Paasto matkana ydinkysymyksiin

No, se oli ny vaa sellane pieni ylösnousemus

3.4.2019 keskiviikko iltakirkko 

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,  
ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
sinne puhkeaa virvoittava lähde,
ja sade antaa heille siunauksensa.
Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa,
ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni,
älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala!
Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen!
Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot! 

Ps. 84: 6-10, 13 

Me elämme keskellä paaston aikaa. Paasto kutsuu meitä tutkimaan elämäämme ja valintojamme. Paastonaika antaa ikään kuin mahdollisuuden ja luvan tällaiseen elämänsä ja arvojensa tarkistukseen. Se kutsuu sisäiseen huoltoon, jossa voi kysyä itseltään perustavia kysymyksiä: kuka olen, mistä tulen, minne menen. Paasto on pysähtymistä matkalla.

Lukemani Raamatun teksti on viime pyhän psalmi. Siinä esiintyy tiellä oleva ihminen tekemässä pyhää matkaa eli pyhiinvaellusta, vaellusta pyhälle paikalle. Tiellä kulkeva matkustaa aina myös ajassa. Kulkijalla on jäljet takana. Jäljissä näkyy menneisyys, tie jota olemme kulkeneet, tie jolla olemme eri asioita kohdanneet. Tie tai matka on muokannut meitä sellaiseksi, joita me olemme. Tie jatkuu myös edessäpäin – se on matka, jota emme ole vielä kulkeneet. Siinä on tulevaisuutemme. Monissa maastoon pysyvästi asetetuissa kartoissa on punainen täplä merkintä: olet tässä. Paasto on löytämistä tällaiselle paikalle. Tässä olen. Kuljettu reitti voidaan nähdä. Paikka voidaan jotenkin määritellä, mutta tarkennusta voisi tarvita se, kuka sillä paikalla on. Sinä olet tässä kohdassa, mutta kuka on tuo sinä?

Luin jokin aika sitten Tapio Aaltosen kirjoittaman mielenkiintoisen kirjan Merkityksen kokemus. Hän kertoi muistivihosta, jota nimitti reppukirjaksi. Hän luki sen merkintöjä iltaisin ja täydensi kirjaan lisää merkintöjä. Kirja on jaettu neljään osastoon. Kullakin osastolla on oma nimensä: Ankkuriosasto, luopumisosasto, vuorenhuippu sekä Taikamaa. Nimet vihossa johdattavat hänet tiettyihin kysymyksiin, joita hän lähes päivittäin tarkastelee mielessään Kysymykset ovat saman kaltaisia, joita peruskysymyksinä äsken mainitsin. Mutta hänen kysymänä ne kuulostavat tältä:

1) Ankkuriosaston kysymys on: Mihin kiinnitän itseni? Tämä kysymys pohtii samaa asiaa kuin kysymys: kuka olen. Tämä on säännöllinen kutsu parempaan ja syvempään itsetuntemukseen. Rehellinen itsensä tunteminen on joskus vaikea matka. Vasta tosiasioiden kohtaaminen aloittaa todellisen kasvun ihmisenä. Olen kuullut sanottavan, että “Ihminen on aikuinen silloin kun hänen ei tarvitse valehdella itselleen.” Mutta me usein kaunistelemme totuutta itsestämme emmekä uskalla kohdata pimeitä puoliamme, kielteisiä tunteitamme, pahuuttamme ja syyllisyyttämme tai ehkä jopa häpeää. Ehkä heikkoutta, haavoittuvuutta, särkyvyyttä, tarvitsevuutta, yksinäisyyttä, pelkoja, kateutta, katkeruutta, vihaa. Olisimme läheisillemmekin useimmin siedettävämpiä ihmisiä, jos tuntisimme itsemme paremmin. Kuka minä olen? Kysymys kutsuu meitä peilaamaan itseämme – se voi olla jokailtaista tilintekoa omasta päivästä. Mitä olen päivän aikana kohdannut, miten olen toiminut, mikä on jättänyt jäljen, mikä on koskettanut, mikä ollut vaikeaa, mistä olen kiitollinen.

Itsensä tunteminen ei ole vain ikävien asioiden penkomista. Se on myös omien vahvuuksien tuntemista. Siinäkin meillä olisi paljon opittavaa.

Kirjan muut osat ovat jonkinlaisia alalukuja edellisille pohdinnoille.

2) Toinen osa on “Luopumisen osasto”. Tämä on myös paastoteeman ydintä. Mistä voin luopua? Mitä ilman tulen toimeen? Kysymys tulee lähelle Marie Kondon aloittamaa liikettä konmari, jossa kotitavaroiden paljoudesta pyritään eroon. Mitäpä jos joka päivä luopuisit yhdestä tavarasta? Homma menee mielenkiintoisemmaksi siinä vaiheessa, kun luovut joistakin turhista tavoista, teoista ja reaktioista. Mitäpä jos luopuisit kateellisuudesta, mitäpä jos luopuisit itsesi vähättelystä. Suomalaisille hyvin tavallinen tapa suhtautua itseensä: vähätellä ja kutistaa itseään tarpeettomasti. Nelson Mandelan mukaan sellainen ei palvele ketään. Liitämme itsemme vähättelyn vaatimattomuuteen ja hurskauteen. Ehkä se onkin vain vastuun pakoa. Aina kun saat itsesi kiinni, vähättelemästä itseäsi niin, jospa maksat 5 euroa johonkin hyvään tarkoitukseen. Ei Jeesuskaan vähätellyt itseään tai tehtäväänsä. “Mää mene vaan sillai vähä kuolemaa teidän syntien tähden.” “No se oli nyt vaa sellane pieni ylösnousemus.”

3) Kolmas osasto oli vuorenhuippu – se sisältää kysymyksen, mikä kohottaa minua ja miten voin kohottaa muita. Tänne sijoitetaan asioita, joista on kiitollinen. Jätän sen kohdan käsittelemättä ja otan vielä viimeisen, mikä on tärkeä paaston aikanakin kysyä.

4) Taikamaa – Minkä suunnan otan elämässäni = mikä kutsuu minua. Kun on pysähtynyt niin tarkoitus ei ole jatkaa matkaa automaattiohjauksella. Pysähdytty on juuri siksi, että suuntaa voi tarkistaa. Mihin olen matkalla? Mikä on tavoitteeni? Menenkö kohti itselleni tärkeitä tavoitteita? Onko tavoitteeni ja määränpääni oikeat, tavoittelemisen arvoiset? Onko tavoitteeni jotakin sellaista, jota voin aidosti juhlia. Mitä lähitavoitteita on ja mikä on koko pitkän matkan päämäärä?

Luulen, että liian usein menemme pysähtymättä ja automaattiohjauksella tietämättä, minne menemme? Joku muu on määritellyt meille tavoitteet ja päämäärän emmekä ole sen paremmin niitä ajatelleet – koska pelkäämme ajatustyötä ja pelkäämme ehkä vastuuta. Olemme elämässä matkustajia emmekä itse ohjaamassa elämän kulkuneuvoa. Takapenkiltä huudamme ohjeita kuljettajalle ja valitamme, jos matka ei miellytä. Se mitä meidän tulisi tehdä on lakata vallittaminen ja siirtyä ohjaajan paikalle elämässä. Silloin olisi myös päätettävä, minne haluamme mennä.

Jeesus kutsuu meitä seuraansa. Kuulemmeko hänen kutsunsa ja näemmekö hänen osoittamansa suunnan. Entä tiedämmekö, mitä turhaa matkalastia meidän olisi hyv jättää pois, jotta matkamme sujuisi keveämmin.

Sinä olet nyt tässä. Tähän matkasi on johtanut. Mutta mihin matka jatkuu ja kuka sitä matkaa oikein tekee? En vastaa näihin kysymyksiin sinun puolestasi, se sinun on tehtävä itse. Mutta toivon, että osana vastaustasi löydät itsesi Jumalan luomana, Jeesuksen lunastamana arvokkaana ihmisenä, joka on matkalla ikuiseen kotiin.