Surun monet kasvot

Surun monet kasvot

Hyvät veteraanit, hyvät kaatuneitten omaiset

Tänään on laskettu seppeleet sankarivainajien haudalle. Haudat muistuttavat meille, että kaikki eivät palanneet sodasta. Osa jäi sinne jonnekin. Osa tuotiin haudattavaksi kotiseudulleen. Sota vaati monen suomalaisen hengen. Sotaan kuuluu tämä kauheus. Kun maiden väliset asiat eivät suju normaalilla toisia kunnioittavalla tavalla, yleensä suuremman oikeudella lähdetään väkivalloin hakemaan jotakin sellaista toiselta, mistä kyseinen maa hyötyisi – luonnonrikkauksia, tai muuta hyötyä. Ihmishenki ei merkitse mitään sen rinnalla, että saadaan voittoja ja saadaan se mitä halutaan.

Tänään tiedossamme on myös se, että kun mies kaatuu sodassa. Se ei ole vain yhden hengen menetys. Samalla kaatui jonkun puoliso, ja lasten isä, jonkun poika ja toisen veli. Yksi kuolema koskettaa useaa ihmistä.

Surulle tulee kerralla monet kasvot. Samalla – varsinkin lapsille tämä suru on tehnyt koko elämänmittaisen menetyksen. Se ei vaikuttanut vain heidän sen hetkiseen tilanteeseensa vaan koko tulevaisuuteensa. He ovat kasvaneet ilman isää.

Asiaa ei varmasti helpottanut se, että osa lapsista lähetettiin Ruotsiin, osa lapsista jäi äidin huollettavaksi, jonka täytyi jostakin haalia elatus perheelle. Jos kenellä oli isovanhemmat apuna, äiti pystyi paremmin käymään töissä. Epäilemättä ihmiskohtaloiden moninaisuus näiden menetysten jälkeen on suuri. Käsittelemättömien tunteiden määrä on lisännyt elämän kuormaa.

Toki sotaorvot ja kaatuneitten omaiset ovat eläneet elämänsä, valmistuneet ammattiin niin kuin muutkin. Muistot ovat haalistuneet ja jääneet taakse, mutta jäljet ovat jääneet sydämeen. Sotaorpojen virsi, mihin tutustuin tätä puhetta valmistaessani, sanoittaa kauniisti: ”Sodan halki meidät kannoit, turvan vanhuudessa annoit. Silti kipu sanaton vielä sydämessä on.” Vaikka Jumala huolehti vaikeuksien yli, jäljet jäivät.

En osaa sanoa eroaako isän menettäminen sodassa jotenkin siitä, jos menettää isän sairauden tai liikenneonnettomuuden kautta. Isättömyys joka tapauksessa on sielun haava, mikä hakee ja etsii jotakin korvaavaa. Joskus jotakin löytyy, joskus jää löytymättä. Ja elämä on kuitenkin elettävä – mutta ilman niitä eväitä, joita olisi isältä saanut.

Sotaorpojen virressä sanotaan myös näin: ”Maksaa saimme kalliin hinnan, murhe täytti lapsen rinnan.” Kipu kulkee mukana ja toisenlaiset selviytymiskeinot kehittyvät.

Niihin kipeiden muistojen hetkiin on kuitenkin olemassa eräs lohtu. Kaikkien näiden vaiheiden jälkeen, Jumala ei ole hylännyt sinua. Hän ei ole rangaissut sinua. Sinulle vain annettiin tällainen elämä elettäväksi ja siinä tehtävä löytää ilo ja tarkoitus. Saman voi sanoa toki vähän jokaisen elämästä. Tänään se sanotaan kaatuneitten omaisille. Murheisiin ei pidä jäädä liiaksi kiinni. On voitettava kiusaus vaipua katkeruuteen. Kaikesta huolimatta et ole olosuhteiden uhri. Sinulla on aina mahdollisuus nähdä kaiken keskellä jotakin kaunista niin elämässäsi kuin ympärilläsi. Jumalan hyvyys ympäröi sinut kaiken aikaa. Jumala on myös siunannut sinua.

Ja silloin kun kaikki on saatettu päätökseen, on aika astua rajan yli. Myös sen näkökulman sotaorpojen virsi kertoo

Sinä kaiken tuskan tunnet, kannat vuotten painoa. Syliin nostat kaikki lapset, pienimmät ja harmaahapset. Kerran vielä taivaassa rakkaat saamme kohdata.

 

Kiitetään häviöstä – noustaan uuteen yritykseen

Jääkiekon MM-kisat Ranskassa 2017 (hävitty Ranskalle ja Tšekille)

(Päivänavaus yläkoulussa keskusradion kautta. Alussa Juha Tapion laulu Tästä kaikesta)

Huomenta. Kuulit juuri Juha Tapion biisin vuodelta 2001. Se oli kiitoslaulu, jossa kiitos kohosi Jumalalle.

Kiitollisuus sopii päivän tunnelmaan siksikin, että eilen ehtoolla tuli katseltua jääkiekkoa. Suomi pelasi toisen ottelunsa. Ensimmäisen hävisi Ranskaa vastaan. Se tuntui olevan nöyryyttävää. Suomi ei ole hävinnyt Ranskalle jääkiekossa koskaan aikaisemmin. Tšekkiä vastaan Suomi järjesti ensimmäisellä erä mieluisan yllätyksen: 3-0 johto.

Jääkiekko tuntuu yhdistävän suomalaisia melko paljon. Se on laji, jossa olemme hyviä. Onnistuminen lisää iloa ja itseluottamusta. Mutta pelihän ei päättynyt Suomen helppoon voittoon. Koko toinen ja kolmas erä oli Suomen puolustautumista. viimeisessä erässä Tšekit saivat ensin yhden maalin. Siitä he innostuivat ja pystyivät tasoittamaan ottelun viimeisillä minuuteilla. Lopulta mentiin rankkarikisaan. Suomen pelaajilla onni ei ollut myötä. Kohtalona karvas tappio. Peli oli nopeaa ja taistelu kovaa. Peli osoitti hyvin sen, että johtoasemaan ei saa tuudittautua eikä tappioasemaan jämähtää. Peli on ohi vasta kun summeri soi viimeisen kerran. Siihen asti on annettava kaikkensa.

Nyt on hävitty. Häviön jälkeen on kasattava itsensä. Elämä ei pysähdy siihen. Seuraavat pelit odottavat. Voittoja tulee, häviöitä tulee. Joskus voitetaan turnaus, joskus ei. Kaikesta kokemasta voi ottaa opiksi ja kaikesta voi lopulta kiittää Jumalaa – myös tappioistaan.

Jokaisen erän jälkeen haastatellaan pelaajia. He kertovat mikä meni hyvin ja mikä huonosti. He sanovat, missä täytyy parantaa ja mitä harjoitella lisää. Heillä on halu parantaa pelaamistaan. Parannuksen tekeminen on heille luonnollinen asia. Se ei ole ikävää tai inhottavaa, vaan itsestään selvää.

Kristilliseen elämään kuuluu käsite kilvoittelu. Kilvoittelu on taistelua hyvän puolesta. Meillä on jatkuvasti sisäinen kamppailu valintojen välillä. Nousevatko ne itsekkyydestä vai lähimmäiset huomioivasta asenteesta. Itsekkäät halut voittavat usein tahdomme tehdä hyvää. Itsekkyys on lopulta kuitenkin sitä, että tekee maaleja omaan päähän. Mutta vaikka meille tulisikin takkiin pyrkiessämme tehdä hyvää, meidän ei tarvitse vaipua toivottomuuteen tai menettää henkistä otetta elämästämme. Elämässä tulee tappioita, mutta on vain noustava.  Häviäminen ei ole koko todellisuus. Jumalan armo on suurempi kuin tappiomme.

Tappion hetkellä kristitty turvautuu Jumalaan. Kaikki ei ole oman voiman varassa. Tämä yksi asia on juuri se, miksi hän voi säilyttää henkisen vahvuutensa tappionkin hetkellä.

Pyritään parempaan. Ei anneta helppoja voittoja sille mikä on pahaa. Taistellaan hyvän puolesta ja jos kaadutaan, niin kaadutaan saappaat jalassa.