Juhlitaan olemassaoloa

Juhlitaan olemassaoloa

Jeesus kertoi:
”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’

Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’”
Luuk. 14: 16-24

Jokin vuosi sitten lehdessä oli uutinen perheestä, jossa järjestettiin lapselle kaverisynttärit. Lapsi oli teidän ikäinen. Synttäreitä oli valmisteltu huolella, kaikkia erilaisia yksityiskohtia oli mietitty. Oli mietitty ohjelmaa, tarjoamista ja hauskoja yllätyksiä. Oli mietitty sitä, miten päivästä tulisi mahdollisimman hieno. Syntymäpäivä lähestyi, jännitys kasvoi. Tunteja ja minuutteja laskettiin, milloin synttärit alkavat. Yli kymmenen lasta oli kutsuttu kylään, — mutta yksikään kutsutuista ei tullut. Lapsen pettymys oli sydäntäsärkevää, kun kukaan ei tullut paikalle.

Jokainen pystyy eläytymään tilanteeseen. Jossakin määrin tämä on jokaiselle tuttu kokemus. Toivottavasti ei yhtä suuressa määrin.

Synttärit ovat niitä juttuja, jossa juhlitaan yhtä henkilöä: Syntymäpäivänä saa kokea, että hän on tärkeä, että on erityinen, että hänestä iloitaan ja hänen kanssaan iloitaan ja juhlitaan. Se on hänen juhlansa, jossa hän saa tulla näkyväksi. Hän on päivän juhlittu supersankari. Syntymäpäivänä saa osakseen huomiota ja kivoja juttuja lahjaksi. Mikä kokemus tulee tilalle, kun hän ei saakaan olla päivän sankari, kun ei juhlitakaan? Siitä jää varmasti sisimpään elinikäinen jälki. Sellainen suru, jonka muistaa vielä vanhanakin.

Tuon lapsen vanhemmat olivat laittaneet internettiin valokuvan täysinäisistä karkkikulhoista, joita kukaan ei tullut tyhjentämään ja kertoivat tämän syntymäpäivän tarinan. Miljoonat ihmiset ympäri maailman lukivat sen ja tunsivat sisimmässään sen surun ja kivun, mikä tuli tuon lapsen osaksi. Jokainen tajusi sen, että lapsen kuuluu saada olla juhlittu. Se vahvistaa ihmistä, se on kuin terveydenhoitajan antama rokotus tauteja vastaan. Toivottavasti tällaista iloa on teillä riittänyt.

Jos syntymäpäivänä lapsi tulee näkyväksi ja huomion keskipisteeksi, sitä tekee myös kevään viimeinen koulupäivä. Se on päivä, jolloin koululainen tulee nähdyksi todistuksen kautta. Miten hyvin hän on pärjännyt koulussa. Koululaista arvioidaan suoritusten ja saavutusten mukaan. Joissakin asioissa olet pärjännyt hyvin ja toisissa ei niin hyvin. Sekin on tärkeää – saada palautetta omasta edistymisestään. Syntymäpäivä on kuitenkin sellainen, jossa ei arvioida suorituksiamme. Se että olet olemassa, että olet syntynyt tähän maailmaan, on riittävä ja juhlan arvoinen asia.

Evankeliumissa Jeesus kertoo vähän samanlaisen tarinan, kuin tuo tarina onnettomista syntymäpäiväjuhlista – Jeesuksen esittämässä vertauksessa suuriin juhliin kutsuttiin paljon ihmisiä, eikä kukaan tullut. Evankeliumissa kutsuja loukkaantuu, kun kutsutut eivät tulleet. Mutta hän löysi uusia kavereita ja kutsui uusia ihmisiä – sellaisia jotka olivat iloisia kutsusta, sellaisia, jotka eivät osanneet odottaa kutsua, sellaisia jotka eivät ajatelleet olevansa tarpeeksi hyviä ja hienoja kutsun saadakseen. – Itse asiassa hänen kutsunsa on tullut myös meidän korviimme tänne Suomeen asti. Kutsun lähettäjä on Jeesus. Hän kutsuu meitä iloon ja juhlaan, jossa Jumala haluaa antaa lahjoja meille. Aina kun tulemme jumalanpalvelukseen tulemme hänen juhlaansa. Varsinainen spektaakkeli on edessäpäin taivaan valtakunnassa. Siinä juhlassa ilotaan Jumalasta, Luojasta ja jokaisesta Jumalan luodusta – eli sinusta. Jumala iloitsee sinusta ja  me opettelemme tuntemaan häntä.

Tänään jätetään yksi kouluvuosi taakse ja kesän jälkeen astutaan uuteen.  Joillekin uuteen astuminen on astumista uuteen kouluun, uusien opettajien ja koululaisten maailmaan. Se varmasti jännittää. Mutta pian huomaat, että kaikki sujuu kuten pitääkin.

Tämä kevätjuhla on eriytinen myös siksi, että huomenna koulutie päättyy myös yhdelle opettajista. Koulun pitkäaikainen rehtori K. S. jää eläkkeelle. Alkaa uuden elämänvaiheen opettelu. Se varmaan vähän jännittää. Mutta pian huomaat, että kaikki sujuu kuten pitääkin.

Olen kuullut, että muualla maailmassa opettajien saavutuksia arvioidaan aika ankarasti. Suomessa luotetaan opettajan ammattitaitoon ja hänen kykyynsä kehittyä ja kasvaa tehtävässään. Siksi tänäänkään ei arvioida – opettajat eivät saa todistusta. Tiedämme että sinä K. arvioit itse menneitä vuosiasi. Me sen sijaan tänään vain iloitsemme siitä että olet olemassa? Kiitämme kaikista niistä vuosista, jotka olet antanut P:n koululle ja koululaisille. Toivomme leppoisia eläkepäiviä.

Koululla opetustehtävien lisäksi on myös kasvatustehtävä. Uskon, että sama ajatus on kantava voima P:n koulussa sen opettajien keskuudessa – ilo lapsen olemassaolosta, koululainen tulee nähdyksi ja huomatuksi – hänestä iloitaan suoritusten tasosta huolimatta. Kumpaakin tarvitsemme: rehellistä palautetta mutta myös kannustavaa, rohkaisevaa turvallista ilmapiiriä, jossa olemme hyväksyttyjä sellaisena kuin olemme.

Tällaiseen kouluun on hyvä viedä lapsensa jatkossakin. Siitä olen myös henkilökohtaisesti kiitollinen.

Puolustaja

Yläkoulun kevätjuhlan puhe

Evankeliumi Joh 14:25-27

Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun olen vielä teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Puolustaja

Kun rippileirillä näen isosia, arvatkaa mistä he puhuvat jokaisella leirillä keskenään ja leiriläistenkin kanssa. Se ei liene kovin vaikea kysymys. He puhuvat opettajistaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Siinä ei kai ole mitään ihmeellistä. Opettajat olette hyvin isossa roolissa nuoren elämässä koko hänen koulunkäyntinsä ajan. Yleensä muistelu on hauskaa kertaamista siitä, mitä on tapahtunut. Kunkin opettajan yksilölliset toimintatavat ja eleet paljastuu, kun heitä matkitaan. Nauru on makea, kun kuulijat ja katsojat tunnistavat omankin opettajansa piirteet. Koulu yhdistä oppilaita ja monet elämänsäikeet yhdistyvät opettajaan. Aika harvalla aikuisella on yhtä iso läsnäolo nuoren elämässä.

Jeesuksen aikana opettajan ja oppilaan suhde oli vielä isompi juttu. Opettaja kokosi ympärilleen opetuslapsia, jotka elivät hänen lähellään, tarkkai-livat häntä ja oppivat häneltä eivät vain sanoja, vaan opettajan koko elämäntavan. Opetuslapsten oli mää-rä tulla kaikessa opettajan kaltaiseksi. Opetuksen piti siksi kestää koko olemassaolon paino. Sen varassa on pystyttävä elää ja kuolla.

Tänään malli ei ole yhtä vaativa, mutta opettajan ja oppilaan välinen suhde on edelleen merkittävä, vaikka harvoin sitä sellaiseksi ajattelee. Te vaikutatte esimerkillä, persoonallanne ja käyttäytymisellä heidän uravalintoihin ja arvostuksiin. Te olette myös niin merkittävässä osassa heidän elämäänsä, että melkoinen tunteiden kirjo ilon ja vihan välillä kohdistuu opettajaan.

Jeesuksella oli myös oppilaita. Kun Jeesus oli jättä-mässä jäähyväisiä oppilailleen, hän sanoi että he saavat toisen opettajan: Puolustajan Pyhän Hengen.

Mitä sinulle tulee mieleen puolustajasta? (kuva Karalahdesta). Jääkiekossa puolustajat ovat isoja karskeja miehiä. Puolustaja on se, joka siivoaa vastapuolen hyökkääjät maalin edustalta.

Olisi hienoa jos jokaisella olisi oma puolustaja. Onko sinulla oma puolustaja? Puolustaja on se, joka on sinun puolellasi. Puolustaja voi olla ystävä, se voi olla veli tai sisko. Joskus joku tuntematonkin ihminen voi puolustaa sinua. Kyllä sinullakin on puolustaja. Mutta he eivät välttämättä ole tämän näköisiä (Enkelisiipinen Karalahti) .

Ajattelepa, että sinun opettaja on sinun puolustajasi. Liian usein koulussa ajatellaan heitä vastustajina, koska opiskelu ei aina ole hauskaa. Silloinkin hän on sinun puolustajasi. Hän puolustaa sinussa sitä mikä on hyvää – ei sitä, mikä haluaa laiskotella ja väistää vastuunsa. Opettaja ei ole vastustajasi. Sinä olet hyökkääjä omassa elämässä. Sinä teet elämäsi maalit, mutta niitä ei pidä tehdä omaan päähän. Opettaja on puolustajasi myös tässä tilanteessa. Toivon, että tämä ajatus siivittää sinut lentoon kun kesäloman mittainen erätauko päättyy ja opiskelun kiekko lyödään areenalle pelattavaksi.

Mutta Jeesus ei puhunut kuitenkaan yläkoulun opettajista, jotka hekin ovat tärkeitä. Jeesus puhui taivaallisesta puolustajasta. Pyhä Henki on puolustajasi täällä maan päällä. Jeesus on puolustajasi taivaallisen Isän luona. Sinulla on kaksi mahtavaa puolustajaa muiden lisäksi. He eivät jää lomalle, vaan ohjaavat sinua hyvään elämään. He puolustavat sinua silloinkin, jos kaikki tuntuu menevän elämässä pieleen. Älä unohda Jumalaa puolustajiesi joukossa. Me tarvitsemme elämässä kaiken tuen. Me tarvitsemme puolustajan, jonka varaan voi jättää koko elämän painon. Tällainen puolustaja Jumala on.

Sama puhe alakoululaisille Pirkkalan alakoulu 1-6 – puheessa otettu enemmän vapauksia.

Evankeliumi Joh 14:25-27

Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun olen vielä teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Puolustaja

Kun rikoululaiset kohtaavat, arvatkaa mistä he puhuvat? Se ei liene kovin vaikea kysymys. He puhuvat opettajistaan. Ehkä ei niin paljon alimmilla luokilla, mutta ylemmillä paljonkin. Erityisesti rippileireillä tämän huomaan.

Opettajat olette hyvin isossa roolissa nuoren elämässä koko hänen koulunkäyntinsä ajan. Yleensä juttelu on hauskaa kertaamista siitä, mitä on tapahtunut. Kunkin opettajan yksilölliset toimintatavat ja eleet paljastuu, kun heitä matkitaan. Nauru on makea, kun kuulijat ja katsojat tunnistavat omankin opettajansa piirteet. Koulu yhdistä oppilaita ja monet elämänsäikeet yhdistyvät opettajaan. Aika harvalla aikuisella on yhtä iso läsnäolo nuoren elämässä. Ei ole ihme että monet ekaluokkalaiset haluvat isona opettajiksi. (kuka teistä haluaa opettajiksi?)

Jeesuskin oli oikeastaan opettaja ja hänellä oli oppilaita. Jeesuksen aikana opettajan ja oppilaan suhde oli vielä isompi juttu kuin tänään. Opettaja kokosi ympärilleen opetuslapsia, jotka elivät hänen lähellään, tarkkailivat häntä kaiken aikaa – aamulla ja illalla, kun hän olil yksin tai toisten seurassa. He eivät oppineet vain lukemaan kirjoituksia vaan he oppivat elämää ja käyttäytymistä. Opetuslapsten oli määrä tulla kaikessa opettajan kaltaiseksi.

Tänään malli ei ole yhtä vaativa, mutta opettajan ja oppilaan välinen suhde on edelleen merkittävä. Te vaikutatte esimerkillä, valoisallal luonteella ja käyttäytymisellä lapsen elämään.

Kun Jeesus oli jättämässä jäähyväisiä oppilailleen kolmen vuoden koulun jälkeen, hän sanoi että he saavat toisen opettajan: Puolustajan, Pyhän Hengen.

-Vaihtuuko jollakulla teistä opettaja ensi vuonna. (käsiä ylös ja käsiä alas). Kun on tototunut olemaan tietyn opettajan kanssa, uusi opettaja vähän jännittää. Kyllä kaikki sitten uuden o pettajankin kanssa sujuu hyvin. Teidän opettajanne on joka tapauksessa oikea ihminen. Jeesuksen opetuslasten uusi opettaja oli Puolustaja Pyhä Henki.

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta puolustaja? Jääkiekossa puolustajat ovat isoja karskeja miehiä. Puolustaja on se, joka siivoaa vastapuolen hyökkääjät maalin edustalta.

Olisi hienoa jos jokaisella olisi oma puolustaja. Onko sinulla oma puolustaja? Puolustaja on se, joka on sinun puolellasi. Puolustaja voi olla ystävä, se voi olla veli tai sisko. Joskus joku tuntematonkin ihminen voi puolustaa sinua. Silloin kun joku kiusaa tai nimittelee, tuntuu hyvältä, jos joku toinen puolustaa. Kyllä sinullakin on puolustaja.

Ajattelepa, että sinun opettaja on sinun puolustajasi. Liian usein koulussa ajatellaan heitä vastustajina, koska opiskelu ei aina ole hauskaa. Silloinkin hän on sinun puolustajasi. Hän puolustaa sinussa sitä mikä on hyvää – ei sitä, mikä haluaa laiskotella ja väistää vastuunsa. Opettaja ei ole vastustajasi.

Sinä olet hyökkääjä omassa elämässä. Sinä teet elämäsi maalit, mutta niitä ei pidä tehdä omaan päähän. Opettaja on puolustajasi myös tässä tilanteessa. Toivon, että tämä ajatus siivittää sinut lentoon kun kesäloman mittainen erätauko päättyy ja opiskelu taas alkaa – sinulla on puolustaja koulussa.

Mutta Jeesus ei puhunut kuitenkaan Pirkkalan koulun opettajista, jotka hekin ovat tärkeitä. Jeesus puhui taivaallisesta puolustajasta. Pyhä Henki on puolustajasi täällä maan päällä. Jeesus on puolustajasi taivaallisen Isän luona. Sinulla on kaksi mahtavaa puolustajaa muiden lisäksi. He eivät jää lomalle, vaan ohjaavat sinua hyvään elämään. He puolustavat sinua silloinkin, jos kaikki tuntuu menevän elämässä pieleen. Älä unohda Jumalaa puolustajiesi joukossa. Me tarvitsemme elämässä kaiken tuen. Me tarvitsemme puolustajan, jonka varaan voi jättää koko elämän painon. Tällainen puolustaja Jumala on.

Elämän kartasto

Kartta ja sisäinen maailma – Kevätkirkko 2012

Hyvät ystävät. Onneksi olkoon.Yksi lukuvusi on vaellettu alusta loppuun saakka. (Joskus siitä puhutaan kahlaamisena –  jos lukuvuosi on tuntunut raskaalta, se on kahalttu läpi. Matkat ovat aina erilaisia. Mutta matka on ollut yhteinen ja myös henkilökohtainen. Jokainen on itse lukenut ja opiskellut, kulkenut matkansa omin jaloin vaikka matka onkin ollut yhteinen. Teillä on takana yksi lukuvuosi koulua ja loma edessä. Koulunsa aloittaneilla tämä matka on ollut uusi.

Koulussa opettajat tulevat läheiseksi. Heidän työnsä on auttaa teitä kiinnostumaan ja innostumaan uusista asioista ja samalla oppimaan – niin että tiedätte enemmän maailmasta.

Mietin opettajan ammattia. Mihin sitä ammattia vertaisi? Onko se kuin…

lentäjä, joka vie matkustajat pitkälle,

puutarhuri, joka kasvattaa kaikenlaisia hedelmiä?

puuseppä sorvin ääressä, joka työstää oppilasta kuin pölkkyä sorvissa, jotta siitä tulisi kaunis ja sileä

kelloseppä, joka viilaa oppilaan sopivaksi yhteiskunnan rattaisiin.

Opettajilla itsellään lienee oma suosikkinsa, kun he miettivät ammattiaan. Minusta hän on eniten kuin matkaopas.  Sanoinkin tuossa alussa, että on tehty yhteistä matkaa koko lukuvuoden ajan. Opettajat ovat olleet oppaina tällä matkalla.

Opettaja johdattaa oppilaita kulkemaan elämän tiellä, tiedon valtamerellä, ylittämään tietämättömyyden muureja tai jopa vuoria – kannustaa voittamaan laiskuuden linnakkeita. Opettaja itse tuntee maaston, jossa hän on matkaoppaana ja osaa kertoa oppilaille, missä on hyvä kulkea, mitä missäkin löytyy, ja missä on vaarapaikkoja – hän kertoo minkälaisia varusteita tarvitaan matkalla ja opettaa niitä käyttämään.

Minulla on mukanani tällainen juttu – mikähän tämä on? Kartta. (Näytä) Kartan avulla tiet ja paikat asettuvat kohdalleen. Kartan avulla näkee reitit ja yhteydet selkeämmin. Kartan avulla voi kulkea oudossakin maastossa. Karttaan sijoitetaan myös vaarapaikat.

Onko teistä kukaan käyttänyt koskaan karttaa? Joku teistä on varmaan piirtänytkin aarrekartan – Kartat ovat mielenkiintoisia. Toisinaan meillä kotona lasten kanssa katsotaan puhelinluettelon karttaa. Siinä näkyy tuttuja paikkoja. Joskus maailman karttaa, jossa näkyy eri maita.

Tämä kartta on silti erilainen kuin kartat yleensä. Kirja on nimeltään Elämän kartasto.

Siellä löytyy ihmeellisiä paikkoja – sellaisia kuten kaupunki nilmeltä Rohkeus, luottamuksen polku, innoituksen lähteet, kaipauksen kallio, eräs merivirta on kateuden kierre. Sieltä löytyy myös Epätoivon syöveri. Löytyypä sieltä myös hörönaurun kylä.

Nämä paikat ovat asioita joita jokaisen elämässä tapahtuu. – Kun teidän on kotona pitänyt keskittyä läksyihin ja olette halunneet tehdä kaikkea muuta,  huomaamatta olettekin joutuneet:” ei ihan vielä laaksoon”. Samoin tutuksi on tullut varmaan autio saari nimeltään: “ei mitään tekemistä”. Sieltä pitää vain lentää pois.

Tällaisessa kartassa pelot ja ikävät asiat ovat rotkoja, rämeitä, pimeitä metsiä – mukavat paikat ovat rantoja, aurinkoisia poukamia. Vaikeudet ovat vuoria. Sinne on laitettu asioita joita tavoittelemme: onni, ilo, rikkaus, menestys, rakkaus ja paikkoja joita vältämme sekä paikkoja jotka joka tapauksessa kuuluu elämään.

Me kuljemme jokainen oman matkamme tällä kartalla – elämme siis tässä maailmassa. Opettajat ovat vähän tämäntapaisen kartan tuntijoita ja matkaoppaita, jotta matkamme pääsisi hyvään alkuun. Kartta ei auta löytämään katuja ja kauppoja Harjavallassa. Se auttaa kulkijaa löytää itsensä, taitonsa, rohkeutensa, se auttaa löytämään viisautta, se auttaa selviytymään maailmassa.

Ensimmäisillä luokilla ei ole opittu vielä  paljon tuosta kartastosta, mutta vähän kerrallaan se tulee tutummaksi. Maailman eri asiat ja ilmiöt sijoittuvat elämän karttaan.

Kaikkein keskimmäisin paikka kartassa on kaupunki, nimeltä Muutos. Jokaisen elämää koskee muutos ja sen kanssa on opeteltava elämään. Muutos on peräti elämän kartalla pääkaupunki. Kaikki asiat elämässä muuttuvat – se on pysyvä asia. Teille kesäloma merkitsee suurta muutosta sillä kesän jälkeen te olette uudessa tilanteessa. Luokka-aste on muuttunut. Te olette vähän isompia ja vähän vanhempia. Ette ole enää ekaluokkalaisia – joillakin muutos merkitsee koulun vaihtamista. (eskarilaisista tulee koululaisia)

 

Kun muutoksia tulee jatkuvasti, meidän on hyvä löytää luottamuksen polku. Toivon, että luottamus Jumalaan löytyisi ja säilyisi. Hän ei muutu eikä hänen rakkautensa muutu. – Vaikka mina kulkisin pimeässä laaksossa en pelkäisi mitään pahaa sillä sinä olet minun kanssani.

kiitetään vieruskaveria hyvästä lukuvuodesta

 

 

Ihmisyyden arvosana

Ihmisyyden arvosana – punnitseminen (kevätkirkko luokat 1-6)

Jumala on rakkaus. Se, joka pysyy rakkaudessa, pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Sillä se, joka ei rakasta veljeään, jonka on nähnyt, ei voi rakastaa Jumalaa, jota ei ole nähnyt. Tämän käskyn me olemmekin häneltä saaneet: joka rakastaa Jumalaa, rakastakoon myös veljeään. 1. Joh. 4: 16-21

Koulussa opiskelussa annetaan arvosanoja. Pian taas todistuksia tutkitaan tarkkaan ja verrataan numeroita viimevuotisiin – jännitystä on ilmassa. Myös pettymyksiin varaudutaan, jos tiedetään tai pelätään, että asiat eivät ole menneet hyvin. Joka tapauksessa suuria tunteita kätkeytyy todistukseen.

Todistus on arvio omasta menestyksestä ja pärjäämisestä koulussa. Sitä samalla luetaan arviona omasta itsestä ja omasta arvosta. – kuinka hyvä minä olen. Siksi se tuntuu niin tärkeältä. Se on palautetta oppilaalle itselleen. Myös kotiväki lukee sen ja samalla tekee arvioita oppilaasta. Eihän se koulutodistus maailman tärkein asia ole, mutta tärkeä se kuitenkin on jokaiselle.

Joissakin oppiaineissa olet parantanut, joku toinen on säilynyt ennallaan ja joku aine taas on sinulle muita vaikeampi eikä menestys ole siinä suuri.

Elämässä kaikista asioista ei anneta arvosanaa. Paljon muutakin tapahtuu elämässämme kuin koulun oppitunnit. Entä jos annettaisiin arvosanoja tunteista? Mitä tunteita olet tuntenut vuoden aikana?

Ilon arvosana – kuinka iloinen olet ollut? Ihanko kiitettävästi vai välttävästi? Entä pelko, suru, viha, kateus tai rakkaus. Kuinka paljon olet rakastanut toisia ihmisiä vai oletko rakastanut vain itseäsi. Jumala kehottaa meitä rakastamaan. Mikä on sinun rakkauden arvosanasi? – Jos saisit tällaisen todistuksen tunteistasi, se olisi vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin koulun arvosanat.

Mitäpä jos tänään saisimme Jumalalta todistuksen omasta elämästämme ja hurskaudestamme.  Minkälainen todistus se olisi?

Jumalan mittatikkuna toimii varmaankin kymmenen käskyä.

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi.
    Sinulla ei saa olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran,
    Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa,
     työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä
     hänelle kuuluu. 

Käskyjä on kymmenen kuten todistuksessa numeroita. Eli jokainen käskyn rikkominen pudottaa arvosanaa yhden numeron verran.

Täyden kympin saanut pääsee taivaaseen. Muut joutuvat rehtorin puhutteluun. – Vain täydet kympit kelpaavat. Rehtori taivaallisessa koulussa on Jeesus.

Sanon jo heti aluksi, että kukaan ihminen maan päällä ei ole kyennyt pitämään ainoatakaan näistä käskyistä, kun oikein tarkkaan tutkitaan. Eli jokaisella on asiaa rehtorin puhutteluun.

Kun ihminen rehellisesti ajattelee elämäänsä, hän varmasti huomaa seuraavia asioita.

(1) Olemme rakastaneet itseämme enemmän kuin Jumalaa. – siinä meni ensimmäinen käsky (2) Emme ole kunnioittaneet Jumalaa niin kuin pitää. (3) Lepopäivä on usein kulunut meillä kaikkeen tarpeettomaan ja turhaan. (4) Vanhemmat saavat usein kuulla meiltä enemmän haukkua kuin kiitosta. (5) Saatamme iloita siitä, että emme ainakaan ole ketään tappaneet – mutta olemme kuitenkin toivoneet toisille pahaa ja vihanneet heitä. Jeesuksen mukaan se riittää rikkomaan tämän käskyn.

(6) Aviorikosta et ole voinut tehdä, koska et ole avioliitossakaan. Arvosana on tässä vaiheessa 1. (7) Toisen omaisuutta et ole ehkä ottanut, mutta (8) lähimmäisistämme puhumme usein pahaa ja (9) olemme kateellisia kaikesta siitä hyvästä mitä heillä on.

Pikaisen laskutoimituksen mukaan yksi tai kaksi käskyä on useimmilla koululaisilla kunnossa. Todistuksen arvosana 2. Kuinka hyvä ihminen olen – arvosana 2 – ei tunnut kovin hyvältä. Eli rehtorin puhutteluun mars.

Mutta jos käy siellä ajoissa, se ei ole huono asia. Jeesus on taivaallisen koulun hyvä rehtori. Hän voi antaa anteeksi. Ei siksi kannata juosta häntä pakoon. Siksi hänen luonaan kannattaa käydä usein.

Kirkossa meillä on tapana kokoontua kerran viikossa, sunnuntaisin. Kerromme viikon ajalta arvosanamme hänelle.

Älä pelkää. hän vastaa. Minä annan sinulle anteeksi.

Maan päällisessä koulussa te onneksi pärjäätte paremmin. Jumala puolestaan vaatii täydellisyyttä, siksi me emme pärjää. Ja siksi myös Jeesus tuli maan päälle. Hän eli täydellisen elämän ja sai ainoana arvosanaksi täyden kympin (10+)

Hänen tähtensä Jumala hyväksyy minun ja sinun elämäsi.

Siksi menkää iloiten lomalle. Nauttikaa kesästä, lomasta, vapaudesta, auringosta ja kaikesta mitä kesä teille tarjoaa. Mutta käykää aina välillä tervehtimässä Jeesusta: iltarukouksessa ja jos mahdollista myös täällä jumalanpalveluksessa.

Belsassar saa päästötodistuksen

Belsassar saa päästötodistuksen – hän pääsee hengestään

Babylonian Kuningas Belsassar järjesti suuret pidot tuhannelle ylimykselleen ja joi viiniä heidän kanssaan. Juhla oli ehtinyt jo pitkälle, kun yhtäkkiä tuli tyhjästä esiin ihmiskäsi, ja se alkoi kirjoittaa palatsin kalkittuun seinään kirjoitusta. Kuningas näki käden, joka kirjoitti. Silloin hän kalpeni, ja pelko täytti hänen mielensä. Hänen jäsenensä lamaantuivat ja hänen polvensa tutisivat. Kovalla äänellä huutaen kuningas käski tuoda eteensä maan viisaimmat ihmiset. Hän julisti heille: ”Joka pystyy lukemaan tämän kirjoituksen ja esittämään sen tulkinnan minulle, hänet puetaan purppuraan, hän saa kultakäädyt kaulaansa ja pääsee arvossa kolmanneksi tässä valtakunnassa.” Kaikki kuninkaan viisaat tulivat sisään, mutta kukaan heistä ei pystynyt lukemaan kirjoitusta eikä esittämään sen selitystä.

Daniel, Jumalan mies, tuotiin kuninkaan eteen. Kuningas sanoi hänelle: ”Sinä siis olet Daniel, Juudan pakkosiirtolaisia, jotka isäni, kuningas, toi tänne. Minä olen kuullut, että sinussa asuu jumalien henki ja että sinä pystyt selittämään unia ja ratkaisemaan vaikeita ongelmia. Jos nyt pystyt lukemaan kirjoituksen ja selittämään sen minulle, sinut puetaan purppuraan, saat kultakäädyt kaulaasi ja pääset arvossa kolmanneksi tässä valtakunnassa.”


Silloin Daniel vastasi kuninkaalle: ”Pidä lahjasi itse tai anna palkintosi muille, kuningas, mutta kirjoituksen minä voin lukea sinulle ja voin myös ilmoittaa sen selityksen.


Näin kuuluu seinään piirretty kirjoitus: ’Mene, mene, tekel u-farsin.’ Ja tämä on sen selitys: ’Mene’ merkitsee, että Jumala on laskenut sinun kuninkuutesi päivät ja tekee niistä lopun. ’Tekel’ merkitsee, että sinut on vaa’alla punnittu ja kevyeksi havaittu. ’U-farsin’ merkitsee, että sinun valtakuntasi jaetaan ja annetaan meedialaisille ja persialaisille.”
    Silloin Belsassar käski pukea Danielin purppuraan ja panna kultakäädyt hänen kaulaansa ja kuuluttaa, että hän saisi arvossa kolmantena hallita valtakuntaa… Dan. 5: 1-9, 13-17, 25-30

Koulussa opiskelussa annetaan arvosanoja. Pian taas todistuksia tutkitaan tarkkaan ja verrataan numeroita viimevuotisiin – jännitystä on ilmassa. Myös pettymyksiin varaudutaan, jos tiedetään tai pelätään, että asiat eivät ole menneet hyvin. Joka tapauksessa suuria tunteita kätkeytyy todistukseen.

Todistus on arvio omasta menestyksestä ja pärjäämisestä koulussa. Sitä samalla luetaan arviona omasta itsestä ja omasta arvosta. – kuinka hyvä minä olen. Siksi se tuntuu niin tärkeältä. Se on palautetta oppilaalle itselleen. Mutta todistus viedään myös kotiin. Myös kotiväki lukee sen ja samalla tekee arvioita oppilaasta.

Olen ollut Merikarvialla työni ohessa uskonnon opettaja muutamalle luokalle. Siellä muistan kuinka eläkkeelle siirtyvä rehtori sanoi, että hän ei ole koko opettajaurallaan antanut yhdellekään koululaiselle arvosanaa. Se tuntui ensiksi oudolta väitteeltä, mutta sitten hän perusteli kantansa. Hän sanoi, että koululaiset ovat ne itse itselleen hankkineet omalla työllään. Niitä ei jaella kuin jostakin joulupukin lahjavarastosta. Arvosanat perustuvat siihen, kuinka on osallistuttu tunnilla opetukseen ja kuinka on pärjätty kokeessa. Tulokset ovat oman työn hedelmä.

Joissakin oppiaineissa olet parantanut, joku toinen on säilynyt ennallaan ja joku aine taas on sinulle muita vaikeampi eikä menestys ole siinä suuri.

Elämässä kaikista asioista ei anneta arvosanaa. Ja kuitenkin uskovina tiedämme, että on olemassa joku joka katsoo meitä ja arvioi elämäämme puolueettomasti ja oikeudenmukaisesti. Meidät punnitaan – siinä vaa’assa painavat meidän tekomme ja meidän laatumme ihmisenä. Minkälaiseksi sielumme on tullut? Onko se muokkaamaton ja raaka, onko siellä tilaa kauneudelle, myötätunnolle, hyvyydelle, oikeudenmukaisuudelle, vastuuntunnolle, totuudelle ja rakkaudelle. Onko meillä pieni sielu vai suuri sielu?

Mitäpä jos tänään saisimme Jumalalta todistuksen omasta elämästämme ja hurskaudestamme.  Jospa Jumala olisi punninnut meidät, niin kuin hän oli punninnut Babylonian kuninkaan Belsassarin. Paljonko me painaisimme Jumalan vaa’assa.

Kuningas Belsassar sai arvosanan Jumalalta. Tyhästä ilmestyi pelkkä käsi, mikä kirjoitti punnituksen tuloksen seinään. Tulos oli lohduton, kun Daniel selitti sen hänelle: Sinut on punnittu ja kevyeksi havaittu.

Babylonian kuningas oli rikas ja mahtava. Hänen kouluarvosanansakin oli luultavasti kohtalaisen hyvät ellei peräti huippuluokkaa. Mutta Jumalan puntarissa ne eivät tuoneet hänelle paljon apua. Puntarissa ei mitattu matemaattista lahjakkuutta tai kielitaitoa tai historian tuntemusta, vaan miten hän oli näitä lahjojaan käyttänyt toisten hyväksi. Siinä kaikki mittarit olivat hälyttävän punaisella.

Belsassarin kuninkaan suurin ongelma oli siinä, että hän oli syyllistynyt karkeaan pyhäin häväistykseen.

Se vastaa vähän tilannetta, jossa jollakin orvoksi jääneellä lapsella on vain yksi valokuva hänen vanhemmistaan. Ei mitään muuta. Kuva on lapselle tärkeä. Se muistuttaa hänelle hänen vanhemmistaan ja heidän rakkaudestaan. Minkälainen sielu on sillä ihmisellä, joka ottaa lapselta pois tämän kuvan ja repii ja poltta sen. Tälle lapselle teko olisi pyhäin häväistys. Kuningas oli tehnyt näin koko kansalle.

Jos sinut punnittaisiin samalla vaa’alla, minkälainen kirjoitus seinään ilmestyisi? Miten sinä olet ottanut lahjasi käyttöösi. Lopullinen arvioiminen tapahtuu myöhemmin, silloin kun astumme Jumalan eteen. Mutta on tärkeää välillä pysähtyä arvioimaan itse omaa elämäänsä.

Te saatte huomenna koulutodistukset. Ne auttavat teitä arvioimaan kulunutta vuotta.  Täällä kirkossa muistutan teitä toisenlaisesta arvioinnista, mistä opettajat eivät voi antaa palautetta.  Jumala näkee, Jumala punnitsee.

Kun arvioit elämääsi Jumalan mittatikkua käyttäen – kymmenen käskyä on hyvä alku. Sen pitäisi opettaa meille ennen kaikkea nöyryyttä Jumalan edessä. Siitä ei ole omaa oppiainetta. Se ei ole nöyristelyä vielä vähemmän ylempiensä mielistelyä eikä mitään epärehellistä. Se on asettumista oikeaan asemaan Jumalan, Luojansa edessä. Se on tosiasioiden tunnustamista itsessään, se on sitä, ettei pakene, vaikka tulos ei ole kehuttava.

Kun totuus paljastuu Jumalan katseen alla, elämämme rikkinäisyys ja haavat tulevat esille, syyllisyys paljastuu, mutta vielä suurempana totuutena tulee Jumalan armo kaiken ylle. Siksi totuuden kohtaamisesta voi kasvaa suuri ilo.

Teillä alkaa koulusta kesäloma. Elämästä ei kuitenkaan pääse lomalle. Siksi aivoja ja sydäntä ei sovi laittaa narikkaan loman ajaksi. Iloitkaa lomallanne ja nauttikaa, mutta säilyttäkää kaikessa mukana ihmisyytenne.

Pääskynen

Puhe koulun kevätkirkossa

Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. 1. Kor. 8: 6

Hyvät ystävät. Taas on käsillä se aika jolloin suvivirttä lauletaan ja valmistaudutaan kesän huolettomuuteen ja vapauteen. Tätä päivää on pitkään odotettu: että saa laittaa kirjat ja penaalin syrjään ja hengähtää. Lukuvuoden työt on tehty ja on aika lähteä virkistymään lomalle. Antaa kauniiden päivien tulla ja auringon paistaa.

Mistä tietää, että kesä on alkanut? (vastauksina mainittiin mm.: vihreys, pääskyset, lämpimyys)

Siihen on olemassa ainakin kolme hyvää mittaria. Koululaiset pääsevät lomalle kun lauletaan suvivirttä / ihmiset hymyilevät kadulla ilman mitään syytä, heillä on vapautunut ja iloinen olo kesän tultua / Pääskyset lentelevät ilmassa.

Muistatteko lorun, jossa tarkkaillaan kesän tulemista: kuu kiurusta kesään, peipposesta puolikuuta, västäräkistä vähäsen ja pääskysestä ei päivääkään.

Kuka teistä on jo nähnyt pääskysiä. (Pääskysen kuva) Minä olen nähnyt. Se tarkoittaa sitä, että on kesä. (vaikka yksi pääsky ei vielä kesää teekään – mutta pääskysiä on näkynyt jo useampi)

Pääskyset ovat taitavia lentäjiä. Ne lentävät nopeasti ja kisailevat keskenään, leikkivät hippaa. Ne lentävät yhtä nopeasti kuin autot moottoritiellä 120 km/h.

Pääskyset ovat erikoisia silläkin tavoin, että ne ruokailevat lentäen. Ne eivät siis pysähdy juurikaan maahan poimimaan matoja vaan syövät lennossa hyönteisiä, ottavat ne ilmassa kiinni. Samoin ne juovat lentäen. Vauhdissa vain hörppäävät vedenpinnasta vettä. Luin myös että ne peseytyvätkin lentäen. Sitä en tiedä, miten peseytyminen tapahtuu lentäen. Odottavatko sadetta ja menevät suihkuun vai tekevätkö ne äkkisukelluksen veteen.

Miten kenenkään elämä voi olla niin vauhdikasta, että lennossa syö, juo ja peseytyy? Tuon ilmassa syömisen jotenkin käsitän. Kuvittelepaa, että autolla ajetaan yli 100 km/h ja laitat pääsi ikkunasta ulos, avaat suusi. Luultavasti saat jonkun hyttysen suuhusi.

Ehkä kesä on niin lyhyt aika, että ne eivät ehdi jäädä edes ruokailemaan tai pysähtyä lammen reunalle vettä hörppimään. Ne haluavat vain lentää ja lentää: korkealle ylös ja taas aivan lähelle maan pintaa.

Ne sopivat hyvin kesän linnuiksi.

Pääskyset ovat muuttolintuja. Ne lähtevät kaukaa Afrikasta, toiselta puolelta maapalloa ja lentävät Suomeen asti. Sitten kesän jälkeen ne muuttavat takaisin kaukaisiin maihin.

Jos saisit yhden päivän elää pääskynä, minkälainen se olisi? Minä ainakin lentäisin lämpimänä kesäpäivänä. Lentäisin koko päivän – ei siinä joutaisi istuskelemaan. Kokeilisin sitä peseytymisjuttuakin lennossa, mutta hyttysten syönnin jättäisin siltä päivältä väliin.

Tiesitkö, että pääskynen esiintyy Raamatussakin parissa kohdassa. Yksi kaunein kohta kuuluu näin

Psalmi 83

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot! Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen. Herra Sebaot, minun kuninkaani ja Jumalani! Sinun alttarisi luota on varpunenkin löytänyt kodin, pääskynen pesäpaikan, jossa se kasvattaa poikasensa.

Tämä pääsky ei koko ajan lennä. Sillä on lepopaikka, mutta se on aika erikoisessa kohdassa. Se on Herran huoneessa temppelissä.

Se on vähän sama kuin pääskynen olisi tehnyt pesän kirkon alttarin alle. Ja siellä sen poikaset piipittäisivät.

Jos kesä on sinulla vauhdikas kuin pääskysellä, niin toivon, että lepohetkiäkin löytyy. Toivon myös että sinulle voisi tämä kirkko ja sen jumalanpalvelukset tulla lepopaikaksi. Silloin olisit kuin tuo psalmin pääskynen, joka löysi kodin alttarin luota.

Rukous kouluvuoden alkaessa / yläaste

 

Koulupalveluksen johdantosanat 2008

 

Hyvät oppilaat ja koulun väki. Kesäloma on vietetty ja nyt olette aloittamassa uutta lukuvuotta. Toivottavasti lomalla olette saaneet rentoutua niin, että olette valmiit uusiin haasteisiin.

 

Silloin kun jotakin iso asia on alkamassa, siihen valmistaudutaan. Yksi tärkeä valmistautumisen tapa on hiljentyä Jumalan edessä ja pyytää siunausta toimilleen.

 

Esimerkiksi, kun muutetaan uuteen kotiin, sille voidaan pyytää siunausta. Koti on ihmisen tärkein paikka, sille pyydetään varjelusta ja Jumalan enkelien läsnäoloa, että kodin rauha säilyisi.

 

Urheilijat saattavat ennen urheilusuoritustaan rukoilla. He eivät pyydä Jumalalta, että he jonkin ihmeen kautta voittaisivat, vaan he pyytävät että voisivat antaa kaikkensa täydellisesti urheilusuorituksessaan – ja sillä tavoin haluavat kirkastaa Jumalaa elämässään.

 

Koulun lukuvuosi on alkamassa. On hyvä alkaa se rukouksella. Pyytää Jumalalta sitä siunausta, että voisimme antaa parhaamme opiskelussa. Emme pyydä hänen tekemään ihmeitä vaan sitä, että hän antaisi mielellemme rauhan, että mikään ei häiritsisi meitä, että mikään ei veisi pois ajatuksiamme siitä, mikä meillä koulussa on tärkeintä. Ja näin voisimme antaa koulussa parastamme.

 

Puhe

 

Tiedättehän, että vaikka juoksukilpailussa kaikki juoksevat, vain yksi saa palkinnon. Juoskaa siis niin, että voitatte sen! Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan, jottei itseäni lopulta hylättäisi, minua, joka olen kutsunut muita kilpailuun. 1 Kor 9:24-27

 

Olemme aloittamassa kouluvuotta. Jotkut nuorista ovat siirtyneet seitsemännelle luokalle. Siis ovat aloittaneet samalla yläluokat. Se on aika iso muutos. Toisilla on alkanut peruskoulun viimeinen vuosi. Se tuo omaa jännitystään. Sillä sen jälkeen astutaan ihan uuteen vastuuseen omasta opiskelusta ja kouluttautumisesta. Useimpia kahdeksasluokkalaisia taas tämän arkisen koulun lisäksi tulee koskemaan rippikoulu. Jokaiselle riittää varmasti haasteita niin koulun kuin muun elämän ohessa.

 

On mielenkiintoista huomata kuinka koulun kevätkirkossa on aina herkkä ja hieno tunnelma. Silloin tietää saavansa todistuksen ja pääsevänsä lomalle. Mutta nyt ollaan kouluvuoden alussa. Samanlainen herkkyys puuttuu. Ei ole suvivirttä eikä muutakaan vahvaa tekijää. Suuret tunteet puuttuvat. Ehkä ne ovatkin asioita, jotka tulevat palkintoina lukuvuoden työn jälkeen. Jos urheilukilpailuja ajattelee – kuten nyt ajankohtaan hyvin sopii, niin maammelaulukin soi urheilukilpailuissa vasta kun kisa on voitettu. Sitä ennen juoksija menee lähtökuoppiinsa.

 

Ehkä nyt myös koulun alkaessa ollaan lähtökuopissa ja sitten maraton alkaa. Tai koululainen ei ehkä sittenkään ole maratoonari vaan kymmenottelija. Lajeja on useampia ja monessa lajissa voi menestyä tai kokea takaiskuja. Jokainen laji vaatii keskittymistä ja reilua peliä kilpakumppaneita ajatellen.

 

En ole avian selvillä, kuinka usein yläluokilla koetaan onnistumisen ja oppimisen iloa. Pienemmillä lapsilla opittavat asiat ovat isoja hyppäyksiä ja edistystä on helpompi seurata. Opitaan konttaamaan, kävelemään, puhumaan, opitaan käymään potalla, opitaan ajamaan polkupyörällä, ja koulussa ensimmäisellä luokalla opitaan lukemaan ja laskemaan. Nämä kaikki ovat sellaisia edistysaskeleita jotka ovat näkyviä – ne ovat asioita, joista iloisina soitetaan mummilaan.

 

Yläluokilla opittavat asiat eivät ole enää näitä perusjuttuja. Elämässä toki on asioita, joita vielä uusina opitaan. Mutta enimmäkseen kyse on tietojen ja taitojen liitymistä jo aiemmin opittuun. Opitaan kriittistä ajatelua. Siitä ei enää soiteta mummulle iloista puhelua. Ehkä kotonakaan ei kerrotan enää paljon siitä, mitä siellä on opittu. Koulusta tulee yhä enemmän sinun juttusi. Vanhemmat ovat luultavasti yhä vähemmän mukana koulumaailmassasi.

 

Urheilija tietää samoin, että tietyn tason jälkeen edistyminen tapahtuu enää pienissä asioissa. Joskus ura saavuttaa lakipisteensä, edistymistä ei tapahdu, joskus ura lopetetaan. Henkisen kamppailun alueella kasvu ei kuitenkaan koskaan pysähdy. Aina voi oppia uutta. Aina tieto voi lisääntyä ja syventyä. Aina voi myös kasvaa paremmaksi ihmiseksi, vastuullisuudessa, lempeydessä, kärsivällisyydessä ja monissa hyveissä.

 

Usein tästä koulumaailmasta tulee kuitenkin jollakin tavalla suljettu systeemi, itsestään selvyys. Siellä käydään tavan vuoksi. Se on rutiininomaista. Näköpiiristä katoaa helposti se minkä tähden siellä ollaan. Oma motivaatio voi unohtua.

 

Silloin on tärkeä nähdä tavoiteensa, minkä puolesta tekee työtä. Jotakin työtä tehdään tulevaisuuden tähden. Jotakin ihmisenä kasvamisen tähden.

 

Muistakaa kuitenkin, että opettajat ovat teidän valmentajianne. He ovat teidän puolellanne, jotta te pääsisitte elämässänne pidemmälle: nopeammin, korkeammalle ja voimakkaammin (citius altius fortius). Antakaa heille siihen mahdollisuus, sillä silloin ajttelette omaa parastanne.

 

Paavali kirjeesään muistuttaa, että me emme tavoittele vain ajallista menestystä ja tämän mailman palkintoja. Meillä on tähtäimessä myös katoamaton palkinto – voittoseppele, joka taivaassa odottaa niitä, jotka on katsottu pelastuksen arvoisiksi.

 

Pelastuksen arvoinen on jokainen, mutta jokaista kristittyä kutsutaan pitämään sitä niin arvokkaana asiana, että ei kadota sitä palkintoaan tämän elämän aikana tai vaihda sitä katoaviin palkintoihin.

 

Siksi me kilvoittelemme ja pyrimme elämään myös Jumalan tahdon mukaan. Koska hän on rakastanut meitä niin paljon.

 

Hyvä Jumala. Niin kuin sinä siunaat maan kasvun ja annat meille runsaan sadon, siunaa se henkinen kasvu, mikä koulussa tapahtuu.