Riisu kenkäsi

Saarna retriitin aamumessussa

Riisu kenkäsi

Mooses paimensi appensa Jetron, midianilaisen papin, lampaita. Kerran hän vei lauman autiomaan toiselle puolen ja tuli Jumalan vuoren Horebin juurelle. Siellä hänelle ilmestyi Herran enkeli tulenliekissä, joka nousi orjantappurapensaasta. Mooses huomasi, ettei tuli kuluttanut pensasta, vaikka se oli liekeissä. Silloin hän ajatteli: ”Menenpä katsomaan tuota ihmettä. Minkä vuoksi pensas ei pala poroksi?”
    Kun Herra näki hänen tulevan katsomaan, hän huusi pensaasta: ”Mooses, Mooses!” Mooses vastasi: ”Tässä olen.” Herra sanoi: ”Älä tule lähemmäksi! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä.” Herra sanoi vielä: ”Minä olen sinun isäsi Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala.” Silloin Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa. Ensimmäinen lukukappale 2. Moos. 3: 1-6

Retriitin aihe koskee aikaa: menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus. Jokainen messu jota seurakunnissa vietetään on elämistä näissä kolmessa aikadimensiossa: Menneisyyteen liittyvät synnintunnustus – syyllisyyden kokemus / kiitos lahjoista myös Raamatun lukukappaleet ja ehtoollinen palauttavat menneen mieleen. Menneitä muistellaan, jotta ne nykyistyisivät – jotta niistä tulisi todellisuutta tähän hetkeen. Se on myös saarnan tehtävä: tuoda Jumalan sana nyt-hetkeen. Synninpäästö ja ehtoollinen on nyt-kokemus. Myös tulevaisuus on esillä. Se ilmenee vahvimmin ehtoollisessa. se on aavistus siitä taivaallisesta juhla-ateriasta, mitä pelastetut viettävät Jumalan luona. Me osallistumme siihen pelastettujen iloon jo nyt.

Mitä tämä luettu kohta Mooseksesta puhuu aiheemme kautta. Mooseksella oli erikoinen historia – erikoinen oli hänen nykyhetkensä ja erikoinen tulevaisuus. Hän oli elämänsä merkillisimmässä leikkauspisteessä. Tässä tapahtui Mooseksen kutsuminen Jumalan antamaan tehtävään. Hän oli paennut autiomaahan Egyptin viranomaisia tekemänsä henkirikoksen tähden. Midianissa hän kohtasi tulevan puolisonsa ja perusti perheen. mutta silti hän syvimmältään oli pakolainen. Paossa egyptiläisiä ja paossa omaa kansaansa. Jumala otti hänet kiinni.

Palavan pensaan kertomuksessa tietyt sanat uppoavat kuulijaan – älä tule lähemmäksi, riisu kenkäsi. Paikka jolla seisot on pyhä. Pyhän lähellä ihminen tulee tuntemaan oman epäpuhtautensa, sen että ei kestä syntisenä Jumalan pyhyyttä. Jumalaa lähelle ihminen haluaisi ja kaipaisi päästä, mutta meidän syntimme muodostaa. Menneisyyden taakka pitää portin ulkopuolella. Silti Jumala etsii meitä.

Pyhällä paikalla kengät riisutaan – Jumalan edessä ihminen on paljain jaloin. Se ainoa osa meitä, mikä koskettaa maata, paljastetaan. Moosesta ei pyydetty ottamaan hattua pois vaan sandaalit. Ehtoollisen edellä Jeesus pesi oppilaidensa jalat. Oliko siinäkin muistutus, että opetuslapset olivat tulleet sen liekin luo, mikä häikäisee, mutta ei polta.

Vuorella Jumala ilmoittaa itsensä Moosekselle. ”Minä olen isäsi Jumala”. Näillä sanoilla Jumala tulee lähelle ihmistä, osaksi hänen sisintä elinpiiriään. Jumala ei sanonut: minä olen kansojen Jumala ja maailmojen Luoja. Vaan minä olen isäsi Jumala. Jumala oli tullut keskelle Mooseksen elämää – hänen sukunsa ja historian kautta, hänen oman tarinansa kautta.

Ehkä sinulla on ollut elämässä joitakin merkittäviä hetkiä, joissa elämän suunnat asettuvat uudelleen. Ehkä se hetki voi olla myös tässä ehtoollisen äärellä – ikiaikojen Jumala koskettaa sinussa menneisyyttäsi, nykyisyyttäsi ja kutsuu kohti uutta mikä avautuu kirkkaana mutta ei polttavana.

Saarnan pohjalla vuoden 2007 saarnan ideoita.

Maineeni Jumalan silmissä

Maineeni Jumalan silmissä

Kaikki tuotteet ovat merkkituotteita. Toisella merkillä on parempi tarina kuin toisella ja ostamalla tuo merkkituote, tullaan osaksi sen tarinaa. Sen avulla rakennetaan ja parannetaan omaa julkisuuskuvaa. Jokainen on mukana tässä julkisivunsa rakentamisen pelissä jollakin tavalla. Olemme yleensä hyvinkin kiinnostuneita omasta maineestamme ja haluamme sen varjella. Sitä rakennetaan monia vuosia. Ihmisen maine on tärkeä asia. Kahdeksas käsky on annettu suojelemaan sitä.

Jeesus ei yrittänyt ylläpitää puhdasta mainetta. Hänen tiensä oli sille vastakkainen. Hän oli taivaan kuninkaana tyhjentänyt itsensä jumalallisesta loistosta ja alentanut itsensä syntymällä ihmiseksi. Maan päällä hän seurusteli ihmisten kanssa, jotka eivät täyttäneet kunniallisen ihmisen vähimmäisvaatimusta. Siksi hän sai tärkeistä ja maineikkaista ihmisistä vastustajia. Kerran kuitenkin korkealla vuorella muutamat oppilaat näkivät hänet riisuttuna alennustilastaan, sellaisena kuin hän oikeasti on: kirkastettuna.

Niin tärkeää kuin maineen säilyttäminen onkin, se ei ole ykköstehtävämme. Omakuvan kirkastamista tärkeämpää olisi kirkastaa Kristusta. Siihen meidät on kutsuttu. Jeesus tiesi, että hänen maineensa tulee seuraajien varjoksi (Mk 13:13). Tuota varjoa tärkeämpää on se, mitä me olemme Jumalan silmissä. Olemmeko tulleet osaksi Jeesuksen tarinaa, mikä johtaa ylösnousemukseen? Hyvä hengellinen harjoitus onkin pohtia, mitä minun tekemiseni eniten kirkastaa – omaa kilpeä vai Jumalan kunniaa. Onko teoissani ja sanoissani mitään sellaista, missä heijastuisi Jumalaan kätketty syvempi elämä? Kristityn elämässä Kristuksen pitäisi tulla suuremmaksi ja oma itse vähetä.

Ehkä olisi hyvä vetäytyä yksinäisyyteen Raamatun kanssa kysyen ja rukoillen: ”Mitä Sinä minusta tahdot? Kirkasta itsesi minulle.”

Tuomo Lindgren

Harjavallan seurakunnan kirkkoherra

Kun Jumala puhuu, mitä sinä vastaat

Kun Jumala puhuu, mitä sinä vastaat

Herra sanoi Moosekselle:    »… Mene siis, minä lähetän sinut faraon luo. Sinun on vietävä minun kansani, israelilaiset, pois Egyptistä.» …    Mooses sanoi Jumalalle: »Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?» Jumala sanoi Moosekselle: »Minä olen se joka olen.» Hän sanoi vielä: »Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: ’Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.’»    Jumala sanoi vielä Moosekselle:    »Sinun tulee sanoa israelilaisille: Jahve, Herra, teidän isienne Jumala, Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on lähettänyt minut teidän luoksenne.’ Se on oleva minun nimeni ikuisesti, ja sillä nimellä minua kutsuttakoon sukupolvesta sukupolveen.»2. Moos. 3: 9-15

Tuleva sunnuntai on kirkastussunnuntai.

Luin teille siihen kuuluvan Vanhan testamentin tekstin. Se on Mooseksen kirjojen yksi huippukohta. Mooses kohtaa Jumalan. Siihen asti Jumala oli tunnettu jollakin tavalla teoissaan. Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille ja koko Egyptin orjuuden aikana Jumala oli heille nimetön, kuvaton. Hän oli ollut isien Jumala. Nyt hän sai nimen. Minä olen

Tuntuu siltä, että Jumala oli varovainen nimensä ilmaisemisen suhteen. Sinunkauppoja ei tehty helposti. Mooseksen kanssa se kuitenkin tehtiin.

– Terve Minä olen Jumala – oikeastaan koko nimeni on: Minä olen se, joka olen

– Terve minä olen Mooses: minä taas en ole oma itseni. Mun elämäni on mennyt vähän pieleen. – minut kasvatti mies, joka piti sukulaiseni orjuudessa. Lisäksi olen tappanut miehen.

Mooses seurusteli Jumalan kanssa – ja niiden keskustelujen kautta hän löysi itsensä ja paikkansa maailmassa.

Kun ajattelen tätä Jumalan nimeä, se kiehtoo minua. Voitko sinä sanoa itsestäsi samoin: sinä olet se kuka olet. Et yritä olla jokin muu. Tiedät kuka olet, mistä tulet. Se olisi jo aika paljon ihmiseltä, että hän ei yritä olla joku muu, joku ihailemansa henkilö, tai ettei hän yritä olla muiden ihailema henkilö.

Ehkä kukaan ihminen ei syvässä mielessä voi sanoa niin itsestään. Minä olen se, joka olen tuntuu pitävän ajatuksen siitä, että lausuja määrittelee itse itsensä. Hän ei ole muiden määriteltävissä, ei muista riippuvainen.

Me olemme aina jonkun poikia ja tyttäriä – kuulumme sukuun ja siten meillä on vahvat sidonnaisudet: isän leuka, äidin silmät, mummun luonne. Kannamme perintöä mukanamme. Jossakin määrin kykenemme ehkä ylittämään niitä sidonnaisuuksia, mutta aina olemme yhteisömme jäseniä. Olemme aina muutakin kuin vain itsemme.

Vain Jumala sanoo: minä olen se joka olen

Me voimme ehkä sanoa: minä ole se, joksi olet minut luonut / minä olen se, joksi minua kutsut. Olemme me toki jotakin itsessämmekin, mutta emme kovin suurta tai merkittävää. Minä olen sen suvun poika ja päässyt elämässä näin pitkälle. Minun kätteni jälkiä tuossa pellon nurkalla. Se mitä me olemme, on lahjaa.

Viisasta olisi yrittää olla olematta niin kauheasti.

Mutta kun Jumala puhuu, mitä sinä vastaat? Mooses löysi itsensä, tehtävänsä ja paikkansa seurustelussa Jumalan kanssa. Uskon, että sama onnistuu sinulle. seurustelussa Jumalan kanssa löydät itsesi Jumalan luomana, Jeesuksen lunastamana, Pyhän Hengen pyhittämänä ja johdattamana. Elämässäsi on luja ankkuri Jumalassa, hänen teoissaan. Se missä oma elämämme on mennyt pieleen, voi korjaantua anteeksiantamuksessa ja voit löytää tehtäväsi ja elämäsi suunnan Jumalan johdatuksessa.

Pirilä-Niuttulan kylätapahtumassa 2011