Amatööri harrastaa

Amatööri harrastaa (virsi 402:1-3, ”Oi jospa harrastaisin vain hyvää oikeaa.”)
Hyvät ystävät. Olen ymmärtänyt, että harrastukset ovat jonkinlaisena yleisenä aiheena tällä kokoontumiskerralla. Harrastuksissa, kun jollakulla on jokin harrastus, kysymys on jostakin sellaisesta, jolle henkilön sydän palaa, johon on mielenkiintoa, mikä vie mennessään, minä suhteen aikaa ja vaivaa ei lasketa. Harrastaja on amatööri ei ammattilainen. Hän antaa aikaansa asialle rakkaudesta lajiin.

Sana Amatööri perustuu latinan verbiin amare, rakastaa. Amatööri on se, joka rakastaa jolla on intohimoa aiheeseen, harrastukseen. – Joskus sanaa käytetään pilkallisesti: amatööri on harrastelija ja epäpätevä, ei vakavasti otettava. Siihen eräs nokkela näkökulma on muistuttaa, että amatööri rakensi Nooan arkin, mikä selvisi vedenpaisumuksesta, mutta kallispalkkaiset insinöörit rakennuttivat Titanicin, mikä upposi.

Suomenkieliunen sana ”harrastaja” tai ”harrastaa” on sekin mielenkiintoinen. Kysymys on henkilöstä, joka suhtautuu tekemäänsä asiaan hartaasti. Hän on siis keskittynyt siihen täysin. Samanlaista hartautta Jumala odottaa ihmiseltä suhteessa häneen.

Uskonnolliseen elämään kuuluu hartaus. Se on asia, jota myös nyt toteutan: hartautta. Tarkoituksena on saada sydämet palavaksi Jumalalle. Keskittyisimme siihen elämän lähteeseen, joka samalla on itse rakkaus.

Toissapyhän Raamatun lukukappaleissa tämä hartaus sanoitettiin kauniisti siinä suurimmassa käskyssä, mikä ihmiselle on annettu Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. 5 Moos 6. Se olisi hartautta. Se olisi myös kokosydämistä antautumista ja omistautumista Jumalalle. Jos olisimme syvästi Jumalan valtaamia ihmisiä, rakastaisimme Jumalaa koko sydämestä, koko voimalla.

Me olemme kuitenkin ihmisiä ja usein toisenlaiset asiat valtaavat mielemme ja sydämemme voimakkaammin. Niillä on merkitystä meille. Ne harrastukset virkistävät ja kiehtovat meitä.

Onkin sääli, että Mooses ei sanonut mitään rakkaudesta postimerkkeihin, leipomiseen, jääkiekkoon, ruusujen kasvattamiseen, neulontaan tai pitsin nypläämiseen. Onneksi Jeesuksen sana rakkauden kaksoiskäskyssä sisältää nuo kohdat: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Tuo sana itseäsi pitää sisällään harrastukset. Me pidämme huolta itsestämme juuri siten, että meillä on harrastuksia kuten posliinin maalaus tai tiffanytyöt.

Mutta kaikkien näiden hienojen harrastusten läpi, sydämemme täytyisi kiinnittyä Jumalaan. Kun annamme itsemme, taitomme (talenttimme), mielenkiintomme ja intohimomme harrastukselle – tekisimme sen tavalla, jota Benediktiinimunkit kutsuivat sanoilla: ora et labora. Tee työtäsi rukoillen.  Kaikkeen siihen mitä teet, ota Jumala mukaan kiitollisuutena. Anna ilosi suuntautua Jumalaan. Näin siitä harrastuksesta voi tulla kiitoslaulu Jumalalle. – olemisen riemu kuuluu silloin taivaaseen asti.

Jumalan rakastaminen

Puhe viikkomessussa 6.10.2010

(19 shell)

Raamatun lukukappale on tuttu kohta viidennestä Mooseksen kirjasta. Kohta pitää sisällään juutalaisen uskontunnustuksen: Shema Israel – Kuule Israel.

Heprealainen uskontunnustus on yksinkertainen. Siinä vannotetaan kansalta kokosydämistä rakkautta Jumalalle: Rakasta Jumalaa koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimastasi. Tämä on Jeesuksen mukaan kaikkein tärkein käsky edelleen.

Mitä on Jumalan rakastaminen? Mitä se meiltä vaatii? Mistä siinä on kysymys?

Mistään romanttisesta rakkaudesta ei ole kysymys. Kysymys ei ole myöskään minkään aatteen tai periaatteen rakastamisesta, minkään teoreettisen tai käsitteellisen rakastamisesta. Meitä pyydetään rakastamaan Jumalaa, jonka kanssa olemme solmineet liittosuhteen. Israelin kansa oli perustanut Jumalan kanssa juuri lakiliiton. Me olemme taas uusi Israel ja elämme Jumalan kanssa uudessa liitossa.

Rakasta sitä Jumalaa, johon olet jo julkisesti sitoutunut, tehnyt liiton hänen kanssaan. Rakkaus tällöin on ennen kaikkea uskollisuutta.

Vertaus avioliittoon on tässä suhteessa luonnollinen. Kun liitto on solmittu, se on voimassa kuolemaan asti, ellei sitä pureta, mutta se edellyttää puolisoilta uskollisuutta hyvinä ja pahoina aikoina. Luvataan pysyä liitossa silloinkin kun se näyttäisi kannaltamme epäedulliselta. Kaikessa elämässä toinen otetaan huomioon. En voi elää, niin kuin puolisoa ei olisi olemassa. Minun on huomioitava hänet, minun on ajateltava hänen parastaan ja oltava valmis myös puolustamaan hänen kunniaansa.

Jos rakastan Jumalaa samassa merkityksessä, se merkitsee sitä, että en kätkeä Jumalaa elämästäni johonkin syrjään vain joihinkin päiviin. Olen liitossa 7/24. En varsinkaan häpeä Jumalaani ja puolustettava  hänen kunniaansa, jos asia niin vaatii. – joskus tuntuu, että häpeämme Jumalaa niin kuin hän olisi jonkinlainen ruma epämuodostunut hirviö, mikä pitäisi piilottaa. – Mitä ilmeisimmin kaunottaren ja hirviön suhteesta on kysymys, mutta Jumala ei ole se hirviö. Hän on kaunotar ja sinä ja minä olemme hirviöitä, rumia kaikkine synteinemme.

Joskus Jumalan rakastaminen näyttäisi olevan epäedullista minulle. Mutta silloinkin olen uskollinen ja muistan liittoani.

Se on liiton muistamista, sen muistamista, mihin liitossa olemme lupautuneet.

Liitto on kasteen liitto. Kasteessa olet solminut liiton Jumalan kanssa. Liitto tehtiin silloin kun olit pieni lapsi. Mutta liitto uusitaan päivittäisellä uskollisuudella.

Kasteessa Jumala antoi Henkensä sinulle. Hän antoi synnit anteeksi Jeesuksen tähden. Koko Jeesuksen sovitustyö luetaan hyväksesi. Pääsit Jumalan lapseksi, hänen taivaalliseen perhepiiriin; Jumalan valtakuntaan.

Samalla sinusta tuli Jeesukseen opetuslapsi. Se merkitsee velvollisuutta seurata Jeesusta, kulkea hänen jäljessään ja noudattaa hänen tahtoaan.

Käsky pyytää meitä elämään Jumalalle. Että meidän koko elämämme on suuntautunut Jumalaan. – se ei ole sitä, että elämme jalat irti maasta, hengellisessä kuplassa. Kaikkein täydellisin ja paras kuuluu Jumalalle.

Järvenpäässä pidin kurssilaisille tästä aamurukouksen puheen:

Teen sinulle tänään yhden kysymyksen: Rakastatko sinä Jumalaa ylitse kaiken muun, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja koko voimallasi. Jos rakastat, hyvä. Jos et – olet rikkonut suurinta ja tärkeintä käskyä vastaan ja se taas on itsetutkistelun paikka. Nimittäin kaikkein suurin syntinen on se, joka ei rakasta Jumalaa.

Mitä Jumalan rakastaminen on? Mitä se meiltä vaatii? Mistä siinä on kysymys?

Meitä pyydetään rakastmaan Jumalaa, jonka kanssa olet tehnyt liiton (kaste). Rakkaus tällöin on ennen kaikkea uskollisuutta.

Vertaus avioliittoon on tässä suhteessa luonnollinen. Kun liitto on solmittu, se on voimassa kuolemaan asti. Se edellyttää puolisoilta uskollisuutta hyvinä ja pahoina päivinä. Luvataan pysyä liitossa silloinkin kun se näyttäisi olevan meille epäedullista. Kaikessa elämässä toinen otetaan huomioon. En voi elää niin kuin liitton toista osapuolta ei olisi olemassa. Minun on huomioitava hänet, minun on ajateltava hänen parastaan ja oltava valmis myös puolustamaan hänen kunniaansa.

Jos rakastan Jumalaa samassa merkityksessä, se merkitsee sitä, että en kätke Jumalaa elämästäni syrjään vain joihinkin päiviin. En häpeä Jumalaani ja lisäksi puolustan hänen kunniaansa, jos asia niin vaatii.

Joskus tuntuu, että häpeämme Jumalaa niin kuin hän olisi jonkinlainen epämuodostunut hirviö, ystävä jota emme kehtaa näyttää kavereillemme. Suhde Jumalaan on epäsymmetrinen ja mitä ilmeisimmin kysymys on kaunottaren ja hirviön suhteesta. Mutta Jumala ei ole se hirviö. Hän on kaunotar ja sinä ja minä olemme hirviöitä, rumia kaikkine synteinemme. Kaikista pahin ja loukkaavin syntimme on kuitenkin  uskottomuus, Jumalan häpeäminen. Ihan kuin liittoa ei olisikaan.

Tällaista taustaa vasten ajateltuna se, että Jumala rakastaa sinua kaikesta huolimatta, on käsittämätön ihme. Se ei todellakaan voi perustua siihen, että olet hurmaava. Ei ole luonnollista rakataa sellaista, joka halveksii sinua.

Jumala kuitenkin rakastaa, sillä hänen käsityksensä rakkaudesta tarkoittaa uskollisuutta loppuun asti.