Rauhanhäiritsijän antama rauha

Adventtina olemme siirtyneet joulun odottamisen aikaan. Adventin evankeliumissa kerrotaan, kuinka Jeesus ratsastaa aasin selässä kansan keskelle. Manööveri ei ole suuren suuri, mutta niille, jotka odottivat pelastajaa, se oli riittävä merkki. Vanhassa testamentissa on lupaus: ”Iloitse tytär Siion. Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.” Ihmiset levittivät palmunoksia ja vaatteita kunniakujaksi hänen eteensä. Odotus on päättynyt, kuningas on tullut Daavidin jälkeläisestä lupauksen mukaan.  

Evankeliumin sanoissa, joita adventtina luemme, Jeesus ratsastaa myös meidän luoksemme. Mitä me teemme? Toivotammeko hänet tervetulleeksi? Tunnistammeko hänet joistakin merkeistä pelastajaksemme? Merkki hänen tuntemiseensa on oma rikkinäisyytemme. Hänet toivottavat tervetulleeksi ne, jotka ovat haavoittuneet tavalla, jota eivät voi itse korjata ja parantaa.  

On selvää, että kaikkia se ei kiinnosta. Jos Jeesus ei alenna polttoaineen hintaa tai veroja, hän ei ole se, mitä he odottavat. Niin oli silloinkin. Hän oli toisille rauhanhäiritsijä ja huijari mutta toisille rauhanruhtinas. 

Joulun odottaminen ja juhlaan valmistautuminen on itsensä tutkimisen aikaa. Ehkä huomaat itsessäsi myös sen, joka kaipaa. Et ole vain ennen tiennyt mitä kaipaat. Älykello tai palkankorotus ei ole se mitä syvimmältään tarvitset. Tarvitset näkevät silmät, kuulevat korvat ja tuntevan sydämen. Uskon silmät, jotka näkevät Vapahtajan, korvat evankeliumin sanomalle ja sydämen, joka on valmis ottamaan vastaan Jumalan armon ja jakamaan sitä toisille.

Tuomo Lindgren

Sydän Satakunta lehti 

Advertisement

Avataan lahjat jo nyt

Avataan lahjat jo nyt

Elämä on täynnä odottamista. Odotamme iltaa, odotamme aamua, työtehtäviä, ihmisten tapaamisia, ruokatuntia, pääsyä kotiin ja kesälomaa. Odotamme sadon kypsyvän, lasten kasvavan.

Odottaminen on usein ikävää mutta myös tärkeää. Se on tärkeä taito oppia. Kaikkea ei saa heti, on oltava kärsivällinen.

Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että kärsivällisyys ei ole enää hyve. Nykyaikaa leimaa kärsimättömyys. Enää ei haluta odottaa ja tehdä valmisteluita tavoitteen saavuttamiseksi. Kaikki on saatava heti. Markkinakoneisto kasvattaa meitä myös tähän suuntaan: ”Hemmottele itseäsi. Osta nyt maksa myöhemmin.” Säästämisestä johtuvaa odottamista ei haluta kokea.  Miksi odottaa siis jouluakaan? Avataan lahjat jo nyt!

Jokainen lapsikin tietää, että se ei ole oikein. Joulua tulee odottaa. Päiviä kuuluu laskea ja kalenterin luukkuja avata. Vasta jouluna on juhla. Juhla ei tunnu juhlalta, jos valmistautuminen puuttuu. Joulun odottaminen on tehty hauskaksi. Siinä odottamisen aika voidaan laskea tarkasti. Niin lapset tekevät. Mutta oikeastaan emme odota enää joulua. Jeesushan syntyi yli 2000 vuotta sitten. Me odotamme hänen paluutaan ja taivaallisen juhlan alkamista. Emme tiedä milloin se tapahtuu eikä sen odottamiseen ei ole hauskaa kalenteria ja luukkujen avaamista. Mutta lahjan saamme avata jo nyt. Se on lahja Jumalalta ja saamme sen jokaisessa ehtoollisessa. Saimme sen kasteessa ja saamme sen kuullessamme Jumalan sanaa. Siinä lahjassa Jumala antaa meille itsensä. Se on pelastuksen ja iankaikkisen elämän lahja. Pidät ehkä uutta puhelinta parempana lahjana. Mutta puhelimet hajoaa, tämä taas tekee sinut ehjäksi. Tule siksi jumalanpalvelukseen avaamaan kärsimättömänä lahja jo tänään.

Tuomo Lindgren

Harjavallan kirkkoherra

Pyhäpäivän Sana Satakunnan Kansaan (4.12.2016 julkaistavaksi)

Enkeli koskettaa

Enkeli koskettaa

Joulujuhlaan on vielä muutama päivä. Se tarkoittaa sitä, että kiire ja stressi kiristävät hermoja entisestään. Joku lahja on vielä ostamatta, joulun ruokavarastoja täydennettävä, jonkun erityisruoka huomioitava, koristelu ja siivouskin ovat vähän kesken. Paljon on vielä tekemättä ja paljon muistettavaa. Asiat eivät mene putkeen ja sitten tulee vielä jokin ylimääräinen harmi, jota ei millään jaksaisi tässä tilanteessa käsitellä. Kun hermot kiristyvät, se näkyy tiuskimisena ja ärtymyksen purkautumisena. Neljännen adventin evankeliumi on tarkkaan sijoitettu juuri tällaiseen kohtaan.

Marian raskaus oli edennyt siihen vaiheeseen, että tyhmempikin sen huomasi. Se ei jäänyt Joosefiltakaan enää pimentoon. Maria ei uskaltanut siitä puhua. Kun se lopulta tuli puheeksi, kertomus enkelistä oli yhtä uskottava silloin kuin se olisi tänäänkin. Tunnelma ei ollut onnellinen. Marian raskauden ja koko hänen tulevaisuutensa ylle tuli synkkä epäilysten varjo.  Joosef oli lakia kunnioittava mies, jolle yhteinen elämä alkaa vasta avioliiton solmimisen jälkeen. Hän ei ollut tuon lapsen isä. Kaikessa hiljaisuudessa Joosef aikoi purkaa liiton. Mutta ennen kuin hän teki mitään lopullista, hän päätti nukkua yön yli.

Yön aikana asiat sijoittuvat paikalleen. Enkeli ilmestyi Joosefille ja poisti hänen pelkonsa. Epäilysten alta Joosef suostui, ei vain puolisoksi Marialle, vaan hän suostui myös Jeesuksen isäksi. Se mikä hetki sitten oli kaaos ja häpeä osoittautuikin pelastustieksi koko ihmiskunnalle.

Ehkä sinun tai minun pieni kaaos voi järjestyä uudelleen, kun yön unen aikana enkelin siipi koskettaa meitä. Jos elämän mutkat eivät ole suoristuneet, ainakin on selvää, että meidän pimeyteemme on syntynyt Vapahtaja. Se on toivon merkki syvimmässäkin onnettomuudessa. Hänen syntymäjuhlaa saamme pian viettää; nukuttuamme muutaman yön yli.

Tuomo Lindgren

Harjavallan seurakunta

Joosefin valinta

Joosefin valinta

Kun Maria tuli raskaaksi, ilmassa ei väreillyt vain onnea. Hän ei uskaltanut kertoa sitä kihlatulleen Joosefille. Ei hän sitä voinut pidemmän päälle salatakaan. Evankeliumi sanoo: Marian raskaus kävi ilmi.

Joosef oli aikansa mittapuilla tarkasteltuna hurskas eli hyvä mies, aviomiesainesta. Hurskaus kuitenkin edellytti, että tällaisessa tapauksessa kihlaus ei etene avioliittoon asti. Joosef halusi purkaa sopimuksen niin, että siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa Marialle. Mies, joka oli saattanut Marian raskaaksi, oli vapaa nyt avioitumaan hänen kanssaan. Hän oli Joosefin selän takana toiminut väärin, kantakoon vastuunsa ja tehköön jotakin oikein. Tämä oli Joosefin toimintasuunnitelma, mutta toisin kävi.

Enkeli ilmestyi Joosefille ja kertoi, että lapsi ei ole aviorikoksen seuraus, vaan Jumalan Hengen vaikutusta ja lapsi tarvitsee Joosefin isäksi. Siinä oli miehellä miettimistä. Joosef olisi voinut kieltäytyä ja päästä helpolla. Suostuminen merkitsisi pysyvän suhteen muodostumista. Joosef suostui erikoiseen pyyntöön. Hän suostui siihen, että Jumalan poika kutsuu häntä isäksi. Jeesuksen lapsuudesta ei ole paljon kuvauksia emmekä oikein tiedä, miten Joosef pärjäsi tehtävässään.

Joosefin tarina muistuttaa miehiä jonkinlaisesta ulkopuolisuudesta syntymän ihmeessä samalla siitä, että heitä kuitenkin tarvitaan. Äiti synnyttää pojan ja täyttää poikansa monet tarpeet, mutta vain miehen katseen alla pojasta tulee mies.

Me voimme myös olla osa Jumalan suunnitelmaa ja täyttää oman paikkamme isänä, puolisona, työntekijänä, ystävänä – edes jotenkin. Jumalan suunnitelma etenee täydellisesti, vaikka meistä joskus tuntuisi, että olemme vain sotkeneet asiat. Tehtäväämme suurempi on kuitenkin Hän, joka antaa tarkoituksen kaikille ponnisteluillemme.

Tuomo Lindgren

Harjavallan seurakunnan kappalainen

Satakunnan Kansa Pyhäpäivän sana

4. adventti

Kop, kop. – Kuka siellä?

Adventin evankeliumit eivät ole erityisen jouluisia. Vaan eipä kalenterin viimeinen luukkukaan ole vielä auki. Adventti on odottamista, siivoamista ja valmistautumista. Tulevana sunnuntaina (Luuk 12:35-40) talon isäntä tulee yöllä häistä kotiovelleen kolkuttamaan: kop, kop. Pääseekö hän sisään?

Tuohon aikaan ei ollut lukkoja. Kun isäntä tulee kotiinsa, hänen talonsa ovi on teljetty sisältä päin. Talon lukkona oli palvelija, joka sisällä vartioi. Tämä lukko avautui isännän koputuksesta ja isännän äänestä, kun palvelija oli tunnistanut hänet. Silloin hän nostaa puomin alas ja päästää isännän sisään. Hääjuhlat kestävät myöhään yöhön, silloin yleensä nukutaan. Jos palvelijakin nukkuu, isäntä ei pääse omaan kotiinsa.

Kuvaa on tulkittu niin, että siinä on kysymys sielun talosta. Me olemme palvelijoita, Jeesus on isäntä. Usein on käynyt niin, että me nukumme tai olemme päästäneet Jeesuksen sijasta kaikenlaisia häiriköitä sisälle viettämään riekkujaisia. Isäntä jää ulkopuolelle. Saatamme kuvitella, että meistä tulee nyt taloon uusi isäntä. Huomaamatta isännän ääntä talossa alkaa käyttää kuitenkin joku toinen, etkä pysty häätämään häntä enää ulos. Me luulimme harrastavamme iloisesti syntiä, mutta synti harrastaakin meitä.

”Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.”

Evankeliumissa varas myös yrittää murtautua taloon isännän tietämättä. Mitä hän yrittää varastaa sielun talosta? Talossa arvokkainta on tuo palvelija (sinä), jonka hän haluaa orjuuttaa omakseen.

Adventin evankeliumi johdattaa meidät kysymään, kenelle sinä joulun lähestyessä avaat oven? Monenlaisia käskijöitä haluaa päästä sieluamme hallitsemaan. Katkeruus, viha, kunnianhimo ja mitä ne kullakin ovat. Avaa sisimpäsi ovi ennen kaikkea joulun Herralle, Jeesukselle. Hän ei orjuuta vaan vapauttaa. Hänellä on voima häätää tunkeutujat ulos. Siinä on paras joulusiivouksemme.

 

Hartauskirjoitus Satakunnan Kansaan 8.12.2013