun enkelien laulusta, vaikka se sekoittuu maailman hälyääniin. Mutta juuri jouluna kuulemme sen paremmin.  

Jouluna me kaikki olemme yhtä. Me olemme yhtä haavoittuvina ja pelastusta kaipaavina. ”Tänään teille on syntynyt Vapahtaja.” ”Myös minulleko?” ”Juuri sinulle.” 

Harjavallan seurakunnan puolesta toivotan kaikille lukijoille hyvää joulua. 

Tuomo Lindgren

Hämähäkkimiehen puku

Hämähäkkimiehen puku  

Hämähäkkimies on 1960-luvun alussa sarjakuviin ilmestynyt supersankari, josta sittemmin on tehty useita elokuvia. Muihin supersankareihin verrattuna Hämähäkkimiehessä on erityistä se, että hän on teini-ikäinen. Tämä piirre korostuu, kun hänet on elokuvissa tuotu aikuisten supersankarien rinnalle. Myös Hämppis itse kokee nuoruutensa ja epävarmuutensa olevan hankaloittava tekijä. Koulussa hän ei ole suosittu vaan enemmänkin naureskelun ja tuuppimisen kohteena, mutta supersankaripuku tekee hänestä jotakin mahtavaa. Hän sanoo, että ilman pukua hän ei ole mitään. Siihen keski-ikäinen multimiljardööri Iron man Tony Stark sanoo: “Jos et ole mitään ilman pukua, sinun ei tulisi pitää sitä.” Ulkokuori ei saisi korvata sisintämme, sen olisi vastattava sitä, mitä todellisuudessa olemme. Minuus ei ole vain roolin omaksumista. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että nykyaika rakentaa ihmisen sisintä toista tietä. “Se miltä näytät, on se, mitä olet.” Ainakin kun riittävän kauan annat itsestäsi sen vaikutelman. Fake it untill you make it. Teeskentele, kunnes siitä tulee osa minuuttasi. Tämä perustuu siihen, että sisäinen ja ulkoinen olemuksemme ovat vuorovaikutuksessa. Kumpikin vaikuttaa toiseen. Tämän huomaamme kristittyinäkin. 

Kristityn identiteettiin kuuluu taistelu uuden ja vanhan minän välillä. Se on samalla taistelua syntiä vastaan. Meidät on puettu kasteessa supersankarin viittaan, valkoiseen kastepukuun. Se antoi meille uuden identiteetin: uusi ihminen, uusi luomus, Jumalan mielen mukaan luotu. Kuitenkin me taistelemme vanhojen syntiemme kanssa elämämme loppuun saakka ilman menestystä. Vanha minuus haluaa ottaa meissä vallan. Olisiko siis teeskenneltävä, kunnes tuntuu hurskaalta? Ei. Kristittynä eläminen ei ole hurskaalta tuntumista. Pääsääntöisesti tuntuu syntiseltä, mutta armo on todellista.  

Emme siksi rakenna minuuttamme syntisyydestä käsin, vaikka emme pääse siitä eroon. Kun me olemme saaneet anteeksi, vanha on laitettu syrjään ja tämän uuden varaan rakennetaan se kuka minä olen. Joka on joskus varastanut tai jopa murhannut, ei ole vain “varas” tai “murhaaja”. Hän on armahdettu Jumalan lapsi. Synti on syvällä, mutta me emme ole sama asia kuin syntimme. Jeesuksen luona syntiset saavat anteeksi. Kun Jeesus hyväksyy syntisen seuraansa, me tunnistamme vajavuutemme, mutta sen sijaan, että surkuttelemme itseämme, näemme kasvusuunnan ja päämäärän, jota kohti kulkea. Se määrittää meitä enemmän. 

Harjavallan kirkkoherra

Tuomo Lindgren

Sydän Satakunta 17.6.

Salaisuus kutsuu salaisuutta

Salaisuus kutsuu salaisuutta 

Andrei Rublev maalasi 1400-luvun alussa yhden maailman tunnetuimmista ikoneista. Sen aihe on Kolmiyhteinen Jumala. Se ei ole “valokuva” Kolmiyhteisestä Jumalasta vaan havainnollistaa jotakin Jumalasta, josta kuvaa ei voi tehdä. Olet ehkä nähnyt ikonin, jossa kolme enkeliä pöydän ääressä istuu päät hieman kumarassa. Kuvan lähtökohta perustuu Vanhan testamentin tilanteeseen, jossa kolme enkeliä vieraili patriarkka Aabrahamin luona. He sanoivat lähes satavuotiaalle miehelle, että hänellä on vuoden päästä 90-vuotiaan Saaransa kanssa poika. Saaraa tuo viesti nauratti, kun hän kuvitteli heidän puuhiaan teltassa iltasella. Samalla hän sai muistutuksen Jumalan mahdollisuuksista inhimillisesti mahdottoman edessä. 

Ikonissa Aabraham on tarjonnut heille aterian. Nuo kolme enkeliä istuvat pöydän äärellä niin, että kuvan katsojalle jää avoin paikka asettua aterialle heidän kanssaan. Siinä piilee kuvan viisaus. Se on rukoilijalle kutsu yhteyteen.  

Vanhan testamentin kertomus Jumalan vierailusta Aabrahamin luona saa kristillisen tulkinnan, jossa nuo kolme hahmoa ajatellaan Kolmiyhteisen Jumalan vierailuksi – eikä vain Aabrahamin luona, vaan sinun luonasi. Aina kun katsot kuvaa, näet siinä Jumalan kutsun. Jumalan rakkaus vetää sinua puoleensa; Hän, joka on kaiken olevaisen luoja ja ylläpitäjä. Hän, jonka suuruus ja mittaamattomuus eivät mahdu ihmisymmärrykseemme. Hän, jonka sanotaan olevan pelottava ja kiehtova mysteeri; pelottava kaikkivaltiudessaan ja kiehtova, koska olemuksemme salaisuus kätkeytyy hänen salaisuuteensa. Hän kutsuu sinua luokseen. Sinun tekisi mieli paeta ja lähestyä häntä yhtaikaa. Emme kuitenkaan uskalla lähestyä, sillä Adamin tavoin olemme peruuttamattomasti langenneet.  

Mutta Jumala teki mahdottomasta mahdollisen antamalla meille oman Poikansa ja Poikansa kautta sovituksen. Siksi et tule hänen luokseen kuulemaan kunniaasi vaan juhlapöytään kaivattuna, armahdettuna ja rakastettuna. 

Tuomo Lindgren 

Harjavallan seurakunnan kirkkoherra 

Maailman suurin mysteeri

Maailman suurin mysteeri

Mysteerit ovat kiehtovia, koska ne ovat salaisuuksia, jotka eivät avaudu pelkän järjen varassa. Niiden syvällisempi ymmärtäminen edellyttää sydämen avautumista itse mysteerille. Mysteereitä ovat esimerkiksi kysymykset Jumalan olemassaolosta tai mistä todellisuus koostuu tai kysymys ihmisen vapaasta tahdosta. Jumalasta sanotaan, että hän on kiehtova ja pelottava mysteeri.

Minun mielestäni kaikkein suurin mysteeri liittyy siihen, kuka Jeesus on. Jeesuksen persoona on mysteeri, koska edes hurskaimmat kristityt eivät pysty selittämään sitä puhki. Vuosisatojen ajan kirkko on käynyt rajanvetoa siitä, mitä Jeesuksesta voidaan sanoa ja mitä ei. Lähtökohta mysteerille on uskomus, että Jeesus on samanaikaisesti Jumala ja ihminen. Mitä mysteeriä siinä on? Jos henkilö on samalla Jumala, mitä tapahtuu hänen ihmisyydelleen tai toisinpäin? Kirkko on puolustanut mysteeriä. Kaikki kirkolliskokoukset ovat varjelleet salaisuutta ja torjuneet vaatimuksen mahduttaa Jumalaa ihmisjärkeen tai ajan muotifilosofioihin.

Jeesus ei ole vain ihminen, joka sai Jumalan silmissä erityisen aseman. Hän ei myöskään ole Jumala, joka esiintyy ihmisen valepuvussa. Jeesus on kokonaan Jumala ja kokonaan ihminen niin, että nämä puolet hänessä eivät sekoitu keskenään ja samalla niitä ei voi erottaa toisistaan. Kun Kristus kärsii, ei ole niin että vain hänen ihmisyytensä on kärsimyksen alainen. Jumala kärsii hänessä meille kuuluvaa kärsimystä. Ja kun hän nousee kuolleista hänen ihmisyytensä jakaa tämän tapahtuman. Hän voittaa kuoleman ruumiillisesti. Jeesus yhdistää persoonassaan taivaan ja maan. Samalla hänestä on tullut linkki ihmisen ja Jumalan välillä.

Palmusunnuntaista alkaen me seuraamme Jeesuksen kärsimystien raskaimpia askeleita ja suurinta salaisuutta. Hänen kärsimyksensä tähden jokainen ihminen laadustaan riippumatta voidaan liittää Jumalaan, elämän lähteeseen. Se ei ole vain mysteeri, vaan tärisyttävää iloa.

Harjavallan seurakunnan kirkkoherra

Tuomo Lindgren

Hartauskirjoitus Sydän Satakunta -lehteen 25.3.2021

Minun vuoroni elää

Uuden vuoden hartauskirjoitus Sydän Satakunta -lehteen 2020 –> 2021

Minun vuoroni elää

Vuoden loppuessa tiliä tehdään menneestä vuodesta ja asetetaan tavoitteita uutta kohti. Uudenvuodenlupaukset ovat yksi tämän vuodenvaihteen ilmentymä. Lupaus saattaa koskea esimerkiksi elämäntapamuutosta aikaisempaa terveellisemmäksi. Lupaus on tunnetusti vaikea pitää ja muutos jää tekemättä.

En tiedä kuinka tavallista suomalaisessa elämäntavassa on asettaa selviä henkilökohtaisia tavoitteita. Koomikko Ismo Leikolan mukaan suomalaista puhetta leimaa erityinen piirre. Meillä on tapana puhua tekemisistämme passiivissa. Meille tapahtuu asioita ikään kuin emme olisi itse tehneet mitään: Koulut jäi kesken, päädyttiin naimisiin, välit vähän tulehtuivat, löysin itseni työelämästä jne.

Lukuisat elämäntaito-oppaat auttavat ihmistä tulemaan aktiivisemmaksi toimijaksi; siirtymään elämän purressa matkustajan paikalta ruoriin. Niiden ohjeita noudattamalla elämästä tulee projekti, jossa kuljetaan määrätietoisesti tavoitteita kohti. Tavoitteet kirjataan kalenteriin ja niiden edistymistä seurataan.

Yksi elämäntapamuutoksessa repsahtamisen syy on tylsistyminen tai unohtaminen. Muutoksen ylläpitäminen tarvitsee tuekseen aktiivista seurantaa. Tätä varten vertaisryhmä on hyvä tuki, toinen on kalenteriin laitettu tapojen seurantataulukko, jota täytetään päivittäin.

Hyvään elämään kuuluu kasvu paremmaksi ihmiseksi. Siihen kaikki keinot kannattaa ottaa avuksi. Siihen kuuluu myös vastuu omista tekemisistä ja halu korjata virheensä. Rohkeutta omaan elämiseen voi ammentaa siitä, että olet Jumalan lapsi. Sinut on vapautettu elämään ei pelkäämään sitä. Jumala johdattaa sinua, mutta ei vie kuin pässiä narusta. Riittää, että sinulla on kasvot ja kulku häntä kohti. Otat kuitenkin itse omat askeleesi ja teet itse omat valintasi. Opit virheistäsi, tunnustat heikkoutesi ja pyydät syntejäsi anteeksi. Repsahtamisen jälkeen elämä jatkuu, itsetuntemus kasvaa, armo virtaa suoniisi. Jumalan kasvot katsovat sinua edelleen.

Tuomo Lindgren

Harjavallan kirkkoherra

Käyttämätön talentti kuihduttaa sielua 

Käyttämätön talentti kuihduttaa sielua 

Erilaisia kykyohjelmia ja talentkilpailuja järjestetään eri puolilla maailmaa. Etsitään itsensä peliin laittavia ihmisiä. Tuotantoyhtiöille tämä voi olla helppoa rahaa. Ohjelmalle saadaan iso määrä katsojia melko vähillä ponnistuksilla. Ihmiselle itselleen tämä voi olla ainutlaatuinen seikkailu tulla näkyväksi lahjakkaana jossakin asiassa. Jollekin ihmiselle se voi merkitä elämänuran käännekohtaa. Monella ihmisellä tosin saattaa olla suuremmat toiveet ja ajatukset omasta lahjakkuudesta, kuin taidot oikeasti antavat ymmärtää. Silti on annettava tunnustus rohkeudelle, jolla he ovat olleet mukana. Toivon, että osallistujat eivät haavoittuisi liikaa, jos esiintyminen ohjelmassa ei tuokaan sellaista onnistumista, mikä hyväilee sielua.

Kertoessaan tarinan palvelijoille uskotuista talenteista Jeesus rohkaisee meitä käyttämään lahjojamme. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että olisi mentävä tv-ohjelmaan esiintymään, jossa on riski häpäistä itsensä puolen miljoonan katsojan edessä. Riittää että talenttia käytetään, että se ei ole kätkössä. Vaikka se olisi käytössä vain perheenjäsenten kesken tai sukujuhlassa.  Mutta talenttien ottaminen käyttöön on oleellista kertomuksen mukaan. Käyttämätön talentti surkastuttaa ihmistä.

Talentti on antiikin aikana ollut huomattavan suuri rahayksikkö. Se on vastannut työläisen 20 vuoden palkkaa. Kaksi palvelijoista otti talentin rohkeasti käyttöön ja kartutti rahaa toisen mokoman lisää. Mutta palvelija, joka kätki talenttinsa, sai ankarat nuhteet. Hänen talenttinsa otettiin pois ja annettiin niille, jotka talenttinsa ottivat käyttöön.

Nykyään talentilla tarkoitetaan lahjoja ja kykyjä, joita Jumala meille on antanut. Edelleen taitaa päteä, että talentti, jota ihminen ei ota käyttöön, otetaan pois. Jos ei harjoittele ja ota talenttia käyttöön, se surkastuu. Jos taas talenttiaan käyttää, se kasvaa ja kehittyy.

Meillä voi olla taipumus varjella talenttiamme itsellämme, pantata sitä, vaikka se on tarkoitettu jaettavaksi ja yhdessä koettavaksi. Onko sinulla kätkettyjä talentteja? Juuri käyttämällä talenttiaan kunnioittaa lahjan antajaa.

Tuomo Lindgren

Harjavallan seurakunnan kirkkoherra

WhatsApp Image 2020-08-07 at 06.35.10

Alastonkuva

Näyttökuva 2020-03-12 kello 7.17.54Alastonkuva

Ilmestyskirja piirtää hämmästyttävän kokovartalokuvan intonsa kadottaneesta puoliuskovaisesta seurakuntalaisesta. Kuva äkkiseltään vaikuttaa rohkealta, koska se on alastonkuva. Mutta se ei ole mediaseksikäs pikkutuhma kuva realitysarjaan osallistuvasta ihmisestä, vaan se on enemmänkin kuin sadusta ”Keisarilla ei ole vaatteita”. Kyseistä kuvaa kannattaa katsoa, ei tirkistelymielessä vaan siksi, että se saattaa olla peilikuvasi.

Tutustutaan lähemmin. Kuva on ihmisestä, joka ajattelee hallitsevan elämäänsä. Hänellä on kaikkea, eikä hän tarvitse mitään. Koti on sisustettu ja konmaritettu. Musiikkimaku, vaatteet, hiukset ja kahvi ovat kaikki muodin mukaisia. Mutta tarkemmin katsottuna jokin on syvästi pielessä, omakuva on vääristynyt. Löytyykö todellisempi kuva tuosta Ilmestyskirjan kohdasta: ”Sinä kerskut, että olet rikas, etkä tarvitse enää mitään. Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.” Voiko ihminen olla näin väärässä omakuvansa suhteen? Ilmeisesti voi. Ihminen on mestari valehtelemaan itselleen. Toisten silmissä voimme olla menestyneitä, mutta Jumala näkee sydämen. Kun meitä katsotaan iäisyyden taustaa vasten, mikä kuvitellusta rikkaudestamme on kestävää? Kuinka todellista on käsitys hyvyydestämme ja sisäisestä puhtaudestamme? Ehkä se millä olemme kaunistaneet sieluamme, onkin vain savua.

Yrittäessämme pärjätä ilman Jumalaa olemmekin kuin painajaisunessa alastomaksi jäänyt raukka. Me emme hallitse tilannetta ja ole hurmaavia, vaan tulemme nähdyksi tavalla, jota emme halua. Alastomuutemme paljastaa myös likaisuutemme. Tarvinneeko sanoa, että Jumala ei tule mukaan valheeseemme. Hän itse johdattaa meitä syvempään totuuteen.

”Osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy.” Olemme niin kauan likaisia, kunnes Jumala puhdistaa meidät; niin kauan alastomia, kunnes Jumala pukee meidät. Nuo valkoiset vaatteet maksavat paljon, mutta annetaan meille ilmaiseksi: armo ja anteeksiantamus Jeesuksen tähden. Ne eivät haihdu savuna ilmaan.

Harjavallan seurakunnan kirkkoherra

Tuomo Lindgren

Hartauskirjoitus Sydän Satakunta -lehteen

 

Muurari rabbin toisenlaiset rakennuspiirustukset

Muurari rabbin toisenlaiset rakennuspiirustukset

 

Hetki sitten vietimme loppiaista. Jeesus oli vauva idän tietäjien tullessa kumartamaan häntä. Tulevana sunnuntaina kirkkovuosi harppaa 30 vuotta Jeesuksen elämässä eteenpäin. Hän on aikuinen mies, joka on oppinut kasvatti-isältään Joosefilta rakennusmiehen ammatin ja oli sitä ammattia luultavasti harjoittanut viisitoista vuotta. Syy hänen tuloonsa maailmaan oli kuitenkin toisenlainen. Kun hän tuli 30 vuoden ikään, hänen oli etsittävä itsensä ja tehtävänsä uudestaan. 

Jeesus tuli Johannes Kastajan luo. Ihmisiä tuli Johanneksen luo kastettavaksi, jotta he voisivat tunnustaa syntinsä ja ryhdistäytyä elämäntavoissaan. Mutta Jeesuksen kohdalla tapahtuikin jotakin odottamatonta. Jeesusta kastettaessa taivaat avautuivat. Pyhä Henki laskeutui Jeesuksen pään päälle kyyhkysen tavoin ja taivaasta kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani, johon olen mieltynyt. Kuulkaa häntä.” Jumala tunnusti Jeesuksen pojakseen ja varusti hänet varsinaista tehtäväänsä varten. 

Hän jätti luotilankansa ja laastilapionsa. Eräässä mielessä Jeesuksen tehtävä jatkui rakennusmiehenä, mutta rakentaminen ei tapahtunut enää muuraamalla kiviä seinäksi. Jeesus alkoi rakentaa taivasten valtakuntaa maan päälle eli kirkkoa. Kiviksi tuohon rakennukseen tarvittiin ihmisiä. Laasti, mikä liittää nämä kivet yhteen on Pyhä Henki. Sen mekin saimme silloin, kun meidät kastettiin. Pyhä Henki laskeutui meihin asumaan. Me kaikki Kolmiyhteisen Jumalan nimeen kastetut kristityt muodostamme Jeesuksen rakentaman kirkon tai temppelin. Me Jumalan valtakunnan jäseniä olemme itse rakennus. Siksi Jumalan valon tulisi palaa meissä eikä vain kynttilöissä ja sähkölampuissa. Mitä pimeämmäksi käy ympäröivä maailma, sitä kirkkaammin Jumalan lasten tulisi erottua lämpimänä ja luokseen kutsuvana. Se valo ei ole omaa valoamme, vaan Jumalasta lähtevää armon ja anteeksiantamuksen valoa.

 

Harjavallan seurakunnan kirkkoherra Tuomo Lindgren