Puu veden äärellä vai piikkipensas kivierämaassa

70 ja 75 -vuotisjuhla

Siunattu on se [mies]
joka luottaa Herraan
ja panee turvansa häneen!
Hän on kuin puron partaalle istutettu puu,
joka kurottaa juurensa veteen.
Ei se pelkää helteen tuloa,
sen lehvät pysyvät aina vihreinä.
Vaikka tulee kuiva vuosi,
ei sillä ole mitään hätää,
silloinkin se kantaa hedelmää.

Jer 17

Tämän päivän vanhan testamentin lukukappale kuultiin myös kirkossa. Se on kaunis kuvaus siunatusta ihmisestä, joka on kuin puron partaalle istutettu puu. Kenestä niin voitaisiin sinun mielestäsi sanoa: puron partaalle istutettu puu, minkä lehvät pysyvät vihreinä ja joka kantaa hedelmää kuivienkin vuosien aikana.

Minkälainen tällainen ihminen oikeastaan on? Miten se näkyy? Hän on ystävällinen, toiset huomioon ottava, hänen seurassaan on mukava olla, hänen ystävyydestään rikastuu ja virkistyy. Hän antaa enemmän kuin ottaa. Hän auttaa, ei valita, ei puhu pahaa toisista, hän on luotettava, sanansa mittainen. Iloinen ja kiitollinen. Jotakin tällaista. Tunnistitte varmaankin itsenne.

Siunatulle ihmiselle oli myös vastakohta. Raamatun mukaan tällainen henkilö kuvattiin piikkipensaaksi kivierämaassa. Vastakohta edelliseen on ilmeinen. Ihmiset tällaisen henkilön ympärillä eivät tule ravituiksi. Hänellä ei ole itsestään mitään antaa muille. Hän on enemmän katkera kuin kiitollinen. Hän ei ole puron partaalle istutettu eikä viheriöi. Kyllä tunnistamme itsestämme toisinaan näitäkin piirteitä, piikkipensaspiirteitä. Elämä ei ole aina auringonpaistetta.

Tietysti herää kysymään, voiko ihminen itse valita kasvupaikkansa? Puu joka kasvoi puron partaalla ei valinnut itse sitä, mihin se istutettiin. Hänet istutti joku toinen. Ei ihminenkään voi valita vanhempiaan. Perhettään ja taustaansa ei voi valita. Onko kysymys kohtalosta? Toinen syntyy varakkaaseen perheeseen ja toinen köyhään. Rikas on saanut valita asuinpaikkansa ja köyhä joutuu tyytymään siihen mitä jää. Lisäksi köyhän kaikki energia menee hengissä pysymiseen. Häneltä ei jää enää voimaa rakastaa tai olla kohtelias ja huomaavainen, nälkäisenä se on vaikeampaa. Köyhyydessä kasvaa ruokkoamaton sielu. Rikkaan on helppo olla hyvä  ja osoittaa sivistyneisyyttä.

Ulkoisessa mielessä tämä voi pitää paikkansa. Se minkälaiseen perheeseen olemme syntyneet, vaikuttaa meihin omalla tavallaan, mutta se ei sanele elämässä kaikkea. Me kasvamme aikuisiksi ja teemme valintoja. Suomi kansakuntana on noussut köyhyydestä koulutuksen avulla rikkaaksi maaksi. Köyhistäkin oloista on mahdollista nousta parempaa kohti. Täällä varmasti on kuulijoiden joukossa monta tarinaa, jotka liittyvät tähän asiaan.

Olen itse yksinhuoltaja tarjoilijan lapsi. Asuimme kerrostalossa vuokralla. Peruskoulun ensimmäisillä luokilla opettajat puhuivat Visatien viikareista. Vuokratalon lapset olivat kuritta kasvaneet ja se näkyi koulussa häiriökäyttäytymisenä. Talossa asui rikkinäisiä perheitä, joiden vanhemmilla ei ollut aikaa ja voimia kiinnostua lastensa tekemisistä. Saman kadun varrella oli myös osaketaloja. Meidän talon ja viereisen talon välissä kulki näkymätön muuri. Heidän aidatut ja hyvin hoidetut pihansa muistuttivat vuokratalon lapsille, että asumme eri todellisuudessa. Eivät he mitään pahaa tehneet. Päinvastoin. He halusivat tehdä ympäristöstään viihtyisän. Mutta rajan köyhemmällä puolella siitä luettiin viesti: jos te ponnistelette elämässä, voitte joskus päästä elämässä tälle puolen aitaa. Ja kyllä niistä vuokratalon lapsistakin on tullut asiallisia ihmisiä – jos toisenlaisiakin tarinoita varmasti riittää.

Näin toimii maailma ulkoisessa mielessä. Toisilla on helpommat lähtökohdat elämässä kuin toisilla. Silti koko totuus ei ole lähtökohdissamme. Kohtalosta ei ole kysymys eikä myöskään vain omista ponnisteluistamme köyhyydestä kohti parempaa tulevaisuutta.

Raamatun kohta puhui siitä, että Jumalaa lähellä on tuon hyvä kasvupaikka. Sieltä saa ravinnon, joka ei ole rikkaudesta kiinni.

Jeesuksen opetusta kuuntelemalla asia oli monesti toisin. Juuri köyhät ja nälkäiset etsiytyvät hänen luokseen. Niillä joilla ei ollut paljon mitään oli monesti enemmän kuitenkin huomaavaisuutta ja ystävällisyyttä tallella kuin hyväosaisilla. Hyväosaiset varjelivat omaisuuttaan ja rikkauttaan, he saattoivat olla yllättävän kovasydämisiä.

Ne köyhät ja rikkaat jotka etsiytyivät Jeesuksen luokse, saapuivat sellaisen puron partaalle, joka kumpusi iankaikkisen elämän vettä. He kasvoivat hedelmää.

Se että ihminen elää Jumalaa lähellä, tutkii hänen sanaansa ja etsii viisautta, tekee hänestä toisenlaisen ihmisen. Hän on hyödyllinen muille, hän ei ole karu ja hedelmätön. Hän on kuin puron partaalle istutettu puu.

Elämä kypsyttää hedelmää. Kun on elänyt 70 ja 75 vuotta voi varmasti jo tietää ja tuntea, minkälaista hedelmää oman elämän maaperässä on kypsynyt? Hedelmistään puu tunnetaan. Varmasti on piikkejä ja hedelmiä molempia, jos tarkkaan kastoo. Mutta Jumalaa lähellä piikkeihin voi puhjeta ruusuja. Piikkinenkin voi löytää puron partaalle ja se mikä on ollut vaikeaa voi käännytä siunaukseksi.

 

 

Advertisement

Linnuton puu ja vanhenemisen viisaus

70-v ja 75 v synttärit – Linnuton puu

Hyvät syntymäpäiväsankarit. Oikein mukavaa, että näin moni kutsutuista on tullut tähän juhlaan mukaan. Kun tänään katson teitä, katson samalla salin toiselle seinälle, jossa on Tuula Jutin maalaus Elämänkaari. Triptyykki. Maalaus koostuu komesta osasta. Jos sijoitat oman elämäsi tuolle elämänkaarelle, niin voin sanoa, että se ei sijoitu tuohon ensimmäiseen osaan.

http://www.harjavallanseurakunta.fi/kirkotjatoimitilat/getfile.php?ai=1000002

Minulla on ollut kirkosta yksi unelma. Että se on paikka minne kokoonnutaan, kun juhlitaan. Kun on elämässä juhlan aika – iloa tai surua, tullaan kirkkoon. – Tänään se on totta teidän kohdallanne. Iloitsemme elämästä, teidän elämästä, syntymästä ja siunauksesta jota on riittänyt 70 ja 75 vuotta. Ja tämän ilon kanssa tulimme kirkkoon. Tämä on slogan, jota toivon mukaan tulen jatkossa useinkin toistamaan: Kun on juhla tullaan kirkkoon. Jumalanpalvelus on tapamme juhlia, tuoda Jumalan eteen elämämme asiat sellaisina kuin ne on.

Herra, sinä olet meidän turvamme
polvesta polveen.
Jo ennen kuin vuoret syntyivät,
ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit.
Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot:
”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,
kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen.

Ps. 90: 1-6, 12

Luin teille tälle päivälle osoitetun psalmin.

Siinä psalmin laulaja sanoo: Jo ennen kuin vuoret syntyivät. Vuorillakin on syntymäpäivä. Tänään emme vietä niitä, vaikka vuoret ovatkin jo ehtineet korkeaan ikään.

Saattaa olla että 3-vuotiaat pitävät teitä yhtä vanhoina kuin vuoret*. Mutta ihmisen ikä on toisenlainen. Psalmin mukaan se ei ole kovin paljon. Siksi hän kehottaakin miettimään elämän rajallisuutta – se tuottaa viisautta. Viisautta on monenlaista. Psalmi puhuu sydämen viisaudesta. Se on erilaista kuin yksipuolinen järjen viisaus ja tieteellinen tieto. Sydämen viisaus etsii sitä, mistä hyvä elämä koostuu. Mitä olisi saatava mahtumaan tuon elämänkaaren sisälle, jotta voisi katsoa sitä kiitollisin ja iloisin mielin jälkeenpäin. Tuo on minun elämäni.

Ikä ja kokemus tuo viisautta. Jos on avoin pohtimaan kokemaansa, se tiivistyy viisaudeksi, jota voi muillekin jakaa.

Minua on viime aikona puhutellut erä kuva, mikä tunnetussa suomalaisessa laulussa esiintyy. Anna Puu on lauluntekijä ja hän laulaa näin:

Nauruasi vailla –

Olen se linnuton puu –

Lehtiä täynnä –

Linnuton puu

Kuva linnuttomasta puusta puhuttelee minua. Puu voi olla täynnä lehtiä ja upea muodoltaan, mutta jos taivaan linnut eivät jaa luottamusta, että sen oksille voi rakentaa pesän – siinä puussa ei ole oikeaa elämää. Siksi linnuton puu on paljon lohduttomampi kuin lehdetön puu. Linnuton puu elää vain itseään varten.

Jos sinä olet puu – anna suojaa sille elämälle, mikä hyörii ympärilläsi. Luulen, että siinä on yksi vanhenemista koskeva viisaus. Tulla puuksi – suojaksi pikkulinnuille. Ne linnut voivat olla lastenlapsia tai ne voivat olla mitä tahansa suojelemisen arvoista. Lintuja voivat olla myös rukoukset, jotka viipyvät sydämessämme, mutta nousevat lopulta Jumalan puoleen.

 

*) ”Saatta olla että 3-vuotiaat pitävät teitä yhtä vanhoina kuin vuoret.” Lauseessa väärinymmärtämisen mahdollisuus – että vuoret ja 3-vuotiaat ovat yksimielisiä iästäsi.