Uskonpuhdistuksen muistopäivä
Keskiviikkokerhon hartaus
Room 5
Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.
Meillä on ollut kirkon 30v juhlaa yksi viikko. Sunnuntai oli uskonpuhdistuksen muistopäivä. Se jäi tämän juhlan varjoon.
Me olemme uskonpuhdistuksen eli reformaation kirkko. Sitä nimeä toivotaan nykyisin käytettävän – reformaatio. Kannaltamme erikoista tässä ajassa on se, että yhden ihmisen löytö evankeliumista muutti maailmaa. Toki maailma oli jo muutosliikkeessä sitä ennen, mutta Martti Lutherin silmien ja sydämen avautuminen evankeliumille oli ketjureaktion alkupäässä..
Kansanhurskaus oli siihen asti ollut pelonsekaista asennetta kirkkkoon, pappeihin, messuun, Jumalaan ja kiirastuleen. Anekauppaa harjoitettiin, millä ihmisten mielestä vähennettiin kiirastulen tuskaa tai sen pituutta. Pyhimyksiä rukoiltiin apuun. Joka vaivaan oli omat pyhimykset, joilta apua toivottiin.
En ole historian tutkija enkä edes kovin historiaorientoitunut, jotta osaisin selittää ja kuvailla maailman ennen Lutheria ja hänen aikanaan.
Mutta käsitys ihmisen ja Jumalan suhteesta asemoitui uudestaan. Lutherin löydöstä tuli majakka tai valonlähde, jonka avulla luemme Raamattua. Luemme sitä kuin perinnönsaaja testamenttia, emme lue sitä kuin lakikirjaa, jolla selviytyä uskonnollisten määräysten viidakossa.
Suhde Jumalaan perustuu Jumalan tekoihin, joita Jeesus on tehnyt puolestamme. Se on meidän turvamme. Tätä korostamaan on nostettu tunnuslause ihmisen pelastumisesta: Yksin Jumalan armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin uskon kautta. Omat hurskaat tai hurskaalta näyttävät tekomme eivät auta.
Syntyi uusi kansanhurskaus. Kuinka syvän jäljen se jätti kansaamme ja miten se määrittää meitä tänään?
Kirkkona elämme tänään erilaista vuosisataa kuin Lutherin aikana. Katolinen kirkko ei ole se, mitä pelkäämme ja vasustamme. Katoliset kristityt ovat meille veljiä ja sisaria. Meidän haasteemme tulee toisaalta: ihmisen vieraantuminen kristinuskosta, hyvinvointivaltioiden rahanpalvonta, materialismi. Viihdeteollisuus, ihmisille sitä on yllin kyllin. Se täyttää koko sielun tilan ja tuntuu ihmisille riittävän. Hän ei kuule kutsua hiljaisuuteen. Samoin taisteleva ateismi ja vihamielisyys kirkkoa kohtaan on noussut esille.
Kansanhurskaus ei ole omaksunut katekismusta sellaisenaan. Harvat ovat edes lukeneet sitä. Kansan syvät rivit ovat kuitenkin se, mihin tuo sanoma on tarkoitus istuttaa.
Lutherin aikana uusi uskonkäsitys eteni paljon myös laulamalla. Tänä päivänä laululla on paljon annettavaa, mutta ei ehkä samanlaista muutosvoimaa, mitä silloin. On niin paljon muuta meteliä ja viihdesoppaa, että sille ei yksinkertainen usko pärjää.
Huudammeko vastatuuleen?
Onko tälle sanomalle tilaa hyvinvointiyhteiskunnassa? Minkälaisen peilin tarvitsemme tänään?
Luterilainen usko on koeteltu Suomessa usean sadan vuoden aikana. Se on vahva pohja. Se sopii suomalaisille, siitä on pitkä kokemus – siis tämä ilman isoa elämöintiä ilmenevä uskomme. Kirkko Suomessa näyttää meidän kuvamme parhaalla tavalla. Jos kuva ei miellytä, onko se peilin vika. Ihmiset, jotka vieroksuvat kirkkoa eivät ehkä huomaa, että luterilainen uskomme on iät ja ajat ollut heidän näköisensä. Tässä näkyy syvästi suomalainen tapa kurkottaa tuonpuoleiseen. Jos hieman enemmän tutustuisi siihen, voisi oppia itsestäänkin yllättävän paljon.
Pieniä puheita 