Nuolen lento / kutsumus

Hyvä ammattiin valmistunut ja luonnollisesti myös vanhemmat

Tällaiset ammattiin valmistumisen juhlat, kun on saavutettu jotakin pysyvää nuoren elämässä, ovat pysähdyspaikkoja. -> Luultavasti päivä puhuttelee ja pysähdyttää vanhempia enemmän ja lujemmin kuin X. Saavutuksia on hyvä juhlia ja iloita yhdessä siitä.

Tähän päivään kiteytyy hyvin paljon. Tämä on niitä viimeisiä aikoja, jolloin X on vielä kotona ja asuu x-tiellä. Elämä ja tulevaisuus odottavat nyt muualla. X lentää pian kotoa pois ja alkaa itsenäisen elämän.

Tunnettu runo, minkä hetki sitten kuulitte, kuvaa mainiosti tätä tilannetta, niin vanhemman kuin aikuistuvan lapsen kannalta.

Kahlil Gibran esittää vertauksen nuolesta ja jousesta sekä jousella ampujasta (jousimies). Siinä on viesti vanhemmille, että teidän täytyy antaa lapsen mennä kohti omaa elämäänsä ja omia unelmia. Täytyy päästää irti.

Siinä on myös haaste X:lle irrottautua kotoa ja lentää sinne omaan tulevaisuuteen.

Runo sanoo, että lapset ovat nuolia, jotka ammutaan kotoa maailmaan. Mutta vanhemmat eivät ole ampujia. He ovat jousi, mikä antaa lapselle parhaan mahdollisen voiman lentää kauas. Ampuja on se, joka pitää jousta ja nuolta kädessä ja jännittää jousen. Kuka ampuja on? Sitä ei suoraan sanota runossa. Sillä tarkoitetaan häntä, joka ihmiselämää muovaa: Jumalaa.

Mihin tuossa vertauksessa nuolet ammutaan? Lentääkö nuoli vain sinne, minne jousella ampuja päättää? Pelkkä kohtaloko sanelee kaiken? Runo ei keskity pohtimaan sitä. Ehkä sitä ei runolta pidä kysyäkään.

Nuoli ammutaan nuolen omaan tulevaisuuteen.

Tässä tilanteessa on hyvä ajatella, että nuoli ei vain lennä, jonkun toisen ampumana, sinne minne ampuja on ajatellut. Sillä X, yhä enemmän tulet vaikuttamaan itse siihen, mikä on elämäsi suunta. Alkaa aika ottaa siitä täysi vastuu. Tulla yhä enemmän tietoiseksi niistä omista ajatuksista, joihin runo viittasi, omasta tahdosta ja tavoitteista, joita kohti kulkea. Tulla yhä enemmän omaksi itseksi, tulla täydemmin siksi, mikä sinusta on mahdollista tulla. Toista vertausta käyttäen astua elämän ajoneuvossa matkustajan paikalta, kuskin paikalle, peräpenkiltä ratin taakse. Tämä on asia, jota ihmiset eivät aina opi yhden elämän aikana.

Se tarkoittaa sitä, että sinulle ei vain tapahdu asioita, vaan sinä teet itse asioita. Ero näiden välillä on siinä, että ihmiset, joille vain ”tapahtuu asioita”, yleensä valittavat niistä. He ovat uhreja. Mutta ihminen, joka tekee asioita ei valita, sillä hän on itse vastuussa. Jotta näin voisi tapahtua, on tunnettava itsensä ja tiedettävä mitä haluaa.

Se mihin nyt valmistuit (ammati/koulutuksen nimi) ei ole ehkä lopullinen polkusi. Paljon vielä voi tapahtua.

Nuolivertaus oli hieno. Elämänkaarta katsotaan siinä alkupäästä: nuoli ammutaan, lähetetään jonnekin. Kristinusko katsoo samaa asiaa usein kaaren toisesta päädystä: meitä kutsutaan johonkin. Se on myös kaunis ja hienovarainen kuva. Sekin edellyttää samoja asioita sinulta kuuntelemista, kysymistä, askeleiden ottamista, kasvamista omaksi itseksi.

Toivon onnea ja Jumalan siunausta elämän matkalle. Oli se sitten nuolena lentämistä, kuskina reitistä päättävänä tai kulkemista kutsun suuntaan. Mene rohkeasti, Jumala on sinun kanssasi.

 

Kahlil Gibran, kokoelmasta Profeetta

Sinun lapsesi eivät ole sinun

Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat sinun kauttasi mutta eivät sinusta
ja vaikka he ovat sinun luonasi he eivät kuulu sinulle.

Voit antaa heille rakkautesi mutta et ajatuksiasi.
Sillä heillä on heidän omat ajatuksensa.
Voit pitää luonasi heidän ruumiinsa mutta et heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomisessa,
jonne sinulla ei ole pääsyä, ei edes uniesi kautta.

Voit pyrkiä olemaan heidän kaltaisensa, mutta
älä yritä tehdä heistä itsesi kaltaista.
Sillä elämä ei kulje taaksepäin eikä takerru eiliseen.
Sinä olet jousi, josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.

Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla
ja Hän taivuttaa sinut voimallaan, jotta hänen nuolensa sinkoisivat kauas ja nopeasti.
Taivu Jousimiehen käsissä riemulla,
sillä samoin kuin Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät,
Hän rakastaa myös jousta, joka on järkkymätön.

– Kahlil Gibran

 

Advertisement

Tähdätään tavoitteeseen

Puhe ylioppilaille 2019

Hyvät lakitettavat, hyvät opettajat ja ylioppilaiden vanhemmat ja muut juhlavieraat. Kun tänään juhlimme nuorten valmistumista ylioppilaaksi, mietimme samalla sitä vaivaa, mitä tavoitteen saavuttaminen on vaatinut. Tänne asti päästäkseen olette joutuneet tekemään paljon töitä. Se on edellyttänyt lujaa sitoutumista ja ahkeruutta. Nyt on aika korjata jotakin hedelmää vaivannäöstä. Saavutuksenne merkiksi saatte pian laittaa valkoisen lakin päähänne. Statuksenne muuttuu, saatte tittelin: ylioppilas

Vaikka kysymys on ollut tavoitteellisesta opiskelusta ulkoisen päämäärän, tutkintotodistuksen tähden, tämä opiskeluaika on ollut myös sisäisen kasvun aikaa. Sitä harvemmin laitetaan kuitenkaan osaksi itselle asetettujen tavoitteiden joukkoa: ”Haluan matikasta ja engannista laudaturin ja haluan tulla paremmaksi ihmiseksi. ”Kenellä on tavoitteiden joukossa se, että haluaa tulla paremmaksi ihmiseksi.

Kuitenkin siitä myös opiskelussa on ollut kysymys. Lukio on yleissivistävä oppilaitos. Lukiossa ei opiskella vain tutkintoa varten vaan elämää varten.

Miten se elämää varten opiskelu näkyy? Se on eräänlainen taustaohjelma koko systeemissä. Lukion tavoitteena on kasvattaa teistä ihmisiä, jotka kykenevät lähestymään elämän ilmiöitä tietoisemmin ja harkitsevammin, ajatteluun turvaamalla. Että et toimi vain ennakkoluulojen varassa, vaan katsot syvemmälle ja pystyt perustelemaan väitteesi tai pystyt myös myöntämään virheesi, pystyt muuttumaan ja oppimaan edelleen uutta – siis kasvamaan ihmisenä.

Lukion nettisivujen mukaan opiskelun ”Tähtäimenä on laaja yleissivistys, ylioppilaskokeissa menestyminen ja jatkokoulutuspaikan saaminen korkeakoulussa.”

Jotakin kohden tähdätään, se on tavoite, joka pyritään saavuttamaan. Kielikuva tähtäämisestä tulee ampumisen ja metsästämisen maailmasta. Onnistuneessa suorituk-sessa nuoli osuu keskelle maalitaulua.

Kun Raamatun Paavali haluaa tulla paremmaksi ihmiseksi, hän tähtää iskut itseensä: Jokainen kilpailija noudattaa lujaa itsekuria, juoksijat saavuttaakseen katoavan seppeleen, me saadaksemme katoamattoman. Minä en siis juokse päämäärättömästi enkä nyrkkeillessäni huido ilmaan. Kohdistan iskut omaan ruumiiseeni ja pakotan sen tottelemaan…

Meissä jokaisessa asuu kaksi sisäistä mörköä. Sana ”mörkö” on nyt muotisana. Toinen möröistä on kuin voitontahtoinen Marko Anttila, mutta se toinen  – ei ole. Se on kuin Katti Karvinen eli mukavuudenhalu, mikä meidän on voitettava aina uudestaan, jotta voisimme ampua myös todelliseen maaliimme.

Lukion aikana on tähdätty ja ammuttu maalia kohti, taisteltu mukavuudenhalua vastaan. Arvosanat on annettu ja tuloksia tarkastellaan. Minkälainen on ollut osumatarkkuutenne? Joskus tähtäin tarvitsee tarkistamista ja kalibrointia. Seuraava pieni elämänohje on tällaista kalibrointia varten.

Kiistelty professori Jordan B. Peterson kirjoitti 12 elämänohjetta, Käsikirjan kaaosta vastaan. Jaan hänen kirjastaan teille tätä päivää ja tulevaisuutta varten yhden ohjeen.

”Vertaa itseäsi siihen mitä olit eilen, älä siihen mitä joku muu on tänään.” – Te olette verranneet todistuksianne toistenne kanssa. Mutta vertaamista kannattaa ennen kaikkea ajatella omien tavoitteiden saavuttamisen suhteen. Se mitä joku muu on tänään, ei ole merkityksellistä sinulle. Sinulla on oma tavoitteesi. Jotakin olet saavuttanut tänään, tulevia tavoitteita kohti mennään. Kysymys, minkä teet itsellesi ei ole se, mitä muut ovat saavuttaneet, vaan se, mitä sinä olet tehnyt omien tavoitteidesi eteen. Olisitko voinut tehdä jotakin toisin? Oletko pystynyt tekemään parhaasi? Ovatko sinun tavoitteesi oikeat? Jos sinun kaverisi valmistuu nopeasti astronautiksi, se on oikein hyvä hänelle, jos se on ollut hänen unelmansa ja tavoitteensa. Jos hän olisi halunnut tulla maanviljelijäksi, hän on epäonnistunut pahasti. Olisitko tyytyväinen pankinjohtajana, jos haluaisit olla arkkitehti?

Tärkeintä olisi kuitenkin se, että tavoitteet ovat omasi, että tiedät, mitä kohti haluat mennä. Unelmiaan ei tule kopioida muilta. Unelmien suhteen realismi on hyvä asia, mutta aseta unelmasi kuitenkin korkeammalle kuin todennäköisyyslaskelmat siitä, mitä sinusta voi tulla. Etsi omat unelmasi. Muuta unelmat tavoitteiksi, pilko tavoitteet pienempiin osiin ja tee joka päivä pieniä askeleita tavoitteita kohti. Tavoitteita kohti ei voi ajelehtia. On tehtävä töitä niiden saavuttamiseksi.

Te olette jokainen ansainneet tänään juhlanne. Harjavallan seurakunta onnittelee teitä kaikkia, mutta haluamme kuitenkin kannustaa stipendillä yhtä henkilöä, joka on pärjännyt uskonnossa. Matemaattisille aineille annetaan paljon arvoa. Me olemme halunneet nostaa uskonnon oppiainetta stipendillä. Opettajat ovat valinneet stipendin saajan, jonka tänä vuonna saa…

 

Saavutettu unelma avaa uusia ovia

Hyvät ylioppilaat, hyvä juhlaväki.

Ihmisellä on yksi erityinen kyky. Kyky unelmoida. Eläimillä ei ymmärtääkseni tällaista kykyä ole. Ehkä koirat näkevät unta paistista. Mutta pitkäaikainen unelma, jota vähän kerrallaan lähestytään, on vain ihmisillä. Ihmisellä on tämä kyky, mutta ei ole ollenkaan sanottua, että jokainen on selvillä omasta unelmastaan. Mikä on sinun unelmasi?

Nuoruus ja lukioikä ovat unelmoimisen aikaa. Suunnitelmia ja tavoitteita asetetaan siihen, mitä kohti mennään. Tänään te olette saavuttaneet yhden nurkan unelmastanne. Se luo uskoa siihen, että unelmat ylipäätään ovat saavutettavissa… Samalla se luo tietoisuutta siihen, että niiden eteen on myös tehtävä töitä; unelmat eivät putoa syliimme. Ja silloinkin kun unelmat toteutuvat, ne eivät ehkä toteudu täydellisesti. Tämä on yksi askel ja yksi osa laajemmasta unelmasta. Siitä, mikä sinusta tulee.

Joidenkin mielestä aikuisuus alkaa siitä, kun luopuu unelmistaan ja suorittaa elämäänsä: sitä saatetaan pitää realismina. Ehkä tunnetkin tällaisia ihmisiä. He pitävät unelmia haihatteluna. Mutta se ei pidä paikkaansa. Se mitä olette kuulleet, on katkeruuden ja pettymyksen värittämää.

Älkää lakatko unelmoimasta. Unelmat voivat matkan varrella muuttua ja ne voivat tarkentua. (alakoulussa unelmasi oli toisenlainen, yläkoulussa se oli erilainen – tänään se suuntautuu ehkä vielä toisaalle. Voi olla, että se ei ole vielä aivan selvillä. Mutta unelmat pitävät teidät hereillä, virkeänä ja uteliaina. Ne pitävät teidät liikkeellä. Se ei tarkoita sitä, että olisitte tyytymättömiä nykytilaan. Voit olla iloinen ja tyytyväinen elämääsi ja silti unelmoida.

Maailma on kaunis, mutta maailma ei ole valmis. Tilaa unelmille riittää. – Unelma ei ole samanlainen asia kuin nälkä. Tulet kylläiseksi, kun unelma vatsan tavoin täyttyy. Sehän olisi vain tuo koiran unelma paistista. Ajattele lapsen unelmaa oppia kirjoittamaan. Kun unelma täyttyy, tuliko kirjoittamisen halu tyydytettyä. Ei vaan siitä se vasta alkaa. Unelma mahdollistaa jotakin vielä suurempaa.

Uskon, että Jumalalla on unelma ihmisestä – sinusta. Hän kutsuu sinua kulkemaan tätä unelmaa kohti. Se unelma liittyy jollakin tavalla myös siihen, mikä sinusta voi tulla. Ne ovat kytköksissä toisiinsa: Sinun unelmasi ja Jumalan unelma sinusta. Siksi jatka unelmoimista. Kulje niitä kohti ja valloita niitä. Uusia ennen näkemättömiä ovia aukeaa.

* * *

Vielä muutama sana: Tänä vuonna Harjavallan seurakunta aloittaa uuden käytännön. Haluamme stipendillä olla tukemassa yhtä tai kahta lukionsa päättävää oppilasta. Tällä kertaa annamme kaksi stipendiä ylioppilaille, jotka ovat menestyneet lukion uskonnon kursseissa.

Tällä stipendillä muistutamme samalla, että kansainvälistyvässä ja moniarvoistuvassa maailmassa uskonnollinen lukutaito tulee entistä tärkeämmäksi.

Vahva itsetuntemus, kuka olen, mistä tulen, mistä arvoni ovat peräisin, mihin minä syvästi uskon – nämä ovat se perusta, josta vuorovaikutus toisenlaisiin kulttuureihin ja uskontoihin onnistuu ja tulee mielekkääksi. Siihen haluamme kannustaa ja haluamme myös rohkaista näkemään uskonnon oppiaineen syvä arvo ja merkitys.

Stipendi annetaan seuraaville henkilölle:

N.N.

N.N.

Vielä kerran onnea kaikille ylioppilaille. Jumalan siunausta elämänne matkalle unelmia kohti.

 

 

Tulevaisuuden avaimet

Tulevaisuuden avaimet – puhe Harjavallan uusille ylioppilaille 2015

Hyvät lakitettavat – hyvät riemuylioppilaat – hyvät opettajat ja juhlalyleisö.

Monissa television kotimaisissa ja ulkomaisissa sarjoissa on erilaisia selviytymiskilpailuja, jossa onnistuneen suorituksen jälkeen kilpailija saa avaimen – Amazing Race, Selviytyjät, Fort Boyard jne. Avain vie lähemmäs kilpailun voittoa. Tositv-formaatti ei kuitenkaan ole tosielämää. Se on vain tv-viihdettä. Mutta te, lakitettavat, sen sijaan olette olleet noin kolmen vuoden tosielämä-formaatissa nimeltä Harjavallan lukio. Olette olleet kilpailemassa ylioppilastodistuksesta.

Tässä kilpailussa teitä ei ole asetettu toisianne vastaan. Te kilpailette itsenne kanssa. Punttisalilla treenataan lihaksia: sitäkin on tapahtunut, tottakai. Mutta opiskelussa treenataan henkisiä ominaisuuksia, opiskeltavien asioiden hallintaa: ei vain muistia, vaan ongelmien ratkaisua, älykkyyttä ja sydämen sivistystä. Tämän kilpailun palkinto, on myös avain. Sillä avaimella voi päästä suljetuista ovista eteenpäin.

Minä olen kerran kilpaillut samasta avaimesta. Minun avaimeni oli tämän näköinen (CAMMM). Tämä vanhan avaimen lovetukset ovat kirjaimia ylioppilastodistuksessa. Ei välttämättä mitenkään ihmeellinen. Jos oikein muistan, olin siitä silti tyytyväinen sillä tiesin, mihin oveen koitan sitä sovittaa – mitä kohti jatkan eteenpäin. Teidän avaimenne ovat toisennäköisiä. Saattaa löytyä myös E-kirjaimia, mitä silloin lukion todistuksessa ei tunnettu.

Olen tarvinnut tätä avainta oikeastaan vain kerran elämässäni. Se aukaisi oven, minkä pitikin. Pääsin Helsingin yliopistoon, vaikka siinä ei ollut oven avaamiseen niin paljon vääntövoimaa kuin olisi ollut tällaisella avaimella (LLLLLLLLLL). Tänä vuonna joku oppilas kilpailussaan on voittanut kyseisen avaimen: kymmenen L:n avain. Tällaisella avaimella ei yleensä pyritäkään Helsinkiin teologiseen tiedekuntaan. Sillä pääsee jatko-opintoja ajatellen oikeastaan mihin vain.

Mutta kuten sanottua, tämä avain ei tule paljon kulumaan. Sillä tosielämä-formaatissa peli jatkuu uusiin haasteisiin. Avaimella pääsee seuraavaan vaiheeseen – sitten alkaa uusi kilpailu.

Tämän te toki jo tiesitte ja olette valmistautumassa jo uusiin haasteisiin. Seuraava vaihe on vielä mielenkiintoisempi, kuin aika lukiossa. Varsinkin jos pääsette alalle, joka innostaa teitä. Mutta lopulta sekin on vain yksi avaimenhakutehtävä.

Kun tänään mahdollisesti seurustelette riemuylioppilaiden kanssa, kuunnelkaa heidän tarinaansa: minkälaisista avaimista he ovat kilpailleet. Mistä löytyi se viimeinen avain ja viimeinen ovi, minkä avaamiseen olivat tyytyväisiä, minkä jälkeen ei ole tarvinnut avaimia metsästää. Vai onko se ollut koko elämän mittainen projekti, jossa todistusten jälkeen kilpaillaan työpaikoista ja vaikuttavasta asemasta yhteiskunnassa.

Se on kuitenkin hyvä tietää, että avaimia on erilaisia. Kymmenenkään ällän avain ei ole sellainen yleisavain, että se avaisi minkä tahansa oven.

Filosofian isä Sokrates sai kerran Delfoin oraakkelilta erilaisen avaimenhakutehtävän, johon pelkkä kouluviisaus ei riittänyt. Se oli kaksi sanaa: Tunne itsesi (gnothi seauton)

Jos tämä avain puuttuu, suuresta oppineisuudesta ei ole paljon hyötyä. Kun tuntee itsensä ja tietää, mitä tahtoo. Silloin vaatimattomallakin avaimella voi päästä eteenpäin. Tai sitten yleensä löytyy halu ja motivaatio tehdä tarvittava työ päästäkseen tavoitteeseen.

Avain onneen ei ole riippuvainen juuri tästä avaimesta. Henkilökohtaisia unelmia tavoitellessa avaimesta on apua. Vaikka et voittaisi fysiikan nobelia, voit kuitenkin tulla onnelliseksi.

Yksi avain onneen on siinä, että löytää oman paikkansa ja siten elää merkityksellisen elämän. Minun mielestäni syvimmän merkityksen ihminen saa siinä, kun vastaa Jumalan kutsuun kyllä. Toivon, että kaiken suunnitelmien keskellä tämä merkityksellisen elämän avain pysyy mukana muuttotavaroiden joukossa.

Samalla kun onnittelen teitä yhden tavoitteen saavuttamisesta, toivotan myös Jumalan siunausta teidän tulevaisuuteenne koko elämäntiellenne.

Eläkää rohkeasti, mutta älkää vain itsellenne ja itseä varten. Antakaa taitonne yhteisen hyvän rakentamiseen niin te rakennutte siinä samalla itse.

Lähihoitajaksi valmistuneet kevät 2014

Meillä on vain yksi Jumala, Isä. Hänestä on kaikki lähtöisin, ja hänen luokseen olemme matkalla. Meillä on vain yksi Herra, Jeesus Kristus. Hänen välityksellään on kaikki luotu, niin myös meidät. 1 Kor 8:6

Ihmisen elämä on matka. Jokaisen matka on erilainen. – Meidän matkamme ei ala koskaan tyhjästä – me synnymme tiettyyn sukuun ja vanhempanne ovat aloittaneet meidän matkamme. Meidän matkamme alku ei ole siksi samanlainen. Mutta matka jonka olette kulkeneet on tuonut teidän tänään tähän hetkeen.

Se tarkoittaa sitä, että jotakin matkan varrella on saatettu päätökseen. Tehdyt työt ovat suloisia, sanotaan. Se mitä olette nyt saaneet ja saavuttaneet, toivottavasti helpottaa teitä tulevaisuudessa.

Tutkinto on jotakin lujaa ja varmaa elämän hetteikössä. Siitä voi ponnistaa eteenpäin. Se merkitsee ammattitaitoa.
Tie jatkuu. Nyt ehkä jokin suunta elämässä vahvistuu.

Useimmilla luultavasti hoitoalalla. Toivon, että työtä löytyy jokaiselle. – Joku ehkä haluaa kouluttautua lisää. Sekin on hyvä.
Hoitoalalla te näette heikkoutta ja haurautta – milloin ihminen tarvitsee apua päivittäisessä selviytymisessään vanhuuden heikkoudessa, apua sairauksiensa keskellä ja milloin hän myös valmistautuu kuolemaan. Auttavat kädet ovat silloin tärkeitä. Joskus merkitsee enemmän se, että joku jakaa heidän kanssaan heidän todellisuuttaan – ja rohkaisee. He eivät ole yksin. Joku välittää ja hoivaa.

Lukemani Raamatun jakeen mukaan elämän matka ei ole vain se mikä alkaa syntymästä ja päättyy kuolemaan. Ihmisen matka on pidempi. Paavali kirjoittaa sen näin: Hänestä on kaikki lähtöisin ja hänen luokseen olemme matkalla. Elämämme on lopulta suuremmassa kädessä.

Kun hoitotoimenpiteillä on tehty kaikki voitava – kun on autettu ja saatettu ihmistä elämäntiensä viimeisissä vaiheissa. Vielä on yksi joka vie perille. Silloin me annamme hänet Jumalan käsiin.

Tuttu virsi ’Päivä vain’ sanoittaa sen viimeisessä säkeistössään näin: Suo mun ottaa isänkädestäsi päivä vain ja hetki kerrallaan, kunnes johdat minut kädelläsi riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.

Meillä jokaisella on oma matkamme. Te valmistaudutte ammattiin, jossa eräs tehtävä on auttaa heikkoja heidän elämän matkallaan – saattaa heidät terveeksi, saattaa  hyvään vanhuuteen, ja toisinaan saattaa Jumalan haltuun.

Toivon, että tällaisessa kutsumuksessa näette myös kutsumuksenne arvon, jossa saatte olla Jumalan työtoverina.
Tällaiselle elämäntielle toivotamme teille Jumalan siunausta.

(Tämä teksti oli puheen runkona. Puhe täydensi esitystilanteessa sitä. En ole niitä muutoksia tehnyt tähän versioon)

Gaudeamus igitur – viisauden rakastaminen, rakastamisen viisaus

ylioppilaille  + lukion rehtorille puhe     1.6.2013

Hyvät ystävät, läsnäolijat – rehtori NN, lukion opettajat, juhlakansa – mutta ennen kaikkea tänään lakitettavat Harjavallan lukion ylioppilaat.

Tasan 25 vuotta sitten minut lakitettiin Porin lyseon lukiossa ja lauloimme siellä tietysti kaikki yhdessä iloon kehottavan laulun: Hei tonttu-ukot hyppikää nyt on riemun raikkahin aika.- tauko – Anteeksi…. se ei tainnut olla toi biisi… Tarkoitin tietenkin laulua Gaudeamus igitur. Nämä kappaleet menee mulla aina sekaisin, kun ovat niin samanhenkisiä: Molemmissa kehotetaan iloon, sillä hetken kestää vain elämä ja sekin synkkää ja ikävää.

Joka tapauksessa – meitä iltalinjalaisia oli pari kymmentä. Olimme muiden tavoin opetelleet tuon vanhan ylioppilaiden juomalaulun sanat latinaksi. Gaudeamus igitur – iuvenes dum sumus  – näin lakkiaisjuhlissa lauletaan ympäri Suomen.  Riemuitkaamme sillä vielä olemme nuoria. Silloin oikeastaan jo ihmettelin, miksi tällainen laulu kuuluu ylioppilasjuhlaan. Sehän on oikeastaan aika karu laulu. ”Jälkeen nuoruutemme armaan – jälkeen vanhuusajan harmaan – meidät perii multa.” Lakkiaislaulussa kehotetaan iloitsemaan kun vielä olemme nuoria, sillä kuolo kulkee kiiruhtaen eikä siltä säästy kukaan. Laulun vanhimmat säkeistöt periytyvät kaukaa – Pariisin yliopistosta 1200 luvulta. Siihen on olemassa 10 säkeistöä, joista suomessa lauletaan yleensä pari värssyä.

Mutta sitä lauletaan yleensä latinaksi, niin en minäkään sitä sen enempää ajatellut. Oli vain tyylikästä laulaa latinaksi ja tuntea jo salaista yhteenkuuluvuutta akateemisen väen kanssa.

Gaudeamus-laulua on pidetty toisaalta ylistyslauluna nuoruudelle. Toki se sitäkin on – ja yhä vanhemmat ihmiset haluavat hengessään yhtyä siihen: vielä olemme nuoria. Mutta onneksi laulu ei ole vain nuoruuden ylistämistä – se on kehotus iloitsemaan, nostamaan malja elämälle, niin kauan kuin sitä jäljellä on. Se on iloitsemista tietoisena siitä, että elämä kestää hetken, siis tartu hetkeen tai se pakenee – carpe diem –  (tonttu-ukot hyppikää, sillä pian selkä tulee kumaraksi eikä jalka ei enää nouse)

Laulussa on kuin aavistus vuorisaarnan ajatuksesta katsoa taivaan lintuja ja kedon kukkia. – kuka voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta.

Ajatusta voisi jatkaa: Moniko perhonen on kieltäytynyt lentämästä, koska se elää vain tämän kesän. Jättääkö lintu laulamatta ja pesän rakentamatta, koska sen elämä on lyhyt. Ei – ne laulavat valtavaa kiitoslauansa. Elämä on nyt. Kiitokseen on aihetta.

Siihen iloon meidän on hyvä myös yhtyä: elämän ilo – se kulkee suonissamme. Ei vain kun olemme nuoria. Väkevä elämän virta on lähtenyt Jumalasta ja se kutsuu meidät iloiseen tanssiin.

Malja nostetaan tänään elämälle – mutta teidän, jotka olette lakkinne ansainneet – teidän maljanne nouskoon korkeammalle – malja elämälle, malja nuoruudelle, malja ilolle, malja ystävyydelle, malja tulevaisuudelle ja malja onnelle, jota tulevaisuus teille tuokoon.

Te ylioppilaat olette viettäneet koulun penkillä noin 12 vuotta. Vaikka olette opiskelleet jo paljon – vielä olette nuoria ja paljon on edessä päin. Sen tiedän sanoa, että edessä ovat opiskelun kannalta kaikkein mielenkiintoisimmat vuodet.  Saatte täysillä opiskella sitä mikä teitä todella kiinnostaa ja innostaa.

…

Tänään on erityinen päivä näille 17 nuorelle. Mutta se on erityinen myös pitkäaikaiselle rehtorille NN. Sinä pääset vapaaksi niistä kahleista, joihin nämä nuoret ryntäävät.

Koska en juurikaan tunne sinua olisi väärin yrittää hauskuuttaa yleisöä elämääsi kuuluneilla yksityiskohdilla – ikään kuin tuntisin. Toki yritin tehdä taustatyötä, mutta näkyvästä asemastasi huolimatta olet lähes ogooglebar, googlen tuolla puolen. Mutta arvostan sinua ja tässä juhlahetkessä haluan muistaa sinua seurakunnan puolesta ja ehkä vähän kaikkien harjavaltalaistenkin puolesta – antamalla sinulle jotakin.

– Sinulla on jo ylioppilaslakki. Se aikanaan vihki sinut viisauden rakastamiseen niin kuin nämä nuoret tänään. Ylioppilaat saavat lakin valmistumisen johdosta, jotakin on saatettu päätökseen. NN sinäkin saat tänään jotakin valmiiksi ja päätökseen. Ja luulen, että vieläpä hyvin arvosanoin. Mutta uuteen elämänvaiheeseen tarvitset uuden ’vihkimyksen’ ja uuden lakin. Tämä lakki on ’kipparilakki’ (porilainen firma on sen tehnyt: länsilakki – toivottavasti sinulla ei ole mitään porilaisia vastaan). Ajattelen, että samalla tämä lakki olisi vapauden symboli – vapautta viran tuomasta vastuusta, vapautta kaikesta suorittamisesta, vapautta pätemisestä tai muille näyttämisestä, vapautta kaikesta turhamaisesta. Se on vapautta muiden vaikutusvallasta.

Jos ylioppilaslakki aikanaan vihki sinut viisauden rakastamiseen, tämä lakki vihkiköön sinut rakastamisen viisauteen – sen kaikessa rikkaudessaan (niin eros, filia kuin agape -muodoissaan).

* * *

ps. sykäyksen puheelle antoi Teemu Kakkurin blogikirjoitus K24-sivulla Gaudeamus-laulusta

ps.2. Koska lukion rehtori on ilmeisen tietoisesti pysytellyt piilossa  netistä, kunnioitan hänen päätöstään jättämällä hänen nimensä mainitsematta myös tässä yhteydessä.

Ps.3. Jussi Junni on tehnyt lauluu uuden suomennoksen selityksin varustettuna: Lyhyestä elämästä.

Tiedon suo hengen pelloksi

Puhe ylioppilaille 2011

Hyvät lakitettavat, hyvä juhlayleisö.

Alussa oli kirja, kahvi ja penkki. Siihen se kai olisi jäänytkin, jos ei olisi istunut, lukenut ja oppinut.

Mutta te jatkoitte, luitte ja opiskelitte. Olitte ahkeria ja periksiantamattomia. Kurssi toisensa jälkeen te käänsitte loputonta tiedon suota hengen ja viisauden pelloksi – jotta se kerran tuottaa satoa.

Pelkästä ulkoluvusta ei ole kysymys, vaan siitä, että lukeminen muokkaa teitä viisautta kohti. Se ei ole vain tietämistä, näsäviisautta, vaan parhaimmassa tapauksessa sydämen viisautta. Silloin se mitä olet oppinut tulee palvelemaan lähimmäisiä ja suurempia tarkoitusperiä. Kenties elämän syvin kutsumus puhkeaa kukkaan. Teillä ei ole kasvanut vain älykkyys vaan myös sielu.

Raamatun sananlaskuissa sanotaan: Herran pelko on viisauden alku. Se merkitsee yksinkertaisesti sitä, että jos tiedon ja oppineisuuden rinnalla ei kulje elämää suojelevat arvot, siitä on tullut vain pomminteko-ohjeet – mikä vahingoittaa itseä ja muita. Teitä on ohjattu tavoittelemaan jotakin merkittävämpää.

Te olette opiskelleet lukion kaikki vaaditut kurssit. Tästä ahkeruutenne palkinnoksi ja merkiksi teille annetaan valkolakki. Oppineisuus osoitetaan hatulla, koska sinne hatun alle on jotakin kertynyt.

Intiaani sai sulan päähineeseensä kertomaan hänen maineteoistaan. Lakki kertoo teille saavutuksesta. Se on suoritusten kruunaamista. Kantakaa lakkianne iloa ja ylpeyttä tuntien. Siihen teillä on täysi syy ja oikeus.

Teidän matkanne jatkuu eteenpäin. Satoa korjataan

– kukaties joku teistä kehittää uuden kännykän: Nokian ja iPhonen tappajan, mikä nimetään tietysti paikkakunnan mukaan: Harjavalta (olisi hienoa pitää Harjavalta-merkkistä puhelinta kädessä) / tai sitten kehitätte uuden hauskan kännykkäpelin, missä ei lingota vihaisia lintuja possulinnakkeeseen, vaan tuo liikenneympyrässä oleva tuttu vihainen mummu antaa huutia huonotapaisille nulikoille. Aina kun ne puhuu rumia niin mummun harja heilahtaa (tämä oli ilmainen vihje). Mutta ei sen tarvitse maailmaa mullistavaa teidän tulevaisuutenne. Riittää kunhan löydätte oman paikkanne maailmassa, oman viljelypalstanne, jota muokata ja satoa korjata.

Tieto, viisaus ja hyvät käytöstavat ovat jotakin sellaista, mikä kulkee teidän mukananne kaikkialle. Niitä ei hukata kuten hanskoja, mutta niitä on pidettävä yllä, kuten soittotaitoa. Siksi älkää kadottako tiedonjanoa, uteliaisuutta ja oppimisen halua. Paljon suota on vielä kääntämättä.

Näillä sanoilla haluan toivottaa lakitettaville onnea, siitä mitä olette saavuttaneet sekä Jumalan siunausta ja menestystä tulevissa elämän haasteissa.

Autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi

Hoiva-alan ammattilaisten kevätjuhla

Sata-edun valmistujaisjuhla To 26.5.

Näin on oleva, kunnes meihin tulee korkeudesta henki. Silloin autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi ja tarhat ovat laajoja kuin metsät. Silloin autiomaassa asuu oikeus ja vanhurskaudella on majansa hedelmätarhojen keskellä.Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti. Minun kansani saa asua rauhan niityillä, turvallisissa asuinpaikoissa, huolettomilla leposijoilla. Metsää kaatuu lakoon, kaupunkeja sortuu maahan, mutta te onnelliset, te saatte kylvää kaikkialle, missä vesi kostuttaa maan, saatte päästää härkänne ja aasinne vapaasti kulkemaan laitumilla.Jes. 32: 15-20

Hyvät ystävät. Luin Jesajan kirjasta teille viime sunnuntain Raamatun lukukappaleen Vanhasta testamentista. Jokainen sunnuntai antaa tulevalle viikolle aiheen. Viime sunnuntain aihe on cantate, laulakaa Herralle uusi laulu. Tänään lauluun on aihetta. Te olette saaneet opintonne tätä tutkintoa varten valmiiksi.

Te olette hankkineet jotakin itsellenne – ammatin. Samalla kun te olette hankkineet itsellenne ammatin, te olette hankkineet myös jotakin toisille ihmisille – avun lähteen, jotakin mihin he voivat turvautua. Ammattitaitonne tulee todeksi silloin kun te tulevissa työtehtävissänne palvelette, autatte, hoidatte toisia ihmisiä, olette toisia ihmisiä varten.

Lukemassani raamatunkohdassa kerrottiin kuinka autiomaa muuttuu hedelmätarhaksi. Kuva on aika vahva: eloton maa muuttuu hedelmää tuottavaksi. Kuvaus sopii mielestäni juhlaanne tänään. Teidän tutkintonne muuttaa autiomaata hedelmätarhaksi kolmessa kohtaa. Se tekee sitä kolmekertaisesti.

1) Kun yhteiskunta kouluttaa kansalaisiaan, se muuttaa autiomaata hedelmätarhaksi. Ammattitaitoisten ihmisten saaminen maahan on rikkautta, jonka satoa korjataan silloin kun te pääsette töihin. Ammattitaitonne on hedelmä yhteiskunnalle.

2) Autiomaa kukkii myös omassa elämässänne, kun valmistutte oppilaitoksesta. Sen merkiksi monet antavat teille kukkia lahjaksi, mutta kukkia nousee esiin myös omassa elämässä, sielussa. Opiskelu on välillä ehkä tuntunut hedelmättömältä puurtamiselta. Mutta se ei ole ollut turhaa. Tänään te korjaatte satoa. Ehkä huomaatte kasvaneen myös sisäisesti. Joka tapauksessa, vaikka todistus on vain paperi, se antaa oikeuksia joita kaikilla ei ole.

3) Myös se todellisuus, missä tulevat asiakkaat elävät voi hyvinkin olla autiomaata. Se kaipaa hoitamista. Asiakkaan elämässä voi tapahtua teidän avullanne se ihme että autiomaa kukkii ja tuottaa hedelmää. Tutustuin aamulla netin kautta lähihoitajan eettisiin ohjeisiin. Niissä paljastui osuvalla tavalla myös työnne sisäinen ulottuvuus. Lähihoitaja tulee ammattinimikkeensä mukaisesti toista ihmistä lähelle, iholle asti. Kun ihminen tulee ammattitaidolla ja luottamuksella kohdatuksi oman syvän yksityisyytensä sisäpuolella, hänessä tapahtuu sisäisesti paljon asioita. Onnistuneessa kohtaamisessa parantumista, mutta kohtaaminen voi syystä tai toisesta myös epäonnistua silloin haavoittuminen on myös suuri. Ihmisen kunnioittaminen ja hänen loukkaamattomuuden varjeleminen on hyvin tärkeää.

Tehtävä saattaa tuntua myös ylivoimaiselta. Miten ihmisvoimin näitä muutoksia voisi saada aikaan. Lukemani Jesajan kirjan mukaan ihminen ei olekaan tuon muutoksen perimmäinen syy. Vasta korkeudesta tuleva henki muuttaa autiomaan hedelmätarhaksi. Elämän, toipumisen, parantumisen ihme ei ole ihmiskäsin tehtävissä. Me ehkä kykenemme luomaan parantumiselle suotuisat edellytykset, mutta elämän voimat virtaavat Jumalasta. Haava kasvaa umpeen, jäsenet vahvistuvat, toivo elpyy, usko kantaa ja hän nousee.

Tänään saatte siunauksen alttarilta. Siunaus on Jumalan. Hän varjelkoon koko teidän elämänne ja työnne, kaiken mihin ryhdytte.

Kiitosjuhla Hasoten valmistujaiset 2009

Evankeliumi Luukkaan mukaan 2: 1-20

”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn…

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. …

Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.”

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa

Jouluna enkeli ilmestyi paimenille. He olivat omassa arkisessa työssään ja kutsumuksessaan Valvoivat laumaansa. Heidän tuli antaa turvaa lampaille, suojella niitä susien hyökkäyksiltä, heidän tuli johtaa lampaat ravinnon luokse ja valvoa yöllä, jotta lampaat saisivat rauhassa levätä.

En tiedä tuntuuko teistä tällainen työ tutulta: valvoa niitä, jotka ovat elämässä joutuneet heikoille, antaa suojaa ja ruokaa, valvoa toisten unta.

Tällaisille paimenille kuitenkin ilmestyi enkeli. Heidän arkinen työnsä sai taivaallisen kosketuksen. Enkeli kehotti lähteä etsimään lasta. Seimen lasta. Siinä olisi jotakin ihmeellistä. ja sinne he menivätkin. He löysivät seimen ja seimen lapsen.

Seimellä ei ollut taivaallista loistoa, mutta siellä he tapasivat jotakin enemmän kuin enkelin. Sillä hänestä enkelit todistivat.

Olivat he lapsia ennenkin nähneet, mutta kenestäkään ei ollut sanottu mitään vastaavaa. Kenenkään puolesta eivät enkelit olleet ennen lauluja laulaneet.

Mitä näille paimenille tapahtui jälkeenpäin ensimmäisen joulun ihmeen jälkeen, kun he palasivat arkeensa? Menivätkö he työnantajansa luo sanomaan itsensä irti. ”Ollaan muuten sen verran tärkeitä heppuja, että ei meille enää kelpaa tällainen kakkatyö. Me olemme jutelleet enkelin kanssa ja hänkin suositteli meille alan vaihdosta…”

Luultavasti sama työ jatkui heillä kuin ennenkin. Arkinen vastuu ei muuttunut. Edes palkankorotusta he eivät saaneet, enkelilisää. Mutta jotakin muutosta oli tapahtunut. Heidän sydämensä oli muuttunut. Sisin jonka varassa kaikki muu tapahtuu ja tehdään. Joulun lapsi oli koskettanut heitä. Kaikki sai syvemmän merkityksen heidän elämässään ja työssään.

Evankeliumi sanoo paimenista näin:

Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

Koskettakoon joulun lapsi myös teitä jotka olette vartioimassa omaa laumaanne.

Lähihoitajille sanattomasta kielestä

PUHE LÄHIHOITAJIKSI VALMISTUVILLE

Joulun alla 1999

Sydämen kieli on sanaton

Äsken lauloimme sydämen kielestä, joka on sanaton, – se on sanaton joulun sanoman edessä. Myös psalmi puhui Jumalan julistuksesta, joka ei ole sanoja eikä ääntä, jonka voisi korvin kuulla. Ja silti sanoma tavoittaa kaikki. Sanaton viesti saapuu jokaisen luokse ja vain sydän voi sen oikealla tavalla ymmärtää.

Sydämen kieli on sanaton ja samalla sellainen kieli, että sillä ei kykene valehtelemaan. Tunteiden kieli, jota ilmaisemme elein, ilmein, asentein ja teoin, on se mihin huomiomme voimakkaimmin kiinnittyy.

Teidän kutsumuksenne ja tuleva työnne lähihoitajina toteutuu hyvin paljon juuri sellaisella tasolla, jossa sanattomat viestit ovat tärkeämpiä kuin ne, jotka sanojen kautta välittyy. Hoitajina te joudutte tilanteisiin, missä te olette kokonaisina ihmisinä läsnä. Te olette palvelemassa toisia ihmisiä, jotka eivät itse kykene auttamaan itseään. Miten kohdata nämä apua, huolenpitoa, rakkautta ja lämpöä tarvitsevat ihmiset, niin että heille myös välittyy viesti inhimillisestä kosketuksesta. Miten olla aidosti mukana heidän elämässään sen hetken, kun on juuri heitä varten.

Tämä voi olla vielä vaikeaa siksikin, kun mahdollisuudet vakinaiseen työsuhteeseen ovat melko harvinaisia. Mutta työhön silti odotetaan valmiutta aina kun sitä lyhyelläkin varotusajalla kysytään. Siihen on oltava valmis vaikka se kestäisi vain päivän tai kaksi. Työn epäsäännöllisyys ja epävarmuus kuluttaa henkisiä voimavaroja. Tulevaisuus on arvoitus

Tämä päivä on silti tärkeä päivä. Te olette saaneet päätökseen yhden opiskelu-vaiheen elämässänne. Tunne valmistumisesta tuo iloa ja myös tervettä itsevarmuutta. On jotakin, mitä osaan, jotakin, mihin minut on koulutettu.

Se hätä ja puute, minkä ihmisissä kohtaamme, saattaa johtaa meidät epätoivoon. Huomaamme, että omat voimamme, oma taitomme, oma mahdollisuutemme ja lopulta oma halummekin auttaa, on rajallinen. Se voi ehtyä ja työ muuttua uuvuttavaksi rutiiniksi. Siksi on tärkeää uudistua siinä rakkauden lähteessä joka on ehtymätön.

Tuo lähde on avautunut meille ihmisille Betlehemissä kaksituhatta (2000) vuotta sitten. Se on Jumalan rakkauden lähde, joka ei vaadi meiltä suorituksia. Se on Jumalan rakkauden lähde, joka hyväksyy meidät ehdoitta, antaa meille anteeksi. Sen lähteen nimi on Jeesus Kristus.

Juuri hänen kauttaan me voimme vakuuttua Jumalan rakkaudesta. Sillä juuri hänessä Jumala on tullut meitä lähelle. Astunut meidän haavoittuneeseen todellisuuteemme. Juuri hänen kauttaan Jumala kohtaa meidän kipumme. Hänen kauttaan Jumala kokee hätää, tuskaa ja myötätuntoa, kun me kärsimme. Ja hänen kauttaan Jumala on valmistanut meille pelastuksen.

Siksi elämänyhteys häneen tuo meille valon ja toivon siihen inhimilliseen hätään, joka ympäröi meitä täällä. Hänen siunauksensa turvin hänen rukouksensa turvin me kestämme päivästä päivään.