Sorjonen ja elämän jano

Sorjonen ja elämän jano

Jokaisella ihmisellä taitaa olla oma tapansa työkiireiden keskellä ottaa breikkiä ja hengähtää. Minulla yksi tapa on se, että katson Yle areenasta jotakin poliisisarjaa.

Eilen katsoin Yle Areenasta sarjaa nimeltä Sorjonen. Se on Itä-Suomessa jossakin Lappeenrannassa tapahtuva rikossarja. Sorjonen on hyvä nimi sarjalle, jossa ihminen on vähän särjyny.

Sorjosen päähenkilö Kari on poliisi Vakavien rikosten erikoisyksikössä. Hän on jäänyt kaksin tyttärensä kanssa menetettyään puolisonsa sairaudelle. Tytär on hukassa itsensä kanssa, eikä ole osannut käsitellä suruaan. Hän haluaa siksi satuttaa itseään. Hän on tutustunut yhteen poikaan, jota hän kohtelee todella häijysti ja loukkaavasti, jotta poika tulisi väkivaltaiseksi häntä kohtaan. Tyttö haluaa että häntä lyödään, koska kipu on lääke. Kipu pitää surun loitolla.

Sorjoselle ilmestyy hänen kuollut vaimonsa keskellä päivää muistuttamassa miehelle, kuinka hän ei huomaa tyttärensä voivan huonosti. Sorjonen on ateisti eikä usko kuoleman jälkeiseen elämään. Hän ajattelee kysymyksessä olevan vain jonkinlainen psykologinen, pään sisäinen juttu.

Rikos, jota selvitettiin, tapahtui pienessä ja ahtaassa lestadiolaisyhteisössä. Siellä oli tapahtunut henkirikos. Yhteisön jäsenten tapa käsitellä sitä vääristi asiaa enemmän kuin auttoi selviämään siitä.

Heidän ahtaassa maailmassaan tunnettiin elämänjanoa, mutta janoa pidettiin vääristyneenä synninjanona ja sitä tukahdutettiin, jolloin pahoja asioita tapahtui.

Viime sunnuntain evankeliumissa Jeesus kohtasi Sykarin kaivolla naisen, joka kantoi häpeää ja jolla oli salattavaa.

Jeesuksella oli jano – Sykarin kaivon naisella oli myös elämänjano. Pahat ihmiset sanoivat hänellä olevan vain miehenjanoa. Jeesus näki syvemmälle naisen elämään ja kaipuuseen. Hän tunsi sen janon, mitä nainen janosi. Ehkäpä juuri Jeesuksen tuntema jano heijasti naisen kärsimää janoa.

Ihmisillä on janoa tänäänkin ja myös sitä janoa, johon meillä on antaa vettä. Varmasti myös meillä on janoa. Mitä kaikkea sinä janoat tänään?

On hyvä asia, jos tutkit omaa janoasi, mitä ja miten se sinulle puhuu? Millä tavoin Jeesuksen antama vesi on janoosi vastaus? Olemmeko me padonneet väärillä tavoilla omassa elämässä janoa? Olemmeko patoamassa muiden janoa?

Illalla laitoin päiväkirjamerkintöjä ja tajusin, että meidän työyhteisömme on nyt puristuksessa. Meiltä on työntekijöitä poissa erilaisten syiden tähden. Itse asiassa melko paljonkin. Samaan aikaan maailma vyöryy ylle. Olisi vähemmillä resursseilla kyettävä toimimaan. Joissakin tapauksissa on sijaisapua, mutta toisissa taas olisi venyttävä. Koko ajan on tietoisuus, että jotakin on jäänyt tekemättä ja että jotakin pitäisi vielä tehdä, jotta seurakunnan toiminta ei yskähtelisi niin pahasti.

Kun nämä kaikki muutokset tapahtuvat yhtä aikaa, pitkäaikaisten työntekijöiden harteille kasaantuu vastuuta tavallista enemmän. Toivon, että olette armollisia itsellenne ja toisille. Kaikkeen ei voi eikä tarvitse venyä. Viime kädessä Jumala kyllä pitää huolta seurakunnastaan. Pitäkää itsekin itsestänne huolta, huolehtikaa janostanne ja muistakaa juoda.

Näyttökuva 2020-01-21 kello 23.12.13.pngKyseinen Sorjonen katsottavissa vielä Yle Areenassa

https://areena.yle.fi/1-4379157