Puu veden äärellä vai piikkipensas kivierämaassa

70 ja 75 -vuotisjuhla

Siunattu on se [mies]
joka luottaa Herraan
ja panee turvansa häneen!
Hän on kuin puron partaalle istutettu puu,
joka kurottaa juurensa veteen.
Ei se pelkää helteen tuloa,
sen lehvät pysyvät aina vihreinä.
Vaikka tulee kuiva vuosi,
ei sillä ole mitään hätää,
silloinkin se kantaa hedelmää.

Jer 17

Tämän päivän vanhan testamentin lukukappale kuultiin myös kirkossa. Se on kaunis kuvaus siunatusta ihmisestä, joka on kuin puron partaalle istutettu puu. Kenestä niin voitaisiin sinun mielestäsi sanoa: puron partaalle istutettu puu, minkä lehvät pysyvät vihreinä ja joka kantaa hedelmää kuivienkin vuosien aikana.

Minkälainen tällainen ihminen oikeastaan on? Miten se näkyy? Hän on ystävällinen, toiset huomioon ottava, hänen seurassaan on mukava olla, hänen ystävyydestään rikastuu ja virkistyy. Hän antaa enemmän kuin ottaa. Hän auttaa, ei valita, ei puhu pahaa toisista, hän on luotettava, sanansa mittainen. Iloinen ja kiitollinen. Jotakin tällaista. Tunnistitte varmaankin itsenne.

Siunatulle ihmiselle oli myös vastakohta. Raamatun mukaan tällainen henkilö kuvattiin piikkipensaaksi kivierämaassa. Vastakohta edelliseen on ilmeinen. Ihmiset tällaisen henkilön ympärillä eivät tule ravituiksi. Hänellä ei ole itsestään mitään antaa muille. Hän on enemmän katkera kuin kiitollinen. Hän ei ole puron partaalle istutettu eikä viheriöi. Kyllä tunnistamme itsestämme toisinaan näitäkin piirteitä, piikkipensaspiirteitä. Elämä ei ole aina auringonpaistetta.

Tietysti herää kysymään, voiko ihminen itse valita kasvupaikkansa? Puu joka kasvoi puron partaalla ei valinnut itse sitä, mihin se istutettiin. Hänet istutti joku toinen. Ei ihminenkään voi valita vanhempiaan. Perhettään ja taustaansa ei voi valita. Onko kysymys kohtalosta? Toinen syntyy varakkaaseen perheeseen ja toinen köyhään. Rikas on saanut valita asuinpaikkansa ja köyhä joutuu tyytymään siihen mitä jää. Lisäksi köyhän kaikki energia menee hengissä pysymiseen. Häneltä ei jää enää voimaa rakastaa tai olla kohtelias ja huomaavainen, nälkäisenä se on vaikeampaa. Köyhyydessä kasvaa ruokkoamaton sielu. Rikkaan on helppo olla hyvä  ja osoittaa sivistyneisyyttä.

Ulkoisessa mielessä tämä voi pitää paikkansa. Se minkälaiseen perheeseen olemme syntyneet, vaikuttaa meihin omalla tavallaan, mutta se ei sanele elämässä kaikkea. Me kasvamme aikuisiksi ja teemme valintoja. Suomi kansakuntana on noussut köyhyydestä koulutuksen avulla rikkaaksi maaksi. Köyhistäkin oloista on mahdollista nousta parempaa kohti. Täällä varmasti on kuulijoiden joukossa monta tarinaa, jotka liittyvät tähän asiaan.

Olen itse yksinhuoltaja tarjoilijan lapsi. Asuimme kerrostalossa vuokralla. Peruskoulun ensimmäisillä luokilla opettajat puhuivat Visatien viikareista. Vuokratalon lapset olivat kuritta kasvaneet ja se näkyi koulussa häiriökäyttäytymisenä. Talossa asui rikkinäisiä perheitä, joiden vanhemmilla ei ollut aikaa ja voimia kiinnostua lastensa tekemisistä. Saman kadun varrella oli myös osaketaloja. Meidän talon ja viereisen talon välissä kulki näkymätön muuri. Heidän aidatut ja hyvin hoidetut pihansa muistuttivat vuokratalon lapsille, että asumme eri todellisuudessa. Eivät he mitään pahaa tehneet. Päinvastoin. He halusivat tehdä ympäristöstään viihtyisän. Mutta rajan köyhemmällä puolella siitä luettiin viesti: jos te ponnistelette elämässä, voitte joskus päästä elämässä tälle puolen aitaa. Ja kyllä niistä vuokratalon lapsistakin on tullut asiallisia ihmisiä – jos toisenlaisiakin tarinoita varmasti riittää.

Näin toimii maailma ulkoisessa mielessä. Toisilla on helpommat lähtökohdat elämässä kuin toisilla. Silti koko totuus ei ole lähtökohdissamme. Kohtalosta ei ole kysymys eikä myöskään vain omista ponnisteluistamme köyhyydestä kohti parempaa tulevaisuutta.

Raamatun kohta puhui siitä, että Jumalaa lähellä on tuon hyvä kasvupaikka. Sieltä saa ravinnon, joka ei ole rikkaudesta kiinni.

Jeesuksen opetusta kuuntelemalla asia oli monesti toisin. Juuri köyhät ja nälkäiset etsiytyvät hänen luokseen. Niillä joilla ei ollut paljon mitään oli monesti enemmän kuitenkin huomaavaisuutta ja ystävällisyyttä tallella kuin hyväosaisilla. Hyväosaiset varjelivat omaisuuttaan ja rikkauttaan, he saattoivat olla yllättävän kovasydämisiä.

Ne köyhät ja rikkaat jotka etsiytyivät Jeesuksen luokse, saapuivat sellaisen puron partaalle, joka kumpusi iankaikkisen elämän vettä. He kasvoivat hedelmää.

Se että ihminen elää Jumalaa lähellä, tutkii hänen sanaansa ja etsii viisautta, tekee hänestä toisenlaisen ihmisen. Hän on hyödyllinen muille, hän ei ole karu ja hedelmätön. Hän on kuin puron partaalle istutettu puu.

Elämä kypsyttää hedelmää. Kun on elänyt 70 ja 75 vuotta voi varmasti jo tietää ja tuntea, minkälaista hedelmää oman elämän maaperässä on kypsynyt? Hedelmistään puu tunnetaan. Varmasti on piikkejä ja hedelmiä molempia, jos tarkkaan kastoo. Mutta Jumalaa lähellä piikkeihin voi puhjeta ruusuja. Piikkinenkin voi löytää puron partaalle ja se mikä on ollut vaikeaa voi käännytä siunaukseksi.

 

 

Linnuton puu ja vanhenemisen viisaus

70-v ja 75 v synttärit – Linnuton puu

Hyvät syntymäpäiväsankarit. Oikein mukavaa, että näin moni kutsutuista on tullut tähän juhlaan mukaan. Kun tänään katson teitä, katson samalla salin toiselle seinälle, jossa on Tuula Jutin maalaus Elämänkaari. Triptyykki. Maalaus koostuu komesta osasta. Jos sijoitat oman elämäsi tuolle elämänkaarelle, niin voin sanoa, että se ei sijoitu tuohon ensimmäiseen osaan.

http://www.harjavallanseurakunta.fi/kirkotjatoimitilat/getfile.php?ai=1000002

Minulla on ollut kirkosta yksi unelma. Että se on paikka minne kokoonnutaan, kun juhlitaan. Kun on elämässä juhlan aika – iloa tai surua, tullaan kirkkoon. – Tänään se on totta teidän kohdallanne. Iloitsemme elämästä, teidän elämästä, syntymästä ja siunauksesta jota on riittänyt 70 ja 75 vuotta. Ja tämän ilon kanssa tulimme kirkkoon. Tämä on slogan, jota toivon mukaan tulen jatkossa useinkin toistamaan: Kun on juhla tullaan kirkkoon. Jumalanpalvelus on tapamme juhlia, tuoda Jumalan eteen elämämme asiat sellaisina kuin ne on.

Herra, sinä olet meidän turvamme
polvesta polveen.
Jo ennen kuin vuoret syntyivät,
ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit.
Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot:
”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,
kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen.

Ps. 90: 1-6, 12

Luin teille tälle päivälle osoitetun psalmin.

Siinä psalmin laulaja sanoo: Jo ennen kuin vuoret syntyivät. Vuorillakin on syntymäpäivä. Tänään emme vietä niitä, vaikka vuoret ovatkin jo ehtineet korkeaan ikään.

Saattaa olla että 3-vuotiaat pitävät teitä yhtä vanhoina kuin vuoret*. Mutta ihmisen ikä on toisenlainen. Psalmin mukaan se ei ole kovin paljon. Siksi hän kehottaakin miettimään elämän rajallisuutta – se tuottaa viisautta. Viisautta on monenlaista. Psalmi puhuu sydämen viisaudesta. Se on erilaista kuin yksipuolinen järjen viisaus ja tieteellinen tieto. Sydämen viisaus etsii sitä, mistä hyvä elämä koostuu. Mitä olisi saatava mahtumaan tuon elämänkaaren sisälle, jotta voisi katsoa sitä kiitollisin ja iloisin mielin jälkeenpäin. Tuo on minun elämäni.

Ikä ja kokemus tuo viisautta. Jos on avoin pohtimaan kokemaansa, se tiivistyy viisaudeksi, jota voi muillekin jakaa.

Minua on viime aikona puhutellut erä kuva, mikä tunnetussa suomalaisessa laulussa esiintyy. Anna Puu on lauluntekijä ja hän laulaa näin:

Nauruasi vailla –

Olen se linnuton puu –

Lehtiä täynnä –

Linnuton puu

Kuva linnuttomasta puusta puhuttelee minua. Puu voi olla täynnä lehtiä ja upea muodoltaan, mutta jos taivaan linnut eivät jaa luottamusta, että sen oksille voi rakentaa pesän – siinä puussa ei ole oikeaa elämää. Siksi linnuton puu on paljon lohduttomampi kuin lehdetön puu. Linnuton puu elää vain itseään varten.

Jos sinä olet puu – anna suojaa sille elämälle, mikä hyörii ympärilläsi. Luulen, että siinä on yksi vanhenemista koskeva viisaus. Tulla puuksi – suojaksi pikkulinnuille. Ne linnut voivat olla lastenlapsia tai ne voivat olla mitä tahansa suojelemisen arvoista. Lintuja voivat olla myös rukoukset, jotka viipyvät sydämessämme, mutta nousevat lopulta Jumalan puoleen.

 

*) ”Saatta olla että 3-vuotiaat pitävät teitä yhtä vanhoina kuin vuoret.” Lauseessa väärinymmärtämisen mahdollisuus – että vuoret ja 3-vuotiaat ovat yksimielisiä iästäsi.

Lahja syntymäpäiväsankarille

80 vuotta

Seurakunnan puolesta minulla on ilo toivottaa sinulle X – Hyvää syntymäpäivää ja Jumalan siunauksen koko rikkautta niin tälle päivälle kuin kaikkia tulevia päiviä varten.

Tiedän että syntymäpäivisin katsellaan elämänkulkua yleensä taaksepäin varsinkin kun on tasakymmeniä saavutettu. Täällä kuitenkin on paikalla niitä, jotka tuon taipaleen tietävät minua paremmin ja haluavat siitä kertoa.

Minä puolestaan jäin pohtimaan, minkälainen lahja syntymäpäiväsankarille pitäisi antaa? Minkälaisesta lahjasta hän pitäisi? Minkälainen olisi täydellinen lahja? Täydellinen lahja on sellainen, jossa lahjan antaja tiedostaa toisen syvimmän kaipuun. Täydellinen lahja tulee täydestä sydämestä. Sitä haluaisi

Tänään on monta lahjaa annettu ja toiset lahjat odottavat vielä antamistaan. Ne kaikki annetaan hyvästä sydämestä, suuresta ilosta ja kiitollisuudesta. Ne ovat rakkaudella annettuja.

Ehkä ne hipovat jopa täydellistä lahjaa. Ainakin tekevät päivästäsi onnellisen. Mutta ihmisten maailmassa täydellisiä lahjoja on vaikea antaa. Lahjan saajatkaan eivät aina tiedä mitä oikeasti haluaisivat. Tai sitten toiveet voivat olla myös sellaisia, joita ei kukaan pysty toteuttamaan: jos toivoisi esim. ”Kunpa saisi olla jälleen 16v”. Tai kunpa olisin terve ja pääsisin hyppimään hyppynarulla: ”nallekarhu, nallekarhu mene sisälle…” jne kuten tyttöjen leikissä tapahtuu.

Sellaisia toiveita eivät parhaat ystäväsikään pysty toteuttamaan. Täydellinen lahja on kuitenkin olemassa. Se on täydellinen, koska sitä ei tahraa mikään inhimillinen. Itseasiassa tiedän keneltä sen saa ja tiedän myös sen, että X olet sen kerran jo saanut ja se on sinulla tallella.

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien isältä, jonka luona ei mikään muutu – ei valo vaihdu varjoksi. Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensihedelmä. Jaak 1:17-21

Täydellinen lahja tulee taivaan tähtien isältä eli Jumalalta. Lahja on täydellinen siksi, että Jumala tuntee sisimpämme täydellisesti. Hän tuntee ilomme aiheet ja hän tuntee suurimman ja syvimmän kaipuumme. Hän tietää pelkomme ja toiveemme.

Minä en pysty sitä lahjaa sinulle antamaan. Sen antaa Jumala itse. Minä pystyn vain muistuttamaan, että sinä olet sen saanut. Se on lahja, joka on joka päivä uusi ja yhtä ihmeellinen. Se on lahja, mikä ei vanhene, ei kulu ei pölyty, eikä mene rikki.

Lahja on lähtöisin Jumalan rakastavasta sydämestä ja tarkoitettu juuri sinulle. Lahjaan ei voi kyllästyä. Mitä enemmän sitä tutkii, sitä ihanammaksi se käy ja sen mielenkiintoisemmaksi tulee.

Lahja on luonteeltaan sellainen, että siihen sisältyy palautus oikeus. Se ei kuitenkaan olisi viisasta, vaan sangen ajattelematonta. ja silti jotkut ovat heittäneet sen menemään.

Tässä lahjassa Jumala antaa itsensä. Hän antaa voimansa sinun voimaksesi / hän antaa vahvuutensa sinun turvaksesi, vanhurskautensa ja pyhyytensä puhtaudeksesi, Jeesuksen uhrin syntien sovitukseksi, ystävyytensä ja rakkautensa lohduksi.

Hän antaa sinulle – sinut itsesi vapautettuna kaikesta mikä painaa. Hän antaa merkityksen elämääsi, mikä kutsumuksessasi säteilee – Hän antaa sinulle tulevaisuuden ja toivon: ja kaikesta tästä vasta pieni aavistus on nähtävissä, mutta kerran sen syvyys paljastuu kirkkaudessa.

Jotta päivittäin tämä lahja säilyisi sinulla silmien edessä annan tällaisen pienen kirjan – se on rukouskirja, joka auttaa tutkimaan ja iloitsemaan lahjasta. Tämän viikon rukous kuuluu seuraavasti: yhdymme siihen.

Vanhenemista – syntymäpäiväpuhe

Monenlaista vanhenemista  (XY 40-vuotta)

Hyvät ystävät tänään vietämme X 40-vuotis juhlia. Kun sanoo äkkiseltään olevansa 40, se tuntuu aika paljolta. Ei voi valehdella enää olevansa nuori. Toisaalta olin eilen 92-vuotissynttäreillä. Jos samoihin lukemiin tähtää, niin siihen on yli 50 vuotta aikaa. Sekin on aika paljon.

Kun on saavutettu 40 vuotta ikää niin siinä vaiheessa viimeistään on hyvä pohtia omaa vanhenemisen strategiaa. Mitä se on tähän asti ollut ja mitä se pitäisi olla. On vanhenemista ja on vanhenemista. Seuraava pohdinta esittelee näitä malleja ja kukin kuulija voi sijoittaa itsensä omaan siistiin lokeroonsa.

Toiset taistelevat sitä vastaan – eivät hyväksy koko ajatusta ja yrittävät pysäyttää kaikki vanhenemisen ulkoiset merkit. Tavoite on ikinuoruus. He ovat eri kauneus ja ulkonäköön keskittyneille firmoille kiitollisia asiakkaita. Tämä vanhenemiskäsitys on länsimaissa hyvin vahvasti esillä. Osittain se johtuu vain bisneksestä osin siitä, että uskon avaama näkökulma puuttuu elämästä. Ihannoidaan nuorekkuutta, vanhalta ei saa näyttää. Kokemusta on hyvä olla olemassa, mutta ei ikää. Ongelma tässä ulkokuoreen keskittyneessä mallissa on se, että sisäinen ihminen unohtuu kokonaan.

Perusmalli suomalaisesta vanhenemista on ollut syntyä jo valmiiksi vanhana: ”Meil ukkoina jo syntyy sylilapset ja nuorimies on hautaan valmis jo”. – Naisten maailmaan käännettynä tämä voisi kuulua näin: ”Meil akkoina syntyy sylilapset ja tyttönen on mummo raihnainen.” Tämä on tällainen herätysliikejohtajien suosima malli, jossa kuolemaa ajatellaan varhain. Tässä oleellista on se, että mieleltään on vanha jo 3-vuotiaana ja keho seuraa sitten omaa tahtiaan perässä. Etuna on että säästyy murrosiältä (vanhemmat säästyy lastensa murrosiältä)

Toinen muunnos edellisestä filosofiasta on jouduttaa sekä mielen että ruumiin vanhenemista: Siinä onnistuakseen on käytettävä runsaasti päihteitä. Suomessa paljon harrastettu vanhenemisen muoto. Ryyppääminen on ennen aikaisesti kehoa vanhentava ja rappeuttava asia. Olet X työssäsi tavannut heitäkin ja tehnyt havainnon, että näyttävät 20 vuotta vanhemmilta vaikka ovat sinun ikäisiäsi tai nuorempia.

Erään hampurilaisfirman vanhenemisfilosofia: Kasva isoksi älä aikuiseksi. Tämä saattaa teinistä tuntua hienolta ajatukselta, koska he eivät ehkä tykkää niistä aikuisista joita ovat oppineet tuntemaan. Aikuisuus on heistä paha juttu. Mutta jos tarkemmin katsoo mainoslausetta niin se on suomennettavissa seuraavasti. Laita aivot narikkaan, syö vain meidän tuotteitamme äläkä välitä lihoamisesta. (seuraava viittomilla: kasva isoksi – pyöreä – älä aikuiseksi – sormi otsaan). Tämä on aika vaarallinen vanhenemisfilosofia. – Joskus tunnetaan Peter Pan -ilmiönä ja koskee silloin enemmän miehiä – pojat ovat poikia. Miehet eivät aikuistu vaikka pyöristyvät.

Seuraavassa mallissa vanhennutaan sykähdyksittäin – Tämä on ns. Mooses-malli. En tiedä tälle naispuolista versiota. Henkilö vanhenee ensin tasaisen hitaasti, sitten nousee vuorelle ja tulee takaisin parta ja hiukset valkoisina. Naisilla ei parta valkaistu, hiukset ehkä. Tässä mallissa tiettyjen elämän isojen kokemusten jälkeen astutaan uuteen vaiheeseen: avioliitto / lasten syntyminen / lastenlasten syntyminen. Vanheneminen tapahtuu näissä  kohdissa merkittävin harppauksin, kun taas niiden välissä muutos on hidasta. Voisin kuvitella, että X:llä tämä Mooses-malli on käytössä. Nyt menee hyvin, mutta kun pojat tuovat tyttöystäviä kotiin käymään, niin sitten X laskeutuu vuorelta laintaulut kainalossaan ja pojille luetaan vähän lakia.

Vanheta arvokkaasti on ehkä vähän sama asia kuin vanheta tyylikkäästi. Tämä on ehkä kaikkein tavoittelemisen arvoisin malleista. Hyväksyy vanhenemisen tuomat muutokset, mutta ei ikään kuin alistumalla vaan siten että osaa hyödyntää muutoksen: jotakin jää taakse ja jotakin uutta saavutetaan. Tässä sekä mieli että ruumis vanhenee. Vanhuutta arvostetaan (ei sairauksia ja heikkoutta – sellaiset eivät koskaan ole kivoja, mutta kuuluvat kyllä ihmisen elämään ja voivat kasvattaa meitä) mutta sen tuomaa viisautta ja kokemusta). Viisautta on jättää lapsuus ja nuoruus taakse, elämässä on toiset haasteet: työ, perhe.

Vanheneminen = kasvamista ihmisenä. Kasvun päämäärä on tulla alkukuvansa kaltaiseksi, sitä luomistarkoitusta vastaavaksi. Enemmän omaksi itseksi, sitä mitä olemme parhaimmillamme.

Elämän palapeli

Elämän palapeli – (tai mosaiikki) etsikkoaikoja XY syntymäpäiväseurat

Oletko koskaan rakentanut isoa palapeliä? Se on joillakin intohimona. Toiset ratkovat ristikkoja, joku virkkaa tai neuloo, joku toinen lukee elämänkertaromaaneja. Mutta on myös niitä, jotka haluavat rakentaa palapelejä ja tehdä niistä sitten vaikka taulun seinälle. Isossa palapelissä saattaa hyvinkin olla yli tuhat palaa. Sitten tarvitaan vain iso pöytä ja paljon kärsivällisyyttä ja tarkkasilmäisyyttä.

Tavallista kai on etsiä ensin reunapalat. Ne löytyvät helposti. Sitten näiden kehysten sisään on helpompi etsiä muita paloja. Mallikuvaa vertaamalla on löydettävä tuhansista pienistä paloista oikea pala oikeaan paikkaan. Vähitellen kuva hahmottuu pöydälle pienistä paloista, kun palat löytyvät kohdalleen.

Elämää voi verrata palapeliin. Elämän tarkoitus on silloin saada palapeli rakennettua ehyeksi ja valmiiksi kokonaisuu-deksi. Kaikki palat eivät suinkaan ole valmiina jo syntymästä asti kokoamista varten, vaan elämän eri vaiheet tuovat esiin uusia paloja. Ne asettuvat elämäämme tai me asetamme niitä elämän palapeliimme parhaamme mukaan. Siinä tehtävässä me onnistumme vaihtelevalla menestyksellä.

Toisinaan me haluaisimme kiihkeästi rakentaa peliämme, mutta meillä ei ole siihen sopivia paloja. Tuntuu kuin sopivat palat puuttuvat. Toisaalta kasassa on ehkä sellaisia paloja, joita emme itsellemme halua. Olemme laittaneet ne syrjään, vaikka niiden paikka on elämässämme.

Joidenkin elämä on niin pirstaleina, että palat eivät liity mitenkään toisiinsa. Palaset ovat irrallaan, vailla yhteyttä toisiinsa. Se ahdistaa heitä eikä heillä ole voimaa tarttua ja järjestellä mitään elämänsä tärkeää palaa.

Joskus meillä taas on paloja, joista emme tiedä mitä tehdä. Kaikki eteemme tulleet palat eivät kuulu meidän peliimme tai kehikkomme sisäpuolelle. Sellaisiakin paloja on aina tarjolla. Meidän olisi osattava silloin valita meidän elämäämme sopivat palat. Jotta siinä onnistuu, olisi tiedettävä, minkälainen kuvasta pitäisi tulla.

Luulen kuitenkin, että elämän palapeliä rakennetaan toisessa järjestyksessä kuin tavallisia palapelejä. Siinä ei rakenneta ensin kehyksiä. Reunapaloja ei elämänpalapelissä ole. Rakentaminen aletaan keskeltä. Mutta uskon puuttuessa elämän palapelin keskus puuttuu. Silloin palapeliä rakennetaan vain reunoista.

Papin tehtävä on muistuttaa, että kenenkään elämässä kaikki palat eivät ole vielä kohdallaan. Joku pala elämän palapelissä on ehkä mennyt väärään kohtaan tai on väärinpäin. Joku pala taas kokonaan puuttuu.

Ilman uskoa Jumalaan ja yhteyttä häneen elämän palapeli jää vaillinaiseksi ja pirstaleiseksi juuri siksi että palapelin keskus puuttuu. Kuva jää epäselväksi. Vaikka jokaisesta elämän palapelistä tulee erilainen ja ainutlaatuinen, niin meillä jokaisella on silti yksi kuva johon omaa palapeliä vertaamme. Se esikuva on Jeesus. Hänen antama esikuva on se malli jota meidän tulisi omassa elämässämme tavoitella. Meidät on luotu Jumalan kuvaksi ja meidän tulisi kasvaa Kristuksen kuvan kaltaisuuteen.

2. Kor. 3:18
Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

Syntymäpäivä on yksi vuosittainen pysähdyspaikka tarkastella omaa elämän palapeliään.

Tämän elämän aikana kuva ei tule koskaan täysin valmiiksi.

Muita aiheeseen liittyviä raamatunkohtia

Room. 8:29 Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa.

1. Kor. 15:49 Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.

2. Kor. 3:18 Me kaikki, jotka kasvot peittämättöminä katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.

Fil. 2:7 vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,

Fil. 3:10 Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa.

Fil. 3:21 Hän muuttaa meidän ruumiimme tästä alennustilasta oman kirkastuneen ruumiinsa kaltaiseksi voimallaan, jolla hän kykenee alistamaan valtaansa kaiken.

Kol. 3:10 ja pukeutuneet uuteen, joka jatkuvasti uudistuu oppiakseen yhä paremmin tuntemaan Luojansa ja tullakseen hänen kaltaisekseen.

1. Joh. 3:2 Rakkaat ystävät, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta vielä ei ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Sen me tiedämme, että kun se käy ilmi, meistä tulee hänen kaltaisiaan, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena kuin hän on.