Talentit Matt. 25: 14-30
Jeesus sanoi:
»Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset…
Evankeliumi on osa tutusta kertomuksesta: talenteista, jotka isäntä antoi palvelijoille hoidettavaksi. Palvelijat saivat niitä kykyjensä mukaan. Toiset ottivat ne rohkeasti käyttöön ja sitten kun oli aika tehdä tiliä talenttien käytöstä, huomattiin kuinka paljon palvelijat olivat saaneet aikaan hyvää tulosta.
Mutta kerrottiin myös palvelijasta, joka kätki talenttinsa. Sillä talentilla ei tehty mitään ei voittoa eikä tappiota. Tai oikeastaan käyttämättömyytensä tähden kysymys oli tappiosta.
Raamatun ajan talentit ovat huomattavan suuria rahamääriä. Yksi talentti mahdollisesti vastasi jopa yhden tavallisen työmiehen kolmenkymmenen vuoden palkkaa.
Mutta kysymys on kuitenkin vertauksesta. Siinä tarkastellaan kutsumustamme ja suhdettamme Jumalaan. Me emme ole saaneet kultaharkkoja Jumalalta. Me olemme saaneet jotakin muuta. Jokainen on saanut jotakin. Vertauksen mukaan olemme vielä saaneet kykyjemme mukaan. Talentilla tarkoitetaan niitä lahjoja, joita Jumala on meille antanut niin tätä elämää kuin tulevaakin varten.
Mitä me olemme tehneet niillä lahjoilla, joita Jumalalta olemme saaneet? Ovatko ne olleet palvelemassa lähimmäisen parasta ja samalla myös Jumalan valtakunnan asiaa? Talentit eivät koskaan ole vain omaa itseä varten.
Kysymys on oikeastaan koko elämästämme. Minkälainen on ollut sinun elämäsi? Minkälaista hedelmää se on kasvanut? Elämä ja talenttien käyttäminen voidaan tiivistää kysymykseen: paljonko olet rakastanut?
—
Voi olla niin, että myös murhe nousee sydämeen. Elämän saldo ei tunnu suurelta. Mitä hyvää olen elämälläni saanut aikaan? Silloin on katse nostettava Kristukseen.
Mutta lienee myös niin, että hiljaisuudessa omalta katseeltamme piilossa lahjamme ovat käytössä. Ne kasvavat korkoa, kun Jumala itse kasvattaa sitä meissä – nöyryyden ja uskon tiellä. me emme näe kaikkea sitä, mitä Jumala meissä saa aikaan. Hän pystyy kääntämään kaiken hyväksi.
Pieniä puheita 