Mikä on sinun viulusi?

Shell 3 –  14.6.2015 – Pyhämaan kirkko – Sukujuhla:

Mikä on sinun viulusi?

Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”
  Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”
 Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.” Lk. 9: 57-62

Evankeliumissa on kolme lyhyttä keskustelua. Ne koskevat kutsua ja seuraamista. Mutta jokaisesta keskustelusta on esillä vain alku ja tietynlainen ristiriita, johon ihminen Jeesuksen kutsun äärellä joutui. Mitä sitten tapahtui? Mitä nämä ihmiset vastasivat Jeesukselle, se jää lukijan tai kuulijan vastattavaksi – eli juuri sinä käyt sen keskustelun loppuun. Oleellisempapa kuin se, mitä nämä evankeliumin henkilöt vastasivat Jeesuksen haasteeseen, on se, mitä sinussa tapahtuu näiden Jeesuksen sanojen äärellä. Minkälaiseen ristiriitaan sinä joudut ja minkälaisen vastauksen elämäsi antaa.

Kysymys oli siis Jeesuksen kutsusta eli toisin sanoen myös kutsumuksesta. Oletko koskaan ajatellut omaa kutsumustasi? Mikä se oikeasti on? Onko sinulla ollut hetkiä elämän risteysasemalla, jolloin olet pysähtynyt ja miettinyt reittivalintoja – mikä on sinun suuntasi ja sinun tiesi? Kamppailet kutsumuksen tai elämäntehtäväsi äärellä? Teet valintoja ja sitoumuksia. Tai kysyt, millä tavalla usko näkyy elämässäni. Olenko vastannut Jeesuksen kutsuun myönteiseseti?

Kutsumus on sana, mikä pitää paljon sisällään. Lähtökohta sille on se, että Jumala kutsuu ihmistä. Jumala kutsuu meitä ainakin neljällä tavalla:

1) Hän kutsuu ihmisen olemaan. Hän antaa luovalla sanal-laan meille olemassaolon. Me emme vain synny maailmaan, vaan Jumala sanoo: Tule.

2) Hän kutsuu meidät yhteyteensä eli Jumalan lapseksi. Hän sanoo: Tässä on sinun paikkasi, minun lähelläni. Tämä tapahtuu ensimmäisen kerran, kun vastaanotamme kasteen. Jumalan lapsena me olemme Jumalan hoidossa. Hän antaa meille lahjojaan, hän ravitsee meitä hyvyydellään.

3) Jumala kutsuu meitä myös työtovereikseen. Tällöin puhutaan maallisesta kutsumuksestamme. Luomisen yhteydessä se sanoitettiin niin, että meidän tuli viljellä ja varjella luomakuntaa. Meillä on tehtäviä, vastuuta, ammatteja, joilla huolehdimme yleisestä hyvinvoinnista. Toteutamme luomisessa annettua tarkoitustamme.

4) Lopuksi on tuo evankeliumissa näkyvä Jeesuksen kutsu seuraajakseen eli Jumalan valtakunnan palvelukseen. Hän sanoo: Seuraa minua. Tässäkin kutsumukset ovat erilaisia. Seurakuntavirat ovat yksi kutsumuksen muoto: eli jollakin on kutsu kanttoriksi, diakoniksi, lähetyssihteeriksi, papiksi jne, mutta myös jokainen seurakuntalainen, kristitty, jonka usko näkyy elämässä ja teoissa, toteuttaa tätä kutsua arkisessa elämässään. Se ei ole vain luomiseen liittyvä tarkoitus, vaan tämä kutsumus huomioi sen, että maailma, jossa elämme, on särkynyt ja langennut maailma. Se kaipaa sovintoa ja rauhaa Jumalan kanssa. Sen tuo yksin Kristus. Sitä valoa meidät on kutsuttu levittämään. Seurakunta on kreikaksi ekkleesia – kutsuttujen joukko. Meillä kaikilla on tuo Jeesuksen kutsu.

Kutsumus ei kuitenkaan ole koskaan täysin yksinkertainen. Kutsumukseen liittyy läheisesti kaksi asiaa – koettelemus ja kiusaus. Ne ovat eri asioita, mutta liittyvät kutsumukseen. Koettelemus on Jumalan tapa kasvattaa meitä sitkeämmäksi vaikeuksien kautta. Kiusaus on kiusaajan yritys erottaa ihminen Jumalan yhteydestä – tehdä Jumalan työ meissä turhaksi.

Kutsumus vaatii kestävyyttä ja uskollisuutta, sillä aikaa myöden se tuntuu tylsältä, yksitoikkoiselta ja uuvuttavalta. Välillä sen merkitys tuntuu katoavan näköpiiristämme, mutta on jaksettava jatkaa. Esimerkiksi kaupan kassalla on jaksettava aina uudestaan hymyillä asiakkaille, vaikka he käyttäytyisivät tyhmästi sinua kohtaan. Siinä on tietysti kiusaus antaa samalla mitalla takaisin. Kiusaus ylipäätään tuntuu houkuttelevalta ja kivalta, mutta vie sinua väärän suuntaan – ei lähemmäs Jumalaa, vaan kauemmas. Kiusauksessa alkuperäisen kutsun ääni vääristyy.

Kun Jeesus puhui kutsumuksen vaikeuksista, hän viittasi koettelemuksiin. Ketuilla on luolansa, Ihmisen Pojalla ei ole mihin päänsä kallistaisi. Jeesus ei ole sellainen rabbi, joka majoittaa oppilaat mukavasti kotiinsa. Hänellä ei ole kotia. He elävät vailla mukavuuksia. Kutsumuksen tie ei ole helppo. Satoa työn hedelmää ei korjata nopeasti. Tie on kivinen.

Kun Jeesuksen seuraamiselle esitettiin ehtoja isän hautaamisesta tai kotiväen hyvästelemisestä, siinä oli kysymys enemmänkin kiusauksesta. Esitettiin hurskaalta kuulostava selitys, mikä tuli näennäiseksi esteeksi kutsun noudattamiselle. Pojan tärkeä uskonnollinen velvollisuus oli huolehtia isänsä kunnialla hautaan. Kysymys oli myös neljännestä käskystä: vanhempien kunnioittamisesta. Jeesus oli siitä käskystä sanonut toisessa kohdassa, että mikään isien perinnäissääntö ei kumoa sitä käskyä, että lapsen on huolehdittava vanhemmistaan, kun he tulevat vanhoiksi. Sen käskyn yli voi käydä vain suurempi käsky: ensimmäinen. Minä olen Herra sinun Jumalasi. Mikään velvoite tai muu käsky ei saa tulla tämän edelle. Kun Jeesus kutsuu seuraansa. Silloin ollaan ensimmäisen käskyn alueella.

Tähän jumalanpalvelukseen osallistuu Helkkilän Hellman suvun väkeä. He kokoontuivat jo eilen Rauman jäähallilla. Suvun perustarina liittyy kauniisti päivän teemaan: kutsumukseen. Tarina on lyhyt ja kerron sen teille kaikille. Tarina sijoittuu Rauman Kulamaalle Hellmannin torppaan, kun Emanuel ja Elisabet eli Liisa ovat jo saaneet lapsensa 1830-1840 luvulla. Vanhemmat olivat uskovaisia ja kasvattivat lapsiaan Jumalan tuntemiseen. (Tämän Liisan esi-isä Antti Melcher oli lukkarina tuossa uhrikirkossa 1695-1731)

Liisa-emäntä astuu ulos tuvan ovesta. Sanko kädessä keinahdellen hän kulkee kohti kaivoa. Yhtäkkiä hänen korviinsa kantautuu jostakin viulun vingutusta. Aivan läheltä, omasta pihapiiristä… heinäparveltako se kuuluu? Omat pojatko ne siellä soittelevat! Tähän hän ei suostu. Tuollainen maallinen pelivärkki ei hänen poikiansa saa turmella! Luonteelleen uskollisena Liisa ratkaisee asian omalla tavallaan. Hän etsii tuon turhuuteen viekoittelevan soittimen käsiinsä – ja heittää sen palavaan uuniin. Viulu on poissa, mutta musiikki ei – poikien rakkaus musiikkiin säilyy.

Pojilla oli rakkaus musiikkiin. Jumala oli antanut heille lahjat ja kutsun lahjoja käyttämään. Mutta Liisa-äidin mielestä he olivat tulkinneet kutsumustaan väärin. Kutsumus oli kallistunut kiusauksen puolelle. Viulu oli hänelle maallinen pelivärkki, joka oli omiaan johtamaan pojat turmelukseen, maallisiin huvituksiin, pois Jeesuksen äänen ulottuvilta.

Vanhemman yksinvaltaa käyttäen Liisa heitti viulun tuliseen pesään, koska halusi suojella lapsiaan. Hänen vakaumuksensa mukaan siinä oli vastakkain maailmallisuus ja Jeesuksen seuraaminen. Viulu ja tanssimusiikki oli maailmallista. Se palveli synnillisiä himoja. Sitä vastaan oli taisteltava. Teolla oli ainakin sellainen seuraus, että musiikki kanavoitui soveliaampien soittimien pariin. Maallinen kutsumus ja taivaallinen kutsumus löivät kättä, kun pojista tuli myös kanttoreita ja urkureita.

Jokaisella meillä on oma kamppailumme. Mikä on sinun viulusi? näin voisi kysyä. Mikä on se asia, jossa aineellistuu kamppailusi Jumalan ja maailman välissä, kutsumuksen ja kiusauksen välissä? Mikä on se kiusaus, johon kompastut, joka saa sinut huomaamaan, että ilman Jumalan armoa et selviä? Se ei varmaankaan ole viulu vaan jotakin muuta.

Kun tänään teet näitä kysymyksiä itsellesi – on hyvä uudelleen herätellä rakkautta Jumalan puoleen, on hyvä huolestua omasta vaelluksesta ja on hyvä muistaa, että aikamme maan päällä on rajallinen. Sen näissä sukutapaamisissa on ainakin selvää, että me muistamme ihmisiä, jotka ovat eläneet ja kuolleet kauan sitten. Ei Liisa eikä Emanuel, ei hänen kuusi lastaan, ei heidän lapsenlapsistakaan ole kukaan elossa.
Mutta he kuulivat Jumalan kutsun, ja seurasivat sitä. Heidän uskoaan koeteltiin, he taistelivat kiusauksia vastaan – lankesivat ja nousivat ja lopulta perivät taivaan.
Heidän tavoin myös sinut on kutsuttu. Kutsuttu olemaan – sinut on luotu ikuisuutta varten – ei vain tämän elämän ajaksi.

Sinut on kutsuttu Jumalan lapseksi – koska Jumala haluaa pitää sinusta huolta.
Sinut on kutsuttu antamaan lahjasi yhteiseksi hyväksi, palvelemmme toisiamme.
Sinut on kutsuttu valoon, seuraamaan Jeesusta – jotta valo saisi laajentua ympärillesi.
Älä pelkää vastata Jumalan kutsuun myöntävästi – uudestaan ja uudestaan. Jumala joka on aloittanut hyvän työn sinussa, myös vie sen hyvään päätökseen. Et ole yksin.

Julkaisen poikkeuksellisesti yhden saarnan täällä, jotta vaimon sukulaiset pääsevät halutessaan lukemaan heidän sukujuhlassaan pidetyn saarnan.

Tulevaisuuden avaimet

Tulevaisuuden avaimet – puhe Harjavallan uusille ylioppilaille 2015

Hyvät lakitettavat – hyvät riemuylioppilaat – hyvät opettajat ja juhlalyleisö.

Monissa television kotimaisissa ja ulkomaisissa sarjoissa on erilaisia selviytymiskilpailuja, jossa onnistuneen suorituksen jälkeen kilpailija saa avaimen – Amazing Race, Selviytyjät, Fort Boyard jne. Avain vie lähemmäs kilpailun voittoa. Tositv-formaatti ei kuitenkaan ole tosielämää. Se on vain tv-viihdettä. Mutta te, lakitettavat, sen sijaan olette olleet noin kolmen vuoden tosielämä-formaatissa nimeltä Harjavallan lukio. Olette olleet kilpailemassa ylioppilastodistuksesta.

Tässä kilpailussa teitä ei ole asetettu toisianne vastaan. Te kilpailette itsenne kanssa. Punttisalilla treenataan lihaksia: sitäkin on tapahtunut, tottakai. Mutta opiskelussa treenataan henkisiä ominaisuuksia, opiskeltavien asioiden hallintaa: ei vain muistia, vaan ongelmien ratkaisua, älykkyyttä ja sydämen sivistystä. Tämän kilpailun palkinto, on myös avain. Sillä avaimella voi päästä suljetuista ovista eteenpäin.

WP_20150528_009

Minä olen kerran kilpaillut samasta avaimesta. Minun avaimeni oli tämän näköinen (CAMMM). Tämä vanhan avaimen lovetukset ovat kirjaimia ylioppilastodistuksessa. Ei välttämättä mitenkään ihmeellinen. Jos oikein muistan, olin siitä silti tyytyväinen sillä tiesin, mihin oveen koitan sitä sovittaa – mitä kohti jatkan eteenpäin. Teidän avaimenne ovat toisennäköisiä. Saattaa löytyä myös E-kirjaimia, mitä silloin lukion todistuksessa ei tunnettu.

Olen tarvinnut tätä avainta oikeastaan vain kerran elämässäni. Se aukaisi oven, minkä pitikin. Pääsin Helsingin yliopistoon, vaikka siinä ei ollut oven avaamiseen niin paljon vääntövoimaa kuin olisi ollut tällaisella avaimella (LLLLLLLLLL). Tänä vuonna joku oppilas kilpailussaan on voittanut kyseisen avaimen: kymmenen L:n avain. Tällaisella avaimella ei yleensä pyritäkään Helsinkiin teologiseen tiedekuntaan. Sillä pääsee jatko-opintoja ajatellen oikeastaan mihin vain.

WP_20150528_011

Mutta kuten sanottua, tämä avain ei tule paljon kulumaan. Sillä tosielämä-formaatissa peli jatkuu uusiin haasteisiin. Avaimella pääsee seuraavaan vaiheeseen – sitten alkaa uusi kilpailu.

Tämän te toki jo tiesitte ja olette valmistautumassa jo uusiin haasteisiin. Seuraava vaihe on vielä mielenkiintoisempi, kuin aika lukiossa. Varsinkin jos pääsette alalle, joka innostaa teitä. Mutta lopulta sekin on vain yksi avaimenhakutehtävä.

Kun tänään mahdollisesti seurustelette riemuylioppilaiden kanssa, kuunnelkaa heidän tarinaansa: minkälaisista avaimista he ovat kilpailleet. Mistä löytyi se viimeinen avain ja viimeinen ovi, minkä avaamiseen olivat tyytyväisiä, minkä jälkeen ei ole tarvinnut avaimia metsästää. Vai onko se ollut koko elämän mittainen projekti, jossa todistusten jälkeen kilpaillaan työpaikoista ja vaikuttavasta asemasta yhteiskunnassa.

Se on kuitenkin hyvä tietää, että avaimia on erilaisia. Kymmenenkään ällän avain ei ole sellainen yleisavain, että se avaisi minkä tahansa oven.

Filosofian isä Sokrates sai kerran Delfoin oraakkelilta erilaisen avaimenhakutehtävän, johon pelkkä kouluviisaus ei riittänyt. Se oli kaksi sanaa: Tunne itsesi (gnothi seauton)

Jos tämä avain puuttuu, suuresta oppineisuudesta ei ole paljon hyötyä. Kun tuntee itsensä ja tietää, mitä tahtoo. Silloin vaatimattomallakin avaimella voi päästä eteenpäin. Tai sitten yleensä löytyy halu ja motivaatio tehdä tarvittava työ päästäkseen tavoitteeseen.

Avain onneen ei ole riippuvainen juuri tästä avaimesta. Henkilökohtaisia unelmia tavoitellessa avaimesta on apua. Vaikka et voittaisi fysiikan nobelia, voit kuitenkin tulla onnelliseksi.

Yksi avain onneen on siinä, että löytää oman paikkansa ja siten elää merkityksellisen elämän. Minun mielestäni syvimmän merkityksen ihminen saa siinä, kun vastaa Jumalan kutsuun kyllä. Toivon, että kaiken suunnitelmien keskellä tämä merkityksellisen elämän avain pysyy mukana muuttotavaroiden joukossa.

Samalla kun onnittelen teitä yhden tavoitteen saavuttamisesta, toivotan myös Jumalan siunausta teidän tulevaisuuteenne koko elämäntiellenne.

Eläkää rohkeasti, mutta älkää vain itsellenne ja itseä varten. Antakaa taitonne yhteisen hyvän rakentamiseen niin te rakennutte siinä samalla itse.

Puolustaja

Yläkoulun kevätjuhlan puhe

Evankeliumi Joh 14:25-27

Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun olen vielä teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Puolustaja

Kun rippileirillä näen isosia, arvatkaa mistä he puhuvat jokaisella leirillä keskenään ja leiriläistenkin kanssa. Se ei liene kovin vaikea kysymys. He puhuvat opettajistaan. Niin hyvässä kuin pahassa. Siinä ei kai ole mitään ihmeellistä. Opettajat olette hyvin isossa roolissa nuoren elämässä koko hänen koulunkäyntinsä ajan. Yleensä muistelu on hauskaa kertaamista siitä, mitä on tapahtunut. Kunkin opettajan yksilölliset toimintatavat ja eleet paljastuu, kun heitä matkitaan. Nauru on makea, kun kuulijat ja katsojat tunnistavat omankin opettajansa piirteet. Koulu yhdistä oppilaita ja monet elämänsäikeet yhdistyvät opettajaan. Aika harvalla aikuisella on yhtä iso läsnäolo nuoren elämässä.

Jeesuksen aikana opettajan ja oppilaan suhde oli vielä isompi juttu. Opettaja kokosi ympärilleen opetuslapsia, jotka elivät hänen lähellään, tarkkai-livat häntä ja oppivat häneltä eivät vain sanoja, vaan opettajan koko elämäntavan. Opetuslapsten oli mää-rä tulla kaikessa opettajan kaltaiseksi. Opetuksen piti siksi kestää koko olemassaolon paino. Sen varassa on pystyttävä elää ja kuolla.

Tänään malli ei ole yhtä vaativa, mutta opettajan ja oppilaan välinen suhde on edelleen merkittävä, vaikka harvoin sitä sellaiseksi ajattelee. Te vaikutatte esimerkillä, persoonallanne ja käyttäytymisellä heidän uravalintoihin ja arvostuksiin. Te olette myös niin merkittävässä osassa heidän elämäänsä, että melkoinen tunteiden kirjo ilon ja vihan välillä kohdistuu opettajaan.

Jeesuksella oli myös oppilaita. Kun Jeesus oli jättä-mässä jäähyväisiä oppilailleen, hän sanoi että he saavat toisen opettajan: Puolustajan Pyhän Hengen.

Mitä sinulle tulee mieleen puolustajasta? (kuva Karalahdesta). Jääkiekossa puolustajat ovat isoja karskeja miehiä. Puolustaja on se, joka siivoaa vastapuolen hyökkääjät maalin edustalta.

Olisi hienoa jos jokaisella olisi oma puolustaja. Onko sinulla oma puolustaja? Puolustaja on se, joka on sinun puolellasi. Puolustaja voi olla ystävä, se voi olla veli tai sisko. Joskus joku tuntematonkin ihminen voi puolustaa sinua. Kyllä sinullakin on puolustaja. Mutta he eivät välttämättä ole tämän näköisiä (Enkelisiipinen Karalahti) .

Ajattelepa, että sinun opettaja on sinun puolustajasi. Liian usein koulussa ajatellaan heitä vastustajina, koska opiskelu ei aina ole hauskaa. Silloinkin hän on sinun puolustajasi. Hän puolustaa sinussa sitä mikä on hyvää – ei sitä, mikä haluaa laiskotella ja väistää vastuunsa. Opettaja ei ole vastustajasi. Sinä olet hyökkääjä omassa elämässä. Sinä teet elämäsi maalit, mutta niitä ei pidä tehdä omaan päähän. Opettaja on puolustajasi myös tässä tilanteessa. Toivon, että tämä ajatus siivittää sinut lentoon kun kesäloman mittainen erätauko päättyy ja opiskelun kiekko lyödään areenalle pelattavaksi.

Mutta Jeesus ei puhunut kuitenkaan yläkoulun opettajista, jotka hekin ovat tärkeitä. Jeesus puhui taivaallisesta puolustajasta. Pyhä Henki on puolustajasi täällä maan päällä. Jeesus on puolustajasi taivaallisen Isän luona. Sinulla on kaksi mahtavaa puolustajaa muiden lisäksi. He eivät jää lomalle, vaan ohjaavat sinua hyvään elämään. He puolustavat sinua silloinkin, jos kaikki tuntuu menevän elämässä pieleen. Älä unohda Jumalaa puolustajiesi joukossa. Me tarvitsemme elämässä kaiken tuen. Me tarvitsemme puolustajan, jonka varaan voi jättää koko elämän painon. Tällainen puolustaja Jumala on.

Sama puhe alakoululaisille Pirkkalan alakoulu 1-6 – puheessa otettu enemmän vapauksia.

Evankeliumi Joh 14:25-27

Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun olen vielä teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.

Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Puolustaja

Kun rikoululaiset kohtaavat, arvatkaa mistä he puhuvat? Se ei liene kovin vaikea kysymys. He puhuvat opettajistaan. Ehkä ei niin paljon alimmilla luokilla, mutta ylemmillä paljonkin. Erityisesti rippileireillä tämän huomaan.

Opettajat olette hyvin isossa roolissa nuoren elämässä koko hänen koulunkäyntinsä ajan. Yleensä juttelu on hauskaa kertaamista siitä, mitä on tapahtunut. Kunkin opettajan yksilölliset toimintatavat ja eleet paljastuu, kun heitä matkitaan. Nauru on makea, kun kuulijat ja katsojat tunnistavat omankin opettajansa piirteet. Koulu yhdistä oppilaita ja monet elämänsäikeet yhdistyvät opettajaan. Aika harvalla aikuisella on yhtä iso läsnäolo nuoren elämässä. Ei ole ihme että monet ekaluokkalaiset haluvat isona opettajiksi. (kuka teistä haluaa opettajiksi?)

Jeesuskin oli oikeastaan opettaja ja hänellä oli oppilaita. Jeesuksen aikana opettajan ja oppilaan suhde oli vielä isompi juttu kuin tänään. Opettaja kokosi ympärilleen opetuslapsia, jotka elivät hänen lähellään, tarkkailivat häntä kaiken aikaa – aamulla ja illalla, kun hän olil yksin tai toisten seurassa. He eivät oppineet vain lukemaan kirjoituksia vaan he oppivat elämää ja käyttäytymistä. Opetuslapsten oli määrä tulla kaikessa opettajan kaltaiseksi.

Tänään malli ei ole yhtä vaativa, mutta opettajan ja oppilaan välinen suhde on edelleen merkittävä. Te vaikutatte esimerkillä, valoisallal luonteella ja käyttäytymisellä lapsen elämään.

Kun Jeesus oli jättämässä jäähyväisiä oppilailleen kolmen vuoden koulun jälkeen, hän sanoi että he saavat toisen opettajan: Puolustajan, Pyhän Hengen.

-Vaihtuuko jollakulla teistä opettaja ensi vuonna. (käsiä ylös ja käsiä alas). Kun on tototunut olemaan tietyn opettajan kanssa, uusi opettaja vähän jännittää. Kyllä kaikki sitten uuden o pettajankin kanssa sujuu hyvin. Teidän opettajanne on joka tapauksessa oikea ihminen. Jeesuksen opetuslasten uusi opettaja oli Puolustaja Pyhä Henki.

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta puolustaja? Jääkiekossa puolustajat ovat isoja karskeja miehiä. Puolustaja on se, joka siivoaa vastapuolen hyökkääjät maalin edustalta.

Olisi hienoa jos jokaisella olisi oma puolustaja. Onko sinulla oma puolustaja? Puolustaja on se, joka on sinun puolellasi. Puolustaja voi olla ystävä, se voi olla veli tai sisko. Joskus joku tuntematonkin ihminen voi puolustaa sinua. Silloin kun joku kiusaa tai nimittelee, tuntuu hyvältä, jos joku toinen puolustaa. Kyllä sinullakin on puolustaja.

Ajattelepa, että sinun opettaja on sinun puolustajasi. Liian usein koulussa ajatellaan heitä vastustajina, koska opiskelu ei aina ole hauskaa. Silloinkin hän on sinun puolustajasi. Hän puolustaa sinussa sitä mikä on hyvää – ei sitä, mikä haluaa laiskotella ja väistää vastuunsa. Opettaja ei ole vastustajasi.

Sinä olet hyökkääjä omassa elämässä. Sinä teet elämäsi maalit, mutta niitä ei pidä tehdä omaan päähän. Opettaja on puolustajasi myös tässä tilanteessa. Toivon, että tämä ajatus siivittää sinut lentoon kun kesäloman mittainen erätauko päättyy ja opiskelu taas alkaa – sinulla on puolustaja koulussa.

Mutta Jeesus ei puhunut kuitenkaan Pirkkalan koulun opettajista, jotka hekin ovat tärkeitä. Jeesus puhui taivaallisesta puolustajasta. Pyhä Henki on puolustajasi täällä maan päällä. Jeesus on puolustajasi taivaallisen Isän luona. Sinulla on kaksi mahtavaa puolustajaa muiden lisäksi. He eivät jää lomalle, vaan ohjaavat sinua hyvään elämään. He puolustavat sinua silloinkin, jos kaikki tuntuu menevän elämässä pieleen. Älä unohda Jumalaa puolustajiesi joukossa. Me tarvitsemme elämässä kaiken tuen. Me tarvitsemme puolustajan, jonka varaan voi jättää koko elämän painon. Tällainen puolustaja Jumala on.

Rakastaminen on aivan mahdotonta

Aamumessu 6.5.2015 (4. pääsiäisen jälkeinen sunnuntai)

1 Joh 3:23

Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meitä käskenyt.

Erään juutalaisen tarinan mukaan, historian varhaisissa vaiheissa, Jumala lähestyi aivan ensimmäiseksi muinaisia egyptiläisiä. Egyptin valtakunta oli suuri ja laaja, jospa siitä tulisi kansa, jonka kanssa hän solmisi liiton ja antaisi sille lakinsa. Tämän kansan avulla käskyt tulisivat saavuttamaan suuren joukon ihmisiä. Jumala ilmestyi heidän faraolleen ja ilmaisi asiansa.

Egyptiläiset: Mikä on käsky, jota haluat meidän noudattavan?

Jumala: Älä tee aviorikosta!

Egyptiläiset: Ei käy! Tuollainen käsky veisi kaiken ilon upeista juhlistamme.

Kun egyptiläiset olivat hylänneet Jumalan tarjouksen, tämä kääntyi Sumerilaisten puoleen. He olivat jo korkealle sivistynyt ja oppinut kansa. Ehkäpä nuo ylväät Eufratin ja Tigrisin asukkaat ovatkin parempi kansa vastaanottamaan lain.

Sumerilaiset: Minkä käskyn annat meille?

Jumala: Älä varasta!

Sumerilaiset: Ei käy! Jos me ryhtyisimme noudattamaan tuollaista käskyä, taloutemme romahtaisi.

Myös sumerilaiset hylkäsivät Jumalan tarjouksen.

Koska mahtavat Egypti ja Sumer torjuivat Jumalan käskyn, Jumala mietti, mitä hän tekee. Näiden suurien kansojen välissä asui pieni ja mitätön kansa Israel. Paremman puutteessa Jumala päätti kääntyä heidän puoleensa. – ”Hei. Olen Jumala ja voisin solmia liiton teidän kanssanne. Liittoon kuuluu laki jossa on yksi käsky”

Juutalaiset: Mitä se maksaa?

Jumala: Ei mitään, saatte sen aivan ilmaiseksi.

Juutalaiset: Ai jaa. No, siinä tapauksessa me otamme saman tien kymmenen!

Tälle hauskalle juutalaiselle tarinalle on vakavamielisempi Kkistillinen jatko. Se kuuluu näin:

Juutalaiset hienosta yrittämisestään eivät pystyneet noudattamaan tätä liittoa ja kymmentä käskyä. Niinpä uutta liittoa perustettaessa kristittyjen kanssa käskyjen lukumäärä neuvoteltiin uudestaan. Kymmenen tuntui niin paljolta.

Sovittiin kahdesta käskystä: Uskokaa Jumalaan ja rakastakaa toisianne.

Sopimus tuntui hyvältä, sillä kaksi käskyä ei ole paljon. Mutta mitä enemmän ihmiset yrittivät rakastaa toisiaan sitä kärttyisämmäksi he tulivat.

He menivät valittamaan asiasta Jumalalle: ”Rakastaminen on aivan mahdotonta. Kun yritän vakuuttaa naapurilleni rakkautta ja ystävällisyyttä, minun päinvastoin tekisi mieli lyödä sitä ja haukkua se pystyyn.”

Jumala ilahtui kuulemastaan: ”No mutta sittenhän nuo käskyt toimivat juuri niin kuin pitää. Sinä et muuttunut paremmaksi, vaikka kuvittelit niin. Mutta opit tuntemaan itseäsi syvemmin. Toki tahdon ja käsken edelleen sinua uskomaan ja rakastamaan. Mutta aina kun huomaat joutuvasi umpikujaan tämän käskyn kanssa. Aina kun huomaat, ettei rakkautesi riittänyt – huomaat varmasti silloin myös pienen oven.”

Kristitty katsoi ja näki. Siellä oli pieni ovi. Hän astui ovesta sisään – Sisällä oli pienellä pöydällä pala leipää ja tilkka viiniä.

Jumala: ”Kun sinä uskot minuun, Jumalaasi. Et usko vain johonkin korkeampaan voimaan. Sinä turvaudut Poikaani Jeesukseen, joka antaa sinulle anteeksi aina ja ehdoitta. Tämä leipä ja viini on sovinnon ateria sinun ja minun välillä. Toivon kohtaavani sinut täällä usein.”
(Juutalaisen tarinan olen oppinut Hannu Kiurulta – ehkä facebookista? Tarinan jatko on oma kehitelmäni.)

Tie, totuus ja elämä – mitä tapahtui unelmille?

Jubilate – riemuitkaa —- Jumalan kansan koti-ikävä

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”
Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.” Joh. 14: 1-7

Kurssitapaamiset ovat mielenkiintoisia. Niiden aikana palataan jälleen nuoreksi ja araksi opiskelijaksi, jolla elämä ja unelmat olivat edessä päin. Minkälainen minä olin? Mistä haaveilin? Mitä odotin elämältä? Tänään useamman vuosikymmenen päästä katsotaan sitä matkaa, mikä on kuljettua tuon jälkeen. Mitä minusta tuli, mitä unelmille tapahtui? Mikä niistä toteutui? Mikä taas ei ja mikä jäi kytemään sisimpään ja odottamaan uutta aikaa? Mitkä unelmat muuttuivat tai vaihtuivat toiseksi.

Minkälainen elämä on ollut? Mitä minulle kuuluu nyt kun kysyn sitä niiden ihmisten kanssa, jotka muistavat minut nuoresta alkaen ja ehkä jakoivat joitakin niistä unelmista, joita silloin oli?

Elämän jälkiä katsotaan erityisesti niin sanotussa kolmannessa iässä – kun isommat vastuut on saanut jättää taakseen. Lapset, jos niitä on ollut, ovat lentäneet pesästä, työstä on päästy eläkkeelle. – Yhtä lailla se kutsuu avautumaa uusille mahdollisuuksille uudessa tilanteessa.

Kun miehet ovat poistuneet syrjään, tarinoita jaetaan toisella syvyydellä. Ehkä on myös sellaisia kuulumisia, mitä ei voi jakaa kenellekään muulle kuin nuoruuden kavereille. Myös elämän särkymiset käydään läpi. Jotkut särkymiset jättivät haavoja, jotka ovat edelleen kipeitä. Kun unelmien särkyessä tuntui särkyvän enemmän kuin jäi ehjäksi. Onko sitä elämän katedraalia rakentanut vain siksi, että se sortuu.

Luin teille tulevan sunnuntain evankeliumista hyvin tutun kohdan: Jeesuksen jäähyväispuheesta oppilailleen. Jeesus puhuu taivaan kodista, joka on matkamme viimeinen päämäärä. Jeesus puhuu tiestä, joka heillä on edessäpäin. Viesti: Älköön sydämenne olko levoton – on lohduttava viesti myös silloin kun elämää katsoo taaksepäin eikä vain eteenpäin kohti tuntematonta tietä.

Mikään ei ole tapahtunut tietämättäsi. Jumala on ollut kanssanne silloinkin kun taivas tuntui pimenneen. Syvimpäänkin murheeseen, surujen polulle oli laitettu myös tienviittoja kotiin – kutsu rukoukseen. Kutsu etsiä Taivaan isän kasvoja.

Jeesuksen puheessa tulee esille kolme mielenkiintoista sanaa: tie, totuus ja elämä.

Oikeastaan voisinkin kysyä: mitä nämä sanat tarkoittavat sinun elämänpolullasi. Minkälainen on ollut sinun tiesi – kuinka syvälle totuuteen uskallat katsoa – oletko tyytyväinen elämääsi.

Ajattele omaa elämäntietäsi, sitä taivalta jota olet kulkenut. Minkälaisella tiellä sinä kuljet? Minkälainen se on ollut? Mitä olet nähnyt matkasi varrella? Minne se johtaa? Mitenkä löysit tiesi? Saatamme tuntea joskus eksyneemme (- Jumala ei kuitenkaan eksy. Hän on sinun kanssasi.)

Totuus on käsitteenä pelottava ja vapauttava. Ehdottomana se pelottaa, ja toisaalta kohdattuna vapautta.

Sinulla on sen verran kokemusta elämästä, että ei tarvitse valehdella itselleen – ei tarvitse uskotella tai mukautua johonkin rooliin. Totuus on arvokkaampi paljaana kuin verhottuna tai kätkettynä.

Totuus on iso asia. Jumala haluaa totuutta salatuimpaan asti. Kun ihminen tarkastelee elämän jälkiään – juuri totuus on se asia, mitä tavoitellaan. Mikä on totuus itsestäni ja riittääkö se mihinkään.

Entä eletty elämä. Olenko siihen tyytyväinen vai onko siinä liian paljon hukattu

Jos tarkastelee omaa tietänsä, totuutta itsestään ja mennyttä elämäänsä voi päätyä lohduttomiinkin päätelmiin.

Huomasitte varmaan, että Jeesus ei oppilailleen puhunut yleiseseti elämäntiestä, totuudesta ja elämästä. Hän iski sanansa paljon syvemmälle, kun hän viittasi näillä sanoilla itseensä: Minä olen tie, totuus ja elämä.

Jumalassa ja erityisesti Jeesuksessa nämä asiat ovat löydettävissä: tie Jumalan luokse, tie, joka vie perille, tie jolla löytyy totuus ja elämä.

Hänessä Jeesuksessa on totuus, joka on syvempi meidän totuuttamme. Totuus jossa meidän elämämme saa paremman valon.

Ja ennen kaikkea hänessä on elämä, elämän lähde – kaikki elämä – ei ole muuta elämää kuin se, mikä Jumalasta lähtee.

Tämä puhe pidettiin eräässä kurssitapaamisessa, jossa samassa opinahjossa opiskelleet tapasivat toisensa. He olivat aloittaneet opintonsa 1968 (tai valmistuneet). Joka tapauksessa tuollaista aihetta pyörittelin enkä niin tarkkaan kirjoitetun puheen sanoja seurannut.

Rosvopaisti

Rosvopaisti

Kokki kolmosen mukaan aito rosvopaisti tehdään varastetusta lampaasta. Lammas keritään sentin villaan, teurastetaan, mutta ei nyljetä. Aikansa riippuneen ruhon villaan hierotaan parin sentin savimassa. Rosvopaisti paistuu hiljakseen maakuoppaan peitettynä. Kun se nostetaan ylös, savi on kovettunut ruukuksi lampaan ympärille. Ruukku halkaistaan ja villa jää saveen kiinni. Hyvät ohjeet varkaalle.

Jeesus puolestaan antaa ohjeita lampaiden paimenille varkaita vastaan. Hyvä paimen puolustaa lampaitaan. Puhuessaan lampaista Jeesus tosin kertoi vertauksen. Mitäpä jos tuo rosvopaistikin on nyt vertaus.

Vertauksessa me olemme lampaita, joille voi käydä huonosti. Suomessa ei tarvitse pelätä Boko Haramia, joka oikeasti varastaa ihmisiä, pakkokäännyttää ja tekee niille mitä lystää. Meidän ihmisrosvomme ovat toisenlaisia, kasvottomia. Rosvopaistin teko-ohjeetkin ovat paistikohtaisia. Tärkeintä on saada lammas pois paimenen luota. Paratiisin käärme on kärsivällinen suostuttelija.

Jeesus sanoo, että lampaat eivät kuuntele vieraan ääntä. Silti hän varottaa varkaista ja rosvoista, jotka tulevat lammastarhaan aidan yli. Monet kuuntelevat vieraankin ääntä ja lähtevät näiden mukaan, koska ajattelevat pääsevänsä pienelle seikkailulle. Mutta seikkailulla voi olla kallis hinta. Kun lampaat kuvittelevat pääsevänsä vapauteen, he tietämättään ovatkin rosvon syleilyssä osana monimutkaista rosvopaistin tekoa. Ei hän villoista välitä, vaikka sinut muodikkaaksi parturoi.

Mitä opimme? On niitä, jotka puolustavat ihmistä ja hänen vapauttaan Jumalan lapsena. On niitä, jotka vahingoittavat ihmistä koittamalla saada hänet eroon Jumalasta. Lupaavat vapautta mutta johdattavat orjuuteen. Jos tottuisimme kuulemaan Hyvän Paimenen ääntä, emme olisi niin vieteltävän helppo saalis.

Tuomo Lindgren

Hartauskirjoitus Satakunnan Kansaan 19.4.2015

rosvopaisti

Kuopan toinen reuna

Kuopan toinen reuna

26.3.2015

Valmistautuessani päivänavaukseen tutkin tiedotusvälineistä, mikä suomalaisia tänään puhuttaa. Kyllähän näitä aiheita on:

– vaalit on tulossa ja puolueiden puheenjohtajia tentataan aamusta iltaan.

– Suomessa ja Euroopassa on edelleen talouskriisi

– Venäjän aiheuttama ja ylläpitämä levottomuus jatkuu kuten myös heidän masinoimat sotatoimet Ukrainassa

– Lentokoneen (Germanwings) maahan syöksyminen Etelä-Ranskassa

– Presidentti Niinistö ei osallistu Venäjän Voitonpäivän paraatiin

Nämä eivät kuitenkaan ole välttämättä niitä asioita, joista nuoret ovat kiinnostuneita. Mikä puhuttaa yläasteikäisiä nuoria viimepäivien uutisvirrassa?

– Ehkä suomalaisen vuorikiipeilijän Samuli Mansikan kohtalo Himalajalla

– Ehkä suomalaisen uuden tietokonepelin menestys – kaupunkirakentamiseen keskittyvä peli Skylines. Sitä myytiin muutamassa päivässä yli 500 000 kappaletta.

– Ehkä joku on ollut kiinnostunut elokuvasta Big Game, jossa Amerikan presidentin lentokone putoaa lappiin ja nuori suomalainen poika pelastaa hänen henkensä.

– Luultavasti joku on kiinnostunut jääkiekosta ja Lukon pärjäämisestä

– Ehkä rikosuutinen, jossa isä ja tytär pitivät vuosia toista naista vankinaan – ja tämä tapahtui suomessa.

– Tai se että lopultakin Harjavallassa auton renkaita puhkonut tyyppi on saatu kiinni.

Tällainen katsaus maailmaan osoittaa, että siellä on unelmia ja uhkia. Unelmiakin siellä on oikeasti enemmän kuin sensaatiolehdet uutisoivat. Niistä vain ei saa isoja otsikoita.

Jollakin tavalla tuo maailma unelmineen ja uhkineen on myös se paikka, jossa sinä lähdet unelmiasi metsästämään ja uhkia väistelemään ja voittamaan.

Jotta siihen työhön uskaltaa lähteä, täytyy uskoa että se on mahdollista, että se kannattaa. Täytyy olla toivo, että oma paikka löytyy.

Eilen uutisissa kuulin hienon kielikuvan, jonka sanoi Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen, kun hän mietti Suomen nostamista talouden taantumasta lisävelalla.

”Jos nähdään kuopan toinen reuna, voidaan rakentaa silta.” Velkaa voidaan hetkeksi ottaa, jos on edessä talouskasvua, jolla velat saadaan hoidettua ja talous tasapainoon. Mutta jos sitä kuopan toista reunaa ei nähdä, eli sitä talouskasvua, jonka päälle silta rakennetaan, silloin ei ole takeita siitä, että silta tulee valmiiksi. Ei ole mitään niin hyödytöntä kuin silta, joka ylittää vain puoleksi kuilun.

Reaalimaailmassa on näin. Siltaa ei lähdetä rakentamaan tietämättä sitä mihin sen toinen pää tulee ja minkälainen jänneväli ja minkälaiset lujuuslaskelmat tehdään.

Omassa elämässä siltaa lähdetään kuitenkin rakentamaan näkemättä sinne toiselle reunalle. Et tarkkaan tiedä miten tulet pärjäämään tai sijoittumaan työelämässä. Kuljemme luottamuksen eli uskon varassa. Koulua käymällä hankitaan valmiuksia siihen, että tositilanteessa pärjää – henkisiä valmiuksia, että emme lannistu vaikeuksien koittaessa, taidollisia valmiuksia, että voimme ottaa vastaan monenlaista työtä, jotta voi lähestyä unelmiaan paremmin.

Kristityt ovat katsoneet tulevaisuuteen sekä realistisesti että toiveikkaasti. Olen lukenut erään tavallisen suvun vanhoja kirjeitä. Siinä korostuu esi-isien usko. Jumalaan luottaen pärjäämme. Vaikka elämä oli kovaa ja leipä ei tullut helposti, niin Jumalaan luottaen päästiin elämässä eteenpäin. Tämän viestin haluan jättää teille myös tänään. Jumalaan luottaen päästään eteenpäin ja silta rakentuu tulevaisuuteen, vaikka se kuopan toinen reuna ei ole näkyvissä.


Arkistot

heinäkuu 2015
Ma Ti Ke To Pe La Su
« Kes    
 12345
6789101112
13141516171819
20212223242526
2728293031  

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.