Riparimessu 26.1.2020 klo 18
Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.” Joh. 4: 39–42
Englantilaista Sir Isaac Newtonia pidetään maailmanhistorian yhtenä merkittävimpänä tiedemiehenä. Hän oli fyysikko, matemaatikko, tähtitieteilijä ja filosofi. Hänen teoksensa Luonnonfilosofian matemaattiset perusteet (1687) on vaikuttanut syvästi tieteellisen maailmankuvamme muotoutumiseen. Hän esitti siinä mm. yleisen painovoimalain, mitä käytettiin myös planeettojen kiertoradan laskemisessa.
Newton oli tiedetaustastaan huolimatta syvästi uskova mies, joka luki Raamattua säännöllisesti.
Tieteellisten teorioittensa kanssa askarrellessaan Newton rakensi mielenkiintoisen laitteen. Kun sen kammesta pyöritti, planeetat liikkuivat radoillaan auringon ympäri. Se oli taitavasti tehty pienoismalli aurinkokunnasta.
Eräänä päivänä hänen työhuoneeseensa tuli toinen tiedemies. Hän oli Newtonin ystävä mutta vannoutunut ateisti. Hän ei uskonut mihinkään jumalaan.
Vieraan saapuessa Newton oli kirjoittamassa muistiinpanoja. Niinpä mies jäi tutkimaan piirongin päällä huomaamaansa outoa laitetta. Viimein hän tarttui kampeen ja sai planeetat kiertämään aurinkoa hyvässä järjestyksessä.
Laitetta pyörittäen vieras sanoi ihastuneena: ”Wau! Tämä on todella hieno! Kuka tämän on tehnyt?”
Pelkkä ääni kuului jostakin työpöydän ja kirjojen takaa: ”Ei kukaan.”
”Et tainnut kuulla kysymystäni?” vieras tiukkasi. ”Kysyin kuka tämän hienon laitteen on tehnyt?”
”Ja minä vastasin jo sinulle, ettei kukaan ole sitä tehnyt”, Newton tokaisi jatkaen kirjoittamista.
Vieras lopetti laitteen kammen pyörittämisen ja sanoi: ”Kuulehan nyt Isaac! Totta kai joku on tämän tehnyt. Älä nyt yritä muuta väittää. Jokainen järkevä ihminen tietää, että jonkun on täytynyt tämä valmistaa!”
Tässä vaiheessa Newton nousi pöytänsä takaa, katsoi ystäväänsä ja sanoi: ”Eikö olekin ihmeellistä! Kun minä kerron, ettei kukaan ole tehnyt tuota varsin yksinkertaista lelua, sinä et usko minua. Mutta toisaalta kun sinä tarkkailet ja tutkit meidän aurinkokuntaamme, tätä ympärilläsi olevaa uskomattoman hienoa mekanismia, minun pitäisi sinun mukaasi uskoa, ettei kukaan ole sitä tehnyt!”
Kerrotaan, että kun Newtonin ystävä lähti hänen huoneestaan, mies ei ollut enää ateisti. Hän oli tullut Jumalan puhuttelemaksi Newtonin kautta.
Tämä oli kertomus, missä joku nimetön tiedemies joutui pohtimaan syvimpiä oletuksiaan. Onko universumin takana ja onko elämän syntymisen takana joku korkeampi voima vai sattumaltako tämä kaikki on olemassa.
Tieteellinen selitys ei saanut häntä muuttamaan mieltään, vaan kysymys kaiken olemassa olevan mielekkyydestä. Heijastaako luonnonlait, universumin järjestys ja kauneus jotakin sen luojasta vai onko kaikki raakaa ja järjetöntä sattumaa?
Tällainen pohdinta voi auttaa jotakuta uskomaan Jumalan olemassaoloon, mutta usko Jumalaan on paljon muutakin kuin uskoa hänen olemassaoloonsa. Mitenkä sellainen usko syntyy?
Se on asia mikä ei ole ihmisen omassa vallassa. Minä en voi käskeä tai suostutella ketään teistä uskoon, en edes itseäni. Uskon syntyminen on vähän sama kuin ystävän saaminen tai rakastuminen. Et voi päättää, että rakastut tai että saat ystävän.
Ystävyys ja rakkaus ovat enemmän, kuin uskoa toisen olemassaoloon. Se on suhde tuohon toiseen ihmiseen. Persoonien välisessä suhteessa kiinnostutte toisistanne, opitte luottamaan toisiinne, haluatte toisillenne hyvää, haluatte olla tekemisissä toistenne kanssa.
Kun kysymyksessä on ihmisen ja Jumalan välinen suhde se tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että ihminen, joka alkaa uskoa, tajuaa Jumalan roolin elämässään uudella tavalla. Se onkin paljon merkittävämpi kuin hän oli ajatellut. Hän alkaa rukoilla. Kuka rukoilee? Se, jolla on asiaa Jumalalle. Voi olla, että sinulla ei ole ollut paljon asiaa vielä Jumalalle.
Se voi äkkiä muuttua. Huomaat että joihinkin elämän kipeimpiin ja arimpiin kysymyksiin ei saa vastausta viihdesarjoista. Osa kysymyksistä liittyy kasvamiseen aikuiseksi ja tarvitset aikuista kuuntelijaa: omat vanhemmat tai joku turvallinen aikuinen. Osa kysymyksistä voi olla sellaisia, että rippikoulun jutut tuovat tarvitsemaasi näkökulmaa. Tietysti osa kysymyksistä saattaa jättää meidät sanattomiksi eikä helppoja vastauksia ole – mutta silloinkin kristittyinä olemme Jumalan edessä luottaen siihen, että hän johdattaa.
Toivon teidän rippikoulussa tulevan omien syvien kysymystenne kassa Jumalan kohtaamaksi. Toivon, että teillä on turvallisia aikuisia lähellä, joilta te uskallatte kysyä kaikkea taivaan ja maan väliltä. Siihen kyselyyn myös seurakunnan työntekijöitä voi pyytää avuksi.
Toivon, että te uskallatte tänään tulla ehtoolliselle ilman leimautumisen pelkoa. Ehtoollisella käyminen on sitä rukousta. Pappi jakaa ehtoollisen, mutta rukous käydään Jumalan kanssa. Rukous siinä voi olla yksinkertaista: ”No niin. Minä olen tässä. Miten tästä eteenpäin?”
Toivon sielullesi voivan välittyä Jumalan vastauksen, joka sanoo: ”Kiva, että juuri sinä olet siinä. Minä tykkään sinusta. Sinä olet mukava tyttö – mukava poika. Kyllä kaikki järjestyy.”
Hyvät ystävät. Jumala on olemassa, mutta hän ei ole vain olemassa. Hän on sinun kanssasi. Hänelle voi kertoa kaikki asiansa.
Tarina Reijo Telarannan mainiosta kokoelmasta.