Maailman suurin mysteeri

Maailman suurin mysteeri

Mysteerit ovat kiehtovia, koska ne ovat salaisuuksia, jotka eivät avaudu pelkän järjen varassa. Niiden syvällisempi ymmärtäminen edellyttää sydämen avautumista itse mysteerille. Mysteereitä ovat esimerkiksi kysymykset Jumalan olemassaolosta tai mistä todellisuus koostuu tai kysymys ihmisen vapaasta tahdosta. Jumalasta sanotaan, että hän on kiehtova ja pelottava mysteeri.

Minun mielestäni kaikkein suurin mysteeri liittyy siihen, kuka Jeesus on. Jeesuksen persoona on mysteeri, koska edes hurskaimmat kristityt eivät pysty selittämään sitä puhki. Vuosisatojen ajan kirkko on käynyt rajanvetoa siitä, mitä Jeesuksesta voidaan sanoa ja mitä ei. Lähtökohta mysteerille on uskomus, että Jeesus on samanaikaisesti Jumala ja ihminen. Mitä mysteeriä siinä on? Jos henkilö on samalla Jumala, mitä tapahtuu hänen ihmisyydelleen tai toisinpäin? Kirkko on puolustanut mysteeriä. Kaikki kirkolliskokoukset ovat varjelleet salaisuutta ja torjuneet vaatimuksen mahduttaa Jumalaa ihmisjärkeen tai ajan muotifilosofioihin.

Jeesus ei ole vain ihminen, joka sai Jumalan silmissä erityisen aseman. Hän ei myöskään ole Jumala, joka esiintyy ihmisen valepuvussa. Jeesus on kokonaan Jumala ja kokonaan ihminen niin, että nämä puolet hänessä eivät sekoitu keskenään ja samalla niitä ei voi erottaa toisistaan. Kun Kristus kärsii, ei ole niin että vain hänen ihmisyytensä on kärsimyksen alainen. Jumala kärsii hänessä meille kuuluvaa kärsimystä. Ja kun hän nousee kuolleista hänen ihmisyytensä jakaa tämän tapahtuman. Hän voittaa kuoleman ruumiillisesti. Jeesus yhdistää persoonassaan taivaan ja maan. Samalla hänestä on tullut linkki ihmisen ja Jumalan välillä.

Palmusunnuntaista alkaen me seuraamme Jeesuksen kärsimystien raskaimpia askeleita ja suurinta salaisuutta. Hänen kärsimyksensä tähden jokainen ihminen laadustaan riippumatta voidaan liittää Jumalaan, elämän lähteeseen. Se ei ole vain mysteeri, vaan tärisyttävää iloa.

Harjavallan seurakunnan kirkkoherra

Tuomo Lindgren

Hartauskirjoitus Sydän Satakunta -lehteen 25.3.2021

Jeesus – karismaattinen ihminen

JEESUS – KARISMAATTINEN IHMINEN  
Joh 8:46–51 

Minua on kiehtonut usein se, että Jeesus oli ylivertainen sanan käyttäjä. Hänellä oli puhevaltaa. Eli hän oli hyvin karismaattinen puhuja tai esiintyjä. Karismaattisuudella en tarkoita mitään sellaista puhujaa, joka huutaa ja elämöi niin, että suonet pullistelee ohimolla, en tarkoita myöskään mitään yliluonnollista lahjaa, vaan persoonan vastustamatonta vetovoimaa. Sinulle tulee reaktio, että ”Tuossa tyypissä on jotakin aitoa, kiehtovaa, oikeaa”. Ehkä se on niin, että karismaattisessa tyypissä on aistittavissa, että hän on lähempänä katoavan elämän salaisuutta kuin muut.   

Tunnetko tällaista ihmistä? Luulen, että heitä ei ole paljon. Minkälaisia tunnusmerkkejä heihin liittyy? Heissä on jotakin moraalista suoraselkäisyyttä. Minkä aistii hänen lähellään. Hänessä ei ole mitään itsekeskeistä tai narsistista, omahyväistä, tai epäkypsää. Hän ei ole falski, vaan hän on uskottava. Ennen kaikkea hänessä on lämpöä ja lujuutta. Jeesus on tällaisesta ihmisestä hyvä esimerkki. Hänellä oli lämpöä ja inhimillisyyttä tavallisia ihmisiä kohtaan. Ihmisten tittelit ja arvoasetelmat eivät merkinneet hänelle mitään. Mutta hänellä oli myös lujuutta vääryyden, epärehellisyyden ja valheen edessä. Hän ei hyväksynyt sitä eikä antanut sellaiselle lainkaan periksi. Ja jos hän näkisi minussa sellaista, hän myös sanoisi siitä.  

On näillä karismaattisilla ihmisillä heikkoutensakin ja varjonsa – tai syntinsä. Toisin kuin Jeesuksella, joka naama peruslukemilla voi kysyä: Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Kukaan ei pystynyt siihen. Koska ei ollut mitään syntiä. Jeesuksella ei ollut pimeää puolta. Siinä hän poikkesi muista karismaattisista ihmisistä. Kaikilla muilla on heikkoudet, joita voidaan käyttää heitä vastaan ja myös käytetään.   

Toivon, että mietit, tunnetko ketään tällä tavoin kuvattua ihmistä, joka on tehnyt sinuun vaikutuksen? Se ei tarvitse olla saarnaaja. Vaan ihminen, jolla on ollut sisäistä voimaa, mikä on tehnyt hänestä kiinnostavan. Toinen kysymys on  

Miten voit tulla itse lähemmäs tällaista vetovoimaisen persoonan ihannetta  

1. Tulemalla lähemmäs omaa itseäsi, et yritä olla joku toinen ja näytellä tai matkia jotakuta toista. Yksi suurimpia ongelmiamme on se, että yritämme olla jotakin.   

2. Tulla lähemmäs itseään on tulla lähemmäs totuutta – ja se voi olla vaikeaa. Koska meillä on vaikeaa hyväksyä jotakin piirrettä itsessämme tai heikkouksiamme. Ylöspäin voi ponnistaa vain silloin, kun on tukevaa maata jalkojen alla. Se on ihmisenä kasvamisen lähtökohta. Kipeä totuus voi olla monenlainen – se voi olla persoonan piirre, ulkonäköseikka, häpeää tuova asia. Joskus se on synti. 

Jeesusta ei voitu osoittaa syntiseksi, mutta meidän kohdalla se on helppoa. Aina kun tämä tapahtuu, me voimme kääntyä Jeesuksen puoleen, joka ei ole vain esikuva vaan Vapahtaja. Totuus saavutetaan mutta myös anteeksiantamus ja uusi alku. 

3. Mutta tulemalla sinuksi itsensä kanssa, sen jälkeen ei energia kulu roolin esittämiseen vaan itse asiaan. Huomio kääntyy silloin omasta itsestäsi ulospäin. Ja se on elämän suunta. Lähtökohta on totuus ja suunta on valoa päin. 

Tästä hartaudesta on facebookvideo Harjavallan seurakunnan face-sivulla

https://fb.watch/48R4IkN_Lk/

Testi, mikä todistaa sinut farisealaiseksi

Kaksi velallista (fbhartaus  3.3.) 

Viime sunnuntain evankeliumissa Jeesus kertoo tarinan kahdesta miehestä, jotka olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Yksi denaari vastasi päivän palkkaa. Toisella parin kuukauden palkkamäärää toisella pari vuoden kokoista summaa. Kummallakaan ei ollut rahaa maksaa velkaa takaisin. Rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Jeesus esitti kysymyksen tarinasta: Kumpi heistä nyt rakastaa rahanlainaajaa enemmän?  (Luuk. 7:36–50)

Emme tunne kummankaan lainaajan tilannetta. Olivatko he tavallisia työmiehiä tai pienyrittäjiä, joilla oli omia työntekijöitä? Mihin he olivat aikanaan velkarahaa tarvinneet? Mitä oli tapahtunut, että heidän taloutensa oli romahtanut? Kummalla velan paino tuntui ahdistavammalta? Pystyivätkö he nukkumaan yönsä vai laskivatko vähäisiä varojaan tietäen, että mitenkään ne eivät riitä velan takaisinmaksuun. Pelkäsivätkö velkavankeutta ja kaiken omaisuutensa menettämistä? Pelkäsivätkö joutuvansa ulos talostaan kerjäläisiksi? Sinäkin voit tuntea sen huojennuksen määrän, kun tuo taakka otetaan heiltä pois. Kun he kertoivat kotona puolisolleen ja perheelleen, mitä oli tapahtunut; he on saaneet velan anteeksi. Siellä itkettiin ilosta ainakin sen suuremman velallisen kohdalla. 

Tilanne on voinut tapahtua oikeasti, mutta Jeesuksen kertomus oli siis vertaus, jolla Jeesus vertasi fariseusta ja syntistä naista keskenään ja samalla heidän suhdettaan Jumalaan. Velka, jota vertaus tarkoitti, on oikeastaan syntivelkaa, jonka Isämeidän rukous myös tuntee Matteuksen evankeliumi sanoo näin: Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme niille, jotka ovat meille velassa.  

Me olemme kaikki Jumalan firmassa työntekijöitä. Kun tappelemme keskenämme, tuottavuus Jumalan firmassa kärsii ja se koituu meille velaksi.  

Luterilaisessa kirkossa ihmisen ja Jumalan välinen suhde ei perustu hurmoksellisiin kokemuksiin, se ei perustu rituaalien tekemiseen, vaikka rituaaleilla (kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, hautaus, rukous) on suuri merkitys ihmisen elämänkaaressa; se ei perustu kymmenen käskyn huolelliseen noudattamiseenkaan, että me olemme hyviä ihmisiä: eikä se perustu tieteen tai järjen päätelmiin. Mihin se siis perustuu? Se perustuu siihen perusluottamukseen eli uskoon, että Jeesus on paljastanut Jumalan kasvot, jotka ovat hyväntahtoiset ihmisiä kohtaan riippumatta siitä, minkälaisia konnia tai syntisiä me olemme olleet. Me olemme saaneet velat anteeksi. 

Ja nyt – Joka saa paljon anteeksi, rakastaa paljon. Hän tuntee sen huojennuksen, kun taakka otetaan pois. Oikeastaan ehkä niin, että joka tulee tietoiseksi syntiensä syvyydestä ja anteeksiantamisen suuruudesta rakastaa paljon. 

Tästä johtuen, kun luterilaisessa kirkossa puhutaan pyhityksestä, se määritellään näin: Pyhitys, eli kasvaminen kristittynä, on syvenevää synnin ja armon tuntoa. Ihmisen tietoisuus kasvaa molempaan suuntaan. Pyhä Henki opettaa lain kautta meille itsetuntemusta ja evankeliumin kautta armoa. Hän näyttää siis meille velkakirjan summassa nollien määrää. Mutta sitten hän repii sen velkakirjan pois. Tämän tarkoitus ei ole masentaa meitä vaan herättää vastarakkautta evankeliumissa kuvatun syntisen naisen tavoin. Sitä että taakka on pois.  

Päivän kysymys on siis tämä: Kumpi sinä vertauksen velallisista olet? Se joka on saanut vähän anteeksi vai se, joka on saanut paljon anteeksi. Tiedät sen siitä, kuinka paljon rakastat häntä, joka on sinulle anteeksi antanut.  

Kenet sinä muistat tänään

Muista minua – usko ja rukous 

Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi. Älä muista nuoruuteni syntejä, älä pahoja tekojani! Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!  Psalmista 25

Sunnuntain jumalanpalveluksen aihe oli rukous ja usko. Sen latinankielinen nimi: reminiscere tulee psalmista ja tarkoittaa: muista minua. Tämä on ihmisen rukous Jumalalle: muista minua heikkoa ihmistä, muista olemassaoloni rakkaudella. Älä kuitenkaan muista pahoja tekojani. 

Kuka tänään käyttää näitä sanoja: muista minua. Kuka on ikään kuin vaarassa tulla unohdetuksi? Sellainen, joka on joutunut syrjään tapahtumien keskipisteestä. Joka ei tule yhtä helposti huomatuksi. Sellaiset ihmiset ovat esimerkiksi vankeudessa, sairaalassa tai hoitolaitoksessa elävät. Tai muulla tavoin syrjäytyneet ihmiset. Ihminen voi syrjäytyä jo ennen syntymäänsä, kotiolojensa tähden. Nuori voi olla syrjäytynyt koulussa. Hänellä ei ole ystäviä. Aikuinen voi syrjäytyä, kun ei ole työpaikkaa. Yksinäinen vanhus kokee olevansa unohdettu ja tarpeeton. Muista minua. Siinä on aika lohdutonkin pyyntö. Se, että hänet muistetaan, tekee hänet todelliseksi ja olemassaolevaksi. 

Ihminen pytää Jumalaa muistamaan. Kokemus siitä, että Jumala on unohtanut ihmisen, saattaa tulla mieleen erilaisten vaikeuksien aikana. 

Sokeutunut voimamies Simson pyytää Jumalaa vielä kerran muistamaan häntä ja antamaan entisen kaltaista voimaa, jotta voisi kostaa filistealaisille sokeutumisensa Tuom 16:28 // Nehemia rukoilee: Muista minua. Neh 13:14 // Jeremia, paljon kärsinyt profeetta rukoilee: muista minua 15:15. 

Ristinryöväri pyytää muista minua Luuk 

Mutta Jumala ei unohda. Tämä on kristillisen uskon keskeisiä lausumattomia asioita. Jumala ei milloinkaan unohda. Ongelma taitaa enemmän olla siinä, että ihminen itse on unohtanut Jumalan. 

Eikö olisi parempi, että Jumala kehottaa meitä muistamaan häntä. Heti kun meillä menee hyvin, unohdamme Jumalan Itse asiassa Saarnaajan kirjassa sanotaankin: Muista Luojaasi nuoruudessasi ennen kuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, jotka sinua eivät miellytä… Muista Luojaasi nuoruudessasi ennen kuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy.

Kenet sinä muistat tänään? Muistatko ystävää vuosien takaa, jonka kanssa tiesi ovat kulkeneet eri kaupunkeihin ja tapaamiset ovat unohtuneet. Muistatko edesmenneitä läheisiäsi. Muistatko lapsiasi ja läheisiäsi, jotka ovat nyt kauempana. Jumalan muistaminen on rukousta.

Muistaminen on jotakin muuta kuin vain mieleen palauttamista. Rukoukseen yhdistyneenä muistaminen on toisen ihmisen vahvistamista salatulla tavalla. Tullessasi hänestä tietoiseksi, hänen olemassaoloonsa kuuluvat säikeet vahvistuvat. Kaikkein vahvin säie olemassaolossamme on kuitenkin se, että Jumala muistaa meidät ja rakastaa meitä. Siitä käsin olemassaolomme uudistuu ja vahvistuu joka päivä, myös siellä missä kaikki muut ovat unohtaneet. 

(Hartaus kirkkoneuvostossa)

Hiiriä houkutellaan juustolla

Hiiriä houkutellaan juustolla, ihmisiä…

Markuksen evankeliumi kertoo, kuinka Pyhä Henki vei Jeesuksen kasteen jälkeen Saatanan kiusattavaksi. Saatanasta kirkossa on perinteisesti opetettu, että se on henkiolento, joka oli korkein Jumalan luomista enkeleistä. Ylpeydessään se kuitenkin kääntyi Luojaansa vastaan, minkä seurauksena se ajettiin ulos taivaasta.  

Maan päällä Saatana saattoi ensitöikseen Adamin kiusaukseen ja lankeemukseen. Tämä onneton tapahtuma on koitunut kaikkien ihmisten kohtaloksi. Sen tuhon jälkiä Jeesus tuli korjaamaan. Jumalan Henki johdatti Jeesuksen pahan hengen kiusattavaksi, hengelliseen taisteluun päävihollistansa vastaan. Tämä kohtaaminen päättyi Jeesuksen erävoittoon, mutta kohtaaminen ei jäänyt ainoaksi. Kun Juudas kavalsi, opetuslapset pakenivat ja Pietari kielsi Jeesuksen, puntit olivat tasan. Pitkäperjantaina Jeesus kuoli ristillä, Saatana juhli voittoaan. Mutta peli ei ollut vielä päättynyt. 

Kun Saatanasta puhutaan kiusaajana, mieleen tulee myös oman aikamme kiusaajat, jotka hallitsevat uhrejaan pelolla ja väkivallan uhalla. Toisin kuin koulukiusaajat ja muut, Saatana ei kiusaa uhkailemalla tai väkivallalla. Saatanan kiusaaminen evankeliumien mukaan on enemmänkin lahjontaa, jolla ihminen saadaan toimimaan uskonsa ja arvojansa vastaisesti. Kiusaaja saa sinut haluamaan itsellesi vahingollisia asioita. Hän saa sinut ansaan, josta et tajua paeta.

Suurin voitto Kiusaajalle on silloin, kun alat uskoa häneen enemmän kuin Jumalaan: että sinä et ole arvokas, että Jumala ei ole kiinnostunut sinusta. Älä menetä toivoasi. Peli ei ole vielä päättynyt. Ylösnousemuksen ja armon aurinko valaisee syvimpäänkin lankeemukseen. Se tekee kuolleen eläväksi ja pyyhkii pois kaiken sen, mikä sinua syyttää. Sinun turvanasi on ikuinen rakkaus. 

Tuomo Lindgren 

Harjavallan kirkkoherra 

Totuudesta maksaminen

Totuuden hinta

Hei

Mitenkä sinun vuotesi on lähtenyt käyntiin.

Tänään kaikkien katseet siirtyvät valtameren toiselle puolelle. Amerikan presidentti Joe Biden aloittaa virassa ja presidentti Donald Trump jättää tehtävänsä.

Valtataistelu asemasta on ollut näkyvää ja äänekästä, jopa rumaa. Trump ei ole vieläkään tunnustanut häviötään. Osallistumatta Bidenin virkaanastujaisiin hän viestii edelleen sitä, että hän on joutunut salaliiton uhriksi. Vaalit varastettiin häneltä. Oman puolueen johtavat jäsenet eivät näe vaaleissa vikaa. Kansa on jakaantunut eikä väistyvä presidentti ole sitä yrittänyt yhdistää. Puolueet republikaanit ja demokraatit ovat etääntyneet toisistaan ja niiden välillä käyty keskustelu on tapahtunut kummankin liikkeen äärilaidoilta. Kumpikin on maalannut toisistaan kuvan, miltä se näyttää huonoimmillaan.

Demokraateille republikaanien ja Donald Trumpin Amerikka edustaa ääri oikeistolaista, valkoista, rasistista, öykkärimäistä ylivaltaa, jonka henkilöitymänä on huonosti käyttäytyvä valehteleva presidentti Trump. Republikaaneille demokraatit ja Joe Bidenin Amerikka näyttäytyy epäamerikkalaisina ja antikristillisinä kommunisteina, jotka haluavat sateenkaarivallankumouksen ja vievät sananvapauden, mistä Trumpin sometilien sulkeminen on paljastava esimerkki.

Amerikan presidentti Trump teki tunnetuksi sanonnan fake news, valeuutinen niistä, jotka kritisoivat häntä. Samalla kun häntä itseään syytettiin valehtelusta. Vastapuolen ääriaineksia on taas syytetty totuuden vääristelystä ja uudenlaisien todellisuuksien luomisesta, esimerkiksi on koitettu normalisoida käsitteitä kolmannesta sukupuolesta. Samat kulttuurisen sodankäynnin laineet ovat jo rantautuneet tännekin. Ja tunteet käyvät kuumina.

Siksi erilaisten totuuksien vastakkainasettelussa virkistän muistiinne Intiaan sijoittuvan kertomuksen totuudesta:

Kerran eräs englantilainen mies kierteli kaupungin sokkeloisia kauppakujia ja siellä hän teki erikoisen löydön. Hän huomasi yhden talon nurkkauksessa pienen kaupan, jonka mainoskyltissä luki – Totuuskauppa

Miestä kiinnosti niin paljon tämä pikkuliike, että hän päätti ottaa selvää, mitä siellä oikein myydään. Liikkeen perällä oli kohtelias, murtaen englantia puhuva myyjä.

  • ​”Mitähän teille saisi olla?” hän kysyi.
  • ​”Mitä täällä myydään?”
  • ​”Täällä myydään totuutta. Meillä on totuuksia moneen tarpeeseen. On osatotuutta, puolitotuutta, hyvää totuutta ja hauskaa totuutta. On totuutta yleisesti ottaen, mutta on myös tarkkaa totuutta. On hämmästyttävää totuutta, hämäävää ja yllättävää totuutta sekä muunneltua totuutta Kuten huomat meiltä löytyy totuus joka tilanteeseen”

​Englantilainen mies oli todella ihmeissään, mutta hänelle oli kaiken aikaa selvää, että hänelle riittää vain koko totuus. Hän haluaa totuuden kaikesta, perimmäisen totuuden, mitään salaamatta, lisäämättä ja pois ottamatta.

​Myyjä tuli hieman huolestuneen näköiseksi. ”Mitäpä, jos sittenkin ottaisitte jonkin miellyttävän totuuden. Se mitä te pyydätte, on hyvin kallis.”

​Asiakas oli päättäväinen. Hänelle kelpasi vain koko totuus, maksoi mitä maksoi.

Myyjä katsoi epäillen ja arvioiden miestä, mahtaako hänellä olla varaa.

  • Sanokaa vain hinta, minä kyllä maksan.
  • ​”Se maksaa teidän turvallisuutenne”, kuului vastaus.

Tarinan mukaan totuus voi olla vaarallinen sellaisenaan nautittuna. Siksi totuutta kaunistellaan, muokataan, väritetään, taivutetaan ja venytetään tai piilotetaan, häivytetään ja vaihdetaan toiseen.

Nykyään koko totuutta on vaikea mistään kaupasta löytää, koska totuus on vahvasti politisoitunut ja kuorrutettu. Joidenkin mielsetä totuutta ei ole ollenkaan olemassa. Elämme totuuden jälkeistä aikaa. Siksi ei tiedetä kenen totuutta tulee uskoa. On rakennettu vahvoja rajalinjoja ja muureja joiden takaa toisen näkökulmaan ei nähdä eikä haluta nähdä.

Pelkästään se, että uutinen on kirjoitettu Helsingin Sanomaan tai muuhun perinteikkääseen lehteen, ei takaa puolueettomuutta. Sielläkin yritetään ohjata ihmisten mielipiteitä.

Jeesus sanoo itsestään, että hän on tie, totuus ja elämä. Että se, mitä hän edustaa ja sanoo, on syvin totuus ihmisestä, maailmasta ja Jumalasta.

Johanneksen evankeliumissa 16 luvussa Jeesus sanoo oppilailleen lähettävänsä heille puolustajan, Totuuden Hengen. Hän sanoo Totuuden hengen paljastavan, että maailma on väärässä. Se paljastaa ihmisten epäuskon, sen että he ovat asettuneet Jumalaa vastaan.

Se tietysti on vähän ikävä asia, koska jokainen haluaa olla oikeassa. Mutta kristityn elämään kuuluu totuuden katsominen, totuuden tunnustaminen ja nöyrtyminen suuremman totuuden edessä. Ei siksi, että joku ulkopuolinen käskee uskomaan niin tai näin, vaan Pyhä Henki, totuuden henki meissä ohjaa tuntemaan itseämme ja Jumalaa. Ja hän kehottaa asettumaan totuuden puolelle.

Mutta kun on Totuuden puolella, voi joutua vastakkain maailman kanssa. Siksi totuuden puolustaminen voi merkitä raskasta taakkaa ja hintaa.

Totuuden puolustaminen ei ole yksinkertaista silloin, kun muut vastustavat sitä jopa siinä mittakaavassa, että sinua aletaan uhkailla, syrjiä, pelotella, ajaa nurkkaan, nostaa oikeusjuttuja, häiritä, vaatia työpaikkasi menettämistä. Silloin huomaakin, että totuus todellakin voi maksaa turvallisuuden. Totuudella voi olla siis kova hinta. Paljonko olet valmis maksamaan totuudesta?

Jos totuudella on hinta, sillä on myös palkka. Se tuo rauhan. Totuuden erottaminen on joskus vaikeaa, koska musta esitetään valkoisena ja sudet pukeutuvat lammasten vaatteisiin, eksyttäjät vetoavat Jumalan nimeen, totuutta ja valhetta sekoitetaan keskenään. Miten siis tiedämme, onko vastassamme totuuden henki vai valheen henki? Hedelmistä ne tunnetaan. Kumpi polku vie lähemmäs evankeliumien Jeesusta.

Ilman Jeesuksen tuntemista – meidän tietomme ja totuutemme ovat vailla kompassia ja ohjaavat harhaan. Kaikkiin riitoihin ja ongelmiin sinulla ei tarvitse olla vastausta ja mielipidettä. Ei edes Amerikan presidentteihin. Mutta totuuden suhteen älä päästä itseäsi liian helpolla. Omia ennakkokäsityksiäkin on syytä välillä kyseenalaistaa sekä tarkistaa ja etsiä Kristuksen kasvoja ja ylimmän paimenen ääntä. Sitten vahvistua ja rohkaistua uskossa ja seisoa totuuden puolella. Totuuden puolustamiseen meidät on kutsuttu. Joskus se voi vaatia meiltä hintaa. Pahaa pelkään, että edessä olevat vuodet kysyvät meiltä tätä rohkeutta entistä enemmän. Mutta Jumala antaa rauhan. Se tulee Jumalalta. Me saamme rauhan, hän on meidän kanssamme.

Minun vuoroni elää

Uuden vuoden hartauskirjoitus Sydän Satakunta -lehteen 2020 –> 2021

Minun vuoroni elää

Vuoden loppuessa tiliä tehdään menneestä vuodesta ja asetetaan tavoitteita uutta kohti. Uudenvuodenlupaukset ovat yksi tämän vuodenvaihteen ilmentymä. Lupaus saattaa koskea esimerkiksi elämäntapamuutosta aikaisempaa terveellisemmäksi. Lupaus on tunnetusti vaikea pitää ja muutos jää tekemättä.

En tiedä kuinka tavallista suomalaisessa elämäntavassa on asettaa selviä henkilökohtaisia tavoitteita. Koomikko Ismo Leikolan mukaan suomalaista puhetta leimaa erityinen piirre. Meillä on tapana puhua tekemisistämme passiivissa. Meille tapahtuu asioita ikään kuin emme olisi itse tehneet mitään: Koulut jäi kesken, päädyttiin naimisiin, välit vähän tulehtuivat, löysin itseni työelämästä jne.

Lukuisat elämäntaito-oppaat auttavat ihmistä tulemaan aktiivisemmaksi toimijaksi; siirtymään elämän purressa matkustajan paikalta ruoriin. Niiden ohjeita noudattamalla elämästä tulee projekti, jossa kuljetaan määrätietoisesti tavoitteita kohti. Tavoitteet kirjataan kalenteriin ja niiden edistymistä seurataan.

Yksi elämäntapamuutoksessa repsahtamisen syy on tylsistyminen tai unohtaminen. Muutoksen ylläpitäminen tarvitsee tuekseen aktiivista seurantaa. Tätä varten vertaisryhmä on hyvä tuki, toinen on kalenteriin laitettu tapojen seurantataulukko, jota täytetään päivittäin.

Hyvään elämään kuuluu kasvu paremmaksi ihmiseksi. Siihen kaikki keinot kannattaa ottaa avuksi. Siihen kuuluu myös vastuu omista tekemisistä ja halu korjata virheensä. Rohkeutta omaan elämiseen voi ammentaa siitä, että olet Jumalan lapsi. Sinut on vapautettu elämään ei pelkäämään sitä. Jumala johdattaa sinua, mutta ei vie kuin pässiä narusta. Riittää, että sinulla on kasvot ja kulku häntä kohti. Otat kuitenkin itse omat askeleesi ja teet itse omat valintasi. Opit virheistäsi, tunnustat heikkoutesi ja pyydät syntejäsi anteeksi. Repsahtamisen jälkeen elämä jatkuu, itsetuntemus kasvaa, armo virtaa suoniisi. Jumalan kasvot katsovat sinua edelleen.

Tuomo Lindgren

Harjavallan kirkkoherra

Horjuvia ihmisiä uskossa ja epäuskossa

Horjuvia ihmisiä uskossa ja epäuskossa 

On olemassa uskovaisia ihmisiä. On olemassa myös epäuskovaisia tai uskonnottomia. Jotkut heistä sanovat olevansa ateisteja. Useimmin ihmiset kuitenkin ovat epäileviä ja jonkinlaista sisäistä kamppailua käyviä ihmisiä. Uskova ihminen epäilee Jumalan armoa tai koko hänen olemassaoloaan. Yhtä hyvin ateisti horjuu omassa epäuskossaan ja sydämestä nousee jotakin rukouksenomaista jollekin, jota hän ei osaa tarkemmin määritellä. 

Näiden lisäksi on ihmisiä, joille maailmankatsomukselliset asiat eivät merkitse mitään. Heillä ei ole sellaisiin asioihin intohimoa tai kipinää. Heidät voi tämän asian suhteen nimetä välinpitämättömiksi. Heidänkin maailmansa voi murtua, kun elämäntilanteet nostavat kysymyksiä ja merkityksiä pintaan. Sanomattakin on selvää, että se voi murtua kahteen suuntaan. Välinpitämättömyys voi muuttua rukoukseksi ja luottamukseksi, että häntä johdatetaan. Se voi muuttua myös vakaumukseksi, että ympärillä on vain kosminen tyhjyys. 

Kun keskusteluja seuraa, niitä käydään useimmiten ääripäiden välillä, ja vahvoja mielipiteitä esitetään puolesta ja vastaan. Välinpitämättömät tosin nauravat ääripäiden edustajien herkkähipiäisyyttä. Mutta vaille ääntä tuntuvat jäävän ne tavalliset ihmiset, jotka horjuvat ja kamppailevat omassa uskossaan ja epäuskossaan. Ehkä he eivät halua osallistua keskusteluun, josta happi tuntuu kadonneen.  

Ihmisen elämä suurten kysymysten äärellä ei ole kulkemista inhimillisessä varmuudessa. Vaikka uskoni olisikin luja, varmuuteni ja voimani on jotakin muuta. Viime kädessä se on sitä, että jättäydyn Jumalan käteen. Henkilö, joka sanoo: ”Jumala ole minulle syntiselle armollinen”, ei paukuttele samalla henkseleitä tai tuomitse muita.  

Tuomo Lindgren 

Harjavallan seurakunnan kirkkoherra 

Jumala mahtuu ihmissydämeen mutta ei ymmärrykseen

Jumala mahtuu ihmissydämeen mutta ei ymmärrykseen

Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. Mutta jos me rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut meissä päämääränsä. 1 Joh 4:12 

Kirkkoisä Augustinuksen kerrotaan pohdiskelleen Jumalaa, Kolminaisuutta ja kävelleen meren rannalla. Hän näki siellä pienen pojan simpukka kädessä leikkivän ja kysyi, mitä hän tekee. Poika oli kaivanut hiekkaan kuopan, jonne hän simpukalla nosti vettä merestä. Hän sanoi tyhjentävänsä meren tuohon kuoppaan. Touhu nauratti Augustinusta, joka sanoi, että kuoppa on kovin pieni. Ei hän taida onnistua tehtävässään. Pojan kerrotaan vastanneen, että nopeammin hän tulee valmiiksi omassa työssään kuin Augustinus omassa tehtävässään yrittäessään selvittää Jumalan salaisuuden. 

Augustinus ymmärsi pojan olevan oikeassa. Hän ei pysty tyhjentämään Jumalan syvyyden syvyyttä ja mysteeriä pieneen päähänsä ja ymmärrykseensä. Jotakin jää aina salatuksi. Viisaus, minkä hän sai poikaa katselemalla toi hänelle nöyryyttä. 

Mutta tämän päivän maailmaa, kun katsoo, tuntuu siltä että ihmiset ovat luopuneet koko asiasta kokonaan. Kenelläkään ei ole simpukkaa eikä hiekkalapiotakaan, jolla ammentaa Jumalan salaisuutta edes vähän. 

Olen jonkin verran huolissani länsimaisista ihmisistä. Toisinaan tulee mieleen Andrei Tarkovskin elokuva Stalker. Elokuva on jonkinlainen rujo tieteiselokuva. Stalker on matkanjohtaja, joka kuljettaa pientä ryhmää suljetun ja vartioidun vyöhykkeen läpi salaiseen huoneeseen, jossa ihmisen syvimmät toiveet ja rukoukset toteutuvat. Yksi Stalkerin tuomista miehistä ei halua mennä huoneeseen, vaan hän on tuonut mukanaan räjähteitä, jotta hän tuhoaisi koko paikan.  

Stalker on hengellinen ihminen. Hän surren ja hämmästellen sanoo, että nykyajan ihmisiltä on surkastunut sisimmässä se elin, joka uskoo Jumalaan

Tuntuu toisinaan samanlaiselta, että nykyajassa usko ja rakkaus Jumalaan on jotakin vierasta. Korostetaan paljon ainoastaan lähimmäisen rakastamisesta, mutta ei puhuta rakkaudesta Jumalaa kohtaan. Ikään kuin Jumalaa ei olisi tai ajatellaan, että maallinen rakkaus, lähimmäisen rakastaminen on samalla Jumalan rakastamista ja siinä kaikki. Tuntuu siltä, kuin Jumala olisi kadotettu näköpiiristä, kuten uskokin. Ihmiset eivät tee asioita Jumalan suuremmaksi kunniaksi, suoraan Jumalaa ajatellen. Johan Sebastian Bach kirjoitti monen sävellyksenä loppuun kirjaimen S.D.G. soli deo gloria; Jumalalle yksi kunnia. Hän omisti tekonsa Jumalalle. 

Nykyään Jumalasta on tullut niin etäinen ja ulkopuolinen tälle maailmalle, että sitä ei tarvitse edes ajatella ja mikä pahinta kirkossa rohkaistaan tällaiseen ajatteluun. Se tuntuu pahalta.   

Jumalan salaisuus ja suuruus ei mahdu järkeemme – mutta ihmeiden ihme on siinä, että hän mahtuu sydämeemme. Jumalan Henki on asettunut sinne asumaan. Ja siellä hän rukoilee puolestamme ja kasvattaa meissä Jumalan Hengen hedelmää, josta tärkein on rakkaus. 

Siihen suuntaan Jumala meitä haluaa muuttaa: tehdä kuolevan eläväksi, tuoda valon pimeään, saada rakkautta pelkoon ja vihaan. Ehkä vain rakkaus voittaa inhimilliset esteet.

Jumalan rakkaus meitä kohtaan tekee hänet meille myös todelliseksi. Ja kun sakkaus saa sijaa meissä, Pyhä Henki todistaa meille, tämä on tie.

Jumalan rakkaus meitä kohtaan ei ummista silmiä meidän pahuudelta tai vääryydeltä. Se voittaa sen. Jeesus on antanut henkensä puolestamme. Hän osoitti rakkautta loppuun asti. Rakkaus ei ole vaaleanpunaista, ei sinisilmäistä vaan verenpunaista. Se näkee koko totuuden ja silti rakastaa.

Rakkaudessa ihminen nähdään kokonaan ja tulee vastaanotetuksi. Jumala rakastaa sinua ehdoitta. Se mikä on ollut pahaa, on Jumalan tiedossa, mutta hän antaa anteeksi. Tämä rakkaus kantaa sinua ja se rakkaus heijastukoon sinusta ja minusta maailmaan niin lähelle kuin kauas.

  • Tämä oli puhe diakoniatyön keskiviikkokerhossa. 9.9.2020.

Kummin puhe konfirmoidulle

Nuoret eivät kestä pitkiä puheita varsinkaan itselleen. Jokainen  nuori on erilainen. Henkilökohtaiset jutut jätän tästä puheesta pois. Onneksi vanhemmat puhuivat lapsensa elämänvaiheista värikkäästi. Minun ei tarvinnut kovin paljon panostaa siihen puoleen. Tässä näkyy siis enemmänkin se, minkälainen puheen rakenne on. Se on seurakunnan työntekijän näköinen puhe. Jonkin idea siitä on hyödynnettävissä silloinkin, jos ei painota seurakunnallista ja uskonnollista puolta puheessa.

* * *

Tänään olet juhlan keskipiste. Se voi tuntua kiusalliselta. Mutta yksi tärkein viesti tässä juhlassa on se, että ihmiset ovat iloisia siitä, että sinä olet olemassa. Ihmiset ovat iloisia siitä, että tuntevat sinut ja ovat jollakin tavalla mukana elämässäsi. Koska sinä olet hyvä/mukava/loistava/ihana ihminen/tyyppi – ja tämä kokoontuminen on vähän kuin kiitos siitä.

Minulla ja X:llä ja Y:llä on ollut etuoikeus päästä kummin asemaan. On ollut hienoa seurata kasvuasi lapsesta kohti aikuisuutta käyväksi nuoreksi mieheksi.

Vanhempasi kertoivat hetki sitten mukavia yksityiskohtia elämäsi varrelta, jotka palautuivat mieleeni samalla.

Se mitä me olemme kummeina sinua havainnoineet, on ollut vain hyvää. Olet hyvin pienestä asti ollut …

Olet… Niin pienestä asti kuin …. Osaat paljon sellaisia asioita, joista…

Nyt sinulla on takana rippikoulu ja tänään oli sen juhlallinen päätös konfirmaatio. Kun kirkossa juhlitaan komeasti, silloin järjestetään jumalanpalvelus…

Rippikoulu on erilainen koulu kuin peruskoulu. Peruskoulussa opetellaan lukemaan ja laskemaan; käyttämään päätä.

Rippikoulussa opetetaan käyttämään sydäntä; opetellaan rukoilemaan ja vietetään aikaa elämän suurten kysymysten äärellä: kuka minä olen, mikä on paikkani maailmassa, onko kaikella olemassa olevalla jokin tarkoitus ja jopa päämäärä vai onko tämä vain jokin evoluution sattumaa. Ja vielä jos syvemmälle mennään: onko olemassa lääkettä ja valoa kärsimykseen tai pahuuteen ja pimeyteen, jota on maailmassa ja itsessänikin. Onko armoa, onko toivoa. Kysymykset ovat suuria, mutta vastaukset ovat elämää suurempia.

Ehkä jotakin siitä hyvästä, mitä rippikoulussa opetettiin, jäi sisimpääsi, sydämeesi kasvamaan siemen lailla.

Lupaus minkä kummina annoimme, on tänään päättynyt. (Tahdotteko yhdessä seurakunnan kanssa huolehtia siitä, että kastettava saa kristillisen kasvatuksen) Emme ole siksi enää kasvattajan roolissa vaan kanssakulkijoita, samojen kysymysten ja vastausten äärellä kuin sinäkin. Vastauksia näihin kysymyksiin ei elämässämme kirjata kynällä ja paperilla, vaan askeleilla joita otamme, teoilla joita teemme, rukouksilla joita sydän huokaa. Niissä näkyy, mitä sille siemenelle on tapahtunut.

Rippikoulun jälkeen otat itse omat askeleesi uskon tiellä.

Toivon sinulle kummien puolesta menestystä elämässä kaikin tavoin. Olkoon tuuli suotuisa, ja tuottakoon niin maallinen kuin taivaallinen istutus hyvän sadon.

TÄSSÄ TOINEN KUMMIN PUHE KONFIRMOIDULLE

Olen alkusanoista laittanut vain ajatuksen alun

Lapsen äiti oli pyytänyt meitä kummeiksi ja tulimme pian katsomaan pianokaista – silloin oli…

Yhtenä kummeistasi on ollut mukavaa seurata kasvuasi ja olla mukana joissakin elämäsi tapahtumissa. Usein ne ovat olleet tapaamisia jouluna ja syntymäpäivillä ja erilaisissa perhejuhlissa, joissa sukua on koolla – meillä ja teillä. Joitakin muita tapaamisia on toki ollut…

Pienempänä olit myös viettämässä meillä kesäpäivää…

Harrastuksissasi olimme joskus mukana katsomassa. Se oli hauskan näköinen harrastus. Vaikka se on jäänyt taakse, ehkä jokin innostus siihenkin voi tulla myöhemmin. Jalkapallopeliä on käyty katsomassa…

Nyt kun jalkapallon arvokisat ovat ajankohtaiset ja kisat käyvät yhä jännittävämmäksi. On mukava muistaa, että meillä järjestettiin kummin ja kummilapsen välinen jalkapallo-ottelu – mitkä toki hävisin.

Olet ollut aina mukava, kohtelias, iloinen ja kiinnostava ihminen.

Nyt olet kasvanut ulos lapsuuden suojatusta maailmasta.

Olet astunut yhä enemmän sellaiselle elämän pelikentälle, missä vanhemmat tai kummit eivät potki palloa puolestasi, vaan otat siitä itse vastuuta ja teet omia peliliikkeitäsi.

Elämän pelikentällä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Silti peli ei ole yksilöpeli, vaikka yksilösuorituksia välillä tehdäänkin. Elämän pelissä on muita mukana. Maaleja ei varsinaisesti tehdä tai lasketa. Emme pelaa toisiamme vastaan vaan hyvien asioiden puolesta. Rakennamme parempaa tulevaisuutta itselle ja läheisille. –

Rippikoulussa on kerrottu jotakin tästä elämän kentällä tapahtuvasta pelistä

Sinut kastettiin rukoussunnuntaina. Silloin olen puhunut Isämeidän rukouksesta. Tuo rukous on tullut tutuksi myös rippikoulussa – jumalanpalveluksissa ja ulkoläksynä.

Se alkaa taivaan korkeuksista Jumalan ylistämisellä ja laskeutuu sitten alas ihmisen arkeen. Se tuo eteen ihmisen elämän voimakentät.

  • Jokapäiväinen leipä
  • Anteeksiantamisen merkitys
  • Kiusaukset

Yksin ihminen ei selviä elämässä ja vielä vähemmän kuolemassa.

Isämeidän rukous – on hyvä kaveri matkalla aikuisuuteen ja koko elämään.