Juhlitaan olemassaoloa

Juhlitaan olemassaoloa

Jeesus kertoi:
”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’

Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’”
Luuk. 14: 16-24

Jokin vuosi sitten lehdessä oli uutinen perheestä, jossa järjestettiin lapselle kaverisynttärit. Lapsi oli teidän ikäinen. Synttäreitä oli valmisteltu huolella, kaikkia erilaisia yksityiskohtia oli mietitty. Oli mietitty ohjelmaa, tarjoamista ja hauskoja yllätyksiä. Oli mietitty sitä, miten päivästä tulisi mahdollisimman hieno. Syntymäpäivä lähestyi, jännitys kasvoi. Tunteja ja minuutteja laskettiin, milloin synttärit alkavat. Yli kymmenen lasta oli kutsuttu kylään, — mutta yksikään kutsutuista ei tullut. Lapsen pettymys oli sydäntäsärkevää, kun kukaan ei tullut paikalle.

Jokainen pystyy eläytymään tilanteeseen. Jossakin määrin tämä on jokaiselle tuttu kokemus. Toivottavasti ei yhtä suuressa määrin.

Synttärit ovat niitä juttuja, jossa juhlitaan yhtä henkilöä: Syntymäpäivänä saa kokea, että hän on tärkeä, että on erityinen, että hänestä iloitaan ja hänen kanssaan iloitaan ja juhlitaan. Se on hänen juhlansa, jossa hän saa tulla näkyväksi. Hän on päivän juhlittu supersankari. Syntymäpäivänä saa osakseen huomiota ja kivoja juttuja lahjaksi. Mikä kokemus tulee tilalle, kun hän ei saakaan olla päivän sankari, kun ei juhlitakaan? Siitä jää varmasti sisimpään elinikäinen jälki. Sellainen suru, jonka muistaa vielä vanhanakin.

Tuon lapsen vanhemmat olivat laittaneet internettiin valokuvan täysinäisistä karkkikulhoista, joita kukaan ei tullut tyhjentämään ja kertoivat tämän syntymäpäivän tarinan. Miljoonat ihmiset ympäri maailman lukivat sen ja tunsivat sisimmässään sen surun ja kivun, mikä tuli tuon lapsen osaksi. Jokainen tajusi sen, että lapsen kuuluu saada olla juhlittu. Se vahvistaa ihmistä, se on kuin terveydenhoitajan antama rokotus tauteja vastaan. Toivottavasti tällaista iloa on teillä riittänyt.

Jos syntymäpäivänä lapsi tulee näkyväksi ja huomion keskipisteeksi, sitä tekee myös kevään viimeinen koulupäivä. Se on päivä, jolloin koululainen tulee nähdyksi todistuksen kautta. Miten hyvin hän on pärjännyt koulussa. Koululaista arvioidaan suoritusten ja saavutusten mukaan. Joissakin asioissa olet pärjännyt hyvin ja toisissa ei niin hyvin. Sekin on tärkeää – saada palautetta omasta edistymisestään. Syntymäpäivä on kuitenkin sellainen, jossa ei arvioida suorituksiamme. Se että olet olemassa, että olet syntynyt tähän maailmaan, on riittävä ja juhlan arvoinen asia.

Evankeliumissa Jeesus kertoo vähän samanlaisen tarinan, kuin tuo tarina onnettomista syntymäpäiväjuhlista – Jeesuksen esittämässä vertauksessa suuriin juhliin kutsuttiin paljon ihmisiä, eikä kukaan tullut. Evankeliumissa kutsuja loukkaantuu, kun kutsutut eivät tulleet. Mutta hän löysi uusia kavereita ja kutsui uusia ihmisiä – sellaisia jotka olivat iloisia kutsusta, sellaisia, jotka eivät osanneet odottaa kutsua, sellaisia jotka eivät ajatelleet olevansa tarpeeksi hyviä ja hienoja kutsun saadakseen. – Itse asiassa hänen kutsunsa on tullut myös meidän korviimme tänne Suomeen asti. Kutsun lähettäjä on Jeesus. Hän kutsuu meitä iloon ja juhlaan, jossa Jumala haluaa antaa lahjoja meille. Aina kun tulemme jumalanpalvelukseen tulemme hänen juhlaansa. Varsinainen spektaakkeli on edessäpäin taivaan valtakunnassa. Siinä juhlassa ilotaan Jumalasta, Luojasta ja jokaisesta Jumalan luodusta – eli sinusta. Jumala iloitsee sinusta ja  me opettelemme tuntemaan häntä.

Tänään jätetään yksi kouluvuosi taakse ja kesän jälkeen astutaan uuteen.  Joillekin uuteen astuminen on astumista uuteen kouluun, uusien opettajien ja koululaisten maailmaan. Se varmasti jännittää. Mutta pian huomaat, että kaikki sujuu kuten pitääkin.

Tämä kevätjuhla on eriytinen myös siksi, että huomenna koulutie päättyy myös yhdelle opettajista. Koulun pitkäaikainen rehtori K. S. jää eläkkeelle. Alkaa uuden elämänvaiheen opettelu. Se varmaan vähän jännittää. Mutta pian huomaat, että kaikki sujuu kuten pitääkin.

Olen kuullut, että muualla maailmassa opettajien saavutuksia arvioidaan aika ankarasti. Suomessa luotetaan opettajan ammattitaitoon ja hänen kykyynsä kehittyä ja kasvaa tehtävässään. Siksi tänäänkään ei arvioida – opettajat eivät saa todistusta. Tiedämme että sinä K. arvioit itse menneitä vuosiasi. Me sen sijaan tänään vain iloitsemme siitä että olet olemassa? Kiitämme kaikista niistä vuosista, jotka olet antanut P:n koululle ja koululaisille. Toivomme leppoisia eläkepäiviä.

Koululla opetustehtävien lisäksi on myös kasvatustehtävä. Uskon, että sama ajatus on kantava voima P:n koulussa sen opettajien keskuudessa – ilo lapsen olemassaolosta, koululainen tulee nähdyksi ja huomatuksi – hänestä iloitaan suoritusten tasosta huolimatta. Kumpaakin tarvitsemme: rehellistä palautetta mutta myös kannustavaa, rohkaisevaa turvallista ilmapiiriä, jossa olemme hyväksyttyjä sellaisena kuin olemme.

Tällaiseen kouluun on hyvä viedä lapsensa jatkossakin. Siitä olen myös henkilökohtaisesti kiitollinen.

Advertisement

Linnuton puu ja vanhenemisen viisaus

70-v ja 75 v synttärit – Linnuton puu

Hyvät syntymäpäiväsankarit. Oikein mukavaa, että näin moni kutsutuista on tullut tähän juhlaan mukaan. Kun tänään katson teitä, katson samalla salin toiselle seinälle, jossa on Tuula Jutin maalaus Elämänkaari. Triptyykki. Maalaus koostuu komesta osasta. Jos sijoitat oman elämäsi tuolle elämänkaarelle, niin voin sanoa, että se ei sijoitu tuohon ensimmäiseen osaan.

http://www.harjavallanseurakunta.fi/kirkotjatoimitilat/getfile.php?ai=1000002

Minulla on ollut kirkosta yksi unelma. Että se on paikka minne kokoonnutaan, kun juhlitaan. Kun on elämässä juhlan aika – iloa tai surua, tullaan kirkkoon. – Tänään se on totta teidän kohdallanne. Iloitsemme elämästä, teidän elämästä, syntymästä ja siunauksesta jota on riittänyt 70 ja 75 vuotta. Ja tämän ilon kanssa tulimme kirkkoon. Tämä on slogan, jota toivon mukaan tulen jatkossa useinkin toistamaan: Kun on juhla tullaan kirkkoon. Jumalanpalvelus on tapamme juhlia, tuoda Jumalan eteen elämämme asiat sellaisina kuin ne on.

Herra, sinä olet meidän turvamme
polvesta polveen.
Jo ennen kuin vuoret syntyivät,
ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit.
Jumala, ajasta aikaan sinä olet.
Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot:
”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”
Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,
kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.
Me katoamme kuin uni aamun tullen,
kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,
joka vielä aamulla viheriöi
mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,
että saisimme viisaan sydämen.

Ps. 90: 1-6, 12

Luin teille tälle päivälle osoitetun psalmin.

Siinä psalmin laulaja sanoo: Jo ennen kuin vuoret syntyivät. Vuorillakin on syntymäpäivä. Tänään emme vietä niitä, vaikka vuoret ovatkin jo ehtineet korkeaan ikään.

Saattaa olla että 3-vuotiaat pitävät teitä yhtä vanhoina kuin vuoret*. Mutta ihmisen ikä on toisenlainen. Psalmin mukaan se ei ole kovin paljon. Siksi hän kehottaakin miettimään elämän rajallisuutta – se tuottaa viisautta. Viisautta on monenlaista. Psalmi puhuu sydämen viisaudesta. Se on erilaista kuin yksipuolinen järjen viisaus ja tieteellinen tieto. Sydämen viisaus etsii sitä, mistä hyvä elämä koostuu. Mitä olisi saatava mahtumaan tuon elämänkaaren sisälle, jotta voisi katsoa sitä kiitollisin ja iloisin mielin jälkeenpäin. Tuo on minun elämäni.

Ikä ja kokemus tuo viisautta. Jos on avoin pohtimaan kokemaansa, se tiivistyy viisaudeksi, jota voi muillekin jakaa.

Minua on viime aikona puhutellut erä kuva, mikä tunnetussa suomalaisessa laulussa esiintyy. Anna Puu on lauluntekijä ja hän laulaa näin:

Nauruasi vailla –

Olen se linnuton puu –

Lehtiä täynnä –

Linnuton puu

Kuva linnuttomasta puusta puhuttelee minua. Puu voi olla täynnä lehtiä ja upea muodoltaan, mutta jos taivaan linnut eivät jaa luottamusta, että sen oksille voi rakentaa pesän – siinä puussa ei ole oikeaa elämää. Siksi linnuton puu on paljon lohduttomampi kuin lehdetön puu. Linnuton puu elää vain itseään varten.

Jos sinä olet puu – anna suojaa sille elämälle, mikä hyörii ympärilläsi. Luulen, että siinä on yksi vanhenemista koskeva viisaus. Tulla puuksi – suojaksi pikkulinnuille. Ne linnut voivat olla lastenlapsia tai ne voivat olla mitä tahansa suojelemisen arvoista. Lintuja voivat olla myös rukoukset, jotka viipyvät sydämessämme, mutta nousevat lopulta Jumalan puoleen.

 

*) ”Saatta olla että 3-vuotiaat pitävät teitä yhtä vanhoina kuin vuoret.” Lauseessa väärinymmärtämisen mahdollisuus – että vuoret ja 3-vuotiaat ovat yksimielisiä iästäsi.