Kylvön siunaus

KYLVÖN SIUNAUS – alakoulun päivänavaus

Menen illalla Laitilaan sukulaismaatilalle, jossa  toimitan kylvön siunauksen. Oletteko koskaan kuulleet sellaisesta? Se on oikeastaan kuin ruokarukous – mutta rukoillaan jo siinä vaiheessa kun siemen kylvetään peltoon.

Tapahtumassa ollaan kokoonnuttu pellon laidalle ja siellä rukoillaan Jumalan siunausta kaikelle kylvötyölle ja tulevalle sadolle. Tilaisuudessa tilan isännällä on vakassaan siemenviljaa se siunataan ja virren aikana hän kylvää siemenen peltoon (ei kaikkiin peltoihin vaan tämän salin kokoiseen pieneen plänttiin). Kylvön siunauksia on kullakin paikkakunnalla yleensä yksi tai kaksi. Useimmilla paikkakunnilla sellaista ei ole. Mutta se on vanha perinne ja sitä on otettu uudelleen käyttöön.

Siemenen itäminen ja kasvaminen on ihmeellinen asia Vanhimman itäneen siemenen ennätys on 2000 vuotta vanhalla taatelipalmun siemenellä, jonka israelilainen tutkijaryhmä istutti tammikuussa 2005. Siemen oli peräisin palmusta, joka löydettiin arkeologisissa kaivauksissa kuningas Herodeksen palatsista Masadavuorelta Kuolleen meren läheltä. Palmun ikä vahvistettiin hiili-14-ajoituksella.Siemenestä tuli palmu ja sille annettiin nimi Metusalem (joka on Raamatun vanhin henkilö  969v – Nooan isoisä

Pääsiäisen edellä moni teistä varmaan kasvatti rairuohoa ja sai seurata kasvun ihmettä. Nyt kevät on tätä ihmettä täynnä. Luonto kuhisee täynnä elämää.

Viljelytaidoista huolimatta, viljan kasvu ja sadon runsaus ei aina kiinni ihmisten viisaudesta ja taidoista. Sääilmiöille ihminen ei voinut mitään. Jumala antaa kasvun. Tämän ihmiset ovat tajunneet. Siksi viljelijät ovat aina rukoilleet Jumalaa, jotta hän antaisi runsaan sadon ja onnettomuuksilta vältyttäisiin.

Sanaa ’viljellä’ sitä käytetään myös toisessa yhteydessä: puhutaan hengen viljelyksestä. Sitä on tämä koulumaailma. Te olette pelto. Täältä ylhäältä näkeekin hienon peltovainion. Tehdäänpä pelto jota tuuli heiluttaa: NOSTAKAA KÄDET ILMAAN JA HEILUKAA TUULESSA

Teihin on kylvetty viisauden siemeniä ja ne itävät. Kun ymmärrys lisääntyy, se mitä on kylvetty, kasvaa oraalle.

Syksy ja kevät viljellään ja kesän aikana tapahtuu kasvua. Minkälainen kasvi tulee kouluputken toisesta päästä – kun tähkä on kypsynyt ehkä ammattikoulun, lukion tai yliopiston jälkeen – te valmistutte – valmistutte työelämään, jossa tiedon viljan jyvät jauhetaan leiväksi muille.

Kun hengen viljelyä korjataan se tieto ja viisaus, minkä te olette omaksuneet ja mikä teissä on kehittynyt, se tulee yhteiseen käyttöön. Sen viisauden avulla rakennetaan tehtaita, taloja, autoja, kännyköitä, tai tehdään lääketieteellisiä keksintöjä, hoidetaan sairauksia, parannetaan ihmisten hyvinvointia, saadaan ravintoa maatiloilta pöytään – ja kaikkea mahdollista

Kasvaminen ja kypsyminen on kuitenkin hidasta. – Mutta siunatkoon hyvä Jumala tämänkin viljelysmaan ja antakoon sille hyvän kasvun.

.

.

Kylvön siunaus Laitilan Katinhännässä 23.5.2014

Apostoli Paavali sanoo: »Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat samassa työssä, mutta kumpikin saa palkan oman työnsä mukaan. Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.» 1. Kor. 3:6–9

Hyvät ystävät. Olemme ikiaikaisten asioiden äärellä. Se että ihminen viljelee = hän kylvää siemenen peltoon ja saa sadon – se on tapahtunut niin kauan kuin ihmiskunnan historiallista muistia on talletettu. Ja toinen asia, että näiden aikeidensa keskellä hän kääntyy rukouksessa Jumalan puoleen ja pyytää Korkeimman siunausta. Tässä yhdistyy kaksi hyvin perustavaa asiaa ihmisen elämässä.

Raamatun alkukertomukset puhuvat Jumalasta, joka asetti ihmisen paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Se oli paratiisi, koska elämä siellä oli helppoa. Viljeleminen ei ollut työtä ja vaivaa. Maata ei muokattu otsa hiessä. Kaikki kasvoi hyvin ja satoa oli runsaasti. Mutta lankeemuksen jälkeen tilanne muuttui. Ihminen ei saanut enää asua paratiisissa, vaan hän joutui etsimään onnensa sen ulkopuolelta. Elämä ei ollut enää helppoa: ”Kovalla työllä sinun on hankittava maasta elantosi. Maa kasvaa sinulle orjantappuraa ja ohdaketta… otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi.”

Tämä on ihmisen todellisuus tänään. Sato ei tule niin helposti nautittavaksemme. Se vaatii paljon työtä – vielä tänäänkin vaikka meillä on koneet apuna. Paratiisiksi emme ole kyenneet maailmaamme muuttamaan. Koneita on, lannoitusta, kastelujärjestelmiä, tuholaistorjuntaa. Paljon tutkimista, jalostusta jopa geenimuuntelua. Silti yhdessä yössä voi mennä kaikki. – rankkasateet, tulvat, kuivuus, tuholaiset, taudit.

Viljan kasvaminen ja hyvän sadon korjaaminen ei ole itsestäänselvyys. Me emme elä paratiisissa, mutta se ei onneksi tarkoita sitä, etteikö Jumala siunaisi elämäämme ja toimiamme.

Paavali sanoo: Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.. kaikki on Jumalan kädessä.

Perimmältään elämä ei ole meidän käsissämme, vaan elämän antimet, kaikki se mitä elääksemme tarvitsemme, tulee Jumalalta. Tämä on vuosituhantinen uskomme. Ennen muinoin tämä tosiasia koettiin paljon syvemmin ja kovemmin. Kun tuli huono vuosi, se merkitsi kärsimystä ja nälkää. Hyvä vuosi merkitsi vaurautta ja onnea. Siksi rukous kylvön alkaessa oli myös vakavampi. Vaikka huono satovuosi ei enää merkitse nälänhätää, on uskon näkökulma edelleen sama. Jumala antaa kasvun. – Kun me rukouksin tuomme elämämme ja tarpeemme hänelle, me osoitamme olevamme ihmisiä, joiden elämä ja onni on Hänen kädessään.

Tässä pellon laidassa, tällä kohtaa maapalloa, olemme Jumalan edessä yhteisen elämämme lahjojen ja tehtävien kanssa. Pyydämme voimia ja siunausta työn tekijöille täällä – tällä tilalla ja tämän alueen muilla tiloilla.

Entä sitten jos sato ei olekaan runsas. Mikä siunaus siinä on? – eikö siunaaminen kannattanut? On hyvä muistaa, että siunauksen pyytäminen Jumalalta ei tarkoita kaupankäyntiä. Jumala ei ole velkaa ihmiselle maallista onnea. Hän haluaa antaa ennen kaikkea iäisen onnen. Heikon satovuoden aikanakaan siunaus ei puutu. Mutta siunaus voi olla toisenlainen: Ihminen ei elä vain leivästä vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.

Maallisen siemenen lisäksi kylvämme Jumalan sanan siementä niin kuin Paavali. Ja silloinkin kasvu on Jumalan varassa. Tänään me kylvämme sen siemenen, joka tuo ruumiin ravinnon -ja rukoilemme: ”Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipmme.”

Me tarvitsemme elääksemme syötävää. Mutta jokainen leipä jonka syömme voi olla pala taivaallista leipää, kun se muistuttaa meille Hänestä, joka on sen viime kädessä antanut.

Sen merkkinä heitämme nyt siemeniä peltoon.

Tämä on ensimmäinen kerta kun olen pitänyt Kylvön siunauksen. Puheeseen sain tukea arkkipiispa Kari Mäkisen vastaavassa tilanteessa pidetystä puheesta Tarvasjoella 4.5.2006, muutama lause hänen puheestaan on mukana.

Laajensin hieman toimituksessa sen siunausosaa:

Kolme kertaa nostetaan vakasta viljaa ja kaadetaan kädestä takaisin.

Jumala sinä olet antanut ihmisille tehtäväksi viljellä ja varjella luomakuntaa

1) Olet antanut siemenen kylvettäväksi. Siemen tuottaa sadon ja antaa meille leivän,

2) Leivän me murramme keskenämme – ja tulemme ravituksi.

3) Siunatkoon kolmiyhteinen Jumala, Isä ja (+) Poika ja Pyhä Henki, kaiken kylvötyömme ja koko vuoden sadon.

Pappi tekee viljalla ristinmerkin peltoon.