Elämän heräämisen juhla

Harjavallan vappujuhla v. 2018 Emil Cedercreutzin museolla

Hyvä juhlayleisö, hyvät harjavaltalaiset vapunviettäjät.

Vappu on iloinen ja värikäs juhla. Ainakin sen soisi sellainen olevan. Sillä on omat juhlanviettotapansa eri puolilla maailmaa. Jossakin päin siinä on paljon karnevaalihumua – nurinpäin käännettyä maailmaa, jossa totutut tavat käännetään hetkeksi ylösalaisin: herrat ovat narreja ja narrit herroja ja ainainen vakavuus vaihtuu leikillisyyteen, jossakin päin maailmaa taas juhlinta on hillitympää. Amerikassa vappua ei voida viettää työläisten päivänä, koska se on heistä liian vasemmistolaista. Heille siitä tuli juhlapäivä, jossa osoitetaan uskollisuutta omalle maalle.

Meillä vapusta on tullut työväen ja ylioppilaiden juhla. Vappumarsseja vielä kai järjestetään, mutta ei ehkä niin mahtipontisesti kuin joskus aikaisemmin. Useimmille ihmisille vappu taitaa olla kevään juhla, iloisen mielen juhla, jota ei rajata uskonnollisin tai poliittisin tekijöin. Ennen kaikkea olemme iloisia keväästä, olemme iloisia elämästä, olemme iloisia toisista ihmisistä. Maailmaan mahtuu paljon murheita ja koettelemuksia, että yksi tällainen murheista vapaa päivä tarvitaan.

Vappuun kuuluu huolettomuus ja sen mukana ilmapallot, serpentiini, ylioppilaslakki, jos sellaisen omistaa – sima ja munkit.

Vappu on kevään juhla elämän heräämisen juhla. Luonto herää keväisin ympärillämme – mutta se herää myös meissä.

Sitä ajatellen, haluan jakaa kanssanne yhden henkilökohtaisen muiston, mikä liittyy tähän päivään ja tähän paikkaan. Vuonna 2000 museon tyttö-patsas lakitettiin. Se toteutettiin silloin niin, että silloisen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelija ja sairaanhoidon opiskelija olivat tyttö-patsasta lakittamassa. Tuo sosionomiopiskelija oli nimeltään Elina Saari. Olin todistamassa lakitusta tällä paikalla. Päivä oli minulle erityinen siksi, että se oli ensimmäinen kerta, kun esiinnyin julkisesti hänen kanssaan. Myöhemmin hänen sukunimensä muuttui Lindgreniksi, kun meidät vihittiin. – Luonto oli keväällä herännyt pastorinkin rinnassa.  Kävin näyttämässä seurustelukumppania myös silloiselle kirkkoherralle Veijolle ja hänen puolisolleen Marittalle. Julkisessa virassa olleelle pastorille tilanne oli herkkä.

Opiskeluajan vapuista Helsingissä muistan Havis Amandan lakittamisen, jota kävin usean kerran katsomassa. Asuin Kruunuhaassa kävelymatkan päässä patsaasta.  Silloinkin kevät oli usein tuonut toiveita rintaan. Toiveita, jotka kuihtuivat.

Vappuun ja kevääseen liittyy odotuksia ja toiveita, mitkä elämän voimien herääminen meissä saa aikaan.  En ole varma missä mielessä kukin teistä on tänne tullut. Ehkä joku muistaa omasta nuoruudestaan jotakin vastaavaa. Ehkä joku katsoo tulevaisuuteen samanlainen kaipuu rinnassaan.

Kevät on luonnon heräämisen aikaa. Luonto herää ympärillämme – ja luonto se herää myös meissä.

Haluan nähdäkin vappujuhlan kevään juhlana ja elämän juhlana ilman raja-aitoja ihmisten välillä.

Siksi tänään tässä juhlassa kukaan ei ole duunari tai työtön, kukaan ei ole herra tai narri, köyhä tai rikas – vaan jokainen meistä on ihminen, jolla on sama oikeus elämään, iloon ja onneen. Jokaiselle elämä on suotu ja jokaisella on elämälle jotakin annettavaa. Siinä olemme hyvin samanlaisia.

Ehdotan, että nostamme kuvitteellisen maljan vappusimaa (rusinoilla tai ilman) elämälle käyttäen Emilin kesähuvilan oveen metallikirjaimin kiinnitettyjä sanoja: Memento vivere, muista elää. 3x Memento vivere!

Eläkää, iloitkaa ja nauttikaa onnesetanne, siitä mikä teille on suotu. Tavoitelkaa unelmianne. Memento vivere – muistakaa elää.

* * *

Koska satoi, juhla vietettiin museossa sisällä eikä tyttöpatsasta lainkaan lakitettu.

Mainokset

Kuka oikein luulet olevasi

Kuka oikein luulet olevasi?

Sanotaan, että ylpeys on ihmisen suurin synti. Se on katolisen kirkon paheluettelossa ensimmäinen ja vakavin seitsemästä kuolemansynnistä. Olemmekin usein herkkiä havaitsemaan, milloin joku on nostamassa itseään muiden yläpuolelle. Silloin huulillemme nousee syytös: ”Kuka hän oikein luulee olevansa?” Siedämme paremmin sen, että joku on meitä parempi, jos hän painii kokonaan eri sarjassa. Kilpailuasetelma on vain vertaisten kesken. Siinä kilpailussa ei arkailla ampua alas niitä, jotka kuvittelevat itsestään liikaa.

Jeesus kohtasi aikalaisiltaan samanlaista paheksuntaa. Se ei ehkä ole ihme, sillä Jeesuksen puheet olivat aika suuria. Vai mitä olisi ajateltava Jeesuksen sanoista: ”joka pitää kiinni sanastani ei näe kuolemaa.” Asiaa ei helpottanut se, että hän sanoi olevansa Jumalan Poika. Mikä hän todellakin luulee olevansa ja mitä valtaa hän kuvittelee käyttävänsä? Ylpeys ja lankeemus ovat juuri sitä, että ihminen tekee itsestään Jumalan kaltaisen. Siitä Jeesustakin syytettiin ja haluttiin laittaa siksi ruotuun. Kun siinä ei onnistuttu hyvällä, jouduttiin käyttämään kovia otteita. Hänet laitettiin ristille pohtimaan, kannattiko nostaa itsensä muita korkeammalle ja syyllistyä jumalanpilkkaan.

Mutta Jeesus ei korottanut itseään vaan alensi. Hän alensi itsensä ihmiseksi, jotta ottaisi kannettavakseen syntimme ja ylpeytemme; jotta hän taistelisi meidän taistelumme Pahan voimia vastaan. Siinä taistelussa yksikään ihminen ei ole pärjännyt, koska se edellyttää että antaudumme Jumalalle. Siksi tärkeämpää kuin se, kuka hän luulee olevansa, on se, mitä sinä uskot hänen olevan: Itsensä Jumalaksi korottanut ihminen vai ihmiseksi laskeutunut Jumala. Minä laitan toivoni jälkimmäiseen.

 

Satakunnan Kansan hartauskirjoitus

Tuomo Lindgren, Harjavallan kirkkoherra

Sulkeeko arki sielusi oven

Sulkeeko arki sielusi oven kiinni

Takana on jouluun liittyvien pyhien sarja ja vuoden vaihtuminen. Joulukuusi lienee kannettu monesta talosta hyvin palvelleena sinne, minne kuuset joulun jälkeen kannetaan. Jouluun liittyvät lomat ovat useimmilla takana ja arki vihdoinkin alkanut. Lomat ja juhlat ovat aina paikallaan, mutta niitäkin on hyvä olla sopivassa suhteessa. Arki ja tavallisuus ovat tärkeää ja juhlat poikkeuksia. Jouluajan tapahtumat ovat toisaalta olleet sellaisia, että kirkon oviakin on avattu useammin. Joululauluja on laulettu ja sielun ovi on ollut raollaan.

Nyt kun olet ollut kosketuksissa sisäiseen minuuteesi, älä anna arjen sulkea sielun ovea kiinni. Joululahjat ovat tuoneet sinulle iloa, mutta ne eivät vie sisimmästä pois tyhjyyttä, mihin yksi joululaulukin taitaa olla parempi lääke. Se ei poistu sillä, että hankit uuden puhelimen tai harrastuksen. Sinussa itsessäsi olisi tapahduttava jotakin. Sisimpäsi tyhjyys tai levottomuus kutsuu sinua tarkistamaan elämäsi suuntaa ja pohtimaan, mikä sinulle oikeasti on tärkeää.

Kun Jeesus kastettiin 30-vuotiaana, hän jätti rakennusmiehen työt ja aloitti varsinaisen kutsumuksensa. Silloin hän julisti ihmisille näin: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” Evankeliumi on tuo hyvä sanoma ja se on ajankohtainen tänäänkin. Se on sanoma suuresta ilosta, eikä se haihtunut joulun enkelien palattua paimenten kedolta taivaaseen. Sanoman hyvyys ja ilo on suuri koska, se voittaa tyhjyyden ja ahdistuksen, jopa kuolemankin. On muitakin lauluja kuin joululaulut, jotka saavat samalla tavalla sielun kielet värähtelemään ja tuovat rauhaa. Etsi näiden laulujen luokse, ehkä löydät myös ne raiteet, mihin sinun vaunusi on luotu.

Tuomo Lindgren

SydänSatakunta-lehden hartauskirjoitus 11.1.2018

Lampaat suden vaatteissa

Näyttökuva 2017-10-29 kello 11.00.35.png

Elämän tanssi

Elämän tanssi

Päätöspuheenvuoro 70 ja 75-vuotiaiden juhlassa. (ensin aloin lyhentää valmistelemaani puhetta. sitten tein juhlan aikana kokonaan uuden)

Alkuun mainitsin, että jos äitini eläisi, hänkin voisi osallistua tähän juhlaan.

Olin ajatellut puhua teille painista enkelin kanssa (Mikkelinpäivänä), mutta kuulemani haitarinsoitto alkoi tuoda ajatuksiini toisenlaista sisältöä. Mieleni täytti elämän tanssi.

Elämän tanssi kutsuu mukaansa heittäytymään koko ruumiillaan ei vain järjellä ja ajatuksilla. Elämän tanssissa ei jäädä seinän vierustalle istumaan. Ei luterilaisenkaan uskon mukaan pidä jäädä miehen tai naisen istumaan seinäruusuksi, vaan heittäytyä mukaan elämän tanssiin silläkin uhalla, että ei osaa tai kompastuu. Elämä saa olla rosoista se on aina …

Kun isommat tanssit on tanssittu, on aika katsoa menneisiin jälkiin. Minkälaiset jäljet tanssikengät ovat piirtäneet elämän parketille.

Lopulla on aika hyväksyä elämänsä virheineen ja pyytää Jumalalta armoa. On aika kiittää siitä elämästään

Elämän tanssissa on tullut astuttua toisten varpaille ja tönittyä muita lavalla olijoita kun on ollut vauihdikkaita pyörähdyksiä.

Kun sitä jälkeenpäin ajattelee, huomaa että tarpeetonta uhoa on liittynyt omaan pyörimiseen.

 

Maria ei mahtunut muottiin

Rippikoulun starttikirkko (2017) – kolme kuvaa: 1) perinteinen asetelma 2) nainen katsoo ulos laatikosta 3) Jumala ei ole laatikossa (I don’t fit in your box)

Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” Luuk. 10: 38-42

Evankeliumin tapahtuma on mielenkiintoinen. Monet Jeesuksen vertaukset kertovat miehistä. Nyt kerrotaan kahdesta naisesta, siskoista. Äkkiseltään katsottuna toinen oli ahkera ja toinen laiska. Toisella oli kädet täynnä töitä ja toinen oli toimettomana, pakoili vastuutaan. Siskot olivat erilaisia.

Teillä monella on sisko tai veli kotona. Mieliinne varmasti nousee esimerkkejä, miten tekin olette erilaisia ja minkälaisia kuvauksia teistä käytetään.

Luetussa evankeliumissa ilmeni myös se, että sisarusten välit ovat vähän kireät – se ei liene yllättävä tieto. Vaikutti siltä, että Martta oli kärsinyt vääryyttä ja pyysi Jeesusta asettumaan puolelleen ja torumaan laiskaa siskoa, joka ei tehnyt mitään vieraiden hyvinvoinnin eteen. Mieleeni nousee tuttuja lauseita: ”Miksi aina minä joudun tekemään…” ”Sano nyt sääki sille, että se tekee jotakin.”

Kuvattu siskojen välinen riita on kahden tuhannen vuoden takaa. Se on tapahtunut toisessa maassa ja toisessa kulttuurissa. Kun evankeliumin kuvausta tutkitaan tarkasti, siinä huomioidaan sen ajan historiallinen tilanne. Yllättäviä piirteitä voi löytyä. Evankeliumin sisarusten välinen asetelma saa toisenlaisen näkökulman. Riita ei ehkä koskenutkaan sitä, että Martalla oli paljon töitä, vaan sitä, minkälaisia vapauksia Maria oli ottanut itselleen.

2000 vuotta sitten maailma oli toisenlainen. Yksi merkittävä ero oli naisen asema. Naisen elämä oli silloin hyvin tarkkaan säädelty, missä hän sai kulkea ja kenen kanssa seurustella. Vallitseva käytäntö oli se, että naisen paikka oli kotona: hän huolehti lapsista, teki ruuan ja seurusteli pääasiassa vain toisten naisten kanssa. Hän ei saanut edes pitää hiuksiaan avoimena kodin ulkopuolella, vaan aina leitettynä. Nykyään joissakin maissa tilanne on edelleen samanlainen. Jos nainen tuolloin oli rikas tai asui rikkaassa perheessä, hänellä oli helpompa sillä palvelijat ja orjat hoitivat monia talon tehtäviä.

Kertomus antaa vihjeen siitä, että Martta oli rikas. Hän omisti itse talon, jossa asui, koska sanottiin, että Martta otti Jeesuksen vieraakseen eikä siis Martan puoliso. Hän oli niin varakas, että häntä kunnioitettiin ja hänellä oli valtaa toimia näin. Hän oli myös niin rikas, että hänellä oli varmasti palvelijoita. Siksi on epäuskottavaa, että juuri hänellä olisi ollut kädet täynnä töitä.

Varsinainen ongelma olikin siinä, että Maria asettui istumaan Jeesuksen jalkojen juureen, kuuntelemaan hänen opetusta. Tapa miten asia ilmaistaan: istua opettajan jalkojen juureen ilmaisee, että hän on Jeesuksen opetuslapsi. (Paavali oli ylpeä siitä, että hän oli kuuluisan Gamalielin oppilas. Hän kertoo kinka häntä on Gamalielin jalkojen juuressa opetettu tarkkaan noudattamaan isien lakia)

Tuona aikana oli ennenkuulumatonta, että kukaan itseään kunnioittava opettaja otti naisen oppilaakseen ja oli naiselta melko uhkarohkeaa asettua oppilaaksi. Sen ajan mittapuiden mukaan naisille ei silloin kuulunut eikä sopinut koulun käynti. Ajateltiin, että menee opinnot hukkaan, kun hänestä kuitenkin tulee jonkun miehen vaimo eikä siihen oppineisuutta tarvita. Maailma oli ennen tällainen, mutta ahtaat muotit, joihin ihmisiä sullotaan, ovat murtuneet. Maria mursi jo 2000 vuotta sitten liian ahtaaksi käyneen muotin, johon ei mahtunut. Hän istui kuuntelemaan opettajaa ja oli luultavasti jo aikaisemmin istunut opetusta kuuntelemassa samalla tavalla.

Martan mielestä Marian paikka oli keittiössä. Martta ei voinut suoraan syyttää Jeesusta. Se olisi ollut loukkaavaa, mutta hienoilla sanakäänteillä hän antoi ymmärtää, että Marian temppuilu ei käy. Hänen on pysyttävä siinä laatikossa ja siinä osassa, mikä hänelle kuuluu.

Yllätys nykyajan lukijalle on ehkä se, että Jeesus puolustaa Mariaa. Hän ei mitenkään pehmennä viestiään Martalle, sanomalla että he ovat molemmat hyviä ja arvokkaita ja ansaitsevat kiitoksen – vaan hän sanoo, että Maria yksiselitteisesti toimi oikein.

Jeesus avasi ahtaaksi käyneitä laatikoita ottamalla Marian oppilaakseen. Jumalan edessä ei ole eroa sillä oletko mies vai nainen. Siinä kaikki ovat yhden vertaisia. Jokaisen on kuultava Jumalan sanaa Marian tavoin.

Teillä alkaa tästä rippikoulu: tytöillä ja pojilla, vai sanonko miehillä ja naisilla. Evankeliumin tapahtumaa vertauksena käyttäen, voidaan sanoa, että rippikoulussa istutaan Jeesuksen jalkojen juureen Marian tavoin, tulemme hänen oppilaakseen. Tuo aika rippikoulussa ei tarvitse olla pakkopullaa tai jotakin tylsää. Vaan myös sitä, että etsitään vastauksia elämän tärkeimpiin kysymyksiin – ei siihen, mikä minusta tulee isona. vaan vielä enemmän Miksi minä olen olemassa? Tekeekö raha sinut onnelliseksi vai onko jotakin vielä enemmän? Onko jotakin enemmän kuin tyttö/poikaystävä, perhe, auto, älypuhelin ja ammatti.

Maria istui kuuntelemassa. Se mitä Jeesus opetti oli erilaista, koska se oli syvästi totta, tavalla, jota hän ei ollut koskaan aiemmin kuullut. – rippikoulu ei ole vain kuuntelemista. Se on vielä enemmän kysymistä. Se on silmien avaamista sen Jumalan seurassa, joka haluaa murtaa ahtaita muotteja.

On hyvä tulla tietoiseksi niistä laatikosita ja muoteista, joihin sinua on asetettu, joihin ei ehkä mahdu tai joihin yrittää mahdollisesti muita mahduttaa. Tällaiset ahtaat laatikot ovat mielikuvia, ennakkoluuloja, toimintamalleja, itsestäänselvyyksiä. Joskus ne käyvät ahtaaksi ja niitä voi kyseenalaistaa.

Mutta myös Jumalaa yritetään mahduttaa laatikkoon. Jumala on enemmän kuin ahtaat ajatuksemme. Rippikoulussa on mahdollisuus tulla tietoiseksi näitä laatikoita ja nähdä elämää niiden ulkopuolella. Valitse sinäkin rippikoulusi aikana Marian hyvä osa, jossa ahtaat raamit avautuvat ja näkymä on huikeampi kuin koskaan.

Silence – Hiljaisuus

Piispantarkastus – Silence

 

814: 1-3 / 4-5

Katsoin tiistaina Martin Scorsesen elokuvan Silence. Elokuvan nimeä ei ole suomennettu – Hiljaisuus.

Elokuva on kertomus kahdesta jesuiittapapista, jotka lähtevät etsimään Japanin lähetyskentällä kadonnutta oppimestariaan. 1600-luvulla Japani oli vaarallinen paikka kristitylle. Papit oli tapettu ja kirkkoja ja kristittyjä vainottiin. Kirkon rippeet olivat hajallaan Japanissa. He olivat painuneet maanalle kätköihin. Mutta sieltä koloistakin Japanin viranomaiset löysivät heitä ja kidutuksen uhalla pakottivat kieltämään uskonsa ja pilkkaamaan Kristusta. Heidän oli astuttava Kristusta esittävän kuvan päälle. Usein se riitti. Toisinaan vaadittiin sylkemään krusifiksiin ja herjaamaan Jeesusta. Kaikki uskovat eivät siihen pystyneet ja heille koitti hidas kuolema.

Jesuiittapapit tulivat vaaralliseen maailmaan. Nähdessään nämä vainot ja kristittyjen ahdingon heidän uskonsa joutui koetteelle. Miksi Jumala antaa tämän tapahtua? Miksi hän on hiljaa. Elokuva Silence on Jumalan hiljaisuutta synnin ja väkivallan maailmassa. Jumala ei puuttunut nähtävällä tavalla tapahtumien kulkuun.

Jumala on tänäänkin hiljaa. Hän on kyllä kerran puhunut Jeesuksen kautta. Se ääni on jäänyt soimaan. Se soi koska on olemassa soitin. Raamattu on ihmeellinen soitin. Sen lehdet värähtelee, kun Pyhä Henki puhaltaa. Jokainen kristitty on omalla paikalla soitin. Piispantarkastuksessa soitinta huolletaan. Millä tavalla Jumala on täällä hiljaa? Millä tavalla siitä huolimatta ääni kuuluu?


Arkistot

kesäkuu 2018
ma ti ke to pe la su
« touko    
 123
45678910
11121314151617
18192021222324
252627282930  
Mainokset