Marianpäivä – kutsumus-teema

KUTSUMUS (Marianpäivän tekstistä pätkä)

Minulle Marian ilmestyspäivä on ehkä kaikkein eniten päivä, jolloin ajatus kutsumuksesta nousee esille.

Kun olin lapsi, halusin tulla vahvaksi ja ketteräksi kuin Tarzan. Nuorukaisena halusin olla hurmaava kuin Elvis, pelata jalkapalloa kuin Pelé, murrosikäisenä soittaa kitaraa kuin Ritchie Blackmore jne. Tilanne on varmasti tuttu jokaiselle meistä, kunhan vain nimet ihailun kohteina vaihtaa. Minusta ei tullut Tarzan, ei jalkapalloilija eikä kitaransoittaja. Nämä olivat asioita, joista unelmoin lapsena. Niissä oli jokin piirre, mikä kutsui minussa jotakin esille. Eräänlaisia kutsumuksia nekin.

Unelmat pitävät sisällään kutsun – ne ovat asioita joita kohti kuljetaan. Unelmat ovat parhaimmillaan jotakin sellaista, minkä Jumala meissä synnyttää. Unelmat voivat toisaalta ohjata myös harhaan – elämässä aina voi tulla kaukopolkuja ei siis oikopolkuja vaan kaukopolkuja. Niinkin voi käydä. Ehkä sellaiset unelmat ovat enemmänkin kopioituja unelmia eivätkä sellaisia, jotka aidosti ovat sisäsyntyisiä. Tiedä häntä. Elämän risteyskodissa olisi tärkeää pystyä kuuntelemaan, mikä on minun tieni. Mihin minua kutsutaan. Monesta suunnasta tulee kutsuja, mutta mikä on oma tieni, minne minä kuulun.

Vanhemmiten ymmärtää omaa polkuaan toivottavasti paremmin.

– Vakavampia tulevaisuuskuvia minulla oli mainospiirtäjä, mutta se kuivui nopeasti kasaan. Laborantti olisi voinut hyvin tulla, kun menin ammattikouluun. Mutta jätin sen kesken ja menin iltalukioon ajatellen lukevani ehkä jonkinsortin psykologiksi.

Toisin kävi. Elämä kuljetti lukion kautta teologiseen ja papiksi.

Piispa Eero Huovinen sanoi, että hän ei ole elämässään tehnyt suuria valintoja elämäntiensä suhteen vaan on enemmänkin ajautunut eri tehtäviin. Se tuntui jotenkin armolliselta. Merkityksellinen elämä on tullut hänellä niin, että hän on tarttunut niihin haasteisiin, joihin elämä (eli Jumala) on kuljettanut.

Jumala kutsuu jokaista ihmistä.

• Hän kutsuu meidät OLEMAAN – siis luo meidät sanallaan.
• Hän kutsuu meidät tehtävään – maallinen kutsumus (viljelemään ja varjelemaan maata)
• Hän kutsuu meitä yhteyteensä, kun olemme eksyneet – Adam! Missä olet? – Kain ”Mitä sinä olet tehnyt?”
• Hän kutsuu meitä Jumalan valtakunnan työhön, rakentamaan seurakuntaa = Seuraamaan Jeesusta. Jeesuksen luona olemisemme uudistuu (uusi luomus)
• Hän kutsuu kerran ajasta ikuisuuteen

Minkälainen sinun polkusi on ollut? Minkälainen on ollut sinun kutsumuksesi? Mistä unelmoit ja mitä unelmillesi tapahtui? Onko jokin unelma jäänyt elämään? Onko jokin toteutumaton asia jäänyt harmittamaan?

Mitä on kutsumuksesi tänään?

Kun maalliset velvollisuudet on tehty, miten taivaallinen kutsu voisi vahvistua?

–          olla yhteydessä Jumalaan

–          kuunnella hänen ääntään

–          seurata häntä omalla paikallaan.

Maria sai kutsun – hän sanoi Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan.

Advertisement

Jeesuksen tekemä tuoli

Jeesuksen tekemä tuoli

“Eikö tämä ole se rakennusmies, Marian poika, Jaakobin, Joosefin, Juudaksen ja Simonin veli? Täällä hänen sisarensakin asuvat, meidän keskuudessamme.” Näin he torjuivat hänet. Mark 6:3

Olen lukenut viimepäivinä Tapio Aaltosen kirjaa kutsumuksesta. Hän sanoi, että ihmisellä voi olla monenlaisia kutsumuksia. Jotkut näistä kutsumuksista kuuluvat eri elämänvaiheisiin. Tässä on suuri viisaus. Meillä ei ole vain yhtä kutsumusta, joka nielee koko muun elämän alleen. ”Lapsen kutsumus on leikkiä. Nuoren kutsumus on etsiä itseään. Vanhempien kutsumus on jakaa turvaa, rakkautta ja toimeentuloa…” Meillä on myös kutsumuksia jotka toteutuvat rinnakkain. Tällaisia ovat esimerkiksi vanhemmuuteen liittyvä kutsumus ja ammattiin tai muuhun luottamustehtävään kuuluva kutsumus.

Kutsumuksen suurin muoto Tapio Aaltosen mukaan on elämäntehtävä tai elämänsanoma. Siinä tulee näkyviin se jälki, jonka jätämme itsestämme tähän maailmaan ja toisiin ihmisiin. Tunnistatko sinä omaan elämäntehtävääsi liittyviä piirteitä?

Minusta on mukava ajatella, että Jeesuksella oli taivaallisen kutsun lisäksi myös maallinen kutsumus, jota kesti aikansa. Hän oli kirvesmies. Tämän maallisen kutsumuksen hän tosin jätti myöhemmin toisen, syvemmän kutsun tähden. Kotikaupungin ihmiset eivät tosin hyväksyneet hänelle muuta kutsumusta, kuin sen minkä he entuudestaan tiesivät. Sellainen on turhauttavaa kenestä tahansa.

Myös kirvesmiehenä hänen kätensä jäljet olivat tarpeellisia. Hänen rakentajan tai puusepän ammattitaitoaan tarvittiin. Hän on saanut palkkaa työstään ja tuonut sillä leipää perheelleen. Jos tänä päivänä huutokaupattaisiin joku Jeesuksen tekemä tuoli tai laatikko, sen arvoa ei voisi mitata rahassa, vaikka se olisi ollut kuinka kehnoa tekoa. Entä jos löydettäisiin talo, jonka hän on rakentanut Joosefin kanssa. Taloa pidettäisiin pyhänä paikkana vaikka se kukaties olisi ollut rahanahneen kiskurin pitämä majatalo, semmoinen missä köyhälle ei ole milloinkaan tilaa.

Mutta on Jumalan armoa, että emme tiedä muista Jeesuksen käden jäljistä kuin niistä, jotka hän näytti oppilailleen ylösnoustuaan kuolleista. Naulanjäljet hänen käsissään paljastavat Jeesukseen tärkeimmän kutsumuksen; tulla ihmiskunnan pelastajaksi oman kuolemansa kautta.

Meillä voi olla siis useampia kutsumuksia elämämme varrella. Mutta on yksi kutsumus, joka läpäisee koko elämämme. Se ei niele muuta elämää, mutta on läsnä kaikessa. Tämä kutsumus on kutsu seurata Jeesusta. Tällä kutsumukselle on myös toisia ilmaisutapoja: kutsu loistaa sitä valoa, joka tulee ylhäältä, samoin kutsu rakastaa tai kutsu mennä kaikkeen maailmaan evankeliumin sanoma mukanaan.

H.J.M. Nouwen sanoo asian kauniisti ja tyhjentävästi. Meidän ensisijainen kutsumme on tuhlaajalapsen tavoin löytää kotiin taivaallisen Isän luokse, siitä alkaa kutsumme tulla itse sellaiseksi hengelliseksi isäksi ja äidiksi, jonka luota eksyneet saavat rakkauden.

Tuomo Lindgren
Harjavallan seurakuntapastori