Jouluna me kaikki olemme yhtä

Jouluna me kaikki olemme yhtä  

Otsikoin kirjoitukseni noin, vaikka tiedän, että tosiasiallisesti se ei pidä paikkaansa. Kaikki eivät vietä joulua, mutta kristinuskon sanoman mukaan joulu kuuluu kaikille. Ainakin voidaan sanoa, että joulun sanoman äärelle keräännytään toisessa mittaluokassa kuin muina aikoina. Joulun suuri kertomus yhdistää meitä. Se koskettaa koko ihmiskuntaa, kaikkia ihmisiä. 

Joulun ydintarina on se, että Jumala tulee ihmiseksi. Hän elää ihmisen elämän tehdäkseen jotakin koko ihmiskunnan puolesta. Hän on ihmiskunnan edustaja Jumalan edessä. Siksi on hyvä, että jouluna hän yhdistää meitä. 

Joulun lapsessa näemme ihmisalun, jonka lähetämme vaaralliselle matkalle. Sille matkalle, jossa kukaan ihminen ei ole onnistunut: Elämään ilman vihaa, kateutta, kostoa, ahneutta, ja säilyttämään rakkaus muihin silloinkin, kun jokainen haluaa vain hyötyä sinusta. Tämä yksi lapsi onnistuu tehtävässä ja hän tekee sen vielä puolestamme. Me korjaamme hänen työnsä hedelmän. 

Joulusta alkava tapahtumasarja tarkoittaa sitä, että vaihtoehtojen määrä kasvaa. Pääsemme syytettyjen penkiltä myös armahdettujen penkille. Sitä on ilosanoma. Niin kuin Adam edustaa kaikkia ihmisiä lankeemuksessa, samoin Kristus edustaa jokaista ihmistä pelastuksessa. Jokainen on pelastettu Kristuksen mukana.  

Vastasyntyneenä hän makaa seimessä tietämättä vielä minkälainen elämä hänellä on edessä. Mutta valo loistaa jo edeltä Jeesuksen tielle, yhtä hyvin kuin ristin varjo piirtyy hänen polulleen. Jo pienessä lapsessa näemme Vapahtajan, Jumalan rakkauden sekä hinnan mitä pelastamisemme maksaa. Me kuulemme kaiun enkelien laulusta, vaikka se sekoittuu maailman hälyääniin. Mutta juuri jouluna kuulemme sen paremmin.  

Jouluna me kaikki olemme yhtä. Me olemme yhtä haavoittuvina ja pelastusta kaipaavina. ”Tänään teille on syntynyt Vapahtaja.” ”Myös minulleko?” ”Juuri sinulle.” 

Harjavallan seurakunnan puolesta toivotan kaikille lukijoille hyvää joulua. 

Tuomo Lindgren

Advertisement

Joulu herättää sielun kaipauksen

Terveyskeskus jouluhartaus

Luukkaan jouluevankeliumi

Joulua kohti käydään monenlaisin miettein. Mitä ne mietteet ovat tänään? Minkälaiselta joulu tuntuu jos sen joutuu viettämään täällä sairasvuoteella, poissa kotoa? Mahtaako joulu tulla ollenkaan tänne, jos sitä ei voi viettää läheisten kanssa ja tuttujen perinteiden ympäröimänä.

Monenlaisia jouluja lienee jokainen teistä viettänyt ennenkin. Eivät ne aina ole olleet onnen täyteisiä. Lapsuudessa on voinut jollakin olla hyvin yksinkertainen tai jopa köyhä joulu.

Olin hiljattain syntymäpäivillä, jossa syntymäpäiväsankarin varhaisin muisto joulusta liittyi lahjaan jonka hän oli saanut. Pieni rusinapaketti. Eräs toinen sanoi lapsuuden lahjansa olleen tikkukaramelli ja kynttilä. Muistot olivat tärkeitä joulumuistoja. Ne kertoivat köyhyydestä mutta samalla kuitenkin joulun lämmöstä.

Joskus joulut ovat olleet rikkaampia. Joskus on kaikki tärkeät ihmiset olleet paikalla. Mutta useimmiten ei. Aina se ei ole ollut kiireetöntä joulurauhaa. Joskus on ollut iloisia lasten ääniä toisinaan taas mielen pahoittamista ja riitelyä. Jouluja on ollut monenlaisia, mutta jokaista joulua on aina odotettu mieli toivoa täynnä.

Jouluun kuuluu se, että odotukset ovat suuret. Jouluun kuuluu, että toivotaan ja odotetaan jotakin hyvää.

Onnellinen joulu on silloin, kun odotukset täyttyvät. Onnellinen joulu on silloin, kun kohtaa jotakin odottamatonta hyvää. Onnellinen joulu on silloin, kun saa läheisilleen hyvän mielen; kun on osannut antaa lahjan, joka tuntuu saajasta hyvältä. Onnellinen joulu on silloin, kun joku on katsonut minua syvälle ja osannut valita minulle jotakin sellaista, mille annan arvoa.

Toisinaan odotuksemme ovat liian suuret. Oikeastaan tavallista on, että jouluna joutuu pettymään odotusten suhteen. Minä en lapsena oikein uskaltanut toivoa mitään juuri siksi. Olimme vähävarainen perhe ja suuret toivomukset olisivat tuottaneet ison pettymyksen. Oli helpompi olla toivomatta. Mutta sekin kuuluu elämään, että kaikki toiveet eivät täyty.

Meillä on jokaisella salainen kaipuu ja joulu virittää niitä toiveita sisimmässämme. Ne salaiset toiveet eivät täyty. Kukaan ei näe syvälle sieluuni. Kaipauuni on niin syvää, ettei lahjat täytä sen pohjaa.

Meidän odotuksemme ovat sellaiset, että mitkään lahjat eivät taida riittää. Jos riittävät, niin ne riittävät vain hetkellisesti. Sitten haluamme jo jotakin uutta. Kaipuumme on syvempi. Sielun haava sellainen että sitä ei lääkitä lahjoilla, joka kääritään joulupaperiin.

Joulu tulee joka tapauksessa. Se tulee silloinkin kun siihen ei voi valmistautua haluamallaan tavalla – joulu tulee silloinkin kun lahjojen joukosta puuttuu se, mitä toivoi eniten. Joulu tulee sairasvuoteelle.

Jos jouluna pysähtyy evankeliumin äärelle, se voi tuoda täyttymyksen – siihen syvimpään kaipaukseen, mikä meillä on. Se voi tuoda oikean ja aidon joulun. Joulun suuri kertomus on tarina siitä, että Jumala näkee syvälle sydämeen, hän tuntee sinut – hän näkee myös sen kipeimmän kaipauksen. Hän näkee sinut ja rakastaa.

Joulun kertomus on siinä, että Jumala tulee pieneksi ja sinun tasollesi. Hän katsoo sinua syvälle ja näkee kaiken ja rakastaa. Joulu tarkoittaa sitä, että sinä saat anteeksi – saat anteeksi kaiken sen, mikä taakkana on kulkenut mukanasi.

 

Terveyskeskuksen vuodeosastolla puheeseen ei laiteta ihmeellisyyksiä ei jippoja eikä kikkoja – suoraa yksinkertaista puhetta. Siihen siis pyritty. Puheen pohjana on muistissa ollut yksi John Vikströmin lause Kullaan piispantarkastuksessa, jota kolmannen adventin aikana on pidetty ehkä vuonna 1998 – Joulu tulee kuitenkin. Ajatus siinä oli se, että jouluvalmisteluistamme huolimatta joulu tulee luoksemme ja joulu pitää sisällään joulun sanoman jokaiselle.