Kaksi naista, kaksi kohtaamista, kaksi suostumista

Kaksi naista, kaksi kohtaamista ja kaksi suostumista

Maailman kuuluisin tervehdys lausutaan usein latinaksi: Ave Maria, Gratia plena, Dominus tecum. Ne ovat enkeli Gabrielin sanoja, kun hän tuli Marian luokse: Ole tervehditty Maria, sinä armon saanut. Herra on kanssasi (Luuk 2:28).
Alkujaan enkelin tervehdys on kuulunut Marian omalla kielellä arameaksi: Shalom! Rauha sinulle! Tuosta alkoi tapahtumasarja, joka merkitsi Marian tulemista Herran äidiksi ja Jumalan Pojan tulemista ihmiseksi.
Evankeliumin edellä kirkossa luetaan sunnuntaina Vanhasta testamentista toinen kertomus, jossa myös nainen on merkittävässä osassa. Siinä kertomuksessa Eva on kohdannut pimeyden enkelin käärmeen hahmossa ja langennut syömään kielletyn hedelmän (1 Moos 3).
Kun lankeemus alkoi ensimmäisen naisen, Evan suostumisesta pahan houkutukseen, niin pelastuksen aika alkoi toisen naisen, Marian suostumisesta Jumalan tahtoon. Kertomuksia verratessa voi huomata myös sen, että käärme ei tervehtinyt Evaa. Hän ei tuonut mukanaan rauhaa (shalom), vaan pimeyden ja kaaoksen! Tärkeämpää silti on huomata kertomuksen jatko. Samalla kun Jumala kirosi käärmeen matelemaan tomussa, hän antoi kätketyn lupauksen käärmeen lumouksen murtamisesta. ”Vaimon siemen on polkeva rikki sinun pääsi.” Kirkko on aina nähnyt näissä sanoissa ennustuksen Jeesuksesta, joka syntyi neitsyestä ilman miehen apua. Tuo nainen oli Maria ja hänen siemenensä, joka voittaa pahan vallan, on Jeesus.
Meitä kutsutaan elämässä moniin asioihin. Mille me sanomme kyllä? Onko meillä tarvittaessa voimaa sanoa toisille kutsuille ei? Rauha tulee kuitenkin vain Jumalan kutsun mukana. Valo ja vapaus Jeesuksen kautta.

Hartauskirjoitus Satakunnan Kansaan (Marianpäivä 2017)

Tuomo Lindgren
Harjavallan kirkkoherra

Näyttökuva 2017-03-26 kello 10.07.53.png

Marianpäivä – kutsumus-teema

KUTSUMUS (Marianpäivän tekstistä pätkä)

Minulle Marian ilmestyspäivä on ehkä kaikkein eniten päivä, jolloin ajatus kutsumuksesta nousee esille.

Kun olin lapsi, halusin tulla vahvaksi ja ketteräksi kuin Tarzan. Nuorukaisena halusin olla hurmaava kuin Elvis, pelata jalkapalloa kuin Pelé, murrosikäisenä soittaa kitaraa kuin Ritchie Blackmore jne. Tilanne on varmasti tuttu jokaiselle meistä, kunhan vain nimet ihailun kohteina vaihtaa. Minusta ei tullut Tarzan, ei jalkapalloilija eikä kitaransoittaja. Nämä olivat asioita, joista unelmoin lapsena. Niissä oli jokin piirre, mikä kutsui minussa jotakin esille. Eräänlaisia kutsumuksia nekin.

Unelmat pitävät sisällään kutsun – ne ovat asioita joita kohti kuljetaan. Unelmat ovat parhaimmillaan jotakin sellaista, minkä Jumala meissä synnyttää. Unelmat voivat toisaalta ohjata myös harhaan – elämässä aina voi tulla kaukopolkuja ei siis oikopolkuja vaan kaukopolkuja. Niinkin voi käydä. Ehkä sellaiset unelmat ovat enemmänkin kopioituja unelmia eivätkä sellaisia, jotka aidosti ovat sisäsyntyisiä. Tiedä häntä. Elämän risteyskodissa olisi tärkeää pystyä kuuntelemaan, mikä on minun tieni. Mihin minua kutsutaan. Monesta suunnasta tulee kutsuja, mutta mikä on oma tieni, minne minä kuulun.

Vanhemmiten ymmärtää omaa polkuaan toivottavasti paremmin.

– Vakavampia tulevaisuuskuvia minulla oli mainospiirtäjä, mutta se kuivui nopeasti kasaan. Laborantti olisi voinut hyvin tulla, kun menin ammattikouluun. Mutta jätin sen kesken ja menin iltalukioon ajatellen lukevani ehkä jonkinsortin psykologiksi.

Toisin kävi. Elämä kuljetti lukion kautta teologiseen ja papiksi.

Piispa Eero Huovinen sanoi, että hän ei ole elämässään tehnyt suuria valintoja elämäntiensä suhteen vaan on enemmänkin ajautunut eri tehtäviin. Se tuntui jotenkin armolliselta. Merkityksellinen elämä on tullut hänellä niin, että hän on tarttunut niihin haasteisiin, joihin elämä (eli Jumala) on kuljettanut.

Jumala kutsuu jokaista ihmistä.

  • Hän kutsuu meidät OLEMAAN – siis luo meidät sanallaan.
  • Hän kutsuu meidät tehtävään – maallinen kutsumus (viljelemään ja varjelemaan maata)
  • Hän kutsuu meitä yhteyteensä, kun olemme eksyneet – Adam! Missä olet? – Kain ”Mitä sinä olet tehnyt?”
  • Hän kutsuu meitä Jumalan valtakunnan työhön, rakentamaan seurakuntaa = Seuraamaan Jeesusta. Jeesuksen luona olemisemme uudistuu (uusi luomus)
  • Hän kutsuu kerran ajasta ikuisuuteen

Minkälainen sinun polkusi on ollut? Minkälainen on ollut sinun kutsumuksesi? Mistä unelmoit ja mitä unelmillesi tapahtui? Onko jokin unelma jäänyt elämään? Onko jokin toteutumaton asia jäänyt harmittamaan?

Mitä on kutsumuksesi tänään?

Kun maalliset velvollisuudet on tehty, miten taivaallinen kutsu voisi vahvistua?

–          olla yhteydessä Jumalaan

–          kuunnella hänen ääntään

–          seurata häntä omalla paikallaan.

Maria sai kutsun – hän sanoi Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan.

Marian näkökulma

Maria

20 Jeesus palasi sitten kotiin, ja kansaa kerääntyi taas niin paljon, etteivät hän ja opetuslapset edes päässeet syömään. 

21 Kun Jeesuksen omaiset kuulivat kaikesta tästä, he lähtivät sinne ottaakseen hänet huostaansa, sillä he luulivat, että hän oli poissa tolaltaan.

31 Jeesuksen äiti ja veljet olivat saapuneet paikalle. He jäivät ulos seisomaan ja lähettivät hakemaan häntä. 

32 Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: ”Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua.”

33 Mutta Jeesus vastasi heille: ”Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?”

34 Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: ”Tässä ovat minun äitini ja veljeni.

35 Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.” (Mark 3 -)

 

Viime sunnuntaina oli Marian ilmestyspäivä. Minkälainen Marian elämä oli. Kun hän sai tietää tulevansa raskaaksi Pyhästä Hengestä ja näin Jeesuksen äidiksi, häntä ei kiidätetty kuninkaan hoviin muiden palveltavaksi. Hän eli kaikesta huolimatta tavallisen naisen elämän.

Mitä Maria olisi kirjoittanut elämästään

Synnytyksen jälkeen

Siinä oli tietysti kaikenlaisia enkeli-ilmoituksia ja paimenten ja kuninkaiden vierailuja. Toisin kuin useimmat äidit, hän tiesi etukäteen lapsensa sukupuolen. Lapsesta koettava ilo oli samanlaista kuin kenellä tahansa – toisaalta oli varmasti vielä pelkoja miten kaikki edessäpäin tulee sujumaan. – Minkälaista oli suvun antama tuki kasvatuksessa? Sukulaiset olivat varmasti jossakin määrin selvillä siitä, että lapsi ei ole Joosefin. Mariahan kertoi sukulaiselleen Elisabetille tästä raskaudesta.

Kun Jeesus 4v

Miltä ne äitivuodet alkoivat näyttää? Tuliko muita sisaruksia? Jäikö Joosef todella hänen kanssaan kotia pitämään? Oletan että jäi. Enkeli-ilmestykset jäivät taka-alalle ja normaali perhe-elämä vaatimuksineen vei huomion. – ”Mukuloilta hoidettu neljä mustelmaa, kolme haavaa, kahdeksan parkua – pyykkiä, ruuan laittoa, vedenhakua. Esikoinen on reipas ja auttaa äitiä.”

Kun Jeesus kirvesmiehenä Joosefin kanssa

Jeesus oppi Joosefilta maallisen ammatin. Hänellä oli siis myös maallinen kutsumus, käsityöammatti. Kuinka hyvin muistissa olivat alkuajan enkelitarinat ja Jeesuksen oletettu kuninkuus? Oliko joitakin merkkejä matkan varrella ollut, jotka vahvistivat enkelin alkuperäisen viestin? Oliko pojassa jotakin ihmeellistä? (12- vuotiaana temppelissä) Vai oliko kaikki unohdettu ja elämä tasaista? Jollakin tavoin Jeesuksen

elämän erilaisuus näkyi jo nuorukaisena verrattuna hänen ikätovereihinsa: Jeesus ei avioitunutkaan. Se oli kaiketi odotettua. Hänen elämänsä toteutuu toisella tavalla. Se oli pyhitetty Herralle. Mutta vielä se oli odottamista.

Kun Jeesus lähtee omille teilleen

Mitä silloin välkähti äidin mielessä, kun Jeesuksen elämässä alkoi tapahtua. – Enkeli-ilmestykset olivat kuin eilinen päivä hänen mielessään. Jumala kellossa viisari on liikahtanut.

Kun julistaa parantaa ja käy kiistoja fariseusten kanssa

Tässä välillä meinasti tulla vakavampi yhteenotto äidin ja pojan välillä.

Markuksen mukaan (3:21) hän käsitti Jeesuksen menettäneen tolkkunsa siis että sillä viirasi päästä pahemman kerran. Hän tuli muiden lastensa kanssa hakemaan Jeesusta pois. Palautaakseen perheensä kunnian he olivat järjestämässä Jeesukselle jonkinlaista järkensä menettäneen huostaanottoa.

Kun otetaan kiinni ja tuomitaan kuolemaan – ristin juurella

Helppoja tilanteet eivät olleet Jeesuksen viimeisinä hetkinäkään. Maria oli poikansa vierellä loppuun asti sydän tuskaa täynnä. Mariallakin odotukset olivat toisenlaiset. Enkelin viestin mukaan jotakin muuta oli odotettavissa kuin häpeällinen kuolema – ja se että kuninkaan kruununa oli orjantappuroista väännetty päähine.

pääsiäisenä

Mitä hän olisi kirjoittanut vuosien päästä

Kun Marian elämä tuli iltaan. Minkälaisin miettein hän katseli maailmaa. Hän oli nähnyt paljon – todella paljon. Hän oli ollut aitiopaikalla. Hänestä ei kuitenkaan tullut julistaja tai apostoli, vaikka hän on ollut kaiken todistaja. Hänen kutsumuksensa oli synnyttää lapsi ja kasvattaa hänet. Se riitti. Epävarmassa, levottomassa maailmassa uskon hänen kuitenkin olleen onnellinen eletystä elämästä.

Minkälaista olisi olla Marian tilanteessa. 

Hänellä ei ollut varmaan helppo uskoa Jeesukseen sillä tavoin kuin Jeesus olisi toivonut.

– ehkä Jeesuksen tylyä kohtelua tarvittiin – jotta sukulaisuuden erioikeus karisee mielestä.

Marian uusi usko syntyi samalla tavalla kuin muilla – se oli Jumalan Pyhän Hengen synnyttämää. Usko oli lahja. Usko Jumalaan oli ollut kaiken aikaa olemassa, pienuus Jumalan edessä. Mutta se mitä tapahtui Jeesuksen kautta ylitti kaiken sen, mitä kukaan osasi odottaa, ajatella tai ennakoida.

Marian usko Jeesukseen syntyi vasta kärsimystien ja pääsiäisen tyhjän haudan ja ylösnousseen kohtaamisen kautta.

Maria joutui arvioimaan oman elämänsä uudestaan. Jeesuksen synnyttäminen ei tehnyt hänestä etuoikeutettua. Portti oli ahdas hänelläkin. ehkä ahtaampi kuin osaamme arvatakaan. Luulen, että Maria joutui luopumaan Jeesuksesta omana poikanaan – ei vain siis kuoleman kautta vaan jotenkin syvemmin luopua äitiydestään ja sukulaissuhteestaan häneen osana omaa hengellistä kasvuaan ja kutsumustaan. Se on varmasti ollut vaikeaa. Mutta sillä tavoin hän saavutti enemmän.

Juttu on avoin ja keskeneräinen. Sitä on hyvä muokata puheessa tarpeen mukaan. Ehkä uusi näkökulma, mikä tässä jutussa on, liittyy tuohon Marian hengelliseen kasvuun. Hänen piti luopua äidinoikeudestaan. Hänen poikansa ei ole hänen poikansa, vaan kaikkia maailman ihmisiä varten.